Lastani kiusataan. Onko koulun vaihto hyvä vai huono ratkaisu?

Taas tuli koulusta ja kiusattu oli. Umpikuja



ap

tuskimpa tuo tilanne paranee. Vaihtakaa koulua.

Taas tuli koulusta ja kiusattu oli. Umpikuja

ap

Ojasta allikkoon. Alkaa kyllä tuntua, että muuta ei voi.



Steiner-koulu on kaukana hankalien kulkuyhteyksien päässä, samoin kristillinen koulu.

Kolmasluokkalainen yleensä saa vielä ihan hyvin kavereita. Jos vaihdatte jo tänä keväänä, niin ellei synttäreitä satu olemaan, niin esim kesäkekkerit järkkäisin koko luokalle ja heidän perheilleen. Yleensä tutustuminen muihin vanhempiin auttaa kaveerautumisessa. Lasta ei saa vaan yksin jättää että menehän nyt sinne leikkimään muiden kanssa, vaan aikuinen lähtee ensin mukaan tutustumaan ja siitä se lähtee.



Jos nykyisellä luokalla ei ole yhtään kaveria, eikä ketään uusia ole ilmoittautunut, niin lapsen on parempi vaihtaa koulua, jossa kenties on jokin yksinäinen juuri odottamassa uutta kaveria. Ei se koko muu luokka voi vaihtaa kuitenkaan koulua.



Omaa tyttöäni syrjittiin koko ala-aste ja joutuivat vielä yläasteellekin kaikki tytöt samalle. Jälkeenpäin kaduttaa että ei vaihdettu toiseen kouluun, johon kulkeminen olisi kyllä järjestynyt, kun se oli pikkuveljen päiväkodin vieressä. Nyt kun tyttö on lukiossa, hänellä on tosi paljon kavereita, ja hän kertoo että ei ymmärtänytkään, että millaista voi koulussa olla kun siellä on mukavaa. Aiemman syrjimisen yksi syy oli tytön liian hyvä koulumenestys, oli paras tai parhaita kaikissa aineissa ja se ei muutamalle tytölle oikein sopinut. Lukiossa ei numerot ole tippuneet yhtään, kymppiä tulee edelleen, mutta nyt koulunkäynti on kuulemma tosi kivaa.

Ja miten siihen puututtu?



Oletko aina itse soittanut opettajalle asiasta kun lapsi kokee että on kiusattu.



Ei lapsen kuulukaan antaa takaisin. Kiusaamiseen pitää koulun puuttua. Kuulostaa oudolle ettei kiva-koulu, joka vielä pieni ei siihen saisi otetta!



En ainakaan itse ala-asteella ajatellut että joku oppilas joka tulee uutena on kiusattu ja siksi sitä alettaisiin kiusaamaan.



Millainen lapsesi on muuten kavereiden kanssa: määrääkö teillä leikkejä?



Juuri 9- vuotiaana alkaa lapset tajuamaan että kuka on ilkeä kaveri ja määrää leikit. Vierestä ollaan seurattu yhtäkin perhettä jossa lapset määrää leikit ja jää yksin kolmannella luokalla. Ei se ole kiusaamista, se on vaan sitä ettei joku lapsi voi olla natsi kavereilleen koska sellaisen kanssa ei ole kiva olla.



Kyllä tämän perheen vanhemmat voi ihmetellä juurikin miksi kavereiden kanssa on nihkeää, vaikka lapset on mukavia ja sosiaalisia. Ne kaverit vaan alkaa tajuamaan että hyppyyttäjä on ikävää seuraa.



Eli syy voi olla siinä lapsessasi. Ei siinä että muut ilman syytä vaan kiusaa. Mistä sitä kiusataan?

monenlaista huijaamista ja ilkeilyä.



Lapseni kertoilee niistä nihkeästi. Ulkopuolisilta lapsilta kuulen ja sitten alkaa taas avautua oikein kunnolla. Eli ryöpsähdyksittäin tieto tulee. Tosin opettaja on itsekin huomannut paljon kauheuksia ja niistä kertoo myös minulle. Ope on vaan nostanut kädet pystyyn.



Oma lapseni on kivaksi kehuttu leikkijä ystäväperheiden lasten mielestä. (Eivät asu lähellä kukaan.) Ekaluokalla oli erinomainen kaveri luokalla, mutta se valitettavasti muutti pois. Lapseni tykkää vielä ihan leikkiä. Ilmeisesti osa luokkalaisista pitää jo leikkimistä lapsellisena. (9-vuotiaat!)



Todella hankalaa. ap

Meillä on tuttavaperhe, jossa on samanlainen ongelma, joka pahenee koko ajan. Lapsi on täydellisen curling-kasvatuksen ja ylisuojelevien vanhempien kasvatuksen tulos. Oli alussa koulussa hyvin määräilevä ja nyt kun on saanut tarpeeksi turpaan koulussa, lapsi on nyt apaattinen ja masentunut, mutta kavereiden kanssa kotonaan täysin pitelemättömän ilkeä ja vaativa kaveri, jonka kanssa joko leikitään sitä leikkiä mitä tyttö haluaa tai pistää ihan ranttaliksi. Valehtelee, huijaa ja on sietämättömän ilkeä. Vaatii koko ajan aikuisten huomiota ja diivailee koko ajan. Jopa aikuiset pitävät lasta vastenmielisenä.



Oletko aivan varma, että kysymys ei ole kasvatuksesta? Koska jos on, koulun vaihto ei auta lapsen käytökseen millään tavalla, vaan lapsihan jatkaa käytöstä, joka provosoi muita…



Oletteko hakeneet jostain ulkopuolista apua? Toi tuhoaa itsetunnon ja minuuden.

kiusaamisesta ja se saatiin kuriin. Muuten voi jäädä olo, että syy on jotenkin kuitenkin hänessä.. En voi käsittää tuollaisia opettajia, jotka nostavat kädet pystyyn kiusaamisen kanssa. On niin paljon asioita, joilla luokanopettaja voi vaikuttaa oman luokkansa ryhmädynamiikkaan. En usko, että tilanteelle ei muka voitaisi tehdä mitään. Ei puhuttelemisesta ole apua. Koko ryhmädynamiikka pitää muuttaa. Sitä voisi muuttaa esim draaman keinoin. Lasten välisiä vuorovaikutussuhteita pitää muuttaa. Selvästikin jokainen pelkää jäävänsä yksin ja siksi siitä kaverista pidetään kiinni. Miksi ei ole määrätty, että jokainen pitää ottaa mukaan leikkiin / seuraan?



Itselläni on 9-vuotias tyttö, joka oli jossain vaiheessa vähän yksinäinen. Rohkaisin häntä menemään mukaan muiden leikkeihin. Tilanne kesti vain vähän aikaa ja lapsella on ollut aina kavereita, mutta hän ei ole juurikaan tehnyt mitään kavereita saadakseen. Hänelle oli hyvä opetus olla hetken aikaa yksinäinen. Se on kasvattanut hänen empatiakykyään. Puhuin lapsen kaverin äidille kerran tuosta yksinäisestä ajasta ja äiti oli pahoillaan, että en ollut kertonut asiasta aikaisemmin. Hän olisi puhunut omalle tytölleen. Eli voisitko mitenkään ottaa yhteyttä luokan muiden tyttöjen äiteihin ja yhyttää omaa lastasi muien seuraan?

eikä se, että aina mennään heikoimman mukaan ja elämä on pelkkää draamaharjoitusta ja levottomien poikien rauhoittamista.



Mä olen niin kyllästynyt siihen, että av:lla aina joku äiti vinkuu erikoiskohtelua.



Oletteko ikinä katsoneet Kätevän emännän ope-sketsejä?

eikä se, että aina mennään heikoimman mukaan ja elämä on pelkkää draamaharjoitusta ja levottomien poikien rauhoittamista.

Mä olen niin kyllästynyt siihen, että av:lla aina joku äiti vinkuu erikoiskohtelua.

Oletteko ikinä katsoneet Kätevän emännän ope-sketsejä?

sen typerimmän öykkärin mukaan.

Vanhempiin tutustuminen auttaa tosi paljon.



Perheellämme on omat kokemuksensa, mutta nyt tiedän että samanikäisen (kuin ap:llä) poikani luokalle on tullut uusi poika syksyllä, integroituna. Ja kukaan ei ala kaveriksi, päinvastoin, ja poika reagoi tähän häiriköinnillä ja kiusanteolla. Olen nyt puuttunut tähän ja kannustan yhteistyöhön, kokeilemaan, nimenomaan kouluajan ulkopuolella, vaikka sitten kotona omassa valvonnassani.



Täälläkin oli aiemmin luottamus tosi pahasti katkolla koulun kanssa, kun pahimmaksi kiusaajaksi paljastui oma opettaja :( Nyt tilanne selkenee...



Joskus koulunvaihto on ok, mutta toisaalta sanotaan, että kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan. Voisiko ap poikasi löytää ystäviä esim. jonkun harrastuksen kautta? Pienikin vahvistus sosiaalisessa piirissä tekisi varmasti hyvää.



Ja kiusaajien vanhempiin yhteys -- älä syyllistä heitä, vaan pyydä asiallisesti että haluaisit keskustella, mieluiten kasvotusten ja kerro syy. Usein se toimii.

lapsemme luokalla. Ilmiö on hyvin laaja. Lapset ovat ilkeitä, negatiivisia, vahingoniloisia ja lyhytjännitteisiä. Tän päivän bestis on huomenna hylkiö. Kilpaa valehdellaan opettajille toisista, armoton kateus jos vähänkään koulumenestystä, raakaa pilkkaa jos menee huonosti. Aivan käsittämätöntä touhua!



Lopputulos on, että koulunkäynti on stressaavaa, tyttöämme kiusaa sekä tytöt että pojat, kun sellainen päivä on. Rehtorit opettajat on soitettu läpi - mitään ei tapahdu.



Ollemme jonkin verran yhteyksissä oppilaiden vanhempien kanssa, mutta kukaan ei tietenkään välitä kuin omasta lapsestaan - ajatus on, että jospa häntä nyt ei kiusattaisi (ainkaan niin kovasti). PAljon ovat vanhemmatkin valmiita sietämään...

Taas tuli koulusta ja kiusattu oli. Umpikuja

ap

lapsemme luokalla. Ilmiö on hyvin laaja. Lapset ovat ilkeitä, negatiivisia, vahingoniloisia ja lyhytjännitteisiä. Tän päivän bestis on huomenna hylkiö. Kilpaa valehdellaan opettajille toisista, armoton kateus jos vähänkään koulumenestystä, raakaa pilkkaa jos menee huonosti. Aivan käsittämätöntä touhua!

Lopputulos on, että koulunkäynti on stressaavaa, tyttöämme kiusaa sekä tytöt että pojat, kun sellainen päivä on. Rehtorit opettajat on soitettu läpi - mitään ei tapahdu.

Ollemme jonkin verran yhteyksissä oppilaiden vanhempien kanssa, mutta kukaan ei tietenkään välitä kuin omasta lapsestaan - ajatus on, että jospa häntä nyt ei kiusattaisi (ainkaan niin kovasti). PAljon ovat vanhemmatkin valmiita sietämään...

Sosiaalinen kyvyttömyys on kotien ongelma, eikä se voi olla näkymättä lasten käytöksessä. Ilkimysten ilkeilyyn ei uskalleta puuttua, koska opettajatkin pelkäävät näitä ipanoita. Ihme vätyksiä niin vanhemmat kuin ammattikasvattajatkin. Lapsille pitää tehdä säännöt selviksi, eli kaikkien kanssa leikitään eikä ketään syrjitä. Sillä tavalla kaikille löytyy kyllä kavereita vaikkei sydänystäviä löytyisikään.

koulunvaihto voi olla onnistunut, mutta varmaa se ei ole. Jos se ei onnistu on pahempi ongelma käsissä.



Lapselle tehdään vääryyttä jos hän on syytön, mutta joutuu kaikki siteet katkaisemaan aiempaan kouluelämään kiusaajien takia. Hän joutuu pakotettuna omaksumaan uuden ympäristön ja yrittämään saada uusia kavereita. 3 luokkalaisella tuo ei käy aivan simsalabim välttämättä - ellei ole stainer-, montessori tmv suuntautunut koulu, jossa oppilaat ovat oppimismotivoituneita. Kiusaajat kokevat vallantunnetta ja etsivät uuden uhrin.



Tämän vuoksi on käsittämätöntä miten leväperäisesti koulu suhtautuu kiusaamiseen, joka pääasiassa kuitenkin tapahtuu välitunnilla. Siksi ehkä näissä ongelmakouluissa pitäisi otta ohjattua toimintaa välitunneille, ettei muutamat kahjot terrorisoi pihalla heikompiaan.

että se ei välttämättä auta, vaikka toki saattaa auttaakin. Mutta arpapeliksi menee.



Mutta jonkun muun tavoin minäkin kiinnitin huomiota siihen, että koulussa ollaan puhuteltu. Mutta kun puhuttelu ei yleensä ole kovin toimiva keino, niin eikö tosissaan koulussa ole mitään muuta keksitty, millä asiaa voisi auttaa?



Luokassahan selvästi kaivattaisi keinoja parempaan ryhmäytymiseen. Siihen auttaa monenlaiset keinot: työt erilaisilla kokoonpanoilla pienryhmissä tai pareittai, voidaan pitää ryhmäytymispäivä (näitä on tarjolla ihan ostopalveluna), luokalle voidaan antaa ongelma yhdessä ratkottavaksi tai jokin vastuutehtävä, joka vaatii yhteistyötä, ja niin edelleen.



Ja ihan alkeellinen keino on puhuttelun lisäksi pitää palavereja, keskustelutilaisuuksia, vanhempainilta, tms.



Koululla on kyllä enemmänkin keinoja, mutta siellä ei ehkä tajuta, että pitäisi tehdä enemmän. Sinun pitää vaatia enemmän.



Mene kirjastoon lainaamaan jokin koulukiusaamista käsittelevä kirja. Sellainen voi löytyä esim. pedagogisten oppikirjojen alalta. Lue se, niin opit itse mitä keinoja kouluilla yleensä näihn käytetään.

Kaksi vanhinta lastani(tyttö ja poika) olivat kaameassa koulussa. Hirveintä oli opettaja, nyt lapset jo yli 20.v eli ,siitä on jo aikaa. Mutta kuitenkin.Opettaja huusi lapsille: Miten voit olla noin tyhmä?! tms.. Kaikkien lasten muutama eka luokka oli siitä koulusta yhtä helvettiä. Kunnes oli vaihdettava koulua, opettajan takia, moni muukin perhetekisen saman jutun. Onneksi opettaja sai pian potkut. Se oli kaameaa, lapset aina itku silmässä, se oli sitä aikaa.. No kolmanneksi nuorinta lastani (tyttö) kiusattiin koko ala-aste. Syrjintää ja selän takana puhumista, yhtä kieroilua. Siihen on puututtu, ei auttanut mitään. Pian se kuitenkin loppui, kun pistin itse siihen lopun. Olen nimittäin kouluterveydenhoitaja. Koulun vaihtamiseen ei sen kohdalla ollut tarvetta. Toivon kahdelle nuorimmalle pienokaiselle hyvää luokkahenkeä. Minun mielestä kohdallasi lisi hyvä vaihtaa koulua, jos muu ei auta.

Kaikki lapset ei tule kaikkien kanssa hyvin toimeen ja kiusaamisen tunne myös vaihtelee.

Siitä vaihtamisesta sinäänsä ei kannata tehdä suurenpaa numeroa jos lapsesi haluaa niin siitä vaan.

Uudessa koulussa tosin joutuu kohtaamaan paljon uusia haasteita ja vaatii aktiivisuutta niin vanhemmilta

kuin lapseltakin. Kannattaa käydä kaikissa koulun tilaisuuksiissa ahkerasti ja keskustella muiden

vanhempien kanssa uudessa koulussa mutta unohtaa menneet ja vanhan koulun mollaaminen se kuulostaa

lähinnä rasittavalta, kiinnostus uuden koulun asiohin taas mukavalta.

Valveutuneet opettajat keskustelevat mielellään opetuksesta ja sopeutumiseen liittyvistä asiosta

mutta opetus on kumminkin aikaa vievää puuhaa, joten yhden oppilaan paapominen ei edes onnistu.

Lapsen reippautta edistävä harrastus auttaa terveen itse tunnon rakentamisessa, varsinkin jos

se tapahtuu eri ympyröissä kuin missä muut luokkalaiset ovat, sillä lailla saa verrannollistettua ikästensä käyttäytymistä ja arvomaailmaa.







Terveisin välinpitämättömästä koulusta parempaan vaihtaneen isä

itse tein sen virheen etten vaihtanut. Jälkeen päin harmittaa suuresti. Kiusaaminen pahenee ja lapsi oirehtii enemmän ja enemmän. Jos opettajat eivät ole osanneet sitä tähän mennessä pysäyttää eivät ne pysty sitä lopettamaan seuraavankaan 3v.n aikana. Sitten lapsella onkin jo itsetunto musertunut täysin ja negatiivinen minäkuva. Toimi kun voit.

ennenkin kirjoittanut ihan samasta asiasta

lapsella suuri riski tulla kiusatuksi uudessa koulussa

paras ratkaisu kiusaajan koulun vaihtaminen (mutta vaikeampi toteuttaa ja maksaa)

lue christina salmivalli tutkinut ja kirjoittanut aiheesta



ja vaadi ohr:ltä toimia, vie faktaa mukanasi (esim. nuo tutkimukset) rehtorille, pidä meteliä

vähintä ehkä että koulussa pidetään KiVa-tunteja