Iso terve lapsi lojottaa rattaissa bussissa - ärsyttääkö?

Kun luin nämä kommentit, en tiedä miten päin olisin. Minulla oli aikomus kuljettaa lastani hoitoon rattailla, vaikka hän on jo viisi vuotias. Matkaa hoitopaikkaan on yli 2 kilometriä. Lapsi on hoikka ja mahtuu rattaisiin vielä hyvin. Nyt vaan minulle tulee valtavan syyllinen olo, että vielä kehtaan lapseni rattaisiin laittaa. :(

60; normaalit äidit siellä päiväkodin eteisessä tietää kyllä että miksi teillä on ne rattaat, tänne tulevat meuhkaamaan ne, jotka joko käyttävät autoa tai joilla on kaikki maailman aika taapertaa aamulla lapsentahtisesti tuntitolkulla koirankakkoja ihaillen. Ne meistä joiden on oikeasti ehdittävä ripeästi sinne päiväkotiin ja sieltä vielä pikapikaa töihin, eivät välitä pätkän vertaa miten se lapsi sinne päiväkotiin kuljetetaan, pääasia että matka taittuu. Hyvin harva pieni lapsi oikeasti kykenee kävelemään yhtä nopeasti kuin mitä kiireinen aikuinen, varsinkaan aamulla heti herättyään tai päiväkotipäivän jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 22:41"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 22:24"]

Mun 5v on 123 cm pitkä... En kehtais rattaisiin tunkea :) Ja arvatenkin näytti liian vanhalle ollessaan vähän alle 3v kun viimeksi istui niissä. Oli niin iso silloinkin. Nyt polkee helposti pyörällä 10 km ja kävelee päivittäin pari kolme kilometriä eskari, kauppa ym matkoja. Mulla kulkee ihan vaan vauva vaunuissa... Olisko pitänyt tuplat hankkia :D On kyllä uskomatonta porukkaa jos isot lapset istuu kärryissä!

[/quote]

Mutku halvaantunut ei kulje pyörällä yhtään mihinkään. Katsokaa pyörätuolilla liikkuvia aikuisia, näettekö te heidän vammaansa useinkaan mistään muualta kuin siitä pyörätuolista. Usein on niin, kuten joku oli havainnut, että vammaisilla rattaat vaihtuu pyörätuoliin juuri sitten kouluiässä, kun tarpeeksi tukevia rattaita ei enää ole. 

[/quote]

Ajatella, miten hirveesti noita tulevia pyörätuolilaisia oikein liikkuukaan nykyisin. Jos noista kaikista bussissa jalat maata laahaten rattaissa rojottavista jölleistä edes puolet on vammaisia, täytyy suomalaisessa maailman puhtaimmassa juomavedessä olla jotain pahasti vinksallaan.

Ei ärsytä. Meidänkin lapset olleet rattaissa (lähes) 5-vuotiaaksi. Säästö se on pienikin säästö.

Meillä on 6-vuotiaalla rattaat. Tarjottiin pyörätuolia. Ei haluttu ottaa vaan valittiin rattaat, koska: rattaat taittuvat kätevämmin pienempään tilaan, rattaat ovat helpommat työntää (pyörätuoli on suunniteltu käyttäjänsä itse kelattavaksi, rattaat toisen työnnettäväksi), rattaat kulkevat paremmin erilaisilla alustoilla (tykkäämme käydä kävelylenkeillä) sekä rattaisiin kiinnitetään vähemmän huomiota (näin ainakin ajattelimme). 

Taisi sittenkin olla niin, että rattaat aiheuttavat enemmän huomioita tai ainakin ärtymystä. Mutta ei silti vaihdeta pyörätuoliin, ainakaan vielä, kun on oltu niin tyytyväisiä pieneen tilaan taittuviin, helposti työnnettäviin rattaisiimme.

Jos jotain ärsyttää, niin muistamme aina, että vika ei ole meissä. Jotkut katsovat pitkään, osa näyttää ilmeillään mielipiteensä, katson takaisin rauhassa, taas yksi joka ei ymmärrä.

Ei harmita. Onhan niinkin että vielä 5-6 vuotias ei jaksa kävellä koko ajan, jos matkustaa kaupungin toiseen laitaan ja sielläkin käydään monessa paikassa ja sitten vielä takaisin.

Mutta toisinaan katson, kun rattaissa on lapsi, jolla on todella pitkät raajat, etteivät meinaa edes mahtua siihen kärryyn. Mitä pidemmät ne jalat on, sitä paremmin ne soveltuvat kävelemiseen kuin rattaissa istumiseen.

Sen takiahan ne TERVEET lapset eivät jaksa kävellä vanhempiensa mukana, kun ei ole tarvinnut KÄVELLÄ!!! Haloo, kyllähän lapsen kävelykunto siitä paranee, mitä enemmän saa kävellä. Eihän sitä nyt heti tarvitse lähteä vetään 10 kilsan kävelylenkkiä sen pikkusen kanssa, mutta jos AINA valitaan sen helpompi ja nopeampi tapa (ei edes hiljennetä vauhtia, katsota ympärille ja nautita elämästä), niin totta kai lapsi valittaa isompanakin, kun on pakko kävellä. Miten ihmeessä ne isoisät ja isoäidit ja niiden vanhemmat on muksuina jaksaneet kävellä/hiihtää kilometrien päähän silloisiin kouluihin? Ei ole ollut vaihtoehtoa! Nyt sitten ei nähdäkään muuta vaihtoehtoa kuin työntää TERVETTÄ muksua rattaissa aamusta iltaan. Kai 20 vuoden päästä vanhemmat työntää lapsensa vielä ylä-asteelle ettei sen lapsraukan vaan tarvii vaivata jalkojaan. Ottaa oikein päähän niiden lasten puolesta, jotka haluaisivat kävellä, juosta ja vaikka mitä, mutta eivät pysty! 

Terveen 4-vuotiaan lapsen ei todellakaan kuulu enää mennä rattaissa, vaan kävellä. Vanhempien tehtävä on suunnitella päivä niin, ettei lapselle sitä kävelyä tulisi välttämättä sitä 5 kilsaa enempää päivälle. Karaistusta tämä kansa vaatii, se on vissi! 

Ruokatavaroita (jos tarvii käydä tyyliin lidlissä, joka on siellä toisella puolen kylää/kaupunkia) voi kuljettaa myös sellaisessa ns. pyöräkassissa, niin ei tarvii niitä lastenrattaita viemään isoa tilaa, jos joutuu julkisilla kulkemaan. 

Ei ota. Miksi ottaisi?

Kaikki ilmaisesta matkasta valittavat; tervetuloa vaikkapa tänne Lappiin, jossa rattailla ei pääse ilmaiseksi, vaan siitä jopa maksetaan ekstraa. Jokaiset rattaat viivästyttävät bussin aikataulua helposti parilla-kolmella minuutilla. Ensin laitetaan rattaat bussiin, sitten otetaan rattaista mukaan kaikki varastamisen arvoinen, odotetaan että kaikki muut matkustajat ovat istuneet että käytävä on vapaa, käydään maksamassa ja palataan paikoilleen. Isommissa kaupungeissa yksikään bussi ei olisi ajoissa jos teillä olisi siellä tällainen käytäntö.

Mua korpee tuo tuttavaperheen poika, tai oikeastaan ne sen vanhemmat. Poika on jo 4-vuotias on edelleen vaipoissa koko päivän!!!! ja kun tullaan jonnekin tapahtumaan autolla niin sitten se poika tungetaan niihin rattaisiin ja kärrätään ympäriinsä kun ei viitsitä kävelyttää sitä. AAARGH!

mun 4-v tasan kulkee välillä rattaissa enkä välitä yhtään jos te mammat meitä tuijotatte. Lapsi ei lojota autossa veltostumassa lähes koskaan, niin turvallisuussyistä saa kyllä lojottaa rattaissa silloin kun mennään kaupungin keskustaan jossa vilkas liikenne, bussit ajavat miten ajavat äkkijarrutuksineen ja nopeine lähtöineen pysäkeiltä... kyllä taas saadaan tämänkin vuoden aikana lukea näitä kun vanhukset ja lapset jäävät autojen ja bussien alle, suojateillä ja pysäkeillä. En ota sitä riskiä, että mun 4-vuotias kävelee suojatiellä ja av-mamma takapenkillä lojottavine lapsineen kaahaa päälle...  

Tähän heitän oman pointin: omalla lapsella on liikuntasairaus ja käytimme rattaita, kun hän oli 3 v. Sen jälkeen hommasimme pyörätuolin ja voin sanoa, että pyörätuolin käyttö on paljon kätevämpää ja kevyempää kuin rattaiden käyttäminen. Lapseni on tällä hetkellä 7 v. ja päälle päin hänestä ei näy vammaisuutta. Paitsi nyt tietysti kun istuu pyörätuolissa. Pyörätuoli omalla lapsella tuntui aluksi pahalta, mutta loppu peleissä hommaisin hänelle uudelleen pyörätuolin hänen ollessaan noin pieni. Helpottaa kovasti, ei tule enää kuultua tälläisiä kommentteja.

Tätä ketjua lukiessa, olen onnellinen autoistamme. :) 

Hyvällä omalla tunnolla saan lastattua lapset omaan autoomme ja voimme hurauttaa ihan minne vain. Toki tulee enemmän päästöjä, mutta eipä tarvi olla kenenkään silmätikkuna  bussissa. 

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 10:48"]

Lellityt Helsinkiläiset täällä huutelee!!!  Tulkaa tänne vähän pohjoisemmaksi, ei istu isot lapset rattaissa kun kyyti ei ole ilmaista rattaan työntäjälle!!!!  Näyttää köyhien isot lapset istua rattaissa :)

[/quote]

Niin. Ne istuu autossa.

T. Ei-helsinkiläinen.

Ei ärsytä. Enhän mä tiedä miksi se lapsi on rattaissa. Ja mitä se mulle kuuluu, sitä paitsi. Lykkäsin itsekin 5 vuotiastani rattaissa kun oli niin pitkä matka päiväkotiin ja osan matkaa kuljettiin jopa bussilla!

Tämä on tällainen ikuisuusaihe vauvapalstoilla. Tämän saman aiheen monta kertaa lukeneena, antakaas kun referoin:

Ensin joku lapseton liikkuu Helsingissä julkisilla ja sitä ärsyttää suuresti ne ilmatteeksi kulkevat äidit lapsineen. Vaihtoehtoisesti keskustelun aloittaa joku esikoisvauvan äiti, joka kauhistelee kun isokokoinen taaperoikäinen herätti sen ihanan vauvan bussissa, tai vielä pahempaa: sen taaperon takia ei mahtunut lainkaan vauvansa kanssa bussiin. Esikoisvauvan äidin silmissä se isokokoinen taapero on joti iso lapsi hei. (Odotas vaan...)

Sitten keskusteluun liittyy aina joku supermamma, jonka lapset on luopuneet rattaista jo 1,5-vuotiaana ja joiden kolmevuotias osaa ajaa jo ilman apupyöriä viiden kilsan lenkkejä - loskakeleilläkin.

Seuraavaksi joku maalainen änkee keskusteluun mukaan ja nauraa typerille Hesalaisille (huomaa iso alkukirjain), et hei, täällä ei oo mitään ilmaisa linkkuja, että te Hesalaiset ootte hemmoteltuja. Täällä kolmevuotiaat hiihtää sata kilsaa päivässä.

Sitten joku erityislapsen äiti muistuttaa omasta tilanteestaan. Tällainen pokkeus sallitaan, okei, sairas lapsi asia erikseen, mutta ne MUUT!!

Todellisuudessa aika usein ne, joiden 1,5-vuotiaat on jo luopuneet rattaista, on myös niitä, jotka kulkevat kaikki vähänkään pidemmät matkat autolla. Se 1,5-vuotias kävelee itse ehkä lähipuistoon tai muuten vaan leppoisan kävelylenkin ajan, se lähipuistoilukin tai kävelylenkki on ajoitettu sellaiseen aikaan, että lapsi on virkeimmillään. Sen sijaan jos käydään yhtään pidemmällä vaikka kaupassa, lääkärissä, kerhossa saatikka päiväkodissa, siis missään aikataulutetussa arkitapahtumassa, valitaan auto. Ja aika usein automatkat ajoitetaan vielä niin kätevästi, että väsynyt lapsi voi sinne nukahtaa. Ei tule julkisia väsähdyskohtauksia katos.

Itse olen entinen helsinkiläinen, nykyään asun n. 100km Helsingistä pohjoiseen. Täällä ei tosiaan rattaita näy yhtään isommilla lapsilla, MUTTA katsos kun se auto valitaan kaikkeen aikataulutettuun toimintaan. Lapset kävelee ja pyöräilee, joo, lyhyitä matkoja, kun ei ole kiire minnekään. Mut esim. kirkonkerhon parkkipaikka on aina aivan täysi autoja, kun äidit saapuvat lapsineen sen 1-3 kilometrin matkan autolla. Mut pääasia ettei käytetä rattaita, eikös?

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 21:46"]

Terveen 4-vuotiaan lapsen ei todellakaan kuulu enää mennä rattaissa, vaan kävellä. Vanhempien tehtävä on suunnitella päivä niin, ettei lapselle sitä kävelyä tulisi välttämättä sitä 5 kilsaa enempää päivälle. Karaistusta tämä kansa vaatii, se on vissi! 

. 

[/quote]

Olisinhan minä toki voinut järjestää noilla koko päivän kestäneillä reissuillamme, että olisimme pärjänneet ilman rattaita.

Olisin vain lähtenyt vielä tuntia aiemmin kotoa, jotta voimme kaikki kävelymatkat vaihtojen yhteydessä nauttia elämästä klo 6 aamulla räntäsateessa matkalla bussipysäkille.

Iltapäiväksi olisin tietenkin voinut varata hotellin sieltä toisesta kaupungista kerran viikossa, jotta lapsi pääsee päiväunille. Jonne tietenkin olismme kävelleet ihan rauhassa päiväuniväsyneen lapsen kanssa ja nauttineet maisemista.

Päiväunien jälkeen olisimme virkeinä lähteneet paluumatkalle ja tutkineet iloisesti tienvierustojen tupakantumpit ja koirankakat, aivan rauhassa.

Minä vaan satun olemaan niin laiska äiti, että minusta oli paljon kätevämpää ottaa ne rattaat, hoitaa matkustaminen ripeästi ja antaa lapsen nukahtaa rattaisiin, kuin kuluttaa reissuun 9 tunnin asemesta 13-14 tuntia ja sata euroa hotelliin.

Toki jos oikein ohjettasi olisin noudattanut, olisi kyllä ollut syytä jäädä yöksi sinne hotelliin, jotta lapsen päivittäinen kävelymäärä ei ylity, ottaa seuraava päivä töistä vapaaksi ja palata kotiin vasta seuraavana päivänä. Mutta me nykyäidit ollaan tällaisia kamalia, jotka eivät edes viitsi karaista itseään saati lastaan vaan yrittävät aina tehdä asiat helposti.

t. 33

Ei ärsytä yhtään. 

Vaikka omat lapseni ovatkin pienikokoisia, niin joillakin on isompia, ja multa ei ole pois vaikka itse olisit rattaissa.

Minäpä aloitan heti tämän järjestelyn. Ensimmäiseksi voisin siirtää päiväkodin lähemmäs tätä meidän takapihaa. Kunta ei varmaan pahastu. Sitten ehdotan työpaikalle, että kävisikö jos tulisin joka päivä tunnin verran myöhemmin töihin, koska lapseni tarvitsee liikuntaa aamuisin. Jos haluamme kävellä hänen kanssaan, eikä lapsireppanaa raski heti neljän jälkeen aamuyöllä nostaa ylös että ehdittäisiin hieman haukata happea, on mun pakko myöhästyä töistä. Mitäpä heillä olisi siihen sanomista, lapsen etuun.

Nyt kaikki talkoisiin, hep! Pistetään historiaan kiireiset aamut! Tervetuloa rauhallinen käppäily aamuhämärissä hetkessä eläen!

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 21:46"]

Sen takiahan ne TERVEET lapset eivät jaksa kävellä vanhempiensa mukana, kun ei ole tarvinnut KÄVELLÄ!!! Haloo, kyllähän lapsen kävelykunto siitä paranee, mitä enemmän saa kävellä. Eihän sitä nyt heti tarvitse lähteä vetään 10 kilsan kävelylenkkiä sen pikkusen kanssa, mutta jos AINA valitaan sen helpompi ja nopeampi tapa (ei edes hiljennetä vauhtia, katsota ympärille ja nautita elämästä), niin totta kai lapsi valittaa isompanakin, kun on pakko kävellä. Miten ihmeessä ne isoisät ja isoäidit ja niiden vanhemmat on muksuina jaksaneet kävellä/hiihtää kilometrien päähän silloisiin kouluihin? Ei ole ollut vaihtoehtoa! Nyt sitten ei nähdäkään muuta vaihtoehtoa kuin työntää TERVETTÄ muksua rattaissa aamusta iltaan. Kai 20 vuoden päästä vanhemmat työntää lapsensa vielä ylä-asteelle ettei sen lapsraukan vaan tarvii vaivata jalkojaan. Ottaa oikein päähän niiden lasten puolesta, jotka haluaisivat kävellä, juosta ja vaikka mitä, mutta eivät pysty! 

Terveen 4-vuotiaan lapsen ei todellakaan kuulu enää mennä rattaissa, vaan kävellä. Vanhempien tehtävä on suunnitella päivä niin, ettei lapselle sitä kävelyä tulisi välttämättä sitä 5 kilsaa enempää päivälle. Karaistusta tämä kansa vaatii, se on vissi! 

Ruokatavaroita (jos tarvii käydä tyyliin lidlissä, joka on siellä toisella puolen kylää/kaupunkia) voi kuljettaa myös sellaisessa ns. pyöräkassissa, niin ei tarvii niitä lastenrattaita viemään isoa tilaa, jos joutuu julkisilla kulkemaan. 

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 11:57"]

Tämä on tällainen ikuisuusaihe vauvapalstoilla. Tämän saman aiheen monta kertaa lukeneena, antakaas kun referoin:

Ensin joku lapseton liikkuu Helsingissä julkisilla ja sitä ärsyttää suuresti ne ilmatteeksi kulkevat äidit lapsineen. Vaihtoehtoisesti keskustelun aloittaa joku esikoisvauvan äiti, joka kauhistelee kun isokokoinen taaperoikäinen herätti sen ihanan vauvan bussissa, tai vielä pahempaa: sen taaperon takia ei mahtunut lainkaan vauvansa kanssa bussiin. Esikoisvauvan äidin silmissä se isokokoinen taapero on joti iso lapsi hei. (Odotas vaan...)

Sitten keskusteluun liittyy aina joku supermamma, jonka lapset on luopuneet rattaista jo 1,5-vuotiaana ja joiden kolmevuotias osaa ajaa jo ilman apupyöriä viiden kilsan lenkkejä - loskakeleilläkin.

Seuraavaksi joku maalainen änkee keskusteluun mukaan ja nauraa typerille Hesalaisille (huomaa iso alkukirjain), et hei, täällä ei oo mitään ilmaisa linkkuja, että te Hesalaiset ootte hemmoteltuja. Täällä kolmevuotiaat hiihtää sata kilsaa päivässä.

Sitten joku erityislapsen äiti muistuttaa omasta tilanteestaan. Tällainen pokkeus sallitaan, okei, sairas lapsi asia erikseen, mutta ne MUUT!!

Todellisuudessa aika usein ne, joiden 1,5-vuotiaat on jo luopuneet rattaista, on myös niitä, jotka kulkevat kaikki vähänkään pidemmät matkat autolla. Se 1,5-vuotias kävelee itse ehkä lähipuistoon tai muuten vaan leppoisan kävelylenkin ajan, se lähipuistoilukin tai kävelylenkki on ajoitettu sellaiseen aikaan, että lapsi on virkeimmillään. Sen sijaan jos käydään yhtään pidemmällä vaikka kaupassa, lääkärissä, kerhossa saatikka päiväkodissa, siis missään aikataulutetussa arkitapahtumassa, valitaan auto. Ja aika usein automatkat ajoitetaan vielä niin kätevästi, että väsynyt lapsi voi sinne nukahtaa. Ei tule julkisia väsähdyskohtauksia katos.

Itse olen entinen helsinkiläinen, nykyään asun n. 100km Helsingistä pohjoiseen. Täällä ei tosiaan rattaita näy yhtään isommilla lapsilla, MUTTA katsos kun se auto valitaan kaikkeen aikataulutettuun toimintaan. Lapset kävelee ja pyöräilee, joo, lyhyitä matkoja, kun ei ole kiire minnekään. Mut esim. kirkonkerhon parkkipaikka on aina aivan täysi autoja, kun äidit saapuvat lapsineen sen 1-3 kilometrin matkan autolla. Mut pääasia ettei käytetä rattaita, eikös?

[/quote]

Unohdit vielä sen, joka paheksuu bussiin rattaissa nousevaa lasta, joka kuitenkin matkan ajan istuu penkillä vieden näin MAKSAVALTA matkustajalta paikan vain puolitäydessä bussissa. ;) 

Itsellänihän on juuri tuollainen 2,5 -vuotias, joka istuu matkan ajan penkillä, vaikka meillä sattuisikin olemaan rattaat mukana (Helsingissä siis asumme). Epäilen penkillä istuvan lapsen olevan kaikkien mukavuuden kannalta mukavamman ratkaisun kuin mitä olisi oksentava lapsi. Omani nimittäin kärsii tosi vahvasta matkapahoinvoinnista eikä voi istua alhaalla rattaissa seinää tuijottaen kuin enintään pari minuuttia. Ja päiväkotiin on pidempi matka. Usein tosin kuljemme sen ilman rattaita, koska kaksi vaihtoa rattaiden kanssa stressaa aika tehokkaasti - sinne päiväkotiin kun on matkalla moni muukin rataskansan edustaja eikä ole sanottua, että aina mahtuu heti ensimmäisen bussin kyytiin. 

Ja koska joku kohta tulee sanomaan, ettei matkapahoinvointi ole syy varata penkkiä, vaan pitäisi jättää kulkematta bussilla, jos lapsi ei siihen kykene, kerron vielä, että jos bussi on yhtään täydempi, lapsi istuu minun (jolla on aina matkakortti ladattuna lompakossa) sylissäni. Enkä häntä edes kuljettaisi päivittäin useamalla bussilla, jos kaupunki järjestäisi meille päiväkotipaikan kävelymatkan päässä kotoa.