Onnellisesti lapseton

En koskaan ole ajatellut olevani parisuhde- tai perheihminen, koska olen hyvin erakko ja aspergerpiirteinenkin (ei mulla kyllä mitään diagnoosia ole mutta itse ajattelen näin). Elelin oikein onnellisena pientä elämääni töissä käyden kunnes tapahtui jotain outoa.



Kun täytin 38, iski kauhea vauvakuume! Yhtäkkiä se elämä, jota olin sinkkuna elänyt kauan ihan tyytyväisenä, alkoikin tuntua liian pieneltä, merkityksettömältä, rajoittuneelta ja yksinäiseltä. Harmitti etten ole tarttunut hetkeen ja hankkinut miestä ja lapsia, tai edes omistusasuntoa tai jotain. Lillunut vaan ja ajelehtinut. Ja sitten herään yksi päivä lähes nelikymppisenä ja huomaan, että elämä on menemässä ohi enkä minä ole vielä sitä aloittanutkaan kunnolla.



Mutta tiedän kyllä että on niitäkin joille tällaista vaihetta ei tule edes neljänkympin korvilla. Esim. sisareni joka on minua 4 vuotta vanhempi on näitä. Hän on tosin omistautunut uralleen, jota luo ulkomailla eli hänellä on siitä erilailla sisältöä elämäänsä kuin minulle, jonka työ on vain tylsä leipätyö.

Mä olen onnellisesti lapseton, ikää nyt 48v. Miten niin minkälainen ihminen on onnellisesti lapseton?, eiköhän meitä ole ihan yhtä monenlaisia ihmisiä kuin perheellisiäkin?

Ainakin itselleni on ollut parempi etten ole lisääntynyt, tietenkin, kun en ole sitä koskaan halunnut. Outoja kysymyksiä.

Olen 34v onnellisesti lapseton. Takana 7 onnellista avioliittovuotta. Biologinen kelloni ei ole tikittänyt koskaan, varmaankin jostain ihan hyvästä syystä.



En voi tietää, etteikö tulevaisuudessa voisi tulla ns. vauvakuume, mutta tähän asti siitä ei ole ollut merkkiäkään. Ehkä kaikkia ei vaan ole tarkoitettu äideiksi. Mieheni kanssa olemme keskustelleet asiasta hyvinkin vakavasti, ja hän on asiasta samaa mieltä: ei lapsia meille, mutta jos jostain syystä tulisin raskaaksi, asia keskusteltaisiin uudelleen.

se ois parempi että vähän useampi lopettaisi lisääntymisen. Ei taida maapallon kantokyky enää kauaa kestää, vaikka Suomi ei ongelma-alue tässä mielessä olekaan.



Kaikki vaan ei ole äidillisiä luonteeltaan. Piste.

Minkälainen ihminen on onnellisesti lapseton, käykö näilä sivuilla edes selaiset?

Minkälainen nainen ei oikeasti koskaan, edes aikuisiällä kun keski-ikä häämöttää, halua lapsia?

Entä jos kaikki olisi tällaisia naisia, mites sitten ihmiskunnalle kävisi, ja lopuksi; onko parempi että nämä naiset eivät oikeasti koskaan sitten lisäänny.

Ihmisiä on liikaa.

kuin jos olisin lapsia saanut.



Olen masentunut, ylipainoinen, eristäytynyt enkä olisi kypsä äidin rooliin. Biologisesti ikäni puolesta olen kohta ylikypsä.

Mä olen onnellisesti lapseton, ikää nyt 48v. Miten niin minkälainen ihminen on onnellisesti lapseton?, eiköhän meitä ole ihan yhtä monenlaisia ihmisiä kuin perheellisiäkin? Ainakin itselleni on ollut parempi etten ole lisääntynyt, tietenkin, kun en ole sitä koskaan halunnut. Outoja kysymyksiä.

AP varmaan tarkoittaa että lapsettomat ovat hirviöitä jotka vihaavat lapsia.

46-vuotias ja vapaaehtoisesti ja onnellisesti lapseton. Käyn tällä palstalla, koska tämä on suuresti viihdyttävä, monipuolinen ja nopea keskustelupalsta, jossa jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä.



Lapsia en ole koskaan halunnut, olen toki miettinyt ja harkinnut asiaa, mutta koska en keksinyt mitään tarpeeksi hyvää syytä tehdä niitä, jätin tekemättä. Eikä ole kertaakaan tullut mieleenkään että olisipa pitänyt tehdä. Elämä on tällaisenaan aivan täydellistä enkä haluaisi siihen mitään erilaista.



Luulenpa että lisääntyviä naisia on maailmassa ihan tarpeeksi ja vähän liikaakin, joten annettakoon meidän lisääntymättömien olla ihan onnellisia lapsettomuudessaan.

Olen 34v onnellisesti lapseton. Takana 7 onnellista avioliittovuotta. Biologinen kelloni ei ole tikittänyt koskaan, varmaankin jostain ihan hyvästä syystä.

En voi tietää, etteikö tulevaisuudessa voisi tulla ns. vauvakuume, mutta tähän asti siitä ei ole ollut merkkiäkään. Ehkä kaikkia ei vaan ole tarkoitettu äideiksi. Mieheni kanssa olemme keskustelleet asiasta hyvinkin vakavasti, ja hän on asiasta samaa mieltä: ei lapsia meille, mutta jos jostain syystä tulisin raskaaksi, asia keskusteltaisiin uudelleen.

Ap kysyi minkälainen nainen... Olen akateemisesti koulutettu, koulutustani vastaavassa vakityössä oleva, asun ok-talossa ja harrastan moottoripyöräilyä ja matkailua. Olen lapsirakas useamman lapsen kummitäti, mutta omia lapsia en halua.

Olen vasta 33-vuotias mutta steriloitu, joten lapsettomaksi jään. Ihan kuin yllä, olen lapseton mutta oikein hyvin lasten kanssa toimeen tuleva. Työskentelen osa-aikaisesti lääkärinä enimmäkseen lasten kanssa, joten todella paljon löytyy kokemusta lapsista mutta kyllä se ajatus, että joka päivä ja yö pitäisi olla sellaista hoitamassa on liian ahdistava. Elämässäni vaan on yksinkertaisesti liikaa kaikkea mielenkiintoista tekemistä, josta en ole valmis luopumaan.

MINÄ OLEN ONNELLISESTI LAPSETON

Minä olen rehellinen ihminen. En ole koskaan halunnut tehdä lasta. Olen aina halunnut elää elämän vapaasti ja itselleni. Olen halunnut käyttää aikaa ja rahaa itseeni. Olen halunnut nauttia ihanasta, varakkaasta ja hemmottelevasta miehestäni. En ole halunnut lasta pilaamaan parisuhdettani ja elämääni. Olen halunnut pitää erittäin hyvää huolta itsestäni ja miehestäni. En ole halunnut uhrata elämääni lapselle. En ole halunnut kokea kamalaa, kivuliasta ja likaista synnyttämistä. En ole halunnut pilata kauneuttani ja vartaloani lapsen teolla. Olen halunnut harrastaa, matkustella, shoppailla, käydä kauneushoidoissa, kylpylöissä ja hieronnoissa, opiskella, lepäillä ja rentoutua oikein kunnolla jne. Mieheni on ostellut minulla matkoja, kylpylälomia, shoppailureissuja, vienyt ravintoloihin syömään, tuonut työmatkoilta tuliaisia jne. Olen rakastanut tällaista elämääni. Olen ollut onnellinen näin. Olen saanut olla mieheni ainut prinsessa. Olen rakastanut prinsessa elämääni. Olen materialistinen, mukavuudenhaluinen, epäsosiaalinen, itsekäs ja narsistinen ihminen. En pidä lapsista, eläimistä enkä ihmisistä. Rakastan rahaa, tavaraa ja mammonaa. On ollut lapsenkin etu, että tällainen ihminen kuin minä ei ole tehnyt lasta. Lapsi olisi joutunut kärsimään kanssani. Kun olen kertonut jollekin tämän tarinan, minulle on sanottu, että minussa on jokin vika tai trauma lapsuudessa. Mutta näin ei todellakaan ole. Äitini oli kaikkensa lasten eteen uhraava. Sama mitä muut ajattelevat, kunhan on itse onnellinen. Minulla ei ole myöskään mitään niitä vastaan, jotka lapsia tekevät ja ovat onnellisia lastensa kanssa. Täysin sydämin nauttikoon ne joilla lapsia on elämästään. Minä olen se mikä olen ja en näyttele parempaa kuin olen. Tämä on totuus minusta.

Aika hauskaa että joku vertaa taidenäyttelyssä käyntiä ja äitiyttä rinnakkain! Kertoo ehkä siitä että on kuitenkin aika suppea näkemys. PS. Monet äiditkin käyvät taidenäyttelyissä!

Olen onnellisesti lapseton, monestakin syystä. En voisi elää sen syyllisyyden kanssa, jonka kokisin jos kasan näitä perinnöllisistä sairauksista lapselle siirtäisin. Sellainen ihminen on hirviö, joka tietää että hänellä on vakava perinnöllinen tauti tai useampi niitä, ja lisääntyy silti. Toinen asia miksi en ole halunnut lisääntyä, on se, että maailmassa on liikaa ihmisiä. Suomalaiset ovat kovin kuluttavaa ja saastuttavaa kansaa, joten sekään ei ole peruste lisääntyä, että Aasiassa lisäännytään enemmän. Kolmanneksi, pidän vapaasta ja huolettomasta elämästä, enkä halua tinkiä urastani. Olen lapsirakas, mutta en niin lapsirakas, että haluaisin luopua urastani ja elämäntyylistäni. Olen itsekäs, mutta oikeastaan vain tässä asiassa. Uhraan kuitenkin rahaani ja aikaani vapaaehtoistyöhön ja hyväntekeväisyyteen, joten en pidä itseäni ihan tunteettomana ja pahana ihmisenä.

Miksi lisääntyä, jos ei koe palavaa halua lisääntyä? Suomessakin riittää lestadiolaisia ja muita vauvakoneita, jotka lisääntyvät minunkin puolestani.

Joskus ikävöin lasten naurua, mutta sitten olen pari päivää kummilasten lastenhoitajana, ja muistan, miksi en halua lapsia...

[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 22:13"]

Aika hauskaa että joku vertaa taidenäyttelyssä käyntiä ja äitiyttä rinnakkain! Kertoo ehkä siitä että on kuitenkin aika suppea näkemys. PS. Monet äiditkin käyvät taidenäyttelyissä!

[/quote]

Ohhoh, täällä aina ollaan itkemässä, että kun lasten kanssa on niin vaikea lähteä ja että ei voi harrastaa, kun mies ei vahdi lapsia... Nyt yhtäkkiä taidenäyttelyissä käynti onnistuu kiljuvan kakara(lauma)n kanssa ja elämä on yhtä juhlaa. Miksi vapaaehtoinen lapsettomuus koetaan jotenkin uhkana ja lapselliset haluavat vähätellä lapsellisten harrastuksia ja ajatuksia?? Kommentit ovat tyyliin: "Ajatusmaailma on noin mustavalkoinen, kun ei ole lapia" tai "Sitten kun sinä saat lapsia, niin ymmärrät..." Yleensä tuollainen aggressiivisuus ja toisen vähättely kertovat enemmänkin kommentin lausujasta. Eli on epävarma itsestään ja valinnoistaan ja koittaa sitten syyllistää muita ja hyökätä.

37, enkä koskaan ole lapsia halunnut. Voisin toki hankkia itselleni jälkikasvua, jos ne toimitettaisiin valmiina vähintään 17-vuotiaina! Aivojeni puolesta sopisin paremmin entisaikojen perheen isän rooliin.

Minun ja mieheni geeniyhdistelmä on myös todella hankala ja lapsemme perisivät useita sellaisia sairauksia, jotka johtaisivat kuolemaan ilman modernia lääketiedettä. Vaikka nykyaikana ei näihin sairauksiin kuolekaan, ne kuitenkin merkittävästi alentavat elämänlaatua. Miksi siis tietoisesti kiduttaisin toista ihmistä antamalla hänelle nämä sairaudet?

Teen lasten kanssa töitä jatkuvasti ja viikoittain mietin, että onneksi minulla ei ole omia lapsia. Käyn täällä lähinnä siksi, että haluan oppia ymmärtämään vanhempien ajatusmaailmaa.

Sterilointia ei ole vielä tehty, koska arvelen ettei mieheni ole vielä sinut asian kanssa. Hän saattaa haluta joskus lapsia siksi kun niitä kuuluu hankkia. Lasten ja kodin hoidosta tai lasten kanssa olemisesta hän ei ole yhtään kiinnostunut, siihen hommaan hän tarvitsisi kotiäidin. Kotiäidin rooli taas olisi minulle aivan mahdoton ajatus.

53, onnellisesti lapseton, miehen kautta kuitenkin myös lapsiperhe-elämää kokenut. Lapsuuteni oli onneton ja päätin jo silloin, että ellen pysty tarjoamaan lapselle hyviä olosuhteita ja kahta rakastavaa vanhempaa, jään lapsettomaksi. Naimisiinmenon jälkeen paljastui, että ensimmäinen mieheni ei ollut priimaa isäainesta, joten olisi ollut lapsen kannalta väärin saattaa hänet maailmaan. Toisen mieheni löydettyäni olin jo hieman yli-ikäinen eikä lapsikuume iskenyt. Niin jäin lapsettomaksi.

Mielestäni elämän isot ratkaisut tulee tehdä sekä järjellä että tunteella. Lapsen hankkimisen kohdalla ei kumpikaan näyttänyt vihreää.

Elämäni on täyttä ja hyvää. En kadu mitään.

Minusta on hienoa, että emme kaikki halua lapsia. On hyvä, että joku ei halua ensimmäistäkään ja on hyvä, että joku haluaa lapsia paljon. Näin pysymme tasapainossa. Joten en missään nimessä ole millään tasolla sitä vastaan, että joku ei halua lapsia

MUTTA

Pakko kysyä teiltä tahallisesti lapsettomilta, että mietittekö koskaan elämäänne pidemmälle. Minusta tuntuu, että moni tahallisesti lapseton ei mieti montaakaan vuotta pidemmälle elämäänsä. Keski-ikä on kuitenkin vain yksi aika elämässämme. Entä vanhuus? Oletteko miettineet vanhuuttanne? Kukaan ei käy kylässä luonanne, ystävännekin viettävät luultavasti siinä vaiheessa aikaansa omien lapsien ja lapsenlapsien kanssa. Sillä totuus on, että aika harvoin kenellekään on aikaa käydä vanhainkodissa tädin tai sedän luona, pääasiassa siellä käydään omia vanhempia hoitamassa ja moikkaamassa. Tai vaikka ei vanhainkodissa, mutta ihan siinä omassa kodissa. Ja vanhuus ei ole mikään mutama hassu vuosi, vaan se on 10-30vuotta teidän elämästänne. Se on pitkä aika. Suljetteko kokonaan tulevan vanhuuden pois ajatuksistanne, aivan kuin sitä ei olisi edes tulossa tai aivan kun te sitten vanhuksina, ette enää välittäisi elämästänne ollenkaan? Samoja ihmisiä te silloinkin olette, samanlailla kaipaatte lähelle jotakuta. Entä kun kumppaninne kuolee ennen teitä ja elätte vielä yksin pahimmassa tapauksessa useita kymmeniä vuosia. Yksin...täysin yksin....

Luin jostain, että lapsen kasvattaminen täysi-ikäiseksi maksaa noin 200 000. Olen ajatellut säästää ne rahat ja ostaa niillä jonkun palvelutalokämpän jostain eläkeläisten rantaghettosta:) Toisakseen, en pidä kovin fiksuna tehdä lapsia oman vanhuutensa turvaksi. Mitä jos lapsesi kuolee, muuttaa Australiaan tai välinne menevät poikki? Lisäksi koen ahdistavana, mikäli vanhemmat velvoittavat lapsiaan huolehtimaan heistä.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 23:55"]

Luin jostain, että lapsen kasvattaminen täysi-ikäiseksi maksaa noin 200 000. Olen ajatellut säästää ne rahat ja ostaa niillä jonkun palvelutalokämpän jostain eläkeläisten rantaghettosta:) Toisakseen, en pidä kovin fiksuna tehdä lapsia oman vanhuutensa turvaksi. Mitä jos lapsesi kuolee, muuttaa Australiaan tai välinne menevät poikki? Lisäksi koen ahdistavana, mikäli vanhemmat velvoittavat lapsiaan huolehtimaan heistä.

[/quote]

Älä usko kaikkea mitä luet...ei lapsiin välttämättä noin paljoa rahaa mene :) ja vaikka ostaisit kuinka hienon eläkeläisten rantaghetto kämpän, niin yksinäinen olet sielläkin. Kun muilla vanhuksilla käy lapset ja lapsenlapset kylässä ja sinulla ei. Valitettavasti. 

Eikä kukaan lapsia velvoita mihinkään. Kun lapset kasvattaa rakkaudella, he vastaavat rakkaudella takaisin. Kaikki on vapaaehtoista. Ja kun lapsia tekee tarpeeksi monta, niin taakka ei ole kenellekään yksin liian rankka :)

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 00:00"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 23:55"]

Luin jostain, että lapsen kasvattaminen täysi-ikäiseksi maksaa noin 200 000. Olen ajatellut säästää ne rahat ja ostaa niillä jonkun palvelutalokämpän jostain eläkeläisten rantaghettosta:) Toisakseen, en pidä kovin fiksuna tehdä lapsia oman vanhuutensa turvaksi. Mitä jos lapsesi kuolee, muuttaa Australiaan tai välinne menevät poikki? Lisäksi koen ahdistavana, mikäli vanhemmat velvoittavat lapsiaan huolehtimaan heistä.

[/quote]

Älä usko kaikkea mitä luet...ei lapsiin välttämättä noin paljoa rahaa mene :) ja vaikka ostaisit kuinka hienon eläkeläisten rantaghetto kämpän, niin yksinäinen olet sielläkin. Kun muilla vanhuksilla käy lapset ja lapsenlapset kylässä ja sinulla ei. Valitettavasti. 

Eikä kukaan lapsia velvoita mihinkään. Kun lapset kasvattaa rakkaudella, he vastaavat rakkaudella takaisin. Kaikki on vapaaehtoista. Ja kun lapsia tekee tarpeeksi monta, niin taakka ei ole kenellekään yksin liian rankka :)

[/quote]

No tuskin ne lapset siellä floridalaisessa eläkeläisparatiisissa jatkuvasti ramppaavat? Ja luuletko oikeasti, että lapsettomat eivät tiedä olevansa lapsettomia myös vanhuksina? Asenteesi on aika alentuva, jopa loukkaava. En provosoidu, sillä olen tyytyväinen valintoihini eikä minun tarvitse alentaa muita, että saisin pönkitystä niille ja itselleni. 

Mielestäni ei ole mitään järkeä elää elämänsä parhaita vuosia niin kuin ei halua, vain että olisi vanhuudessa mahdollisesti hetken seuraa. Mistä sitä tietää, elääkö edes kovin vanhaksi?