Mitä vikaa siinä on, että on suorittaja?

niin kauan kun tunnet suorittamisen mielekkääksi. Sitten jos se suorittaminen alkaa tuntua ilottomalta puurtamiselta niin kannattaa miettiä voisiko jotain tehdä toisin.



Toiset on luonnostaan puuhakkaita suorittajia, ja sehän on tietysti ok.

mutta silloin kun se on, se johtuu siitä, että ihmiset kokevat, että pelkällä suorittamisella ei täyty elämän tarkoitus, ei vastaa johonkin henkisiin tarpeisiin tai mikä pahinta, ne suoritukset, joilla mittaa omaa arvoaan, huomaakin noiden arvojen olleen asetettu ulkoa päin siten, että ei itse enää koe saavansa mitään noista suorituksista. Kokee siis olevansa joku muu ihminen kuin se, jonka elämän sisältö tulee suoritusten kautta ja elämässä tuntuu olevan tyhjiö.



Jos taas asiat on niin hyvin, että elämässä on ne muutkin asiat ok ja on itse saanut asettaa ne tavoiteltavat asiat, joihin se suorittaminen tähtää ja voi saavuttaa asiat, joita pitää tärkeinä ja arvokkaina, suorittavalla elämäntavalla voi elää onnellista elämää.

mutta silloin kun se on, se johtuu siitä, että ihmiset kokevat, että pelkällä suorittamisella ei täyty elämän tarkoitus, ei vastaa johonkin henkisiin tarpeisiin tai mikä pahinta, ne suoritukset, joilla mittaa omaa arvoaan, huomaakin noiden arvojen olleen asetettu ulkoa päin siten, että ei itse enää koe saavansa mitään noista suorituksista. Kokee siis olevansa joku muu ihminen kuin se, jonka elämän sisältö tulee suoritusten kautta ja elämässä tuntuu olevan tyhjiö.

Jos taas asiat on niin hyvin, että elämässä on ne muutkin asiat ok ja on itse saanut asettaa ne tavoiteltavat asiat, joihin se suorittaminen tähtää ja voi saavuttaa asiat, joita pitää tärkeinä ja arvokkaina, suorittavalla elämäntavalla voi elää onnellista elämää.

niin ja minä olen se ärsyttävä tyyppi mökillä joka tykkää että siellä hakataan halot, hoidetaan risusavotta, käännetään komposti jne. Ensin työ sitten huvi =)

Jotkut pakenevat siihen jatkuvaan puuhasteluun, koska eivät osaa olla hetkessä. Eivät halua eivätkä jaksa oikeasti kuunnella toista tai keskustella, eivät osaa olla lapsille läsnä ja vain ihmetellä pieniä asioita tai nauttia siitä että saa olla rauhallisesti sylikkäin. Tuollainen ihminen on rasite ihmissuhteissa ja äitinä lapselle iso suru, koska lapsi kokee ettei koskaan tavoita sitä äitiään, ei koskaan tule kuulluksi ja nähdyksi oikeasti, sellaisena kuin on.



Mut jos vaan on olemassaan energinen ihminen, niin siinä ei sinänsä ole mitään vikaa.

Olen itsekin melkoinen tehopakkaus, jos nyt kerrankin saa kehua. Pyöritän perhettä, paria isoa yksityiselämään liittyvää projektia, leivon, siivoan, harrastan puutarhanhoitoa, neulomista, ompelemista, lukemista, musiikkia, seuraan aktiivisesti eri medioita, opiskelen, käyn töissä, sisustan, kokkaan.... Minulle ei myöskään riitä keskinkertainen vaan vaadin itseltäni täydellisyyttä.



Joskus tympäisee saamattomat ja laiskat ihmiset. Varsinkin sellaiset joilla ei ole kuin ehkä yksi noista asioista, ja silti eivät selviä siitäkään.

Mun äiti oli ns. suorittaja. Koskaan ei ollut meille lapsille aikaa kun aina piti puuhata jotain, vähintään pestä pyykkiä tai tiskata tai jotain ettei vain kuulisi mitä minä sanon.



Me kaikki sisarukset ei olla ihan tervejärkisiä nykypäivänä.

eikä pakoile sen avulla itseään tai tunteitaan, ainakaan liikaa.



Itseäni pitkään kestänyt liiallinen suorittaminen alkaa väsyttää henkisesti, tulen ärtyneeksi, äkäiseksi, ahdistaa, stressaannun, en jaksa olla ihmisten seurassa, tuntuu että pää hajoaa ja "henkiset akut" on tyhjät.



Välillä mäkin saan tarmonpuuskia, teen paljon asioita lyhyessä ajassa, ja toisinaan sekin on hyvin virkistävää, henkisessä mielessä. Mutta tämä tällainen ei saa olla kovin pitkäkestoista tai ettei olisi tiedossa, milloin se loppuu.

Kun on paljon omia projekteja, ei tarvitse pysähtyä miettimään omaa vastuutaan ihmissuhteissa ja muussa elämässä. Kun on hirveän kiireinen (ja tällä kiireellä tavallaan lunastaa sen oman arvonsa) voi olla "luvan kanssa" myös väsynyt, niin ettei huolehdi ihmissuhteistaan, puolisostaan jne. Ja kun on hirveän kiireinen ja väsynyt ihminen, saa olla myös aggressiivinen, tyly ja itsekeskeinen pyytämättä ikinä tekojaan anteeksi ja kuittaamalla ne vaan sillä, että on niin stressaantunut ettei hermo kestä lasten kiukutteluja tai puolison yritystä puhua siitä mikä häntä harmittaa tms.



Eiköhän meillä monilla ole lähipiirissä näitä suorittajia, jotka suorittavat yötä päivää, mutta täysin omilla ehdoillaan. Ei se ole kovin kaunista katsottavaa.

Joskus tympäisee saamattomat ja laiskat ihmiset. Varsinkin sellaiset joilla ei ole kuin ehkä yksi noista asioista, ja silti eivät selviä siitäkään.

suorittajat tympäisevät. Ei se mitään, että itse halutaan olla koko ajan suorittamassa vaan se, että muidenkin pitäisi haluta tehdä samaa.

Eli tulihan se syy esiin itse suorittajan sanomana.

jotka osaavat vain olla ja elää tässä hetkessä. Kaikkien ei tarvitse ansaita hyväksyntää tekemällä jotain. Oma oleminen riittää.

Olen itsekin melkoinen tehopakkaus, jos nyt kerrankin saa kehua. Pyöritän perhettä, paria isoa yksityiselämään liittyvää projektia, leivon, siivoan, harrastan puutarhanhoitoa, neulomista, ompelemista, lukemista, musiikkia, seuraan aktiivisesti eri medioita, opiskelen, käyn töissä, sisustan, kokkaan.... Minulle ei myöskään riitä keskinkertainen vaan vaadin itseltäni täydellisyyttä.

Joskus tympäisee saamattomat ja laiskat ihmiset. Varsinkin sellaiset joilla ei ole kuin ehkä yksi noista asioista, ja silti eivät selviä siitäkään.

puhuu niin huomaa, että hän ei voisi missään erakkona elää. Suorittamisen idea on se, että saa kertoa muille, kuinka on taas saanut aikaan sitä ja tätä. Tulee siis tunne, että suorittaja ei kykene olemaan itsensä kanssa rauhassa kahden, koska silloin hänen elämänsä kumottaisi tyhjyyttä.

Tällainen elämäntapa kriisiytyy siinä vaiheessa, jos sairastuu ja tulee tekemisiin katko. Ehkä vaan valitettavasti tuollainen ihminen alkaa vaatia huomiota itselleen muulla tavalla tai elää vaikkapa läheistensä kautta.

Suorittajaihmisen tausta on yleensä sellainen, että häneltä itseltään on vaadittu paljon lapsena ja nuorena. Sen vuoksi hän on arvomaailmaltaan kasvanut siihen, että hän saa positiivista huomiota suorituksillaan ja hänen on vaikea kestää ihmisiä, jotka voivat vain olla ilman tarvetta elää elämäänsä hankkien hyväksyntää samalla tavalla kuin tämä suorittajatyyppi itse.

minä tiedän pari suorittajaäitiä, joille lapsetkin ovat pelkkiä objekteja, jotka ovat tomeran kasvattamisen ja ylenmääräisen säätämisen ja huolehtimisen kohteita. Kaiken pitää olla viime kädessä äidin kontrollissa, just eikä melkein niin kuin äiti haluaa. Lapsen tehtävä on sopeutua siihen mitä äiti haluaa, ja olla kiitollinen että siitä että äiti on niin reipas ja puuhakas ihminen. Missään nimessä lapsella ei ole oikeutta ilmaista sitä, että haluaisi enemmän äidin aikaa, koska silloin suorittajaäiti yleensä heittäytyy marttyyriksi. Eihän hänellä voi olla aikaa olla vaan lapsensa kanssa, kun ei siitä ole mitään hyötyä!

veikkaan, että ahdistaa ja olo on levoton. Suomalaiset ylistävät aikaansaavuutta ja työntekoa, siihen on helppo vedota, kun on itse aivan hukassa ja levoton. On liian kiire, että olisi aikaa miettiä rauhassa omia ajatuksia ja tutemuksia, kuunnella tuulen ääntä puissa tai katsella nukkuvaa lasta.

Jotkut pakenevat siihen jatkuvaan puuhasteluun, koska eivät osaa olla hetkessä. Eivät halua eivätkä jaksa oikeasti kuunnella toista tai keskustella, eivät osaa olla lapsille läsnä ja vain ihmetellä pieniä asioita tai nauttia siitä että saa olla rauhallisesti sylikkäin. Tuollainen ihminen on rasite ihmissuhteissa ja äitinä lapselle iso suru, koska lapsi kokee ettei koskaan tavoita sitä äitiään, ei koskaan tule kuulluksi ja nähdyksi oikeasti, sellaisena kuin on.

Mut jos vaan on olemassaan energinen ihminen, niin siinä ei sinänsä ole mitään vikaa.

että tartun hetkeen. Olen läsnä jatkuvasti, paljon on olemassa hommia jotka kannattaa tehdä mutta pyrin nekin tekemään aina hyvällä tuulella. ja sitten on paljon asiaoita jotka haluan tehdä. Ja koska en murehdi sitä, mitä tehtäviä minulla on tunnin päästä tai huomenna tai ensi viikolla, koko energia kohdistuu juuri hetkellä olevaan tehtävään. ei ap.

veikkaan, että ahdistaa ja olo on levoton. Suomalaiset ylistävät aikaansaavuutta ja työntekoa, siihen on helppo vedota, kun on itse aivan hukassa ja levoton. On liian kiire, että olisi aikaa miettiä rauhassa omia ajatuksia ja tutemuksia, kuunnella tuulen ääntä puissa tai katsella nukkuvaa lasta.

Silloin on niin ahdistavaa, että pitää ottaa viinaa.:( Sitten ei tarvitse ajatella niin paljon vaan voi jatkaa samaan tahtiin.

Aina on miljoona rautaa tulessa sekä töissä että kotona. Lisäksi tietysti aina opiskelut ja lasten aikaa vievät harrastukset. Töissä haukkuu kaikki muut vitun idiooteiksi (ollaan samassa työpaikassa, ihan kohtuulliset hommat molemmilla.) Kukaan ei osaa eikä tajua hänen mielestään mitään. Ok, hän on kyllä pätevä, mutta ei taas näe asioita kun omalta kantiltaan, vaikka kuinka rautalangasta vääntäisi.



Kotona haukkuu miehensä, miehensä lapset ja exän, anopin jnejne. Todella rumasti puhuu kaikista ja kaikille. Mikään keneltäkään ei ole riittävästi.



Mua hän on tavallaan aina väheksynyt, kun en halua suorittaa. Usein seurassakin mollaa/väheksyy mua ja jopa "muistaa väärin" asioita, jotta voi paheksua mun julkisesti. Mä en ole lähtenyt mukaan tuohon touhuun, en suostu suorittamaan. Jatkuvan opiskelun sijaan annan vapaa-ajan lapsilleni ja olen heille läsnä. Lisäksi harrastamme koko perheen voimin. Tiedän asenteeni ja rauhallisuuteni ärsyttävän ystävääni, mutta mä olen oppinut, mitkä asiat elämässä ovat tärkeitä. Toisaalta mua ärsyttää tuo hänen väheksymisensä, toisaalta se naurattaa ja osittain jopa säälin häntä, mutta varsinkin hänen perhettään. Tiedän ystäväni kadehtivan mun rauhallisuutta lasten kanssa, mun kaikkea tekemistä (vaikka vain leipomista,) puhumattakaan kuinka kateellinen hän on mun vasta alkaneesta aktiivisesta liikkumisestani, kun hän on aina ollut parempi ainakin omasta mielestään ;)



Mä silti kannustan häntä kaikissa hänen tavoitteissaan. Ei ole multa pois, jos hän on onnellinen (vaikkei koskaan ole :( ) Kysyessään myös autan häntä vilpittömästi. Mä oikeasti säälin häntä, vaikka hän onkin todella tehokas.

Kehujako kalastat?

yleensä vaativat vielä enemmän kaikilta muilta. Kukaan ei ole koskaan heille riittävän hyvä, ja tällainen ihminen on kroonisesti pettynyt kaikkeen ja kaikkiin. Tällaiselle ihmiselle oli ennen nimikin, ennen kuin lyhytpinnaisuudesta, itsekeskeisyydestä ja kettumaisuudesta tuli työelämässä hyveitä, ja kaikki halusivat kilpaa olla perfektionisteja.

Jotkut pakenevat siihen jatkuvaan puuhasteluun, koska eivät osaa olla hetkessä. Eivät halua eivätkä jaksa oikeasti kuunnella toista tai keskustella, eivät osaa olla lapsille läsnä ja vain ihmetellä pieniä asioita tai nauttia siitä että saa olla rauhallisesti sylikkäin. Tuollainen ihminen on rasite ihmissuhteissa ja äitinä lapselle iso suru, koska lapsi kokee ettei koskaan tavoita sitä äitiään, ei koskaan tule kuulluksi ja nähdyksi oikeasti, sellaisena kuin on.

Mut jos vaan on olemassaan energinen ihminen, niin siinä ei sinänsä ole mitään vikaa.

Suorittajan elämä on ueisn myös hyvin pinnallista ja suvereenia, eli hän ei osaa itse olla haavoittuvainen, epätäydellinen ,keskeneräinen eikä silloin hyväksy sitä muisakaan. lapselle tällainen vanhempi tarkoittaa huonoa kiintymyssuhdetta ja se taas altistaa hyvin monille aikuisikään saakka vaikuttaville ongelmille. Ihminen ei voi kai kovinkaan hyvin olla yhtä aikaa tunteillaan läsnä oleva, läheisyyteen kykenevä ihminen ja elämää suorittava ihminen. Tietysti kaikkien on pakko tehdä tai suorittaa arjen töitä, tuo surittamiskysymys on ehkä vähän syvempi suhtautumistapa. Usein suorittajaihmistä ei edes kiinnosta toisten ihmisten tunteet tai ongelmat, vaan he saavat narsistista tyydytystä vain omista suorituksistaan. Ja ei siinä siis mitään; läheisyys ja armo elämästä puuttuvat ja lapsilta vanhempi, mutta jos ei ole lapsia niin voihan sitä suorittamallakin elämäntiensä kulkea. Mä olin ennen kiltti suorittaja ja kun sen tajusin ja hain apua elämäni muuttui todella paljon ja oikeastaan oma elämäni vasta alkoi siitä. Siihen saakka olin täyttänyt erilaisia hyvän elämän mielikuvia, ties kenen. Mutta en voinut hyvin eivätkä tunteeni olleet läsnä missään.

Suorittaja-tyypit eivät ole yleensä mukavaa seuraa. Työntekijäksi palkkaisin kyllä suorittajan. mutta muuten pelkässä suorittaja-modessa olevat ovat ankeita ja tylsiä! Itse toivoin ystäviltäni -toki kykyä tehdä asiallisesti velvollisuudet- mutta vielä enemmän kykyä olla, elää ja iloita.