Lue keskustelun säännöt.
Mitä sitten, kun lapsi/lapset muuttaa pois kotoa?
09.11.2013 |
Mulle on tullut melkein kriisi tämän ajatuksen suhteen. Ei ole enää kaukana se aika, kun asun yksin. Ja tämä koti tuntuu liian isolle minulle itselleni. Mutta pienempään muuttaminen taas tuntuu vähän huonolta ajatukselta silloin, kun lapsi tulee ehkä puolisonsa tai jopa lastensa kanssa kylään.
Kommentit (37)
Paljonko sinulla on tilaa? Minusta 3 h + k on yhdelle ihmiselle ihan sopiva asunto. On se ylimääräinen huone, jota voi pitää työ-vierashuoneena. Kyllä sitä voi olla aika useinkin yövieraita: lapsia, ystäviä, sukulaisia... Ehkä tulee kutsuttuakin vieraita, kun on missä majoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työkaverini muutti miehensä kanssa isosta omakotitalosta heti 77 neliön asuntoon kun lapset muuttivat pois. 2 huonetta. Itse ajattelin heti että eikö lapselle/lapsille ole omaa paikkaa, kun tulevat yökylään. Asuvat kauempana... En itse tekis niin.
Kyllä siitä helposti kriisi tulee ainakin toiselle jos ei molemmille vanhemmista. Meillä mies otti todella raskaasti ja koki, että elämä on ohi. Tytär olikin ollut hänelle tärkeä elämänsisältö ja häneltä vei yli vuosi aikaa tajuta että mun kanssa vois nyt alkaa tehdä asioita, kun aiemmin vai kehitti tekemistä itselleen ja tyttärelle ja mä sain armosta roikkua mukana. Nyt on jo sopeutunut.
Meillä on paljon huoneita muttei muutettu pienempään, kun pienempi olis maksanut ihan yhtä paljon. Mies teki tyttären huoneesta itselleen just sellaisen man caven josta Kuukausiliitteen jutussa puhutaan tänään. Tytär miehineen asustaa pienemmässä vierashuoneessa kun tulee käymään.
Olet ilmeisesti jo yh, meinasin vastata että "sitten erotaan" -haha. Mun 21 ja 19v ovat jo muuttaneet, 18v ei paljon kotona eli täällä enää 10vuotias ja mies...huokaus. Kyllä - oikeesti - haluaisin itsekin kohta muuttaa tytön kanssa jonnekin koska meillä ei enää keskustelemista eikä yhteistä aikaa eikä haluakaan tähän. Surullista mutta totta. Niin, ostaisin kyllä kolmion kun/jos muutan.
Ei lapsia varten tarvita erillistä huonetta.
Minusta riittää, että on vuodesohva ja vaikka pumpattava patja.
En minä pienistä rahoista ala ylläpitämään isoa huoneistoa, vain odotellessani lapsia kerran vuodessa kylään.
Jos asuisin yksin, kaksio riittäisi ihan varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks entinen työkaverini alkoholisoitui tuossa tilanteessa, kun elämästä tuli niin tyhjää.
[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 15:22"]
Yks entinen työkaverini alkoholisoitui tuossa tilanteessa, kun elämästä tuli niin tyhjää.
[/quote]Hienosti täällä av:llä osataan kannustaa ja piristää kanssaihmisiä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos elämä on tuossa vaiheessa tyhjää, niin sitten on kyllä eletty lähinnä lasten kautta.
No uutta sisältöä elämään. Matkustelua, lemmikki ja harrastuksia. Mulla vielä edessä tuo. Meille tuli kaksi kissaa, kun pojat ei enää syliin tule. Tuli siitä jo kriisi. No me muutetaan heti kaksioon, kun lapset ei asu kotona. Ihan rahasta on kyse niin varmasti monella muullakin. Kyllä pieneenki tilaan mahtuu. Ei tarvii olla aina niin luksusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten alkaa eräänlainen vapaus! Ja lisää kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa, etelään pääsee huomattavasti edullisemmin mikä tarkoittaa että vuosittaisten matkojen määrää voi lisätä. En näe lasten kotoa muuttamisessa muuta kuin positiivista.
Yksi lapsi on jo muuttanut, kaksi on teinejä ja asuvat kotona vielä.
Kotini on minun kotini enkä järjestele tätä lainkaan sillä silmällä, tuleeko joku käymään vai ei eli en todellakaan elä lasten kautta! Lastenlapset saavat aikanaan ymmärtää, että kukat ovat paikallaan lattianrajassa ja koriste-esineet omilla paikoillaan, niitä ei nostella pois siksi, että joku on käymässä.
Harva lapsi lähtee pois niin, ettei tule käymään ensin parin viikon välein, sitten kuukauden jne. eli lapset lipuvat pois kotoa vähitellen. Siihen lähtöön ehtii tottua. Ja on kiva huomata, että pärjäävät itsekseen ja toisaalta tulevat kotona käymään minun takiani eivätkä heitä kamppeitaan eteiseen ja jatka kavereilleen.
Kotina on nyt ja hautaan asti iso omakotitalo, jossa toistaiseksi on lasten "vanhat huoneet" entisellään. Ei ole mitään tarvetta muuttaa pois kotoa siksi, että olen yksin. Ja vanhana voin ostaa pihanhoitopalvelut yksityiseltä, koska se onnistuu näin nuorempanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että mä odotan jo sitä aikaa kun teinipoika muttaa pois kotoa! Ja kyllä monella tulot määräävät että pienempään on lähdettävä, jos ei enää asukkaitakaan ole joka kammariin.
Huh, sitäpä täs
olen pohtinut. Olen alkanut katselemaan eri järjestöjen toimintoja. Josko sitä yli 10 v yhdistystauon jälkeen alkaisi taas aktiiviksi. Lasten oletettuun kotomuuttoon n 10- 12 v, joten ehdin rakennella jotakin tilalle jo: ) Toivon saavani harrastustoiminnasta lisää ystäviä. Myönnän eläneeni viimeiset 10 v lasten kautta. Miehen kanssa ollaan onneksi jo saada kahdenkeskisiä hetkiä, jotka vaan lisääntyvät
SILTI haikeaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä odotan sitä aikaa ihan kauheasti. En meinaa jaksaa. Monesti unelmoin "päiväunelmia", mitä teen kun ei ole enää lapset kotona. Olen suunnitellut tyttären huoneesta mun omaa huonetta. Eli en tosiaan aio pitää lastenhuoneita enää lapsia varten "varalla". En ole itsekään yöpynyt koskaan enää lapsuuskodissani sen jälkeen, kun sieltä muutin poi.
Upeeta, kun ei tarvi enää laittaa ruokaa ja olla vastuussa. Saa elää kuin pellossa, olla ja harrastaa. Itse harrastan retkeilyä ja suunnistusta ja valokuvausta. Siitä luopui mielellään pikkulapsiaikana, kun silloin oli sen aika, mutta nyt kun lapset ovat jo teinejä ja viittä vaille pois kotoa, niin alan olla jo täpinöissäni, että pääsen taas omilleni.
Varmaan tuntuu haikealta etenkin aluksi, mutta en usko että jään asiaa suremaan tai että elämä tuntuisi tyhjältä. Mulla on kyllä mies, eli voi olla että tuntuisi surullisemmalta jos jäisin yksin, nythän on seuraa (tai ainakin oletettavasti on vielä sittenkin kun lapsi muuttaa kotoa).
Me asutaan kerrostalokolmiossa (80 neliötä, 3 hlö) joka on meille sopiva. En tiedä muutetaanko lapsen lähdettyä pienempään, sen näkee sitten. Mulla on ollut toinen mummola pienessä kerrostalokaksiossa, hyvin sekin onnistui: mummolla oli olohuoneessa sohvan sijaan oikea sänky ja lisäksi makkarissa privuode + sen alla vuodevaatelaatikoita (joissa esim. minä nukuin lapsena ja ai että rakasti sitä! Niin ja ennen kuin kukaan viisastelee, niin laatikot ei olleet sängyn alla silloin kun joku niissä nukkui ;).
En malta odottaa. Onneksi enää pari kolme vuotta.
Me jäädään sitten eläkkeelle ja muutetaan kakkosasunnollemme asumaan, lapsuuteni maisemiin. Matkustelemme, mies varmaan hoitelee vielä jonkin verran firmamme asioita, minä aion kirjoittaa. Koirat keikkunee vielä kotona. Aion laittaa silloin kanalan ja kunnostaa puutarhan. Ja kutoa mattoja ja tehdä käsitöitä. Lukea. Ja veneillä.
Sitten se elämä alkaa kun lapset muuttaa pois kotoa. Aion panostaa itseeni ja parisuhteeseen jos sellainen enää on silloin..
t. 1 ja 3v lasten uupunut äiti
[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 19:21"]
Sitten se elämä alkaa kun lapset muuttaa pois kotoa. Aion panostaa itseeni ja parisuhteeseen jos sellainen enää on silloin..
t. 1 ja 3v lasten uupunut äiti
[/quote]
Anna kun arvaan: päivääkään et silti vaihtaisi pois, kaikki on ollut sen arvoista, kärsimys vain kaunistaa?
t. lapsettoman elämänsä merkityksettömyydestä toistuvasti kommentteja kuuleva nainen
Hyvähän se on, että on tilaa siinä temmeltää sitten suvulla :)