Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alan katkeroitua ystävättömyydestä
26.07.2026 |
Tämä on ihan kamalaa, enkä haluaisi katkeroitua. Mutta katkeruus on alkanut hiipiä mieleeni. Minulla on menneisyydessä ollut ystäviä, mutta ystävyyssuhteet ovat jääneet. Osa on katkennut välimatkan vuoksi (minä olisin jaksanut pitää yhteyttä ja nähdä, toiset eivät), osa elämäntilanteen muuttuessa (minua ei haitannut oma/ystävien muuttunut elämäntilanne, heille se oli ongelma, kun halusivat samassa elämäntilanteessa olevan ystävän kuin itse olivat). Kohdalle on osunut pari vaikeasti mt-ongelmaista, joiden käytöksestä jäi todella nihkeä olo ja jouduin katkaisemaan välit.
Olen todella yrittänyt ystävystyä näiden vuosien aikana. En ole introvertti, enkä ekstrovertti. Juttelen melko helposti tuntemattomille, varsinkin jos toinen aloittaa keskustelun. Kyse ei siis ole siitä, että en saisi lähestyttyä ihmisiä. Tuttavia saan helposti, mutta ystävyydet jäävät syntymättä tai ne lakastuvat. Selvästi olen osalle ihminen, joka ei ole niin kiinnostava, että jaksaisin kiinnostaa vuodesta toiseen eli minuun myös kyllästytään. Monilla on jo valmiiksi ne "hyvät ystävät", eivätkä he kaipaa lisää sellaisia.
Yksinäisyydestäni huolimatta tiedän olevani hyvää ystävämateriaalia: olen empaattinen, ystävällinen, hyvä kuuntelemaan, huumorintajuinen ja lämmin, vaikka itse sanonkin. En kommentoi ilkeästi ja minulla on normaalit käytöstavat. Olen juuri sellainen ystävä, jolle voi soittaa iloisina tai surullisina hetkinä. Ystävä, jonka kanssa voisi mennä kahville, kävelylle tai tehdä jotain yhdessä. Koen, että menen ihan hukkaan ystävänä, kun ystäviä ei ole.
Aiemmin olen surrut ystävättömyyttäni/ystävyyksien päättymisiä, mutta nyt on alkanut tulla katkerakin olo. Monilla ilkeilläkin ja ailahtelevilla ihmisillä on ystäviä, mutta minulla ei. Viime aikoina olen huomannut, että tulee ihan katkera olo, kun näen ystävyksiä jossain yhdessä tai kuulen, kuinka joku hehkuttaa minulle ystäviään.
Miten tästä katkeruudesta pääsisi eroon? En usko, että tämä on hyväksi millään tavalla.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita kirja ja hanki sen avulla ystäviä
Miten kirjan kirjoittaminen auttaa saamaan ystäviä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai oot jo kokeillut netin kautta löytää ystäviä.
Siinähän katkeroidut. Oma on elämäsi ja asiasi. Valintojen maailma.
Vierailija kirjoitti:
Kai oot jo kokeillut netin kautta löytää ystäviä.
Olen ja olen tutustunutkin eri paikkakunnilla asuvien ihmisten kanssa. Osa ei ole lupaavan alun jälkeen syventynyt ystävyydeksi (yhteydenpito on toisen taholta äkisti katkennut, vähän kuin ghostaamalla) ja osalle välimatka on muodostunut esteeksi, että voisi nähdä vaikka kerran tai kahdesti vuodessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Siinähän katkeroidut. Oma on elämäsi ja asiasi. Valintojen maailma.
Kokemiaan tunteita ei voi valita. Ainoastaan sen, miten tunteisiin reagoi ja miten toimii/toimiiko niiden pohjalta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävistä ei ole kuin harmia ja riesaa.
Ei ystävillä mitään tee. Ei ne auta jos tarvii apua. Olen ollut ystävätön lähes 30 vuotta ja hyvin pärjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika usein jostain syystä ystävättömyydestä tai puolisottomuudesta katkeroituva ihminen kertoo tätä samaa. Olen kiva, hyvinkäyttäytyvä ja positiivinen ihminen. Mutta valtaosa ihmisistä on paljon muutakin, eivätkä he välttämättä luota ihmiseen, jonka negatiivinen puoli ei näy. Liian myönteinen ihminen on herkästi vastaanotin, ei lähetin. Ja jos hän jotain lähettääkin, se on pelkkää allsångia. Hauskaa kivaa ja se siitä. Kukaan ei jaksa syödä pelkkää makeaa
Vähän samoja ajatuksia kuin ap:lla. Minulla kuitenkin nykyisin on kaksi hyvää ystävää. Toinen ystävyyssuhde on melko tuore. Vain reilu vuosi on tunnettu, mutta niin kiitollinen olen. Elämääni mahtuisi enemmänkin ystäviä. Niitä ei noin vain saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävät ovat aina jotain vailla. Et mitään menetä.
Vierailija kirjoitti:
Aika usein jostain syystä ystävättömyydestä tai puolisottomuudesta katkeroituva ihminen kertoo tätä samaa. Olen kiva, hyvinkäyttäytyvä ja positiivinen ihminen. Mutta valtaosa ihmisistä on paljon muutakin, eivätkä he välttämättä luota ihmiseen, jonka negatiivinen puoli ei näy. Liian myönteinen ihminen on herkästi vastaanotin, ei lähetin. Ja jos hän jotain lähettääkin, se on pelkkää allsångia. Hauskaa kivaa ja se siitä. Kukaan ei jaksa syödä pelkkää makeaa
En minä puhu vain positiivisista asioista. Mutta senkin olen huomannut karkottavan ihmisiä (ja rasittavan itseäni), jos keskustelu pyörii aina vain negatiivisten asioiden ympärillä. Minä en myöskään ole ihminen, joka jaksaisi velloa jossakin ikävässä asiassa tekemättä sille mitään. Luonteeseeni kuuluu, että pyrin työstämään ikävät asiat ja olen valmis tekemään töitä sen eteen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös kaveri ja ystäväsuhteita mennyt poikki kun toinen on muuttuneen elämäntilanteensa vuoksi (esim saanut lapsen) laittanut mut elämästään syrjään. Tälle ei yksinkertaisesti voi mitään koska olen ymmärtänyt että kuulun tämän henkilön menneisyyteen esim sinkku ja sellaiseen aikaan kun ei ollut perhettä ja nyt henkilö on mennyt tästä eteenpäin ja mä en syystä tuntemattomasta sovi enää henkilön elämään kun mun elämä ei ole kokenut samoja muutoksia kuin hänen. Olen hyväksynyt tämän seikan ja itse rohkeasti hankkinut uusia kavereita uusista harrastuksista. Joistakin kavereista saattaa sitten vuosien vieriessä tai yllättävästä samasta elämäntilanteesta johtuen tulla läheisiä ystäviä ihan yllättäen. Viime vuonna mulle tuli harrastuksen kautta 4-6 uutta kaveria joista yhden henkilön kanssa ollaan tulossa hyvää vauhtia ystäviksi koska hänen elämäntilanteensa muuttui siten että ystävyys on mahdollista. Ystävyydellä tarkoitan sitä että urheiluharrastuksen ulkopuoliselle ajalla nähdään ja harrastetaan yhdessä. Pitää vaan olla sitkeä ja jatkaa ystävän etsimistä käymällä harrastuksissa. Kaverit on kivoja mutta toki moni toivoo löytävän samanhenkisen ystävän jonka kanssa voisi vaikka lähteä vk.loppureissuun ja muutenkin mietteet menee yksiin.
Mitä oot tehnyt itse?
Mullakin on niin että naiset ei oikein tykkää, miehet tykkää. Mieskavereita en ole juuri pitänyt. Aikuistuessa tajusin, mitä hyväkskäyttöä ja esittämistä monet ystävyydet on. Kateutta ym kohdannut. Jos löytyisi joku harvinaisuus, niin olisin avoin, mutta liian huonoa seuraa moni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko kokeilla jotain ihan erilaista kuin tähän mennessä? Joku uusi harrastus, jossa olisi ihan uudet ihmiset? Tai koittaisit tutustua vaikka eri-ikäisen kanssa? Monilla +50 v ikäisillä on ystäville aikaa, kun lapset ovat lentäneet pesästä.
Tarvitsetko nimenomaan ystäviä? Eikö kaverit riittäisi?
Vierailija kirjoitti:
Tarvitsetko nimenomaan ystäviä? Eikö kaverit riittäisi?
Kaverit ovat minulle eri asia. Kaveruus on pintapuolista: puhutaan arjen asioista, nähdään satunnaisesti ja yhteys ei ole syvä. Kaveruus katkeaa herkästi, jos esim. toinen muuttaa/vaihtaa työpaikkaa tms. Ystävyys on syvempää: puhutaan arjen asioiden lisäksi syvällisiä, jaetaan elämää, nähdään useammin kuin joskus ja yhteys säilyy silloinkin, kun ei nähdä/on muita kiireitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aika usein jostain syystä ystävättömyydestä tai puolisottomuudesta katkeroituva ihminen kertoo tätä samaa. Olen kiva, hyvinkäyttäytyvä ja positiivinen ihminen. Mutta valtaosa ihmisistä on paljon muutakin, eivätkä he välttämättä luota ihmiseen, jonka negatiivinen puoli ei näy. Liian myönteinen ihminen on herkästi vastaanotin, ei lähetin. Ja jos hän jotain lähettääkin, se on pelkkää allsångia. Hauskaa kivaa ja se siitä. Kukaan ei jaksa syödä pelkkää makeaa
Tunnistan tämän tyypin. On suomenruotsalainen.
Todellinen ystävyys ehkä pelottaa monia.
Jaksa yrittää ystävien löytämistä. Ystävien löytäminen on mahdollista.
Alue: Aihe vapaa
Kirjoita kirja ja hanki sen avulla ystäviä