Tää yksinäisyys tappaa mut.
Mulla on nyt niin yksinäinen olo, etten kestä tätä. Muutin uudelle paikkakunnalle reilu vuos sitten, eikä mulla ole täällä yhtään ystävää. Pari kaveria löytyy, muttei heistä paljoa seuraa ole. Tänäänkin kysyin yhdeltä, josko nähtäis, mutta on lähdössä baariin ja koko päivä menee laittautuessa. Mua ei taas baarit kiinnosta, joten yksinäinen päivä taas tiedossa.
Oon työttömänä, joten senkään puolesta ei ole mitään sosiaalista elämää. Nyt hain kursseille, jos sitä kautta tutustuis ees.
Seurustelen kyllä, mutta ei se mies korvaa ystäviä. Miehelläkin on omat kaverit ja menot, ja lapsensa joiden kanssa viettää aikaa. Nytkin miehellä on menossa viikonloppu lapsen kanssa ja mä taas kotona tylsistelen. Koitan kovasti keksiä tekemistä jne, mutta tuntuu silti, että tukehdun tähän tunteeseen.
Parisuhdekin alkaa rakoilla, olen kateellinen miehelleni hänen kavereistaan, joiden kanssa hän tekee kivoja reissuja ja viettää viikonloput. Minä en ole noihin menoihin tervetullut, heidän porukkansa on tuntenut paljon kauemmin kuin me olemme seurustelleet, joten olisin ulkopuolinen tunkeilija heidän ryhmässään. Koko vajaan 3 vuoden seurustelun aikana olen tainnut olla 5-6 kertaa hänen ja kavereidensa seurassa, esim. golfaamassa.
Odotan kauhulla mökkikauden alkua.
Omaa syytä tää on, myönnetään. Mutta en vain oikein tiedä mistä tällä iällä löytäis kavereita. Sellaisia, joita kiinnostaa muukin kuin baarit..
Kommentit (46)
Sori sekavaa viestiä :D Tässä mielentilassa ei hirveän selvää tekstiä tule..
Meillä ei ole yhteisiä lapsia, miehellä on edellisen kumppaninsa kanssa yksi lapsi.
Mökkikauden alettua alkaa miehellä kavereidensa kanssa mökkirumba. Mä olen joskus tarjoutunut mukaan, mutta kun porukassa ei välttämättä kukaan seurustele, en ole kovin tervetullut. Enkä enää viitsi edes ängetä.
Nyt olisin saanut mennä mukaan viettämään viikonloppua sen lapsen kanssa, mutta tuntuu, että olen siinä kuviossa ihan ylimääräinen. Joudun koko ajan miettimään mitä sanon lapselle ja millainen olen hänen seurassaan. Lapsi on hänen ja hänen entisensä, eikä sen asiat kuulu mulle. Mulle ei välttämättä jakseta ilmoittaa milloin mies on lapsen kanssa viikonloput ja esim. anopilla käydessä mies suunnilleen kuiskii lasta koskevat asiat. Jos anoppi mun kuullen mainitsee jotain lapsesta, mies hermostuuu ja sanoo ettei ne asiat mulle kuulu..
Omia kavereita ja menoja pitäis hankkia, mutta ei se ole niin helppoa. Olen todella arka tutustumaan ihmisiin ja jotenkin se vain vaikeutuu koko ajan. Olen ollut niin paljon yksin etten varmaan edes osaa olla kaveri kenellekään enää :D
En ole Lahdesta :)
Näköjään en ole ainut kellä on yksinäistä!
Turun ja Helsingin välissä asustelen, jos siis muita yksinäisiä näillä seuduilla, niin olisi kyllä todella kiva tutustua! :) 
Etkö tajua, että olet miehelle vain ilmaista seksiä, seuransa hän hakee muualta!
En mäkään noista baareista niin perusta.
Asun Turun lähellä. Olen 37v, jos sillä on merkitystä. Elän parisuhteessa. Ei lapsia.
Tykkään käydä pitkillä kävelyillä ja jutella. Tykkään käydä uimassa ja liikkumassa - voitaisiin mennä yhdessä vaikka tenniskurssille tai mitä vaan. Tykkään teatterista, konserteista, lautapeleistä, museoista. Olisi kiva vaikka kokata yhdessä. Tai tehdä piknikretki kesällä.
Voin olla ystävä, vaikka asuisitkin jossain muualla. Hyvin täältä pääsee vaikka Helsinkiin. Muutkin ystävät tervetulleita!
niin olen minäkin tullut araksi tutustumaan,ja olenkin rohkaissut itseni ja yrittänyt täältäkin huudella josko joku haluaisi tutustua. mä oon oikeastaan  aina ollut erakko.
huomaatko kuitenkin,että moni haluaisi tutustua sinuun..!
asun Turun lähellä ja juuri tuota kävely ym. liikuntaseuraakin kaipaisin. Olen 32v ja lapseton.
Etkö tajua, että olet miehelle vain ilmaista seksiä, seuransa hän hakee muualta!
Suurimman osan ajastaan hän viettää minun kanssani. Ja seksiseuraa saisi varmaan paljon helpommallakin, ei epäilystäkään.
Tässä mökötystilassa saan varmaan suhteen kuulostamaan todella huonolta, muttei se nyt ihan niinkään ole. Varmasti miestäkin rasittaa tää mun kaverittomuus ja yksinäisyys. Hän on jättänyt monta reissua väliin, etten joutuisi olemaan yksin. Ja soittelee reissusta. Yhteen kaverinsa naisystävään on yrittänyt tutustuttaa, mutta hän on ihan eri aaltopituudella minun kanssani, jotenkin koko elämä pyörii ryyppäämisen ympärillä. Mä tahtoisin sellaista seuraa, jonka kanssa on muutakin puheenaihetta kuin juominen..
Saa laittaa s-postia osoitteeseen zuzunna@gmail.com, jos kaipaat ystävää. Jos asut Turun ja Helsingin välillä, niin junalla, bussilla ja autolla pääsee!
niin paljon jos joskus saan olla yksin. ja harvemmin saan
Mä olen 24 vuotias, eikä iällä kaverien suhteen ole niin merkitystä. Tuntuu, että monella minun ikäisellä on se biletys ja juhliminen vielä suurin kiinnostuksen kohde. Mä olen sen verran paljon juhlinut jo, että mielenkiintoa löytyy muitakin asioita kohtaan.
15, mä laittelen sulle sähköpostia jossain vaiheessa :) Jos sinua ei nuori ikäni haittaa?
Laita viestiä! Lähdetään liikkumaan yhdessä Varoitus vaan, että en ole kovin hyvä missään liikunnassa, mutta innostunut! Tuota tenniskurssiakin olen ihan tosissaan miettinyt, mutta pitäisi olla pelikaveri. Eikä se nyt mikään välttämättömyys ole.
T. 15 (zuzunna@gmail.com)
niin paljon jos joskus saan olla yksin. ja harvemmin saan
sulla nyt onkin ihan eri tilanne. Sulla se yksinäisyys on vaihtoehto ja joku luksus. Ei ehkä tunnu tuolta ihmisestä, jolle se yksinäisyys on jatkuvaa ja pakon sanelemaa.
Siskoni on mua 7 vuotta nuorempi ja hyvin synkkaa myös hänen ystäviensä kanssa. Miehen sisko on minua 10 vuotta nuorempi ja hyvin tullaan juttuun. Ikä on vaan numeroita. Viestitellään ja tutustutaan! Ehkä tätä kautta löytyy sulle kokonainen tyttöporukka, jonka kanssa voisi tehdä porukalla kaikkea kivaa, vaikka niitä mökkiviikonloppuja. Sehän olisi hauskaa.
T. 15
en nyt ole yksinäinen mutta tykkään tavata uusia ihmisiä :)
myös laitin jo sulle viestiä nro 15 :)
T: se toinen Turun lähistöltä oleva
en nyt ole yksinäinen mutta tykkään tavata uusia ihmisiä :)
Helsingin ja Turun välistä! :)
ai kun kiva että kasaatte tyttöporukkaa!! :)
ilmotelkaas sitten saitteko luotua pysyvää ystäväpiiriä!
Rantaradan varrella mutta ei kuitenkaan Salo tai Kirkkonummi? :D
mulla tosin perhe ja lapsia,mutta ei ystäviä lainkaan.