Lue keskustelun säännöt.
Tää yksinäisyys tappaa mut.
03.03.2012 |
Mulla on nyt niin yksinäinen olo, etten kestä tätä. Muutin uudelle paikkakunnalle reilu vuos sitten, eikä mulla ole täällä yhtään ystävää. Pari kaveria löytyy, muttei heistä paljoa seuraa ole. Tänäänkin kysyin yhdeltä, josko nähtäis, mutta on lähdössä baariin ja koko päivä menee laittautuessa. Mua ei taas baarit kiinnosta, joten yksinäinen päivä taas tiedossa.
Oon työttömänä, joten senkään puolesta ei ole mitään sosiaalista elämää. Nyt hain kursseille, jos sitä kautta tutustuis ees.
Seurustelen kyllä, mutta ei se mies korvaa ystäviä. Miehelläkin on omat kaverit ja menot, ja lapsensa joiden kanssa viettää aikaa. Nytkin miehellä on menossa viikonloppu lapsen kanssa ja mä taas kotona tylsistelen. Koitan kovasti keksiä tekemistä jne, mutta tuntuu silti, että tukehdun tähän tunteeseen.
Parisuhdekin alkaa rakoilla, olen kateellinen miehelleni hänen kavereistaan, joiden kanssa hän tekee kivoja reissuja ja viettää viikonloput. Minä en ole noihin menoihin tervetullut, heidän porukkansa on tuntenut paljon kauemmin kuin me olemme seurustelleet, joten olisin ulkopuolinen tunkeilija heidän ryhmässään. Koko vajaan 3 vuoden seurustelun aikana olen tainnut olla 5-6 kertaa hänen ja kavereidensa seurassa, esim. golfaamassa.
Odotan kauhulla mökkikauden alkua.
Omaa syytä tää on, myönnetään. Mutta en vain oikein tiedä mistä tällä iällä löytäis kavereita. Sellaisia, joita kiinnostaa muukin kuin baarit..
Kommentit (46)
Rantaradan varrella mutta ei kuitenkaan Salo tai Kirkkonummi? :D
En viitsi täällä kertoa ihan tarkkaan, että missä asun :P Ei kuitenkaan kumpikaan näistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voidaan kirjoitella sulle! Rankkaat sitten parhaat päältä. :D
Rantaradan varrella mutta ei kuitenkaan Salo tai Kirkkonummi? :D
En viitsi täällä kertoa ihan tarkkaan, että missä asun :P Ei kuitenkaan kumpikaan näistä!
asutaan ainakin melko lähekkäin :) Onko sulla anonyymia sähköpostia jonka voit laitta tänne jos haluat tutustua?
Itse olen hieman yli 30-v ja melko samanlainen tarina kuin AP:lla. Olen tosi yksinäinen, mies on aina menossa, kaikki kaverit ja sukulaiset on satojen kilometrien päässä...
Toisaalta nautin yksinäisyydestä ja rauhallisuudesta, mutta että KOKO AJAN... Osittain syytän itseänikin kun en ole aktiivisemmin hakeutunut harrastuksien pariin ja yrittänyt luoda kontakteja jokapäiväisessä arjessa, mutta kuka luo ystävyyssuhteita Prisman reissulla tai kirjastossa? Oikeasti?
Suorastaan ahdistaa lukea naistenlehdistä tarinoita naisten kiinteistä kaveriporukoista ja mitä kaikkea kivaa he yhdessä tekevätkään... Tulee tunne, että mä olen jotenkin poikkeuksellinen erakko ja surkea tapaus ihmisenä! Helpottava lukea etten ole ainoa!
Sähköpostia voi laittaa tulemaan osoitteeseen:
onehappysummer@luukku.com :)
Oikeasti ihana kuulla, etten ole ainoa! Ei sillä, että olisi kiva kuulla, kuinka yksinäisiä muutkin ovat. Jotenkin on vaan tuntunut, että oon ihan toivoton tapaus tän tilanteeni kanssa!
Oletin, että tälle palstalle tyypillisesti tulee v*ttuilevia viestejä, mutta kaikkea muuta! :) Tää piristi päiväni!
Tämä -25