lapsi sanoo :äiti kumpa sua ei olis!

Sinä olet turvallinen ja sinulle uskaltaa sanoa tuollatavalla? Oma lapseni sanoo välillä kauheuksia, mutta tiedän, että olen hänelle tärkeä.

[quote author="Vierailija" time="31.03.2014 klo 23:16"]

musta tuntuu vielä, että mieheni nauttii tästä tilanteesta, kun saa olla lapselle se tärkein! eikä ota ollenkaan vakavasti kun kerron miten pahalta tuntuu kun lapsi ei pidä minusta. en pysty enää olemaan iloinen kun seuraan sivusta heidän leikkejään- käy vaan katkeruus päälle. mieheni on todella hyvä isä, mutta välillä toivon että olisi huonompi. olen myös miettinyt toisen lapsen tekoa, sillä tunnen itseni kolmanneksi pyöräksi lapsen ja miehen suhteeseen! ja tiedän että olen kamala ihminen :(.

-ap

[/quote]

Lapsi voi yrittää miellyttää isäänsä noilla sanoilla. Parisuhteessa on huono homma jos toinen vanhempi käyttää lasta pelinappulana. Uusperheessä noita eri leirjeä tulee helposti, mutta kertoneen miehen huonostaitsetunnosta jos täytyy pönkittää itseään lapsen kautta.

Muuten tuo on tavallista, että välillä suositaan toista vanhempaa.

No ap, olepa nyt aikuinen! Lapset sanoo asioista, ei niitä niin vakavasti tarvitse ottaa! Tunnut itse jotenkin keskenkasvuiselta kun kilpailet lapsen huomista isän kanssa!

Tottakai isä on tärkeämpi, jos on ollut isän hoivattavana. Älä ole lapselle ja isälle marttyyri jos hän viihtyy isän kanssa! Älä ripustaudu epätoivoissasi lapseen. Ole äiti jolta saa tukea ja turvaa, lohdutusta ja rakkautta ilman painostusta ja syyllistämistä. Kyllä lapsi sinustakin pitää, aivan varmasti. Tee lapsesi kanssa asioita yhdessä, arkisia ja vähän erikoisempia, ehkä lähennytte. Mutta älä ole epätoivoinen marttyyri, kyllä lapsikin aistii jos kerjäät hänen " tykkäämistään".

Puhetta vaan. Meillä 4v saattaa yhtenä hetkenä sanoa, että olen maailman hirvein äiti ja voi kun saisi haudata äidin, toisena hetkenä sanoo, että äiti mä rakastan sua.

ei se ole mun mieheni vika, ei hauku minua lapselle vaan kunnioittaa ja pyytää mukaan leikkeihin mutta tämä tilanne on alkanut hiertämään meidänkin välejä. jos miestä ei olisi niin lapsi olisi minuun enemmän kiintynyt. ja mies sanoo: miten sä ees mietit tollasia? ja sanoo, että pitää vaan panostaa yhdessäoloon. mutta ei mua enää huvita panostaa kun lapsen asenne on aina tuollainen.. olen kyllä paljon poissa ehkä johtuu osittain siitäkin, mutta minun on pakko tehdä paljon ylitöitä kun rahasta on tiukkaa (mies ei-työssä, satunnaista keikkahommaa vaan). ja lapsi ei ymmärrä mitä ylityö on vaikka koitan selittää miksi olen paljon pois:(

ap

ja kiitos vinkeistä! aion nyt sanoa miehelle että on otettava tiukka linja jos lapsi haukkuu minua niin mies ei saa joustaa yhtään koska minun sanomiset siinä ei auta!! en ole tajunnut ennen miten tärkeä asia tuo on. ja sanon miehelle ettei minä ja lapsi olla mitään pelinappuloita!

Musta kuulostaa vaan siltä, että lapsella on kerrankin hyvä isä ja sitähän ei äiti siedä!

Sanoit, että mies pitää lasta vauvana, mutta itse tunnut pitävän lasta melkeimpä aikuisena. 

Heti ollaan taas isää syyllistämässä kieroilusta. Entä jos tilanne olisi toisin päin?

6-vuotiaalla on uhma! Oma 6-v on oikea halikissa ja pusii ja rakastaa ihan täysillä kunnes uhma iskee ja silloin sanoo myös usein että toivoo ettei minua olisi olemassa tai ettei rakasta tai tykkää minusta.

Älä ota liian vakavasti, anna lapsen uhmata ja kiukutella ja muista osoittaa että rakastat, ota kainaloon kun kiukuttaa.

taidat olla vähän yliherkkä?

no kyllä lapsi miestäkin haukkuu. sanoi yksikin päivä kun suuttui isälleen: iskä sä oot tosi tyhmä mies. mutta mun mielestä se ei ole sama asia kun isä saa nauttia kaikista kivoistakin jutuista. ja mä saan vaan haukkuja, ja outoa katsetta enkä edes halia.  ja ehkä mä sit olen yliherkkä ja kamala ihminen kun näin ajattelen. ja toinen lapsi jos tehään niin minä jään kotihoitajaksi ja mies hommatkoon töitä vaikka mistä. koska en halua samaa tapahtuvan uuden lapsen kanssa :(. äiti on äiti ja luonnostaan lapselle tärkein, tämän olen kotoa oppinut ja vanha kansa sen tietä..

Aloittaja kuullostat ihmiseltä joka suhtautuu lapseensa kuin aikuiseen. Vanhemmuus on sitä, että kestää lapsen oikut eikä niin, että on itse lapsellinen.

miten miehesi jaksaa sua? annat varmaan aika omituisen mallin lapsellekin?

Kun oma lapseni sanoo, että ei rakasta minua sanon, että minä rakastan häntä silti. Tuon ikäiset etsii ja hakee erillisyyttä ja läheisyyttä.

Uskon, että sinua vain kalvaa se, että mies on läheisempi lapsen kanssa ja sinä uhraat suhteen lapseesi töissä. Mies saa poimia hedelmät loisiessaan kotona ja palkaksi saat lapsen ylenkatseen ja hiipuvan rakkauden, eikö? Jos olisin sun asemassasi, lopettaisin ylityöt. Uhraisin siis mieluummin toimeentulon kuin suhteeni lapseen, joka oireilee äidin poissaoloon noin voimakkaasti. Tekisin sen myös itsekkäistä syistä, sillä tiedän että katuisin loppuelämäni sitä, että välit hiipuisivat lapsen kanssa siksi että olin TÖISSÄ. :(

Ei ainakaan uusia lapsia tohon kuvioon. Ripustautuva äiti, onneksi isä sentään kuulostaa tasapainoiselta.

kamalia haukkuja. mieskin käskee vähentämään töitä, mutta uskon että se on vain syyllistämiskeino. ei tajua, kun itse vaan lekottelee. sanoi myös ettei ole varaa uuteen lapseen :(. vaikka voisi myös itse mennä vakitöihin. ja 6v. on iso kyseessä melkeen eskarilainen pitäisi jo jotain ymmärtää muidenkin tunteista. ap.

"vanha kansa tietää". lueppa nyt vaikka joku kasvatusopas, ilmeisesti toteutat jotain aatamin aikaisia kasvatusoppeja muutenkin. 

Oletko oletko uupunut töistä, silloin voi olla herkempi?

Itse ehdottaisin, että tekisit kahdestaan jotain kivaa lapsen kanssa. Varmasti olet lapselle tärkeä, mutta koska on toisen kanssa enemmän voi reagointi olla tuota. Aivan varmasti lapsi rakastaa sinua. Tähän voisi joku isä hyvin vastata omista kokemuksistaan.