Insinööri ym naiset - miten ammatti vaikuttaa parisuhdemarkkinoilla?

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 20:18"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:01"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 08:51"]

Nykyinen mies on opistoasteelta, tekknikko, noitahan ei enää kouluteta, mutta insinöörin ja duunarin väliltä ja tekee ihan duunari hommia,

 [/quote]insinöörit ennen AMK:ta olivat opistoasteen tutkintoja (nelivuotinen koulutus+lukio tai ammatikoulu alle). Teknikkokoulutus ei ollut opistoasteen koulutus, vaan ammattikoulun ja opiston väliin jäävä 3-vuotinen "mestari-koulutus". AMK:n myötä teknikkokoulutus loppui, mutta nyt on käsittääkseni aloitettu jotain uudestaan ja se se on alimman korkea-asteen koulutus.

[/quote]

Korjaus edelliseen: keskikoulu riitti opistoon, ei tarvinnut olla lukio tai ammattikoulu. Käytännössä tosin hyvin harva pääsi suoraan keskikoulusta tai myöhemmin peruskoulusta opistoon, vaikka ei kai niissä alaikärajaa ollut.

Oli myös sellaisia aloja, joilla ei ollut duunarin ja pomon välillä teknikko-insinööri-vaiheita, ja olihan sekin touhua kun piti hankkia tarpeeksi hienot nimet koulutuksille.

Mutta vastaus otsikkoon: ei omassa parisuhteessa ammattiala vaan se, että on korkeampi koulutus kuin miehellä. Jostakin syystä maisteri ei ollenkaan aiheuta sellaista sykettä kuin insinööri, vaikka kouluksena onkin korkeampi.

[/quote]

80-luvulla tekussa oli ylioppilaspohjaiset linjat ja amispohjaiset linjat. En tiedä ketään ei-ylioppiliasta omilta kouluajoiltani, jotka eivät olisi olleet käyneet amista ja yo-pohjaiselle linjalle sitten tietenkin piti olla lukio käyty ja yo-tutkinto suoritettu. 

Matemaatikkona (FM) mun täytyy sanoa, että olen huomannut saman kuin insinöörinaisetkin: oman alani maininta on miehelle useasti valtava turn off.

Jos koulutustani ja työtäni ei lasketa, niin olen hyvinkin naisellinen. Pukeudun ja laittaudun paljon, olen kiinnostunut tyttömäisistä hömppäjutuista jne. Enkä koe olevani sen kovapäisempi tai kykenettömämpi myöntämää puutteitani/virheitäni kuin keskiverto ihminenkään. 

Kai nämä "miesmäiset" tieteenalat kuten matematiikka/tekniikka/luonnontieteet on vaan joillekin miehille liian kova pala nieltäväksi naisessa. Sitten kuitenkin samat raukat vikisevät, kun kaikki naiset on "idiootteja" ja "naisen logiikka" järjetön. Tämä ei liene yllättävää, jos rajaavat ne loogiseen ajatteluun kykenevät naiset lähipiirin ulkopuolelle... 

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 20:29"]

Matemaatikkona (FM) mun täytyy sanoa, että olen huomannut saman kuin insinöörinaisetkin: oman alani maininta on miehelle useasti valtava turn off.

Jos koulutustani ja työtäni ei lasketa, niin olen hyvinkin naisellinen. Pukeudun ja laittaudun paljon, olen kiinnostunut tyttömäisistä hömppäjutuista jne. Enkä koe olevani sen kovapäisempi tai kykenettömämpi myöntämää puutteitani/virheitäni kuin keskiverto ihminenkään. 

Kai nämä "miesmäiset" tieteenalat kuten matematiikka/tekniikka/luonnontieteet on vaan joillekin miehille liian kova pala nieltäväksi naisessa. Sitten kuitenkin samat raukat vikisevät, kun kaikki naiset on "idiootteja" ja "naisen logiikka" järjetön. Tämä ei liene yllättävää, jos rajaavat ne loogiseen ajatteluun kykenevät naiset lähipiirin ulkopuolelle... 

[/quote]

En etsisi koskaan androgyyniä saati miehistä naista, mutta tyttömäiset hömppäjutut olisivat minulle paljon enemmän turn off kuin se, että nainen on matemaatikko. Tietäisin välittömästi, että tällaisen naisen kanssa ei keskusteleminen olisi milloinkaan ongelma, ja logiikka toimisi väistämättä kuten toivoa sopii. Ehdottamasti rajaan kaikki loogiseen ajatteluun kykenemättömät vaihtoehtojen ulkopuolelle. Eli miehissä on keskenään myös eroja, aivan kuten naisissakin. Luova, matemaattinen, looginen ja silti naisellinen, kuulostaisi vähintään triplaherkulta.

32

Edelliseen voi jatkaa ajatusta: matemaatikon tai DI:n kanssa hankitut lapset olisivat luultavasti myös fiksuja. Omien lastensa kanssa saa olla niin paljon tekemisissä, että ihan turha alkaa tähän kenenkään rustaamaan, että "jokainen ihminen on silti arvokas sellaisena kuin on". Ihminen yrittää löytää puolison jonka kanssa on hyvä olla ja hyvät geenit.

32

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 19:43"]

Ja vaikka haluat nyt uskotella, että hoitsut ovat tyhmiä niin sairaanhoitajaksi on ollut viime vuosina vaikeampi päästä kuin TKK:lle, jonne pääsee puolet hakijoista. Sairaanhoitajaksi on päässyt alle 10% Helsingissä ja C:n papereilla ei pääse edes kätilöiden pääsykokeeseen.

[/quote]

Ja jos olisit oikeasti älykäs, ymmärtäisit ettei hakijamäärät ja sisäänpääsyprosentti kerro yhtään mitään. Matemaattisia aineita hakee opiskelemaan jo valmiiksi karsittu joukko, ja siihen joukkoon ei sairaanhoitajilla juurikaan ole asiaa. Sairaanhoitajaksi taas voisi useampikin teekkari hakea opiskelemaan ja varmasti myös pääsisi, mutta miksi vaivautua, kun äly riittää vaativampiinkin ja paremmin palkattuihin töihin?

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 07:14"]

Olen itse rakennusalan inssi, ja toimin ns. esimiestehtävissä. Töissä ei ole miesten kanssa mitään ongelmaa, mutta välillä on henk koht elämässä tullut esille, että ammattini on pieni turn-off joillekin miehille (erit. ns. duunariasemassa oleville).

[/quote]

Ystävämme Laasanen on kirjoittanut tästä useammankin blogahduksen aikojen saatossa. Tässä niistä yksi:

http://www.terve.fi/blogit/henry-laasanen/mika-vahvoissa-naisissa-on-vikana

Olet kunnostautunut miehiseksi mielletyllä alalla, mikä korostaa maskuliinisuuttasi. Heteromiehet ovat kuitenkin kiinnostuneita feminiinisistä naisista.

Haluaisitko miehen olevan sinua paremmin perillä syksyn meikktrendeistä tai seuraavan muotia enemmän kuin sinä? Entäpä jos miehellä on kaapissaan enemmän kenkiä ja kosmetiikkaa kuin sinulla? Olisiko se toivottava tila? Todennäköisesti ei, koska tällaiset piirteet korostavat miehen feminiinisyyttä, ja heteronaiset viehättyvät tavallisesti maskuliinisista miehistä.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 20:29"]

Matemaatikkona (FM) mun täytyy sanoa, että olen huomannut saman kuin insinöörinaisetkin: oman alani maininta on miehelle useasti valtava turn off.

Jos koulutustani ja työtäni ei lasketa, niin olen hyvinkin naisellinen. Pukeudun ja laittaudun paljon, olen kiinnostunut tyttömäisistä hömppäjutuista jne. Enkä koe olevani sen kovapäisempi tai kykenettömämpi myöntämää puutteitani/virheitäni kuin keskiverto ihminenkään. 

Kai nämä "miesmäiset" tieteenalat kuten matematiikka/tekniikka/luonnontieteet on vaan joillekin miehille liian kova pala nieltäväksi naisessa. Sitten kuitenkin samat raukat vikisevät, kun kaikki naiset on "idiootteja" ja "naisen logiikka" järjetön. Tämä ei liene yllättävää, jos rajaavat ne loogiseen ajatteluun kykenevät naiset lähipiirin ulkopuolelle... 

[/quote]

Vau, kuulostat todella unelmalta naiseksi! Sanon tämän ilman tippaakaan ironiaa, ottaisin heti yhteyttä jos tuntisimme reaalimaailmassa.

Matemaattinen, älyllinen ja vielä naisellinen nainen = ehdottomasti unelmani.

T. Mies.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 21:12"]

Edelliseen voi jatkaa ajatusta: matemaatikon tai DI:n kanssa hankitut lapset olisivat luultavasti myös fiksuja. Omien lastensa kanssa saa olla niin paljon tekemisissä, että ihan turha alkaa tähän kenenkään rustaamaan, että "jokainen ihminen on silti arvokas sellaisena kuin on". Ihminen yrittää löytää puolison jonka kanssa on hyvä olla ja hyvät geenit.

32

[/quote]

Jep. Itse insinöörisnaisena olen panostanut fyysisesti "hyvägeeniseen" mieheen. Eli ei pelkästään se lasten äly, vaan ulkonäkö ja fyysiset ominaisuudet auttavat elämässä (ainakin toivottavasti pysymään terveenä, auttamaan itsetunnon rakentamisessa ja lisäksi puolison löytämisessä).

Meille syntyi lievästi autistinen lapsi. Matemaattisesti lahjakas kyllä, erittäin lahjakas. t.  insinööripariskunta. Toinen lapsei terve ja lahjakas kognitiivisesti, laiska liikkumaan. 

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 20:18"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 09:01"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 08:51"]

Nykyinen mies on opistoasteelta, tekknikko, noitahan ei enää kouluteta, mutta insinöörin ja duunarin väliltä ja tekee ihan duunari hommia,

 [/quote]insinöörit ennen AMK:ta olivat opistoasteen tutkintoja (nelivuotinen koulutus+lukio tai ammatikoulu alle). Teknikkokoulutus ei ollut opistoasteen koulutus, vaan ammattikoulun ja opiston väliin jäävä 3-vuotinen "mestari-koulutus". AMK:n myötä teknikkokoulutus loppui, mutta nyt on käsittääkseni aloitettu jotain uudestaan ja se se on alimman korkea-asteen koulutus.

[/quote]

Korjaus edelliseen: keskikoulu riitti opistoon, ei tarvinnut olla lukio tai ammattikoulu. Käytännössä tosin hyvin harva pääsi suoraan keskikoulusta tai myöhemmin peruskoulusta opistoon, vaikka ei kai niissä alaikärajaa ollut.

Oli myös sellaisia aloja, joilla ei ollut duunarin ja pomon välillä teknikko-insinööri-vaiheita, ja olihan sekin touhua kun piti hankkia tarpeeksi hienot nimet koulutuksille.

Mutta vastaus otsikkoon: ei omassa parisuhteessa ammattiala vaan se, että on korkeampi koulutus kuin miehellä. Jostakin syystä maisteri ei ollenkaan aiheuta sellaista sykettä kuin insinööri, vaikka kouluksena onkin korkeampi.

[/quote]

Olen opiskellut 90-luvulla teknikoksi.Kyllä se oli opistoasteen koulutus, tekussa eli teknillisessä oppilaitoksessa opiskeltiin, samasta talosta valmistui opistoinssit. Teknikoilla oli sekä yo- että amispohjaiset linjat. Pelkästään keskikoulupohjalta ei tietääkseni kukaan ollut luokallani. Oli muuten ihan kohtuullisen vaativa koulutus mielestäni.

Myöhemmin opiskelin konetekniikan DI:ksi. Opiskeluajoilta on myös minun mieheni peräisin, DI myöskin. Kovin yleistä vaikuttaisi olevan tällainen "pariutuminen" :)