Insinööri ym naiset - miten ammatti vaikuttaa parisuhdemarkkinoilla?

Mä olen tietojenkäsittelytieteen FM ja koodari, ja kyllä ammatti tuntuu olevan deittimarkkinoilla suuri turn-off miehille. No, mä kyllä olen myös oikeasti jätkämäinen ja nörttimäinen, ulkonäöllisesti tosin erittäinkin naisellinen (meikkaan, laitan päivittäin hiuksia, käytän korkeita kenkiä ja usein hameita) mutta harrastukset on tyyliä tietokonepelit, futiksen ja jääkiekon seuraaminen ja esim. tykkään mallasviskistä ja sikareista. Olen myös psyykeltäni monella tapaa enemmän mies- kuin naismainen, sellainen putkiaivo jolta vähän puuttuu tunneälyä, mutta loogista älykkyyttä löytyy senkin edestä.

Olen nyt jo 39 v ja vasten tahtoani sinkku. Seurustellut olen vain kahdesti elämässäni. Edellinen jätti minut vuoden päästä ja totesi kommentiksi miksi, ettei halua koskaan enää seurustella huippuälykkään naisen kanssa. En tiedä mitä kommentilla tarkoitti. Hän oli duunariammatissa itse.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:06"]

Jatka etsimistä! Olen itsekin tilastoista poikkeavassa parisuhteessa: korkeammin koulutettu kuin mieheni ja palkkakin parempi kuin miehelläni. Meillä se ei kuitenkaan vaikuta mihinkään.

[/quote]No eihän tuo nykyisin ole enää mitenkään harvinaista että nainen on paremmin kolutettu kuin mies, koska nuorilla naisilla on suuremmalla osalla korkea koulutus kuin miehillä. Tosin putkimies tienaa paremmin kuin opettaja tai suunnitteluinsinööri.

Eikös se niin ole että insinööriä ei ymmärrä kuin toinen insinööri tai mielisairaanhoitaja :)

t: DI-DI -pariskunnan naispuolinen jäsen

Sanoisin, että vientiä riittää tietyissä piireissä: toiset DI:t ja "miehisen" ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneissa. Myös teknikot ja vastaavat amista koulutetummat ovat ns. potentiaalisia. Muut kyllä lähinnä kauhistuvat.

Noissa DI:ssäkin huomaa kyllä, että miehen tulee olla keskivertoa huomattavasti älykkäämpi ja paremmalla itsetunnolla varustettu tai kiltimpi, että kestää naisen uravalintaa ja menestystä. Esim. erityisesti tietotekniikan puolella miehille tuntuu olevan iso kolaus, että tuleva avimo voisi olla jopa älykkäämpi kuin itse on.

Kuten joku jo sanoikin, niin ottaa tuon vain positiivisesti: ainakin saa hyvän miehen, eikä jotain itsetunto-ongelmaista luuseria. Helppo ja nopea karsinta tapahtuu jo alku vaiheessa, eikä tule kulutettua aikaa menetettyihin tapauksiin.

-konetekniikan DI (nainen)

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:09"]

Mä olen tietojenkäsittelytieteen FM ja koodari, ja kyllä ammatti tuntuu olevan deittimarkkinoilla suuri turn-off miehille. No, mä kyllä olen myös oikeasti jätkämäinen ja nörttimäinen, ulkonäöllisesti tosin erittäinkin naisellinen (meikkaan, laitan päivittäin hiuksia, käytän korkeita kenkiä ja usein hameita) mutta harrastukset on tyyliä tietokonepelit, futiksen ja jääkiekon seuraaminen ja esim. tykkään mallasviskistä ja sikareista. Olen myös psyykeltäni monella tapaa enemmän mies- kuin naismainen, sellainen putkiaivo jolta vähän puuttuu tunneälyä, mutta loogista älykkyyttä löytyy senkin edestä.

Olen nyt jo 39 v ja vasten tahtoani sinkku. Seurustellut olen vain kahdesti elämässäni. Edellinen jätti minut vuoden päästä ja totesi kommentiksi miksi, ettei halua koskaan enää seurustella huippuälykkään naisen kanssa. En tiedä mitä kommentilla tarkoitti. Hän oli duunariammatissa itse.

[/quote]

Lisään vielä että itse en haluaisi puolisokseni toista insinööri -tai nörttityyppiä. Ei sen puoleen, ettei kukaan sellainen ole minua lähestynytkään, ne tuntuvat pelkäävän minua jotenkin, ehkä hyvin naisellisen ulkonäköni takia. Mutta unelmani olisi sellainen oma vastakohtani mies, ehkä vähän taiteellinen, mielellään enemmän tunne- kuin logiikkaihminen.

Tämä on hauska aihe. Wanhoja tässä kun muistelen, tuli mieleen sellainen, että ajattelin niiden ravintolakauhistujien henkisen pippelin menneen poikki siinä vaiheessa kun teekkariuteni paljastui. Lapsellista, mutta ah niin huvittavaa.

- 19

En ole ajatellut asiaa noin mutta kieltämättä olen seurustellut vain insinööriopiskelijoiden ja insinöörien kanssa vakavasti. Ja siis olen insinöörinainen. Naimisiinkin menin työkaverin kanssa joka on myös insinööri. Hän kyllä muisti varsinkin seurusteluaikana mainostaa kuinka mukavaa on kun puoliso on "älykäs". Mies tarkoittanee sitä että voimme jutella kummankin työasioista ja yleisesti muistakin asioista koska molemmat olemme kiinnostuneita samantapaisista asioista. Kummallakin on omat eritysiosaamisemme työssä joita toinen ei osaisi tehdä.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:11"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:06"]

Jatka etsimistä! Olen itsekin tilastoista poikkeavassa parisuhteessa: korkeammin koulutettu kuin mieheni ja palkkakin parempi kuin miehelläni. Meillä se ei kuitenkaan vaikuta mihinkään.

[/quote]No eihän tuo nykyisin ole enää mitenkään harvinaista että nainen on paremmin kolutettu kuin mies, koska nuorilla naisilla on suuremmalla osalla korkea koulutus kuin miehillä. Tosin putkimies tienaa paremmin kuin opettaja tai suunnitteluinsinööri.

[/quote]

Joo ei ole harvinaista ei. Mutta enemmistöllä pariskunnista tilanne on edelleen se, että mies on paremmin tienaava osapuoli, kuten olemme viimeaikaisessa kotihoidontuen keskustelussakin todenneet.

Ai niin tämä mun piti vielä sanoa: kaikki tuntemani insinööri/DI/muut tekniikan alan korkeastikoulutetut naiset seurustelevat/ovat naimisissa teknisen alan miesten kanssa. Eli kyllä se varmaan todellakin on niin, kuten täälläkin kaikki on todenneet, että lähes poikkeuksetta tekninen nainen "joutuu" valitsemaan saman alan miehen, muuten ei vain toimi. Kaventaahan se valinnanvaraa mutta toisaalta on niin, että siinä samalla tulee karsittua ne pahimmat sovinistit hyvin helpolla pois...

N34

ps: minäkin olen tehnyt tuota miesten "järkyttämistä", ja se todellakin on (vaikkakin myös surullista) hulvatonta kun näkee kuinka miehen leuka valahtaa, penis pakenee jalkojen väliin ja pallit surkastuu, ja hän keksii kohta jonkun laimean tekosyyn jonka nojalla poistuu :P. Niiiin nähty!

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:22"]

Ai niin tämä mun piti vielä sanoa: kaikki tuntemani insinööri/DI/muut tekniikan alan korkeastikoulutetut naiset seurustelevat/ovat naimisissa teknisen alan miesten kanssa. Eli kyllä se varmaan todellakin on niin, kuten täälläkin kaikki on todenneet, että lähes poikkeuksetta tekninen nainen "joutuu" valitsemaan saman alan miehen, muuten ei vain toimi. Kaventaahan se valinnanvaraa mutta toisaalta on niin, että siinä samalla tulee karsittua ne pahimmat sovinistit hyvin helpolla pois...

N34

[/quote]

Mä olen havainnut toisen ryhmän, useimmat tosiaan pariutuvat toisten insinöörien ja teknisen alan miesten kanssa, mutta sitten näyttää osa löytävän ulkomaalaisia miehiä. Olen itsekin, kun en ole insinöörityyppeihin viehtynyt ja muita ei tunnu löytyvän, alkanut miettiä jonkun etelämaalaisen miehen etsimistä. Heillä tuntuu pokka riittävän hyvin myös hyvin tienaavan teknisen alan naisen kanssa seurusteluun, vaikkei olisi kummempaa koulutusta itsellään. 

Mä kyllä insinöörinä ja naisena olen treffaillut enemmän muiden alojen miehiä kuin insinöörejä. Jotenkin ne "perusinsinöörit" ei muhun kolahtanu.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 07:14"]

Olen itse rakennusalan inssi, ja toimin ns. esimiestehtävissä. Töissä ei ole miesten kanssa mitään ongelmaa, mutta välillä on henk koht elämässä tullut esille, että ammattini on pieni turn-off joillekin miehille (erit. ns. duunariasemassa oleville).

Minulle on jopa valitettu liiallisesta tasa-arvosta, ja annettu ymmärtää että hoito ym alalla olevat naiset ovat "parempia". Ulkonäöstä minua ei kukaan koskaan arvaa teollisuudessa työskenteleväksi, kuten tuskin muitakaan DI tyttökavereitani joiden kanssa opiskelin. Niin kuinka muut samantyyppisessä asemassa työskentelevät naiset kokevat asian? Onko teille työ muodostunut ongelmaksi parisuhdemarkkinoilla?

Välillä melkein harmittaa, että miksi en lähtenyt vaan lukemaan terkkariksi - ei tulisi arvostelua ja syyttelyä ja EHKÄ helpompi työ. Mutta toisaalta rakastan työtäni ja työkavereita, enkä koskaan ole kokenut työmaalla sukupuolta ongelmaksi - tai edes muistanut sitä!

Antakaapa muut kokemuksia aiheesta :)

[/quote]

Korkeasti koulutettuna miehenä voin sanoa, että ainakin DI olisi oikein mainio puolisokandidaatti. Humanistin pitäisi olla aika poikkeuksellinen, että tulisimme hyvin juttuun, vaikka se on aivan varmasti myös mahdollista. Lääkäri tai tutkija varmasti olisi myös kovaa valuuttaa, jos toiselle kierrokselle päätyisin.

Ei haittaisi, jos puolisi olisi minua paremmin menestynyt tai kovempipalkkainen. Ei minun itsetuntoni sille rakennu. Pikemminkin sellainen harmooninen tasavertaisuus ja kohtuullisen tasapainoinen kyvykkyys. Inssit yleensä ymmärtää mitä he osaavat ja erityisesti sen mitä eivät osaa. Toimii.

Mä olen varmaan vaikein pariutumistapaus. Olen DI, mutta aivan selkeä humanisti/taiteilijaluonne. Ne toiset insinöörit ei minusta kiinnostu koska en ole ollenkaan sen tyyppinen ihminen kuin he itse, enkä itsekään haluaisi insinöörityyppiä mieheksi kyllä. Muut taas yleensä lähinnä pelkäävät ammattiani, ja tekevät kaikenlaisia oletuksia luonteestani ja arvoistani sen perusteella. Vanhaksipiiaksihan tässä on jääty.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 08:03"]

Koulutetuille miehille - oli heidän alansa sitten mikä hyvänsä - asia ei ole mikään ongelma.

Sinkkuna huomasin, että kouluttamattomille miehille, amiksen käyneille ja duunaritöitä tekeville insinöörinainen on kauhistus. Käsittämätöntä, mutta totta! Jotenkin he tuntuvat ajattelevan, että insinöörinainen on ehkä puoliksi mies tai vähän niinkuin sotilas tms. Monta kertaa juttelin pitkään baarissa jonkun kanssa ja synkkasi hyvin niin kauan, kunnes opiskeluni tai työni tuli esille. Moni ei edes yrittänyt peitellä kauhistustaan :D

[/quote]

Lukekaa normaalisti.

Ei. Höpö höpö. Joku erehtynyt ja joku taas ei ollut varovainen ja muisti minut jostain.Jos ajatellaan minun lapsuuteeni,minun perheeni,niin se oli näin: kotona oli iso kirjasto,kävin kiltisti koulua todellakin -37*,tein läksyä täydellisesti niin,että kyyneleet todellakin valuivat,olin aina täydellisen silitetty ja kotimme oli täydellisen siisti. Minä pakenin siitä ja olin niin onnellinen,en voi kuvailla. Rakastan vanhempiäni,en syyttää heitä. Ymmärrän,että silloin he eivät vaan tieneet muuta tapaa kasvattaa minut.Kyllä huvittelin mielin määrin. Silloin olin tosi nuori ja tyhmä. En kadu mitään,kaikki virheeni kasvattavat minusta vielä paremman ihmisen. Onhan näitä onnellisten loppujen pahimmat(en ole semmoinen edes luonteeltaan) tapaukset.Kuten minun isäni sanoo: Jos ymmärrät virheesi,pystyt korjaamman ne.

En peittää itseni kenenkään takse,enkä käyttää ketään tyyliin hänkin teki. Olen aikuinen ihminen,vastuussa omasta elämästä.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:37"]

Mä olen varmaan vaikein pariutumistapaus. Olen DI, mutta aivan selkeä humanisti/taiteilijaluonne. Ne toiset insinöörit ei minusta kiinnostu koska en ole ollenkaan sen tyyppinen ihminen kuin he itse, enkä itsekään haluaisi insinöörityyppiä mieheksi kyllä. Muut taas yleensä lähinnä pelkäävät ammattiani, ja tekevät kaikenlaisia oletuksia luonteestani ja arvoistani sen perusteella. Vanhaksipiiaksihan tässä on jääty.

[/quote]

Hyvin kelpaisit kakkoskierroksella tuon perustella, jos et liian boheemi ole. Mikään kertomassasi ei olisi minulle turn-off. Ei pidä yleistää, miehiä on erilaisia. Koita ajatella niin päin, että kun se sinulle täysin sopiva tulee lopulta vastaan, kaikki mitä olet on hänelle juuri se, mitä hän onkin aina etsinyt.

32

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:52"]

Hyvin kelpaisit kakkoskierroksella tuon perustella, jos et liian boheemi ole. Mikään kertomassasi ei olisi minulle turn-off. Ei pidä yleistää, miehiä on erilaisia. Koita ajatella niin päin, että kun se sinulle täysin sopiva tulee lopulta vastaan, kaikki mitä olet on hänelle juuri se, mitä hän onkin aina etsinyt.

32

[/quote]

Kiitos rohkaisevasta kommentista! Kakkoskierroksella olevat oman ikäni takia tulevat lähinnä kyseeseen (olen lähes 40), vaikka itse olenkin vasta pyrkimässä ensimmäiselle kierrokselleni. Mutta ei taida tulla vastaan tälla tapaa kuin mitä elän, käyn vain töissä, kotona ja ruokakaupassa. Täytyisi varmaan joskus rohkaistua vaikka laittamaan nettideitti-ilmoitus, vaikka jotenkin pelottaakin sellainen ajatus, kun olisin aina toivonut että jotenkin arjesta löytyisi luonnollisemmin se puoliso.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 10:01"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:52"]

Hyvin kelpaisit kakkoskierroksella tuon perustella, jos et liian boheemi ole. Mikään kertomassasi ei olisi minulle turn-off. Ei pidä yleistää, miehiä on erilaisia. Koita ajatella niin päin, että kun se sinulle täysin sopiva tulee lopulta vastaan, kaikki mitä olet on hänelle juuri se, mitä hän onkin aina etsinyt.

32

[/quote]

Kiitos rohkaisevasta kommentista! Kakkoskierroksella olevat oman ikäni takia tulevat lähinnä kyseeseen (olen lähes 40), vaikka itse olenkin vasta pyrkimässä ensimmäiselle kierrokselleni. Mutta ei taida tulla vastaan tälla tapaa kuin mitä elän, käyn vain töissä, kotona ja ruokakaupassa. Täytyisi varmaan joskus rohkaistua vaikka laittamaan nettideitti-ilmoitus, vaikka jotenkin pelottaakin sellainen ajatus, kun olisin aina toivonut että jotenkin arjesta löytyisi luonnollisemmin se puoliso.

[/quote]

Selvitä ensin itsellesi mitä tarkalleen haluat. Äläkä vain tyydy keneenkään, jos ei  siis sytytä tosissaan. Sitten et luultavasti tarvitse koskaan sitä kakkoskierrosta.

38 oli siis 32. Tyytymisestä seuraa pidemmän päälle ongelmia, ja sitten mietitään viikot, kuukaudet ja vuodet ympäri kannattaisiko se kakkoskierros vai siedetäänkö vielä lisää. Se on melko sietämätöntä ja kuluttavaa.

32

Ei ole ollut haittaa, päin vastoin. Parhaat ystävät ja myös mies löytyi TKK:sta, eikä työelämässäkään ole tullut vähättelyä tai muuta. Ainoat, jotka ovat tykänneet kyttyrää, ovat olleet sairaanhoito-oppilaitoksen leidit, jotka muuttivat pikaisesti bilekutsut koskemaan teekkaripoikia "teekkareiden" sijasta, kun joskus kehtasimme mennä hänkläämään sinne.