Lue keskustelun säännöt.
Tää yksinäisyys tappaa mut.
03.03.2012 |
Mulla on nyt niin yksinäinen olo, etten kestä tätä. Muutin uudelle paikkakunnalle reilu vuos sitten, eikä mulla ole täällä yhtään ystävää. Pari kaveria löytyy, muttei heistä paljoa seuraa ole. Tänäänkin kysyin yhdeltä, josko nähtäis, mutta on lähdössä baariin ja koko päivä menee laittautuessa. Mua ei taas baarit kiinnosta, joten yksinäinen päivä taas tiedossa.
Oon työttömänä, joten senkään puolesta ei ole mitään sosiaalista elämää. Nyt hain kursseille, jos sitä kautta tutustuis ees.
Seurustelen kyllä, mutta ei se mies korvaa ystäviä. Miehelläkin on omat kaverit ja menot, ja lapsensa joiden kanssa viettää aikaa. Nytkin miehellä on menossa viikonloppu lapsen kanssa ja mä taas kotona tylsistelen. Koitan kovasti keksiä tekemistä jne, mutta tuntuu silti, että tukehdun tähän tunteeseen.
Parisuhdekin alkaa rakoilla, olen kateellinen miehelleni hänen kavereistaan, joiden kanssa hän tekee kivoja reissuja ja viettää viikonloput. Minä en ole noihin menoihin tervetullut, heidän porukkansa on tuntenut paljon kauemmin kuin me olemme seurustelleet, joten olisin ulkopuolinen tunkeilija heidän ryhmässään. Koko vajaan 3 vuoden seurustelun aikana olen tainnut olla 5-6 kertaa hänen ja kavereidensa seurassa, esim. golfaamassa.
Odotan kauhulla mökkikauden alkua.
Omaa syytä tää on, myönnetään. Mutta en vain oikein tiedä mistä tällä iällä löytäis kavereita. Sellaisia, joita kiinnostaa muukin kuin baarit..
Kommentit (46)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.03.2012 klo 16:45"]
Mulla on nyt niin yksinäinen olo, etten kestä tätä. Muutin uudelle paikkakunnalle reilu vuos sitten, eikä mulla ole täällä yhtään ystävää. Pari kaveria löytyy, muttei heistä paljoa seuraa ole. Tänäänkin kysyin yhdeltä, josko nähtäis, mutta on lähdössä baariin ja koko päivä menee laittautuessa. Mua ei taas baarit kiinnosta, joten yksinäinen päivä taas tiedossa.
Oon työttömänä, joten senkään puolesta ei ole mitään sosiaalista elämää. Nyt hain kursseille, jos sitä kautta tutustuis ees.
Seurustelen kyllä, mutta ei se mies korvaa ystäviä. Miehelläkin on omat kaverit ja menot, ja lapsensa joiden kanssa viettää aikaa. Nytkin miehellä on menossa viikonloppu lapsen kanssa ja mä taas kotona tylsistelen. Koitan kovasti keksiä tekemistä jne, mutta tuntuu silti, että tukehdun tähän tunteeseen.
Parisuhdekin alkaa rakoilla, olen kateellinen miehelleni hänen kavereistaan, joiden kanssa hän tekee kivoja reissuja ja viettää viikonloput. Minä en ole noihin menoihin tervetullut, heidän porukkansa on tuntenut paljon kauemmin kuin me olemme seurustelleet, joten olisin ulkopuolinen tunkeilija heidän ryhmässään. Koko vajaan 3 vuoden seurustelun aikana olen tainnut olla 5-6 kertaa hänen ja kavereidensa seurassa, esim. golfaamassa.
Odotan kauhulla mökkikauden alkua.
Omaa syytä tää on, myönnetään. Mutta en vain oikein tiedä mistä tällä iällä löytäis kavereita. Sellaisia, joita kiinnostaa muukin kuin baarit..
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta et sinä ole yksinäinen, onhan sinulla se mies, ei kai hän kaiken aikaa niitten kavereitten kansa aikaa vietä. Minulla on ystävyydestä tänäpäivänä se käsitys, että kaikki ihmis suhteet ovat muuttuneet jotenkin pinnallisiksi. Kiireesti mennään ja kiire on vaikka mitään kiirettä ei olisikaan.Ihmettelen tätä tapaa eläkelläistenkin piireissä. Tuskin maltetaan pysähtyä juttelemaan, ohi mennessään jotain on jokainen sanovinaan kuin velvollisuudesta. Ihminen on yhä useammin yksinäinen juuri sen vuoksi, kun hänellä on olevinaan kiire. Lähimmäiseen ei kiinnitetä kyllin paljon huomiota. Se on maan ja tapojen tyyli.
Tuossa yllä on osoite, laita viestiä tuelmaan! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa yllä on osoite, laita viestiä tuelmaan! :)
-25
Kerrotko itsestäsi jotakin iän lisäksi. Minkä alan ihminen olet, mitä harrastat, missäpäin (kaupunki) asut? Ainakin noin suunnilleen, ei tarvitse kertoa liian yksityiskohtaisesti/tunnistettavasti jos et tahdo.
terv. tuo aiemmin kirjoittanut yli 30-v. yksinäinen pk-seudulta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehellä lapsia, jotka eivät ole sun? Entä eikö teillä sitten ole mitään yhteistä lasta?
Tekstisi on tässä suhteessa vähän sekava.
Miten se mökkikausi mitään muuttaa? Lähteekö mies lasten kanssa mökille ja jättää sut yksin vain oletko joku ylimääräinen pyörä siellä mökilläkin.
Kuulostaa tosi omituiselta.
Selvennä vähän sun tilannetta niin vaikka mekin voimme lähteä yhdessä kahville tai rannalle tms. Minäkin olen yleensä paljon yksin, vaikka mies onkin.
Etelä-Suomesta olen..
jos lahesta oisit, ois vaikka kiva tutustua..
Turun lähistöltä niin täällä olisi myös yksi josta voisi saada seuraa.
Mulla ei ole täällä yhtäkään kaveria. Ei ainuttakaan tuttua, jolle soittaa, että nähtäisiinkö. Työpaikkaakaan ei ole eikä miehelläkään ole sellaisia kavereita, joita hän tapaisi ja joita voisin siinä samalla myös minä tavata.
Tätä on jatkunut nyt 5v ja valitettavasti tähän alkaa turtua ja alkaa olla välinpitämätön olo. Ihan järjetön yksinäisyys aina vaivaa, mutta minkäs teet...
Netti on mun pelastus ja sekin on aika säälittävää.
Entä lähteä jollekin risteilylle? Mä tarvitsisin matkaseuraa.
Itse rakastan yksinoloa. Ei ole parempaa kuin olla yksin kotonaan ja tehdä mitä haluaa ilman velvotteita. Taidan olla introvertti, että se selittänee sen.
Kansalaisopistoilla on vaikka mitä edullisia harrasteryhmiä joiden ajat sopivat juurikin työttömille kun ovat usein päivisin. Parikin harrastusta viikossa täyttää kummasti sosiaalisen elämän tarvetta ja siellä tutustuu ihmisiin.
Jos olet eläinrakas niin kannattaa harkita myös koiran ottamista, koira itsessään antaa jo paljon puhumattakaan lenkeistä ja koirapuistoista joissa tutustuu myös hyvin ihmisiin.
Vapaaehtoistyötäkin voit ajatella, sitäkin löytyy monn lähtöön kodittomista kissoista vanhuksiin ja ruokajonojen taustajoukkoihin..