Lue keskustelun säännöt.
Jotta emme kasvata lapsiamme narsisteiksi
28.09.2013 |
Muistammehan antaa lapsillemme henkisen yhteyden. Jos emme ole saaneet rakkautta, rakkaudettomuus kulkeutuu seuraavalla polvelle. Etsikäämme eksistentiaalista yhteyttämme osaksi maailmankaikkeuden syleilyä - pois tuskasta ja häpeästä. Kohti iloa ja hämmästystä elämän pyhyydestä. Silloin emme vihaa emmekä halveksi ketään - ja lapsemme saavat meiltä kaiken minkä tarvitsevan: riippumattoman, täydellisen hyväksynnän, hymyn, naurun, tuikkeen silmissämme - pehmeän halauksen.
Kommentit (5)
Suomalainen kasvatus ja kulttuuri perustuu tuohon häpeään aika pitkälle, joten miksikäs se siitä muuttuisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niin, jopa ammattikasvattajat käyttävät häpeärankaisua lasten kasvattamiseen.
ei se rakkaus ole mitään tuollaista maagista ja kaiken sallivaa hippeilyä. tekstin kirjoittajan voisi kuvitella olevan lsd-tripillä.
narsismin ja rakkaudettomuuden yhteydestä tosin oon samaa mieltä, ja narsistillahan tämä ilmenee juuri moraalin puutteena (ei välitä mikä on oikein ja mikä väärin) ja suuresta illuusiomaisesta itseensä rakastumisesta. ja tuossa tekstissä nämä narsismin oireet näkyvtä yhtä lailla ja samalla tavalla manipuloidaan kuin narsisti manipuloi uskomaan asiaansa kauniilla tyhjillä sanoilla. tuossa tekstissä siis itseasiassa kehotetaan narsismiin. ja se ei todellakaan ole rakkautta.
Huomatkaa ohessa ollut linkki:
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck309.htm