Insinööri ym naiset - miten ammatti vaikuttaa parisuhdemarkkinoilla?

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:12"]

Eikös se niin ole että insinööriä ei ymmärrä kuin toinen insinööri tai mielisairaanhoitaja :)

t: DI-DI -pariskunnan naispuolinen jäsen

[/quote]

Siitä niin tiedä, mutta samanlaiset lapset leikkivät parhaiten samoja leikkejä. Eiköhän alalla kuin alalla päde, että oma kumppani löytyy helposti sieltä.

Toinen DI-DI-parin naispuolinen

Hei naiset, kyllähän te nyt ymmärrätte, että useimmilla heteromiehillä on sinkkuaikoina haussa nimenomaan mahdollisimman naisellinen heteronainen. Insinööritieteet ovat hyvin miehisiä, kylmän analyyttisiksikin ymmärrettyjä aloja, monessakin mielessä naisellisuuteen liitettävien ominaisuuksien täydellisiä vastakohtia. Näin sellaisia lukeva tai insinööriammattia harjoittava nainen vaikuttaa auttamattomasti heti vähemmän naiselliselta. Tämä laskee pisteitä joidenkin miesten silmissä niin paljon, että he siirtyvät seuraavaan.

Tämä on makrotasolla sekä ymmärrettävää että mikrotasolla täysin hyväksyttävää. Eihän teitä naisiakaan kukaan pakota kelpuuttamaan minkälaisia miehiä tahansa, kyllä tekin teette karsintaa esim. miesten ulkonäön, käytöstapojen, sosiaalisten piirien, koulutuksen ja jotkut myös varallisuuden suhteen.

T. Humanistimies, joka avovaimo lukee insinööritieteitä.

Koulussa oli meillä taviksillakin kyllä vientiä..ei sieltä sinkkuna selvinnyt monikaan. 

No oli yksi entisen peruskouluaikaisen luokkkaverini, pojan, isä sanonut, että no jaa, kai ne naisetkin voi insinöörejä olla. En taida alaani sanoa, tällä alalla on naisia aika vähän. Mutta ei tunnu sukupuoli olevan ongelma juurikaan, joskus tulee vastaan naisasiakkaita, jotka haluavat keskustella miehen kanssa. Minulla on ja on ollut molemmille sukupuolille tyypillisiä harrastuksia sulassa sovussa keskenään. Harrastankin paljon.

Olen siitä erikoinen tapaus, että olen lähisukuni (veljet, serkut, tädit, sedät, enot ja vanhempani) ainoa insinööri, vaikka suvussa on paljon miehiä, melkeinpä sanoisin että suvussamme on naisia vain sen verran, että sukua saadaan jatkettua. Löytyy opettajia, lääkäriä, KTM:ää ja jopa hoitajamies. Isäni puolelta on lahjakkuus matematiikkaan ja tekniseen puoleen tullut, hän olisi varmaan kouluttautunut insinööriksi, jos olisi siihen aikaan voinut. Suku kuitenkin suhtautuu asiaan samalla tavalla kuin vaikka siihen, että kävin äsken kaupassa, eli ei sitä ihmetellä. 

Suunnittelupuolella töitä tekevänä uskon, että putki- tai sähkömies tienaa paremmin. Palkkaan ei sukupuoli tunnu insinöörialoilla niin paljon vaikuttavan kuin esim. kaupallisella, vaan se on tämä suunnittelu. Koulussa jo sanoi muutama ope, että suunnittelijoille on töitä, jos haluatte pienellä palkalla tehdä. 

Niin mulla meni vähän ohi aiheen...mutta tällä alalla löytyy kyllä herkästi insinööripuolisoita insinöörien pippaloista tai työpaikoilta. Itse olen jo opintoaikoihin kahlittu. Joskus tuntunut, että kaupallisen opisto- tai amktason koulutuksen käyneet miehet katsovat vähän ylöspäin. 

43 ja 44 on siis sama. Ensin kirjoitin ja luin sitten teidän juttuja. Muusikoiden kanssa tiedän pari tapausta olevan tai olleen. Mikä on insinöörityyppi? Heitäkin on moneksi ja vaikkapa raksainssi on aika erilainen luonne kuin it-inssi yleensä. Myös sellaisia tapauksia tiedän, että insinöörinainen on itseään huomattavasti vanhemman duunarin kanssa pari kpl.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 20:21"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 20:18"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:01"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 08:51"]

Nykyinen mies on opistoasteelta, tekknikko, noitahan ei enää kouluteta, mutta insinöörin ja duunarin väliltä ja tekee ihan duunari hommia,

 [/quote]insinöörit ennen AMK:ta olivat opistoasteen tutkintoja (nelivuotinen koulutus+lukio tai ammatikoulu alle). Teknikkokoulutus ei ollut opistoasteen koulutus, vaan ammattikoulun ja opiston väliin jäävä 3-vuotinen "mestari-koulutus". AMK:n myötä teknikkokoulutus loppui, mutta nyt on käsittääkseni aloitettu jotain uudestaan ja se se on alimman korkea-asteen koulutus.

[/quote]

Korjaus edelliseen: keskikoulu riitti opistoon, ei tarvinnut olla lukio tai ammattikoulu. Käytännössä tosin hyvin harva pääsi suoraan keskikoulusta tai myöhemmin peruskoulusta opistoon, vaikka ei kai niissä alaikärajaa ollut.

Oli myös sellaisia aloja, joilla ei ollut duunarin ja pomon välillä teknikko-insinööri-vaiheita, ja olihan sekin touhua kun piti hankkia tarpeeksi hienot nimet koulutuksille.

Mutta vastaus otsikkoon: ei omassa parisuhteessa ammattiala vaan se, että on korkeampi koulutus kuin miehellä. Jostakin syystä maisteri ei ollenkaan aiheuta sellaista sykettä kuin insinööri, vaikka kouluksena onkin korkeampi.

[/quote]

80-luvulla tekussa oli ylioppilaspohjaiset linjat ja amispohjaiset linjat. En tiedä ketään ei-ylioppiliasta omilta kouluajoiltani, jotka eivät olisi olleet käyneet amista ja yo-pohjaiselle linjalle sitten tietenkin piti olla lukio käyty ja yo-tutkinto suoritettu. 

[/quote]

Täällä ilmoittautuu 1990-luvun insinööri, joka ei ole käynyt lukiota eikä amista. Siihen aikaan oli muita lyhyitä koulutuksia, eli en ihan suoraan peruskoulusta minäkään opistoon mennyt. Kurssillani oli minun lisäkseni kaksi muuta ei-ylioppilasta, toinen kansakoulun + amiksen käynyt, toinen lukion tai ainakin suuren osan siitä,  mutta ei ollut kirjoittanut ylioppilaaksi.

1970-luvulla ei ollut ylioppilaspohjaista insinöörikoulutusta, vai oliko?

Ihan tosissaanko joku meinaa, että hoitsuksi on vaikeampi päästä kuin TKK:lle noiden sisäänpääsyprosenttien perusteella? Olen... hämmentynyt.

(Ja sanottakoon, että arvostan hoitajia todella paljon.)

Mulle ei löytynyt sieltä koulusta miestä, koska lähdin opiskelemaan vasta yli 30 veenä, ensin oltuani hoitoalalla aikani. Miesopiskelijat olivat paljon nuorempia eikä heitä meikätäti kiinnostanut. Eipä ole sitten työelämästäkään kyllä löytynyt miestä vaikka erittäin miesvaltaisella työpaikalla ja alalla olenkin. duunin miehet ovat joko minua paljon nuorempia tai sitten ikäiseni jo perheellisiä.

törmäsin perjantaina baarissa tosi mukavaan naiseen. myöhemmin juteltiin töistä ja kertoi olevansa lääkäri. myöhemmin paljasti olevansa ihan arvostettu gynekologi. Jotenkin häpeili tuota juttua. mutta mulle se oli valtava turn-on. ja jatkettiin juttua hänen työstään. Ja sovittiin seuraava tapaaminen...

Eli joteskin tämä neinen häpeili ammattiaan, kun ei tiennyt olenko akateeminen vai duunari. Mut lopulta oli varmaan iloinen että avautui

Täällä myös yksi koodari/FM-nainen. En ole ollut suosittu parisuhdemarkkinoilla, mutta ammatin lisäksi siihen saattaaa liittyä se että harrastukset ja kiinnostuksen kohteet on kovin miehisiä . Esim. tietokonepelit, scifi, jalkapallon ja jääkiekon seuraaminen, mallasviskit ja sikarit, kirjoista dekkarit ja sotakirjat... Ulkonäöltäni olen sen sijaan erittäin naisellinen, isotissinen blondi, mutta ei auta näköjään.

Minä olen kolmekymppinen automaatioasentaja. Deittimarkkinoilla ei ikinä ole ollut hankalaa ja vientiä on riittänyt, se oikea on vain ollut löytymättä. Yksikään parisuhde ei ammattiini ole kaatunut, ehkä sen lieveilmiöihin vain, kun en ole se "perinteinen" nainen. Rakkauteni löysin ulkomaalaisesta miehestä joka on perusduunari myöskin. Omasta kulttuuristaan poiketen hän arvostaa itsenäistä naista. Hankaluutensa on kaikilla niinkuin myöskin ennakkoluulonsa.

Miksei kukaan ole tässä ketjussa huomauttanut, ettei insinöörimiehistäkään kukaan erityisesti parisuhdemarkkinoilla innostu? En minä ainakaan tunne ketään, jolla erityisenä haaveena olisi insinöörin kanssa naimisiin, vaan useammin niihin lähinnä tyydytään.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 09:12"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 22:15"]

Meille syntyi lievästi autistinen lapsi. Matemaattisesti lahjakas kyllä, erittäin lahjakas. t.  insinööripariskunta. Toinen lapsei terve ja lahjakas kognitiivisesti, laiska liikkumaan. 

[/quote]

Meinaatko että johtui siitä että olette insinöörejä? Hoitsun kanssa ei olisi tullut? Tästä voi päätellä, että viesti on provo. Kukaan insinööri ei syyttäisi puolisonsa tai omaa ammattiansa siitä, että lapsella on lievästi autistisia piirteitä tai jopa dg. lievästä autismista.

[/quote]

Kyllä meinaan, nimittäin lahjakkaita ja autistia lapsia syntyy samoihin sukuihin ja meillä molemmilla on suvuissa molempia. Myös vaikeasti autistinen löytyy, hänen vanhemmat eivät ole insinöörejä, mutta matemaattisesti lahjakkaita molemmat. 

Anoppi kohkasi joskus kauheesti yhden kaverinsa tyttärestä, joka oli päässyt naimisiin DI:n kanssa. Juttua riitti ja riitti. Sitten hän kai itsekin huomasi typerehtineensä ja alkoi paikkailla, että niin siis tietysti onhan se ihan hyvä jos siis itsekin on DI.

t. DI-miniä, joka on nainut DI:n

Minulla insinööriys ei ole ollut ongelma miesten kanssa. Onhan se saattanut aiheuttaa kiinnostusta ja tuonut matkan varrelle enemmän mieskontakteja sekä opiskeluaikana, että työskennellessä. Mutta ei minua ole haukuttu, eikä vähätelty tms tuon vuoksi.

Tämä ettei asiasta ole ollut ongelmia saattaa johtua myös käytöksestäni. Minua on turha mollata ja ihmetellä valintojani. Tiedän minkälainen olen ja jos se tuottaa ongelmia, niin se on heidän ongelmansa keitä asia vaivaa. En kuuntele mitään sovinistista soopaa, keskeyttäisin sellaiset aika nopeasti ja kerron tarvittaessa myös suoraan olevani feministi.

Ei minusta siis saisi ammattia vaihtamallakaan suloista ja pehmeäluonteista. Ulkonäkö taas ei riipu ammatista, vaikka tietenkin työpukeutumiseen se vaikuttaa. Omasta mielestäni olen riittävän nainen ja olen sitä mieltä että hyvä että naisia on erilaisia, tylsäksihän se tulisi jos kaikki olisivat samanlaisia.

Toisaalta minulla on ollut mies jo aikoinaan kun lähdin opiskelemaan ja sama mies on edelleenkin. Kyseessä on duunarimies, joka on kanssani ihan minun itseni vuoksi, ei koulutuksen/ammatin. Hän piti jo minusta ennen kuin minusta tuli insinööri;)

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 17:07"]

Hei naiset, kyllähän te nyt ymmärrätte, että useimmilla heteromiehillä on sinkkuaikoina haussa nimenomaan mahdollisimman naisellinen heteronainen. Insinööritieteet ovat hyvin miehisiä, kylmän analyyttisiksikin ymmärrettyjä aloja, monessakin mielessä naisellisuuteen liitettävien ominaisuuksien täydellisiä vastakohtia. Näin sellaisia lukeva tai insinööriammattia harjoittava nainen vaikuttaa auttamattomasti heti vähemmän naiselliselta. Tämä laskee pisteitä joidenkin miesten silmissä niin paljon, että he siirtyvät seuraavaan.

Tämä on makrotasolla sekä ymmärrettävää että mikrotasolla täysin hyväksyttävää. Eihän teitä naisiakaan kukaan pakota kelpuuttamaan minkälaisia miehiä tahansa, kyllä tekin teette karsintaa esim. miesten ulkonäön, käytöstapojen, sosiaalisten piirien, koulutuksen ja jotkut myös varallisuuden suhteen.

T. Humanistimies, joka avovaimo lukee insinööritieteitä.

[/quote]

Mutta parisuhdemarkkinoilla erottuu joukosta, jos on erilainen. Vaikka moni mies tykkää pehmeistä naisellisista naisista, niin toisia miehiä kiinnostaa haasteet;) Insinöörinaisesta voi löytyä tälläinen haaste ja enemmän tasavertoinen suhde. Pidemmän päälle tälläinen voi olla antoisempaa kuin "kodin pikku hengetär". Toisaalta tällöin myös heikkoitsetuntoiset miehet karsiutuvat sopivasti joukosta.

Itse olen luottanut tuohon erilaiseen aspektiin. En ole yrittänytkään olla se perustapaus naisena. Toisaalta olen myös huomannut sen jo ennen insinööriyttäni, että vaikka miehiä kiinnosti ulkoinen olemukseni, niin luonteeni saattoi tuottaa aika usein vaikeuksia. Mutta en ole ollut halukas muuttamaan itseäni miesten vuoksi.

Ja kyllä niitä miehiä olisi löytynyt silloin nuorena ihan riittävästi.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 08:44"]

Olen itse insinöörimies ja kyllä tuo havaintosi pitää paikkaansa. Jos on perinteinen mies, niin perinteisessä naistenammatissa toimiva nainen voi tuntua sopivammalta. Hyvin suuri osa perinteisistä miesalan työntekijöistä kuten insinööreistä, poliisesita ja palomiehistä on töissä juurikin sairaanhoitajien kanssa, minä myös.

Joillekkin miehille voi olla sekin ongelma että nainen on paremmin koulutettu, mutta uskoisin että se on enemmänkin naisten valinta että eivät halua yksiin vähemmän koulutetun miehen kanssa. Perinteisesti naiset pyrkivät naimaan itseään ylemmästä sosioekonomisesta portaasta, perinteisesti harvemmin toisin päin. Piika on usein siirtynyt taloon emännäksi, mutta harvemmin rengistä on tullut taloon uutta isäntää.

Toinen juttu on se että oman havaintoni mukaan miesvaltaisella olevilla naisilla on usein kova tarve päteä. Kuten sanotaan että naiset joutuu tekemään enemmän töitä ja olemaan parepi että saavat saman arvostuksen. Mutta kyllä se vaan usein johtaa siihen että pätevyydestään kiinni pitääkseen naisinsinöörit ovat usein kykenemättömiä keskustelemaan vaihtoehdoista ja myöntämään virheenesä tai että toisen ehdotus oli parempi. Olen joskus kokenut aika rasittavaksi toimia naisen kanssa samassa tiimissä tai hänen alaisuudessaan. Lisäksi naisilla on omituinen ominaisuus sairastua paineen alla, kun pitäisi lähteä äkilliseti ulkomaan keikkalle, niin yllättäen iskee kamala selkäkipu. Ja jälleen kerran, poikkeukset vahvistaa säännöt.

[/quote]

Tässä oli järkeä. Moni insinöörinainen on aika tiukkaluonteinen tapaus ja kyllä itsekin huomaan että olen tietyllä lailla aika joustamaton, sekä tottunut osallistumaan ja vaikuttamaan. Enkä itsekään jaksaisi olla toisen samanlaisen ihmisen kanssa, joten puolisoni onkin luonteeltaan aika erilainen. Minulle ei sopisi insinööri-insinööriliitto, jossei toinen olisi sitten todellakin epätyypillinen insinööri (vaikka ala huomioiden insinöörejäkin on erilaisia).

Mutta tuosta perinteisestä miesammatin sopimattomattomuudesta insinöörinaisen puolisoksi en ehkä ole samaa mieltä. Minä olen tottunut koordinoimaan ja viemään asioita eteenpäin, joten mikäpä sopisi tuollaiselle tiukalle insinöörinaiselle paremmin kuin käytännön mies;) Riittää että on yksi päämäärätietoinen teoriaihminen, toinen voi olla se käytännön tekijä. Kumpikin on omanlaisensa ja täydentää toisiaan, eikä astu toistensa tontille liikaa.

Kyllä hoitsut ovat "kovaa valuuttaa" korkeamminkin koulutettujen miesten keskuudessa. En usko, että kyseessä on se että hoitsut olisivat tietynlaisia vaan hoitsuksi hakeutuuvat ovat usein naisellisia ja osaavat olla "pehmeitä". Hoitsun tarvitsee olla myös kipakka siinä suhteessa, että kaikkien ihmisten kanssa on tultava toimeen eli pitää olla loistavat sosiaaliset taidot. Useimpia ihmisiö viehättää perinteinen naisellinen nainen, joka osaa keskustella/on hyvää seuraa arkielämässäkin. Ja mikseivät DI naiset olisi tällaisia myös.

Ja vaikka haluat nyt uskotella, että hoitsut ovat tyhmiä niin sairaanhoitajaksi on ollut viime vuosina vaikeampi päästä kuin TKK:lle, jonne pääsee puolet hakijoista. Sairaanhoitajaksi on päässyt alle 10% Helsingissä ja C:n papereilla ei pääse edes kätilöiden pääsykokeeseen.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:01"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 08:51"]

Nykyinen mies on opistoasteelta, tekknikko, noitahan ei enää kouluteta, mutta insinöörin ja duunarin väliltä ja tekee ihan duunari hommia,

 [/quote]insinöörit ennen AMK:ta olivat opistoasteen tutkintoja (nelivuotinen koulutus+lukio tai ammatikoulu alle). Teknikkokoulutus ei ollut opistoasteen koulutus, vaan ammattikoulun ja opiston väliin jäävä 3-vuotinen "mestari-koulutus". AMK:n myötä teknikkokoulutus loppui, mutta nyt on käsittääkseni aloitettu jotain uudestaan ja se se on alimman korkea-asteen koulutus.

[/quote]

Korjaus edelliseen: keskikoulu riitti opistoon, ei tarvinnut olla lukio tai ammattikoulu. Käytännössä tosin hyvin harva pääsi suoraan keskikoulusta tai myöhemmin peruskoulusta opistoon, vaikka ei kai niissä alaikärajaa ollut.

Oli myös sellaisia aloja, joilla ei ollut duunarin ja pomon välillä teknikko-insinööri-vaiheita, ja olihan sekin touhua kun piti hankkia tarpeeksi hienot nimet koulutuksille.

Mutta vastaus otsikkoon: ei omassa parisuhteessa ammattiala vaan se, että on korkeampi koulutus kuin miehellä. Jostakin syystä maisteri ei ollenkaan aiheuta sellaista sykettä kuin insinööri, vaikka kouluksena onkin korkeampi.