Insinööri ym naiset - miten ammatti vaikuttaa parisuhdemarkkinoilla?
Olen itse rakennusalan inssi, ja toimin ns. esimiestehtävissä. Töissä ei ole miesten kanssa mitään ongelmaa, mutta välillä on henk koht elämässä tullut esille, että ammattini on pieni turn-off joillekin miehille (erit. ns. duunariasemassa oleville).
Minulle on jopa valitettu liiallisesta tasa-arvosta, ja annettu ymmärtää että hoito ym alalla olevat naiset ovat "parempia". Ulkonäöstä minua ei kukaan koskaan arvaa teollisuudessa työskenteleväksi, kuten tuskin muitakaan DI tyttökavereitani joiden kanssa opiskelin. Niin kuinka muut samantyyppisessä asemassa työskentelevät naiset kokevat asian? Onko teille työ muodostunut ongelmaksi parisuhdemarkkinoilla?
Välillä melkein harmittaa, että miksi en lähtenyt vaan lukemaan terkkariksi - ei tulisi arvostelua ja syyttelyä ja EHKÄ helpompi työ. Mutta toisaalta rakastan työtäni ja työkavereita, enkä koskaan ole kokenut työmaalla sukupuolta ongelmaksi - tai edes muistanut sitä!
Antakaapa muut kokemuksia aiheesta :)
Kommentit (70)
Koulutetuille miehille - oli heidän alansa sitten mikä hyvänsä - asia ei ole mikään ongelma.
Sinkkuna huomasin, että kouluttamattomille miehille, amiksen käyneille ja duunaritöitä tekeville insinöörinainen on kauhistus. Käsittämätöntä, mutta totta! Jotenkin he tuntuvat ajattelevan, että insinöörinainen on ehkä puoliksi mies tai vähän niinkuin sotilas tms. Monta kertaa juttelin pitkään baarissa jonkun kanssa ja synkkasi hyvin niin kauan, kunnes opiskeluni tai työni tuli esille. Moni ei edes yrittänyt peitellä kauhistustaan :D
Mä olen niitä ym-naisia (tietojenkäsittelijä yliopistosta), ja mulle kävi niin kuin monelle muullekin opiskelukaverinaiselle, jotka ovat pariutuneet; mies on vanha opiskelukaveri. Muistan kuitenkin AP:n kuvailemia tilanteita opiskeluajalta, kun olin sinkku: ihmeteltiin, etten näytä nörtiltä, kohauteltiin kulmia jne.
15-vuotta kahden lapsen yksinhuoltaja ja DI. Olen jo luovuttanut. Ottajia olisi, mutta ei niitä pitäjiä. Olen ihan liikaa kaikkea.
Aina sanotaan, että naisilla on se hoivovietti. Mutta kyllä miehet haluaa hoivata ja huolehtia naisistaan. Itsenäinen, vahva ja omillaan toimeen tuleva nainen on heille uhka.
Tosin peiliin katsomista on minullakin. Itsetuntoa minulle on suotu vähän liikaakin ja osaan vaatia arvoistani kohtelua. Ja sekin, että kaikki päivät meneen miesten logiikalla, niin ei sitä omalla ajalla edes jaksaisi.
Oma valinta miten itsensä näkee, myös miesten silmin.
olen vain amk insinööri joten en tuosta korkeammasta tiedä... mutta itse työasiat oli aika paljon pimennossa suhteen alussa, eli vasta noin puolen vuoden jälkeen alettiin puhua työasioista tai kertomaan työtehtävistä... siis että puhuin siitä kuinka vaikeita päätöksiä teen töissä ja kuinka kuormittavaa työ on. Sitä ennen puhuttiin lähinnä työkavereista ja helpoista työtehtävistä/työreissuista.
Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Sitten taas joskus kun tapaan miehiä baarissa/kentällä niin mun mielestä heidän kanssaan on mukava puhua "insinööriasioita" enkä juuri ole kokenut vähättelyä. Itse työskentelen di-miesten kanssa :) olen kyllä yllättynyt kuinka hyvin olen mukana jengissä. Asiakkaissa joskus joku voi vähän vähätellä, mutta se on pientä :)
t. 33v nainen
Voi ei.. aika lohdutonta luettavaa..
Joo allekirjoitan tuon, että minun kohdalla miehistä ehkä tuntuu, että he eivät voi ns. huolehtia minusta. Vaikka nimenomaan, koska töissä on raskasta, HALUAISIN huolehtivan miehen, enkä todellakaan kotona ole Justiina koska töissä pitää olla jämäkkä.
tuntuu että ne hoitsu ym naiset vasta onkin pirttihirmuja kotona, kun töissä ei voi :D
Mutta eikös meidän pitäs keksitä työksemme ratkaisuja, mitenkäs tähän ongelmaan ;)
Ei pidä nähdä sitä ongelmana vaan etuna. Itse en usko hetkeäkään, että tulet olemaan loppu elämääsi yksin vaan tulen löytämään oikeasti vahvan ja terveen itsetunnon omaavan miehen, joka on sinun arvoinen t. 4
Minä olen 40v DI koneosastolta ja täytyy kyllä sanoa, että varmaan kaikki naispuolisista opiskelukavereistani pariutui opiskeluaikana opiskelukavereiden eli DI-miesten kanssa eikä toisella kierroksella ole vielä kukaan. Koneosastolla itse toisillemme vitsailtiin kun joku taas valmistui "vaimonkoulutusohjelmasta" eli meni naimisiin toisen teekkarin / DI:n kanssa.
Olen itse insinöörimies ja kyllä tuo havaintosi pitää paikkaansa. Jos on perinteinen mies, niin perinteisessä naistenammatissa toimiva nainen voi tuntua sopivammalta. Hyvin suuri osa perinteisistä miesalan työntekijöistä kuten insinööreistä, poliisesita ja palomiehistä on töissä juurikin sairaanhoitajien kanssa, minä myös.
Joillekkin miehille voi olla sekin ongelma että nainen on paremmin koulutettu, mutta uskoisin että se on enemmänkin naisten valinta että eivät halua yksiin vähemmän koulutetun miehen kanssa. Perinteisesti naiset pyrkivät naimaan itseään ylemmästä sosioekonomisesta portaasta, perinteisesti harvemmin toisin päin. Piika on usein siirtynyt taloon emännäksi, mutta harvemmin rengistä on tullut taloon uutta isäntää.
Toinen juttu on se että oman havaintoni mukaan miesvaltaisella olevilla naisilla on usein kova tarve päteä. Kuten sanotaan että naiset joutuu tekemään enemmän töitä ja olemaan parepi että saavat saman arvostuksen. Mutta kyllä se vaan usein johtaa siihen että pätevyydestään kiinni pitääkseen naisinsinöörit ovat usein kykenemättömiä keskustelemaan vaihtoehdoista ja myöntämään virheenesä tai että toisen ehdotus oli parempi. Olen joskus kokenut aika rasittavaksi toimia naisen kanssa samassa tiimissä tai hänen alaisuudessaan. Lisäksi naisilla on omituinen ominaisuus sairastua paineen alla, kun pitäisi lähteä äkilliseti ulkomaan keikkalle, niin yllättäen iskee kamala selkäkipu. Ja jälleen kerran, poikkeukset vahvistaa säännöt.
Mä olen insinööri ja mies on sairaanhoitaja :) Tämähän on tyypillinen asetelma, sukupuoliroolit vaan on tainnut mennä meillä väärinpäin :)
Kotona kyllä minä olen se, joka paremmin lohduttaa lapsia pikku kolhuista ja mies se, joka vastaa tietokoneen asennuksesta tai auton korjauksesta tai sulakkeenvaihdosta. Joten ei ne ammattiroolit meillä kotona näy.
"insinööreistä, poliisesita ja palomiehistä on töissä juurikin sairaanhoitajien"
siis... naimisissa, ei töissä :)
-9
Mun mielestä tällä on ollut vaan positiivinen vaikutus. Toisaalta mun parhaat kaveritkin on miehiä. Taitaa olla enempi kiinni luonteesta ja ajatusmaailmasta, kuin koulutuksesta. Koulutus on sitten taas valinta, johon se luonne vaikuttaa.... kehä.
Exästä tuli osin ex siitä syystä, että ei hyväksynyt mun opiskelusuunnitelmia, eli oli tuollainen "kouluttamaton duunari jonka ajatusmaailma oli ajalta ennen sotia".
Nykyinen mies on opistoasteelta, tekknikko, noitahan ei enää kouluteta, mutta insinöörin ja duunarin väliltä ja tekee ihan duunari hommia,
Sen verran ollut miinusta, että mun on turha maantien varrelta soittaa, että rengas on rikki.... "neidin" luo pyyhälletään vaihtamaan rengasta, mulle sanotaan puhelimessa, että sittenhän sä tulet vartin myöhässä nähdään sitten.
Olen itse havainnut tämän, josta ysin mies mainitsi. Monella mies valtaisella olevalla naisella on liian iso tarve todistaa olevan kova jätkä ja se kääntyy heitä vastaan. Ei kuunella ja on vain se oma totuus. Vittumaisuus ei ole kovutta.
Tähän myönnän itsekin nuorempana sortuneeni, mutta vanhemmiten ole oppinut sitä peiliin katsomista. t.4
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 08:51"]
Nykyinen mies on opistoasteelta, tekknikko, noitahan ei enää kouluteta, mutta insinöörin ja duunarin väliltä ja tekee ihan duunari hommia,
[/quote]insinöörit ennen AMK:ta olivat opistoasteen tutkintoja (nelivuotinen koulutus+lukio tai ammatikoulu alle). Teknikkokoulutus ei ollut opistoasteen koulutus, vaan ammattikoulun ja opiston väliin jäävä 3-vuotinen "mestari-koulutus". AMK:n myötä teknikkokoulutus loppui, mutta nyt on käsittääkseni aloitettu jotain uudestaan ja se se on alimman korkea-asteen koulutus.
Tässäkin keskustelussa tulee esille sellainen stereotypia, että kaikki insinöörit ovat töissä raskaassa teollisuudessa tai tekevät hommia koneiden kanssa jne. Insinöörialoja on muitakin ja insinööri voi työskennellä myös vaikkapa terveyshuollossa. Itse insinöörinä olen hyvin naisvaltaisessa työpaikassa.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 08:53"]
Olen itse havainnut tämän, josta ysin mies mainitsi. Monella mies valtaisella olevalla naisella on liian iso tarve todistaa olevan kova jätkä ja se kääntyy heitä vastaan. Ei kuunella ja on vain se oma totuus. Vittumaisuus ei ole kovutta.
Tähän myönnän itsekin nuorempana sortuneeni, mutta vanhemmiten ole oppinut sitä peiliin katsomista. t.4
[/quote]Joo, tämä pätee kyllä todella usein. Jos vaikka asentajana on nainen, niin tilanteessa jossa mies pyytäisi toisen miehen kaveriksi, siksi että homma tulee kahdestaan hoidettua helposti ja olisi yksin hankalaa, niin nainen puskee sen vaikeimman kautta yksin läpi, koska ei halua pyytää miestä avuksi.
Eihän tuo rajaa miehiä sinänsä pois. Se rajaa vaan sovinistisat pois. Eli olet tavallaan enemmän suojassa idiooteilta kuin ne hoitsut jotka varmasti paljon törmäävät niihin jotka haluavat vaan leikkiä hoitsuleikkejä makuuhuoneessa mutteivät kestä sitä että naisessa on yhtään luonnetta ja arkikin parisuhteeseen joskus tulee.
Jatka etsimistä! Olen itsekin tilastoista poikkeavassa parisuhteessa: korkeammin koulutettu kuin mieheni ja palkkakin parempi kuin miehelläni. Meillä se ei kuitenkaan vaikuta mihinkään.
Olen tietojenkäsittelytieteen FM, ja siitä lähtien kun aloitin opiskelut olen deittaillut / seurustellut vain teknisella alalla työskentelevien miesten (pääasiassa DI) kanssa. Todellakin olen huomannut tuon saman kuin moni muu, eli alemmin koulutettujen miesten katse muuttuu "peura ajovaloissa" ilmeeksi kun he kuulevat koulutukseni ja ammattini, ja kiinnostus loppuu siihen.
Ilmeisesti iso osa miehistä omaa niin huonon itseluottamuksen, että on kauhistus jos nainen on korkeammin (ja vielä teknisesti!!!) koulutettu ja parempi palkkainen kuin he. Itselleni on toki myös tärkeää että mies on älykäs, mutta koulutustasolla ei sinänsä ole väliä - mutta kun kerran miehille on, niin jos vielä sinkkuunnun uskon että pysyttelen jatkossakin DI piireissä. Ei sitä jaksa koko ajan pitää kynttiläänsä vakan alla ja vähätellä tekemisiään, ettei miesraukka vain koe alemmuuden tunnetta.
N34
Ravintolassa tai vastaavassa Ihan Hirveä Ongelma oli opiskeluaikana tekn. yo -status miehille. Joskus jopa huvittelin sillä, että ensin juteltiin niitä näitä, mies oli hyvinkin kiinnostunut ja sitten Paljastus ja Täystyrmäys. Hih hih. =) Tämä oli siis 90-lukua. Harmi, että tässä asiassa ei ole tässä esitettyjen kokemusten perusteella mennyt maailma eteenpäin. Jos meinasi saada munaa nuoruudenpanetukseensa, niin kyllä piti visusti pitää salaisuutena opiskeluala. Aika harvoin jaksoin.
[Opiskelupaikasta munanhankinta oli ihan 'no-no', kun siellä oli tätä tällaista "sä et varmaan halua alkaa seurustella mun kanssa". ajatuksissani "No en, mutta jos Seksiä saisi, en valittaisi." :-) ]
No, oman DI-miehen kanssa ollaan oltu pian 20 vuotta kimpassa ja sen lisäksi että ollaan tehty todella paljon kaikkea yhdessä, lapsetkin on ehditty saada. Ja en todellakaan ole mitään perinteistä vaimoainesta.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:03"]
Tässäkin keskustelussa tulee esille sellainen stereotypia, että kaikki insinöörit ovat töissä raskaassa teollisuudessa tai tekevät hommia koneiden kanssa jne. Insinöörialoja on muitakin ja insinööri voi työskennellä myös vaikkapa terveyshuollossa. Itse insinöörinä olen hyvin naisvaltaisessa työpaikassa.
[/quote]Stereotypiaha johtuu siitä että suurin osa insinööreistä on teollisuudessa ja konepajoissa sekä suunnittelutoimistoissa.
Nykyisin on paljon IT-insinöörejä, mediainsinöörejä, elintarvikeinsinöörejä yms. jotka ovat jopa naisvaltaisia.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 22:15"]
Meille syntyi lievästi autistinen lapsi. Matemaattisesti lahjakas kyllä, erittäin lahjakas. t. insinööripariskunta. Toinen lapsei terve ja lahjakas kognitiivisesti, laiska liikkumaan.
[/quote]
Meinaatko että johtui siitä että olette insinöörejä? Hoitsun kanssa ei olisi tullut? Tästä voi päätellä, että viesti on provo. Kukaan insinööri ei syyttäisi puolisonsa tai omaa ammattiansa siitä, että lapsella on lievästi autistisia piirteitä tai jopa dg. lievästä autismista.