Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehtävissä, kun mies vihaa vauva(-aika)a? :(
21.06.2014 |
Vauva on nyt 3,5 kk, aiemmin koliikkivauva mutta nyt itkuisuus on vähentynyt huomattavasti. On kuitenkin (miehen mielestä) vaikea nukutettava, itkee/kitisee 15-45 minuuttia nukkumaanmenon jälkeen (minun mielestäni tämä on aivan normaalia).
Mies tekee 10-tuntista työpäivää ja näkee vauvaa ohimennen aamulla ja illalla kahden tunnin ajan, jolloin kylvettää ja laittaa nukkumaan. Leijonanosa hoitovastuusta on siis minulla, kun vanhempainvapaalla olen. Heti vauvan synnyttyä mies oli isyysvapaalla ja hoiti silloin lasta hienosti.
Miehellä on tosi lyhyt pinna vauvan kanssa erityisesti kun vauva itkee. Mitään ravistelua tms. fyysistä käsinkäymistä ei ole tapahtunut, mutta mies saattaa esim. työntää naamansa vauvan naamaan kiinni ja huutaa vauvan itkun kaltaista itkua täyttä kurkkua selvästi vauvan säikäyttäen (toki puutun tähän jos näen). Mies myös kiroilee vauvalle, saattaa sanoa esim. "Nyt turpa kiinni senkin paskapää", mikä tietysti tuntuu minusta äitinä hirveältä, vaikka vauva ei sitä ymmärräkään. :(
Eilen juhannussaunassa kysyin mieheltä, milloin hän aikoo lopettaa vauvalle kiroilemisen, jonakin päivänähän vauva ymmärtää, mitä isi sanoo. Mies vastasi "Sitten kun ei enää kaduta, että tehtiin vauva."
Menin ihan hämilläni tuosta vastauksesta. Mies alkoi sitten avautua, kuinka viimeiset 3 kk on ollut hänelle ihan helvettiä, vauvan hoitaminen on hirveää eikä hän tunne vauvaa kohtaan mitään muuta kuin ärsytystä.
Mitä ihmettä tässä on tehtävissä? Ei tässä enää katuminen auta, kun vauva on jo. Vauva hankittiin molempien toiveesta, ennen tätä raskautta sain keskenmenon ja mies oli siitä aivan rikki. En siis ole "nalkittanut" miestä vastentahtoisesti isäksi. Ylireagoinko, onko tällainen normaalia ja ohimenevää?
Ja joo, toista lasta ei tähän perheeseen tule.
Kommentit (114)
Ja edellinen oli siis 43:lle tarkoitettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:26"][quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:00"]
Hyvä ap,
Olen psykologi ja kahden pienen lapsen äiti. Minulla on tietenkin tilanteestasi vain oma mielipiteeni, mutta ammattini toin esille vain siksi että sitä myöten olen päässyt näkemään monen lapsiperheen ongelmia.
Ensinnäkin, onneksi olkoon että olette selvinneet koliikkiajasta! Se on koettelemus, joka varmasti natisuttaa jokaisen parisuhdetta ja mielenterveyttäkin.
[/quote]
Voi Herran pieksut sentään mikä "mukapsykologi"! Ei kaikilla vauvoilla todellakaan ole mitään enneltamäärättyä "koliikkiaikaa". Eikä vauva todellakaan "natisuta jokaisen parisuhdetta". Päinvastoin pöhkö! Sehän useimmiten vahvistaa parisuhdetta, ja siksi nainen joskus saattaakin itsensä raskaaksi saaden vauvasta sinetin suhteelle. Ikivanha temppu eikä äijä hoksaa mitään.
Ja vielä pitäis mielenterveyskin mennä vauvasta! Silloinhan ihmiskunta olisi kadonnut Maan päältä miljoona vuotta ennen Neanderthaleita.
Jos yhdellä Homo Sapiens-miehellä on hermot riekaleina 10-tuntisten työpäivien jälkeen, ei voi antaa lausuntoa, että vauva aiheuttaa jokaiselle parisuhteelle mielenterveysongelmia.
Jos ihan oikeasti olet ammatiltasi psykologi, neuvon sinua vaihtamaan ammattiasi.
[/quote]
Sivullisen kommentti: Tällä nimenomaisella perheellähän oli vauva, jolla oli koliikki ja tuo oli nyt jäänyt taakse eli heidän koliikkkaika. Toiseksi, ei kai kukaan väittänytkään kaikkien vauvojen natisuttavan yhtään mitään ja toiseksi: Onko aika tutkittukin tosiasia että mikäli ihminen joutuu nukkumaan erittäin vähän, siitä on psyykkisiä, tosin väliaikaisia seurauksia.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:26"][quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:00"]
Hyvä ap,
Olen psykologi ja kahden pienen lapsen äiti. Minulla on tietenkin tilanteestasi vain oma mielipiteeni, mutta ammattini toin esille vain siksi että sitä myöten olen päässyt näkemään monen lapsiperheen ongelmia.
Ensinnäkin, onneksi olkoon että olette selvinneet koliikkiajasta! Se on koettelemus, joka varmasti natisuttaa jokaisen parisuhdetta ja mielenterveyttäkin.
[/quote]
Voi Herran pieksut sentään mikä "mukapsykologi"! Ei kaikilla vauvoilla todellakaan ole mitään enneltamäärättyä "koliikkiaikaa". Eikä vauva todellakaan "natisuta jokaisen parisuhdetta". Päinvastoin pöhkö! Sehän useimmiten vahvistaa parisuhdetta, ja siksi nainen joskus saattaakin itsensä raskaaksi saaden vauvasta sinetin suhteelle. Ikivanha temppu eikä äijä hoksaa mitään.
Ja vielä pitäis mielenterveyskin mennä vauvasta! Silloinhan ihmiskunta olisi kadonnut Maan päältä miljoona vuotta ennen Neanderthaleita.
Jos yhdellä Homo Sapiens-miehellä on hermot riekaleina 10-tuntisten työpäivien jälkeen, ei voi antaa lausuntoa, että vauva aiheuttaa jokaiselle parisuhteelle mielenterveysongelmia.
Jos ihan oikeasti olet ammatiltasi psykologi, neuvon sinua vaihtamaan ammattiasi.
[/quote]
Sivullisen kommentti: Tällä nimenomaisella perheellähän oli vauva, jolla oli koliikki ja tuo oli nyt jäänyt taakse eli heidän koliikkkaika. Toiseksi, ei kai kukaan väittänytkään kaikkien vauvojen natisuttavan yhtään mitään ja toiseksi: Onko aika tutkittukin tosiasia että mikäli ihminen joutuu nukkumaan erittäin vähän, siitä on psyykkisiä, tosin väliaikaisia seurauksia.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:07"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:04"]
Reagoisin täsmälleen samoin kuin miehesi. Siksi en ole lapsia hankkinutkaan. Joidenkin on vaikea ymmärtää, etteivät kaikki todellakaan ole mitään lapsi-ihmisiä!
[/quote]
On hyvä, että olet tiedostanut tämän etkä hanki lapsia. Sillä, onko lapsi-ihminen vai ei, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten käyttäytyy vauvaa kohtaan. Aikuisen ihmisen tulee pystyä käyttäytymään asiallisesti ja hoitamaan vastuunsa. Tässäkin tapauksessa vastuu on vielä vapaaehtoisesti otettu.
[/quote]
Naurettava kommentti. Et voi velvoittaa ihmistä johonkin, mihin hän ei kykene. Olet väärässä, jos kuvittelet kaikkien kykenevän hoitamaan rääkyvää lasta menettämättä malttiaan.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:14"]
Itsekin todennäköisesti reagoisin ap:n miehen tavoin, en kestä kovia ääniä enkä sitä ettei se käskystä lopu(vanhemmilla lapsilla) ja hävettää myöntää tämä. Tosin tiedostan asian enkä siksi ole hankkinut lapsia. En tunne itseäni normaaliksi, mutten tiedä mitä asialle voisi tehdä
[/quote]
Ei tuolle mitään tarvitse tehdä. Kaikki eivät ole lapsi-ihmisiä, ja se on ihan okei. Onnellisempi sinä lapsettomana olet kuin vanhemapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon että terapian lisäksi voisi tosiaan auttaa jos mies nukkuisi jonkin aikaa univelkojaan ja stressiä pois. Jospa vaikka se sinun ja lapsen mummolavisiitti olisi paikallaan.
Streasaantuneena ja väsyneenä jotkut muuttuvat ärtyisiksi ja ääniyliherkiksikin, ymmärrän miestä siinä mielessä että jos tekee 10 tunnin päivää ja on valvonut öitä itkun saattelemana, saattaa se hetkellisesti tuntua painajaiselta joka sitten miehesi tapauksessa purkautuu täysin sopimattomasti. :( Stressihormonitasot eivät myöskään laske hetkessä ja voivat myös tosiaan johtaa masennukseen joten sinänsä mielestäni ei ole kovinkaan kummallista että mies on ärtyisä edelleen vaikka koliikki ohitse jo alkaakin olla.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 21:51"]Niin no, jos sä kerran jo hoidat sen vauvan suurimmaksi osaksi yksin, kuten kerroit.. niin eikö se oo sama erota?
[/quote]
Sittenhän minunkin olisi pitänyt erota lapseni äidistä joka sairastui niin ettei voinut lasta hoitaa. Haloo siellä! Tyhmät ihmiset ovat lyhyt näköisiä, eikä halua ratkaista ongelmia. Paska tilanne sulle ja toivon vilpittömästi teille kaikkea hyvää. Epäilen että miehesi on burnoutin partaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 21:51"]Niin no, jos sä kerran jo hoidat sen vauvan suurimmaksi osaksi yksin, kuten kerroit.. niin eikö se oo sama erota?
[/quote]
Miten ajattelit, että hoito menisi 50/50 %? Jos lapsen isä käy töissä 8-10 tuntia + työmatkat päälle ja äiti hoitaa lasta sen aikaa pääasiassa yksin? Pitäisikö lapsen valvoa tuon lisäksi toiset 8-10 tuntia, jotta isäkin saisi tasan yhtä monta tuntia lapsenhoitoa? Mistä löytyy vauva, joka valvoo päivittäin 16-20 tuntia? Tietenkin työssä käyvä isä hoitaa lasta vähemmän kuin kotiäiti.
Tulipas paha mieli :'( Tuntuu niin julmalta että isä käyttäytyy noin lastaan kohtaan.
Minä rakastan lastani yli kaiken, enkä voi kuvitella että jos tuollaista näkisin että voisin mieheni kanssa olla. Rakastan kyllä miestäni, mutta lastani enemmän. Se ei tarkoita että sinun tarvitsee erota. En voi päättää sitä puolestasi, mutta lasta en isälle jättäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 14:39"]Sano miehelle että nyt on vain kärsittävä. Te olette yhdessä tehneet päätöksen ja aikuinen kantaa oman vastuunsa. Jos on liian rankkaa vähentäköön töitä. Itsekkin olen aivan loppu välillä kun nukuttaa lasta 2 tuntia ja aamulla aikainen herätys. Välillä päässä soi ajatus että perkele nuku jo. Mutta lapselle sanon vain sshyy-sshyy. Saati huutaa, ja lapsi ymmärtää sanoja jo ennen kuin oppii puhumaa. Joskus olo on että ite nukahtaa , pääkipeä tai todella heikko, mutta silti jotkut asiat pitää vain hoitaa. Jos nukuttaminen on rankkaa vaihtakaa vaikka puolen tunnin jälkeen osia.
[/quote]
Huono neuvo. Miehen kannattaisi nimenomaan kärsiä vähemmän. Isän ja lapsen suhde ei mitenkään hyödy siitä, että isän jaksaminen venytetään äärimmilleen ja ahdistuksen annetaan kasvaa. Ennemmin pitää hankkia ulkopuolista apua. On tyhmää vaatia toista venymään sellaiseen, johon hän ei pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies siis sanoi, että olisi OK jos lapsi itkisi kunhan se vaan itkisi hiljempaa. En pysty ymmärtämään, eikö se tajua että lapsella on itkiessä hätä?!
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 23:21"]
Mies siis sanoi, että olisi OK jos lapsi itkisi kunhan se vaan itkisi hiljempaa. En pysty ymmärtämään, eikö se tajua että lapsella on itkiessä hätä?!
[/quote]
Kyllä minulle on ainakin sanottu, ettei lapsella ole välttämättä mitään hätää, kun se itkee. Itku on vauvan tapa kommunikoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:31"]
VAUVAN ÄÄNI VOI OLLA RAIVOSTUTTAVIMPIA ÄÄNIÄ PÄÄLLÄ MAAN!!
Koittakaapa arvon mammat&papat ymmärtää, YMMÄRTÄÄ!! että ihmiset on erilaisia, ette edes tajua sitä että se rääkyvä kääryle voi toisten korviin kuulostaa niin raivostuttavan ärsyttävältä, että tekisi mieli tunkea "äänenlähde säkkiin ja heittää syvimpään rotkoon päällä maan"
Ja nyt alkaa whine että "hullu blaa blaa, sairasta blöö blöö"
Itsellä ei ole lapsia eikä kyllä kiinnostakkaan mokomat, mutta esim kaupassa jos jonkun pentu rääkyy niin voi perkele miten rasittava se ääni onkaan, hakeudun mahdollisuuksien rajoissa niin kauas kuin vaan pääsee ettei tarvitse sitä paskaa kuunnella.
En "ymmärrä" miten monet kykenee kantamaan sitä lasta olalla, kun se huutaa kirjaimellisesti korvan juuressa sellaisella volyymillä että kuulovaurio syntyy ihan varmasti pitemmän päälle.
Toisin sanoen joidenkin korviin se vauvan itku voi vaan olla _niin_ raivostuttavan ärsyttävää, ettei tarvitse kuulla sitä kuin sekunnin sadasosa ja veri kiehuu vitutuksesta ja muutenkin fysiologisesti on sellainen raivon,stressin ja muun yhdistelmä että oksat pois.
Enpä siis ihmettele, että joku joka tekee myös turhan pitkää päivää töissä suuttuu väsyneenä pennulle, jos sattuu reagoimaan rääkymiseen rajusti.
Parempi siis yrittää puhua että onko se rääkyminen suurin syy ärsytykseen ja jos on niin mies voi kuunnella hyvillä eristävillä kuulokkeilla mielimusiikkiaan samalla kun skidi rääkyy, siinähän sitä voisi varmaan hoitaakkin ilman että raivostuu rääkymisestä jos sen äänen peittää.
Miksi muuten vauvaa ei voi laittaa äänieristettyyn huoneeseen? jos se kuitenkin huutaa palosireeninä niin samahan sen on rääkyä niin että vanhemmat saa kuitenkin nukuttua ja pysyyvät sitten paremmin kunnossa. Mutta kaipa ne kuulosuojaimet olisi "inhimillisempi" ratkaisu :)
En siis kannata kuitenkaan että skidi heitetään tunkiolle jos se huutaa, mutta jos on persoona jolle se huuto on kuin myrkkyä niin parempi pysyä lapsettomana/kehittää itkun suodattavat suojaimet.
[/quote]
Allekirjoitan. Ei ole mitään hirvittävämpää ääntä.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 19:21"]
Miehen veljellä on kohta 8kk vauva ja olemme aika usein kylässä veljellä. Pari kertaa olemme hetkellisesti vauvaa hoitaneet (vanhemmat ovat käyneet lenkillä tms.). Jo tuona aikana mies on ollut kauhuissaan vauvan itkusta ja lähtenyt ulos. Mies on aina ollut herkkä äänille ja etenkin väsymykselle. Hän on huono nukkumaan ja reagoi herkästi mikäli on nukkunut liian vähän. Ei kuulosta kovin ideaalilta tilanteelta vauva-aikaa ajatellen?..
[/quote]
Olen samanlainen kuin miehesi. En hankkisi lasta. Oma lapsi olisi vielä pahempi, koska pahan olon päälle tulisi vielä syyllisyys ja häpeä. Ei mikään olisi tuollaisen stressin ja kuormituksen arvoista. Elämäni on juuri nyt mallillaan, joten ei ole syytä keikuttaa venettä.
AP tässä taas, nostan vanhaa ketjua, jos jotakuta tilanne vielä kiinnostaa. Olemme nyt käyneet miehen kanssa terapeutin juttusilla pari kertaa ihan menestyksekkäästi. Mies ei ole käyttäytynyt huonosti vauvan suhteen juhannussaunaepisodin jälkeen.
Sain kuitenkin äskettäin tietää, että terapeuttimme on tehnyt meistä lastensuojeluilmoituksen. :( Seurauksia en vielä tiedä, emme ole tavanneet ls-työntekijöitä vielä. Tämä tiedoksi muille, jotka ovat samassa tilanteessa. Jos olisin tämän tiennyt, olisin varmaankin puinut asian ihan kahdestaan miehen kanssa. Harmittaa. Mies kokee olevansa täysi hirviö, pelkää että vauva viedään meiltä nyt pois ja se on hänen vikansa. Ei tosiaankaan auta masennukseen, jos tämä sitä on.
Totta kai terapeutti teki ls-ilmoituksen, eikös se nyt ole ihan itsestään selvää? Se ei ole kuitenkaan mikään maailmanloppu, saatatte saada sieltäkin tukea..
No ei, ei ollut itsestään selvää, että ls-ilmoitus tulee. Mielestäni olemme kuitenkin lähteneet itse purkamaan asiaa aika vastuullisesti eli terapian kautta. Mietityttää, mitä muuta apua lastensuojelu voisi meille tarjota, kun kyseessä ei ole uupuminen, elämänhallinnan puute, alkoholiongelma tms. Lähinnä miehen vihanhallinnan ongelma/masennus, jota nyt terapiassa työstetään. Eli jostain perhetyöntekijästä (jota meille varmaan ensimmäisenä tarjotaan) ei ole meille yhtään mitään hyötyä. Tuskinhan hän miestäni edes tapaa, vai iltaisinko perhetyöntekijät liikkuvat? En sinällään suhtaudu lastensuojelutyöhön kielteisesti, mietityttää vaan. Mies tosin kokee lastensuojeluasian kovana kolauksena.
AP
Nou hätä, ei yhteiskunnalla ole varaa edes harkita huostaanoton tyyppisiä ratkaisuja. Hyväosaisina toki osaatte pitää puolenne ja vaatia apua.
Mitä sä nyt selität. Missä vaiheessa vastaaja olis sanonut, että kaikilla vauvoilla on koliikki? Eikä kyllä mun mielestä ainakaan sitä tarkoittanut että se on vauva joka sitä parisuhdetta natisuttaisi vaan se koliikin aiheuttama väsymys yms. Ei ole itselläsi koliikkivauvaa tainnut olla.