Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
lapsi sanoo :äiti kumpa sua ei olis!
31.03.2014 |
6-v sanoi tänään tuon kun yritin viedä häntä harrastukseen... tuli tosi paha mieli :(. lapsi ei muutenkaan tottele minua ollenkaan ollenkaan, vaan isäänsä jonka kanssa ollut kotona 2 vuotiaasta. kun on mun kanssa iltaisin sanoo joskus: mä haluun iskän. miksei lapsi tykkää minusta? :(
Kommentit (57)
Kai sen nyt järkikin sanoo, että isä on läheisempi, jos kerran on ollut lapsen kanssa kotona 4 vuotta. Eiköhän se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no tiedän että on läheisempi. mutta mä olen kanssa melkein joka ilta lapsen kanssa ja tuntuu ettei välitä minusta ollenkaan ei halua halata eikä pussata... ja kohtelen häntä todela hyvin.
niin ja yritin pyytää anteeksipyyntöä mutta sitä ei tullut. ja mies sanoi, että ei lapsen tarvitse kiukkukohtausta anteeksi pyydellä. mutta itse olen sitä mieltä ettei saa sanoa äidille noin. en minäkään sano lapselle että kumpa sinua ei olisi! varsinkin kun kyseessä jo 6v.
Vähän jämäkkyyttä peliin. Älä ole liian kiltti.
Meillä sama toisinpäin, itse olen kotona, mies töissä. Ja tämä asetelma onkin tavallisempi. Miten teidän muiden perheissä on yritetty kohentaa lapsen ja vähemmän paikalla olevan vanhemman suhdetta ja pönkittää k.o. aikuisen auktoriteettia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin "yritit viedä harrastukseen"?
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 23:07"]
Miten niin "yritit viedä harrastukseen"?
[/quote]
lapsi kiukkusi, eikä suostunut lähteä. suostui sitten lopulta, mutta iskän apua tarvittiin taas... kunnioitus minua kohtaan on täysi nolla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tulkitset lapsen sanoman lauseen, niinkuin aikuinen sanoisi?
Se ei tarkoita samaa koska 6v ei ole aikuinen. Sun sen sijaan pitäisi olla ja tajuta tämä.
Tähän pitäisi sanoa: No mutta jos mua ei olisi, sittenhän suakaan ei olisi koska mä olen sun äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
musta tuntuu vielä, että mieheni nauttii tästä tilanteesta, kun saa olla lapselle se tärkein! eikä ota ollenkaan vakavasti kun kerron miten pahalta tuntuu kun lapsi ei pidä minusta. en pysty enää olemaan iloinen kun seuraan sivusta heidän leikkejään- käy vaan katkeruus päälle. mieheni on todella hyvä isä, mutta välillä toivon että olisi huonompi. olen myös miettinyt toisen lapsen tekoa, sillä tunnen itseni kolmanneksi pyöräksi lapsen ja miehen suhteeseen! ja tiedän että olen kamala ihminen :(.
-ap
Ootteko niitä suorittaja-vanhempia, että lapsen on pakko harrasta jotain, mitä ei edes halua, vaan te vanhemmat?
Jos lapsi pitää harrastuksestaan, niin ei varmaan ole väliä, kuka hänet sinne vie:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten miehesi kohtelee sinua? Oletteko samoilla linjoilla kasvatuksessa? Puhuuko miehesi sinusta selkäsitakana niin että lapsi kuulee? Isän käytös ja tapa kohdella äitiä heijastuu usein lapsen suhtautumiseen. Nyt kissa pöydälle. Tollasia sanomisia todellakin pyydetään anteeksi. Nyt vähän auktoritettia kehiin. Ei lapsi muuten opi sinua kunnioittamaan.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 23:16"]
musta tuntuu vielä, että mieheni nauttii tästä tilanteesta, kun saa olla lapselle se tärkein! eikä ota ollenkaan vakavasti kun kerron miten pahalta tuntuu kun lapsi ei pidä minusta. en pysty enää olemaan iloinen kun seuraan sivusta heidän leikkejään- käy vaan katkeruus päälle. mieheni on todella hyvä isä, mutta välillä toivon että olisi huonompi. olen myös miettinyt toisen lapsen tekoa, sillä tunnen itseni kolmanneksi pyöräksi lapsen ja miehen suhteeseen! ja tiedän että olen kamala ihminen :(.
-ap
[/quote]
Ongelma ei ole sun ja lapsen välinen, vaan se todellinen perusongelma on
sun ja miehesi välinen. Tiedät sen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meidänkin 6v kiukkuaa ja joskus suutuksissa sanoo rumia. Yleensä sanoo muuttavansa muualle kotoa kun kukaan ei rakasta häntä (auts, sattuu) mutta tosiasiassa TIEDÄN ettei hän edes tarkoita sitä, tai siis oikeasti usko niin. Kun tilanne rauhoittuu niin halataan ja selitän uudelleen ja uudelleen että minä määrään tietyt asiat juuri koska rakastan häntä. Rauhoittuneena hän sen hyväksyy. Tuntuu nuo hetket silti tosi pahalta.
isälleen ei kiukkua tuolleen, itseasissa mä saan isäänkin kohdistuvat kiukut niskaani, koska olen lähes aina kotona ja isi harvemmin.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 23:16"]
musta tuntuu vielä, että mieheni nauttii tästä tilanteesta, kun saa olla lapselle se tärkein! eikä ota ollenkaan vakavasti kun kerron miten pahalta tuntuu kun lapsi ei pidä minusta. en pysty enää olemaan iloinen kun seuraan sivusta heidän leikkejään- käy vaan katkeruus päälle. mieheni on todella hyvä isä, mutta välillä toivon että olisi huonompi. olen myös miettinyt toisen lapsen tekoa, sillä tunnen itseni kolmanneksi pyöräksi lapsen ja miehen suhteeseen! ja tiedän että olen kamala ihminen :(.
-ap
[/quote]
Jos noin on, niin olisko paras tehdä jotain muutoksia itsensä suhteen? Hae apua, jos itsekin pidät itseäsi kamalana ihmisenä,sillä sitten varmasti oletkin? Puuttuuko lapsisuhteestasi lämpö ja aito läheisyys? Ei se hyvin kohtelu kuule riitä äidiltä!!
lapsi harrastaa 2x viikossa, mikä ei minusta ole liikaa. yleensä lähtee mielellään mutta tänään oli kiukkupäivä.
en ole ainakaan kuullut, että mieheni puhuisi pahaa. tuntuu vaan, ettei mieheni halua ymmärtää, että lapsi ei ole enää pikkuvauva vaan jo 6-vuotias ja siksi sallii nuo sanomiset. sanoi kyllä tilanteessa että "älä hauku äitiäs noin rumasti", mutta jälkikäteen oli sitä mieltä että anteeksipyyntöä on tuntien takaisesta turha pyytää? lapsi menee syksyllä eskariin.
ap
mies usein pyytää minua mukaan leikkeihin ja peleihin, mutta lapsen ilmeestä näkee ettei haluaisi minua mukaan ja siksi ei oikein huvita edes mennä. ap.
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 23:20"]
[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 23:16"]
musta tuntuu vielä, että mieheni nauttii tästä tilanteesta, kun saa olla lapselle se tärkein! eikä ota ollenkaan vakavasti kun kerron miten pahalta tuntuu kun lapsi ei pidä minusta. en pysty enää olemaan iloinen kun seuraan sivusta heidän leikkejään- käy vaan katkeruus päälle. mieheni on todella hyvä isä, mutta välillä toivon että olisi huonompi. olen myös miettinyt toisen lapsen tekoa, sillä tunnen itseni kolmanneksi pyöräksi lapsen ja miehen suhteeseen! ja tiedän että olen kamala ihminen :(.
-ap
[/quote]
Jos noin on, niin olisko paras tehdä jotain muutoksia itsensä suhteen? Hae apua, jos itsekin pidät itseäsi kamalana ihmisenä,sillä sitten varmasti oletkin? Puuttuuko lapsisuhteestasi lämpö ja aito läheisyys? Ei se hyvin kohtelu kuule riitä äidiltä!!
[/quote]
lämpö ja läheisyys on hävinnyt pikku hiljaa kun lapsi on kasvanut. ei enää halua halia minua juuri ollenkaan, iskän syliin hyppii luonnostaan. kumpa pääsisin takaisin siihe 4v sitten kun olin vielä lapselle tärkein :( tunsin itseni äidiksi, mutta mies riisti sen minulta. ap.
Onko lapsi sulle joku hiton haliautomaatti?
Alue: Aihe vapaa
kokemuksia, apuja??