Onnellisesti lapseton

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni on hienoa, että jotkut tiedostavat sen, että heistä ei ole äidiksi ja jättävät lapset tekemättä, kunpa kaikki epäkelvot vanhemmat olisivat ajatelleet näin. Silloin ei nimittäin monet lapset joutuisi kärsimään turhaan.

Mutta ihmettelen aina tätä joidenkin lapsettomien hirveän hyökkäävää asennetta. Jos olette oikeasti tyytyväisiä, miksi pitää aina tuode esille kiljuva kakaralauma, oman ajan täydellinen menetys ja muut ääritilanteet.

Itselläni on yksi lapsi. Hän on varmaan kaksi kertaa elämässään kiljunut täyttä kurkkua ja hän on nyt 6. Minulla on suuri tukiverkosto, saisin omaa aikaa koska haluan. Mutta totta puhuen, en halua viettää juuri yhtään aikaa erossa lapsestani. Hän on hauskin, ihanin ja hyväsydämmisin ihminen jonka tunnen, ja hänen seuransa on parasta mitä tiedän. Lapset eivät ole pikkuvauvoja ikuisesti, ne kasvavat ja niistä tulee ihmisiä, ihania lapsia ja aikuisia, jotka rakastavat äitiään enemmän kuin sanat pystyvät kertomaan. Ja se tunne, minkä tunnen kun ajattelen, etä minä olen luonut tämän aivan ihanan mahtavan tyypin, on sanoinkuvailematon.

Vai kaksi kertaa kiljunut täyttä kurkkua!:D Älä nyt viitsi valehdella:D Minäkin rakastan lastani, mutta eihän nyt kukaan tuollaista soopaa usko, terveet vauvat ja taaperot huutavat täyttä kurkkua taatusti satoja kertoja:D

Vierailija kirjoitti:

Itsestäni tuntuu jotenkin hölmöltä se, että joku ei koe vauvakuumetta.. Mulla oli nimittäin ihan järkyttävä vauvakuume jo parikymppisenä! Ja se tunne oli jotain ihan psykoottista jo välillä kun sitä vauvaa ei kuulunutkaan heti. Nyt olen reilu kolmekymppinen ja kolmen lapsen äiti. En kyllä edes käsitä mitä olisin elämälläni tehnyt ilman lapsiani.. Mutta näin me ollaan erilaisia. Mä koen että lapseni ovat suurin ja tärkein saavutukseni.

Mutta ymmärrät varmaan, että se vauvakuume on vain ylikäyvien hormonien aiheuttama tunnetila, ei mikään kohtalon johdatus? Kaikille ei tuollaista tule tai jos tuleekin, niin siihen osaa suhtautua järjellä (haluanko aidosti sen kaiken vastuun, onko minulla tarjottavaa riittävästi, onko kumppani sopiva vanhemmaksi, jne) ennenkuin tekee päätöksen hankkia lapsen. Sinun suurin saavutuksesi on lapset, muut naiset saavuttavat toisia asioita. Sinun lapset ovat merkityksellisiä lähinnä sinulle ja perheellesi, eivät ne suuremmassa mittakaavassa ole mikään saavutus yhteiskunnalle. Itse äitinä ihmettelen naisia, jotka pitävät äitiyttä saavutuksena, ei se ole mikään saavutus, vaan kunniatehtävä ja velvollisuus, joka ei ole suoritettu siinä kohtaa kun lapsi syntyy.

En usko, että ennenaikaan on haluttu yhtään enempää lapsia kuin nykypäivänäkään, ennen vain ei ollut valinnanvapautta. Ehkäisyn myötä lähes kaikkien ihmisryhmien lisääntyminen on laskenut, vaikka muutama lapsi vielä haluttaisiinkin. Lisäksi mitä hyväksyvämpi yhteiskunta on lapsettomia kohtaan, sitä useampi uskaltaa elää omannäköistään elämää. Kuvittelisin, että tuo maaginen 4kympin lähestyessä iskevä biologisen kellon tikitys on useimmiten vain paniikkia siitä, että lapsia kuuluu tehdä ja ei ehkä uskallakaan elää niin kuin haluaa riippumatta yhteiskunnan paineista.

Itselläni on lapsia ja aina olen tiennyt lapsia haluavani, joten ymmärrän hyvin miten joku toinen on aina tiennyt ettei halua lapsia. Hienoa, että saa itse päättää.

Minulle kävi lapsuudessani selvästi ilmi että me lapset olimme taakka ja että meistä oli hirvittävästi vaivaa. Nelivuotisen koulukiusaamishel-tin traumoja korjaillaan nyt keski-iän kynnyksellä terapiassa vuosikausien masennuslääkekuurien jälkeen. Omat muistot lapsuudesta ovat sen verran karuja ettei tulisi mieleenkään synnyttää uutta elämää koska mallia onnellisen lapsuuden luomisesta minulla ei ainakaan ole.

Ei ole koskaan kiinnostanut haiseva seksin harrastaminen, likaisten synnytysten kokeminen ja sotkuinen kakaraperhe-elämä. Mie saa olla, kunhan suhde on seksitön. Muuten hyvä elämä yhdessä ilman seksiä. Miksi sitä housut pitää ottaa pois, jos on jonkun kanssa. Elämässä on paljon mielenkiintoisempia asioita kuin seksi, synnytys ja äitiys. Siivoaminenkin on mielekkäämpää. 

Itselläni ei ole koskaan ollut vauvakuumetta, halua tulla äidiksi tai hankkia perhettä. Olen ihan tavallinen 45-vuotias nainen, jolla näitä tarpeita tai toiveita ei vaan ole koskaan ollut. Olen introvertti, olen lapsesta asti viihtynyt yksin ja tarvinnut huomattavan paljon yksinoloa päivittäin voidakseni hyvin. Minulla ei ole juuri lainkaan hoivaviettiä tai sisäsyntyistä tarvetta huolehtia kenestäkään tai mistään. Suvun jatkamisen ajatus on minulle myös yhdentekevä, enkä koe lainkaan houkuttelevana nähdä, millainen mieheni ja minun yhteistuotos olisi ja millainen hänestä kasvaisi. Ajatus siitä, että synnyttäisin minusta ja huolenpidostani täysin riippuvaisen lapsen, joka olisi omia vessakäyntejäni myöten kiinni minussa useita vuosia on aivan sietämätön. Samoin ajatus siitä, että vastuu ja huoli omasta lapsesta ei lopu koskaan, se on loppuelämän kakku. En myöskään koe lainkaan houkuttelevana sitä äidinrakkautta, joka ei anna valinnanvaraa. Vaikka lapsesta kasvaisi psykopaatti ja sarjamurhaaja, vanhemmat rakastavat häntä silti jollain tasolla, johon eivät itse voi vaikuttaa. Ei kiitos. Minä olen mieluummin ilman sitä kokemusta. 

Ehdottomasti lapsettomuus on parempi kuin lapsellisuus olosuhteissa, missä lapsi altistuu jatkuvalle kärsimykselle, ihmisoikeusrikoksille ja hyväksikäytölle

"Onko parempi että nämä naiset eivät lisäänny?"

Mitähän tuohon nyt sanosi. Onko parempi, etteivät fiksut ja lainkuuliaiset lisäänny? Kyllähän se tekee yhteiskunnasta homogenisemmän ja miellyttävämmän rikollisille ja pahansuoville. Näillehän voisi tulla vaikka paha mieli, kun eivät pääsekään sörkkimään ja kopeloimaan jotain erittäin haluttavaa ja hianaa lasta. Tämän vuoksihan jehoviakin vihataan, kun pitävät huolta lapsistaan, eivätkä altista heitä julkisvallan pahoinpitelylle

Tekeekö se maailmasta paremman..? No ei tietenkään tee. Mutta yleensä veloilla ja vaikkapa eettisistä syistä lapset tekemättä jättävillä on näkemys siitä, ettei ihmis- ja lisääntymiskeskeinen todellisuus ole ainutlaatuinen. Lisääntyminen on hyvin nisäkäsvaistoista, ja ihmisaivot ovat kehittyneet nisäkäsvaistojen yli jo kauan sitten. Joissakin sukulinjoissa siis. Toisissa eletään edelleen r*iskaa-ja-valloita-aikaa, missä menestys mitataan lastenlasten määrässä

Vierailijb kirjoitti:

 

Mä olen onnellisesti lapseton, ikää nyt 48v. Miten niin minkälainen ihminen on onnellisesti lapseton?, eiköhän meitä ole ihan yhtä monenlaisia ihmisiä kuin perheellisiäkin? Ainakin itselleni on ollut parempi etten ole lisääntynyt, tietenkin, kun en ole sitä koskaan halunnut. Outoja kysymyksiä.

 

En halunnut tuottaa muksua  EK./rkp. kokoomusvaltaan.

 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole koskaan ollut vauvakuumetta, halua tulla äidiksi tai hankkia perhettä. Olen ihan tavallinen 45-vuotias nainen, jolla näitä tarpeita tai toiveita ei vaan ole koskaan ollut. Olen introvertti, olen lapsesta asti viihtynyt yksin ja tarvinnut huomattavan paljon yksinoloa päivittäin voidakseni hyvin. Minulla ei ole juuri lainkaan hoivaviettiä tai sisäsyntyistä tarvetta huolehtia kenestäkään tai mistään. Suvun jatkamisen ajatus on minulle myös yhdentekevä, enkä koe lainkaan houkuttelevana nähdä, millainen mieheni ja minun yhteistuotos olisi ja millainen hänestä kasvaisi. Ajatus siitä, että synnyttäisin minusta ja huolenpidostani täysin riippuvaisen lapsen, joka olisi omia vessakäyntejäni myöten kiinni minussa useita vuosia on aivan sietämätön. Samoin ajatus siitä, että vastuu ja huoli omasta lapsesta ei lopu koskaan, se on loppuelämän kakku. En myöskään koe lainkaan houkuttelevana sitä äidinrakkautta, joka ei anna valinnanvaraa. Vai

Olen täysin samaa mieltä ja niin kuin olisi kirjoittamasi ihan kuin itseni. Haluan elää aikuisen kanssa enkä tarvitse siihen suhteeseen mitään lapsia. Hoivavietilleni riittää ihan vain aikuinen puolisoni enkä muuta kaipaa. Haluamme keskittyä omiin harrastuksiimme ja puolisoni tukee minun harrastustani joka on jumalattoman luonto ja ilmasto ystävällinen elikkä puutarha, kun on varakkaampi.

Minun ei tarvitse saastuttaa matkustamalla pitkin maailmaa itsekkäästi nähden omin silmin ihan kaikkea laajentaakseni näkemystäni kun sitä luontoa voi suojella ihan paikallaankin ja harrastamalla kompostointia kotipihallaan.

Jos kaikkien ihmisten olisi pakko matkustaa laajemman näkemystensä takia ympäri maailmaa niin tämähän maailama kohta tuhoituisi alta aikayksikön. Nykyään nyt ihmisellä ei ole mitään laajempaa näkemystä yhtään mihinkään jollei se ole matkustanut joka maailman kolkkaan ihan omin silmin näkemään jotain.

Tosiasiaassa täällä ei ole mitään merkitystä jollain kompostoinnilla tähän ilmastomuutokseen. Tuhoo kohti mennään eikä siihen auta yhtään mikään. Se johtuu liika ihmismassasta jotka tuhoo koko maapallon. Ei tätä maailamaa enää ne pelasta jotka eivät lisäänny.

No liitytäänpä joukkoon tummaan.

Onnellisesti lapseton,  hyvässä ammatissa hyvätuloinen sinkku.  

Olen 9-vuotiaana sanonut vanhemmilleni että naimisiin en mene ja lapsia en hanki. Pätee edelleen, olen 39.

En sano että inhoan lapsia, en vain tunne mitään mielenkiintoa heitä kohtaan enkä tunne minkäänlaista hoivaviettiä.  Ystävlillä on joillakin lapsia, ja joku on aika hauska   tapaus ja ihan viihdyttävä noin kun ei tarvitse ottaa mitään vastuuta eikä jakaa kotiaan heidän kanssaan.

Pidän kyllä nuorista ihmisistä, sellaisisa joilla on mielipiteet ja joiden kanssa voi keskustella. Olen tavannut nuoria joissa on paljon potensiaalia.  Hieno tietää että heitä löytyy.  Heidänhän on tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

MINÄ OLEN ONNELLISESTI LAPSETON

Minä olen rehellinen ihminen. En ole koskaan halunnut tehdä lasta. Olen aina halunnut elää elämän vapaasti ja itselleni. Olen halunnut käyttää aikaa ja rahaa itseeni. Olen halunnut nauttia ihanasta, varakkaasta ja hemmottelevasta miehestäni. En ole halunnut lasta pilaamaan parisuhdettani ja elämääni. Olen halunnut pitää erittäin hyvää huolta itsestäni ja miehestäni. En ole halunnut uhrata elämääni lapselle. En ole halunnut kokea kamalaa, kivuliasta ja likaista synnyttämistä. En ole halunnut pilata kauneuttani ja vartaloani lapsen teolla. Olen halunnut harrastaa, matkustella, shoppailla, käydä kauneushoidoissa, kylpylöissä ja hieronnoissa, opiskella, lepäillä ja rentoutua oikein kunnolla jne. Mieheni on ostellut minulla matkoja, kylpylälomia, shoppailureissuja, vienyt ravintoloihin syömään, tuonut työmatkoilta tuliaisia jne. Olen rakastanut tällaista elämääni. Olen ollut onnellinen näin. Olen saanut olla

Yläpeukuttajat ei jaksaneet lukea kokonaan. :D

Onnellisesti lapsettomalla on muita intohimoja ja sisältöä elämässä. Vaikka lapsien kasvattaminen voi olla palkitsevaa, ne vievät kyllä aikaa ja mahdollisuuksia monelta muulta asialta. Jos on hyväksynyt tämän vaihtokaupan, niin suuria vaikeuksia ei ole. On mukavaa treenata ja harrastaa seksiä kun haluaa, nukkua vapaa-ajalla, asua missä haluaa ja muuttaa kun haluaa, kehittää itseään ja käyttää rahat itseensä.

Itse olin tehnyt rauhan sen asian kanssa, että en välttämättä saa lapsia, sillä avopuolisoni ei halunnut lapsia. Ei ollut vauvakuumetta tai muutakaan. 

 

Erosimme kuitenkin oltuamme yhdessä käytännössä täysi-ikäisyyden kynnykseltä miltei kolmikymppisiksi. Tapasin nykyisen mieheni ja molemmat olivat hieman rajalla lasten suhteen. Nyt kuitenkin totesimme haluavamme lapsen, ei koska lapsia tulee hankkia, vaan koska elämä on mukavasti järjestyksessä, parisuhde toimii, olemme asioista samaa mieltä ja toinen tuntuu siltä ihmiseltä jonka kanssa sen lapsen haluaa, jos sellaisen tekee. 

 

Tilanteita on monia, joillakin mieli muuttuu, joillakin ei ja se on jokaisen oma asia.