Alan katkeroitua ystävättömyydestä

Oletko m/n? Boisin olla kirjeenvaihto kamu 🙂

Yksi käytännönneuvo nyt ainakin, että pidä taukoa ystävien hakemisesta. Se voi olla raskasta ja jos niitä pettymyksiä( hyväksikäyttäjiä, epävakaita, ghostaamisia) on alkanut kasaantua. Entä jos alkaisit osoittamaan empatiaa päivittäin itseäsi kohtaan, ehkä katkeruus ja suru tasoittuu ajan kanssa, ja on taas voimia etsiä omanhenkistä seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävät ovat aina jotain vailla. Et mitään menetä.

Ystävyys on pelkkää harhaa. Hyväksikäyttösuhteita kaikki ihmiseläinten ns "ystävyys"suhteet.

Narsistin kun kerran tapaat, ei mikään "ystävyys" enää tunnu samalta. Aina jotain pahaa siinä takana. Sellainen myrkynkylväjä tuhoaa muiden luottamuksen, kaikenlaista valheellista hyväksikäyttöä on hänen ja hovinsa ympärillä, mutta aitoa ystävyyttä löytyy vain narskun piirien ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein jostain syystä ystävättömyydestä tai puolisottomuudesta katkeroituva ihminen kertoo tätä samaa. Olen kiva, hyvinkäyttäytyvä ja positiivinen ihminen. Mutta valtaosa ihmisistä on paljon muutakin, eivätkä he välttämättä luota ihmiseen, jonka negatiivinen puoli ei näy. Liian myönteinen ihminen on herkästi vastaanotin, ei lähetin. Ja jos hän jotain lähettääkin, se on pelkkää allsångia. Hauskaa kivaa ja se siitä. Kukaan ei jaksa syödä pelkkää makeaa 

En minä puhu vain positiivisista asioista. Mutta senkin olen huomannut karkottavan ihmisiä (ja rasittavan itseäni), jos keskustelu pyörii aina vain negatiivisten asioiden ympärillä. Minä en myöskään ole ihminen, joka jaksaisi velloa jossakin ikävässä asiassa tekemättä sille mitään. Luonteeseeni kuuluu, että pyrin työstämään ikävät asiat ja olen valmis tekemään töitä sen eteen.

Ap

Tuo edellinen tarkoitti että kun et paljasta itsestäsi juoruttavaa se tekee susta tylsän. Mitä väliä onko vastaanotin? Monihan nimenomaan osaa puhua mutta ei kuunnella

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvä muistaa, että kaikki "ystävyydet" eivät ole auvoisia. Jos näet kadulla ystävykset tai naapurillesi tulee ystävä kylään, niin se ei aina ole niin hienoa kuin miltä näyttää. Osa ystävyyksistä on yksipuolisia tai muulla tavalla vaikeita. Eli ihan samanlaisia kokemuksia voi olla kuin sinullakin on taustalla - aina sitä ei vain näe ulospäin.

Usein yksi mätä omena riittää pilaamaan koko korin.

Täällä joku kommentoi, miten ystäviltä ei saa odottaa liikaa, pitää joustaa jne.

Juu, ei tietenkään ystävän elämä pyöri toisen ystävän elämän ympärillä. Mutta kertoohan se paljon, miten toinen kohtelee sinua. On ihan eri asia sanoa, että tänään en pysty kuuntelemaan murheitasi vs. en pysty tänään kuuntelemaan, mutta voidaanko huomisiltana soitella. 

Itsellä on kokemusta siitä, että olen toisen prioriteettilistalla sijalla 235 ja sen huomaa. Minulle ei järjestetä aikaa, luokseni ei tulla, tapaamisia on vaikea sopia, viesteihini unohdetaan kokonaan vastata tai vastataan viikon päästä, ei iloita onnistumisistani tai lohduteta suruissa (eikä arvosteta sitä, jos toiselle teen niin) jne. 

Kyllä sillä nyt vain on väliä, miten toinen sinua kohtelee. Ei tarkoita, että toiselle tarvitsee jatkuvasti olla aikaa, mutta jos toinen aina asettaa muut asiat edellesi, niin kertoohan se, ettei sinua arvosteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein jostain syystä ystävättömyydestä tai puolisottomuudesta katkeroituva ihminen kertoo tätä samaa. Olen kiva, hyvinkäyttäytyvä ja positiivinen ihminen. Mutta valtaosa ihmisistä on paljon muutakin, eivätkä he välttämättä luota ihmiseen, jonka negatiivinen puoli ei näy. Liian myönteinen ihminen on herkästi vastaanotin, ei lähetin. Ja jos hän jotain lähettääkin, se on pelkkää allsångia. Hauskaa kivaa ja se siitä. Kukaan ei jaksa syödä pelkkää makeaa 

En minä puhu vain positiivisista asioista. Mutta senkin olen huomannut karkottavan ihmisiä (ja rasittavan itseäni), jos keskustelu pyörii aina vain negatiivisten asioiden ympärillä. Minä en myöskään ole ihminen, joka jaksaisi velloa jossakin ikävässä asiassa tekemättä sille mitään. Luonteeseeni kuuluu, että pyrin työstämään ikävät asiat ja olen valmis tekemään töitä sen eteen.

Ap

Tuo edellinen tarkoitti että kun et paljasta itsestäsi juoruttavaa se tekee susta tylsän. Mitä väliä onko vastaanotin? Monihan nimenomaan osaa puhua mutta ei kuunnella

Minä vain olen persoonaltani monen mielestä tylsä. En käytä alkoholia, en käy festareilla/bilettämässä, en harrasta mitään eksoottista, en matkustele ulkomaille. Harrastan ikäiselleni epätyypillisiä asioita, joista lähinnä mummot ovat kiinnostuneita (maakuntamatkailu, puutarhanhoito, ristikkolehdet, vesijumppa ja museot). Elän tasaisen keskiluokkaista elämää, enkä kaipaa jännitystä, josta voisi juoruilla.

Ap

Missä ap asut? Minut esimerkiksi löytää frendiestä, jos vaikka satuttaisiin asumaan samalla paikkakunnalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän katkeroidut. Oma on elämäsi ja asiasi. Valintojen maailma. 

Kokemiaan tunteita ei voi valita. Ainoastaan sen, miten tunteisiin reagoi ja miten toimii/toimiiko niiden pohjalta.

Ap

Pitkälti olen samaa mieltä kanssasi, mutta katkeroitumiseen voi vaikuttaa, helppoa se ei ole, ja harmikseni totean, että katkeroitumisen katkaisemiseen ja estämiseen, ihmissuhteet, erityisesti hyvät sellaiset ovat korvaamattomia. 

Katkeroituminen on kuitenkin varmuudella syrjäytymistäsi edistävä tunne, varsinkin jollet tiedosta miten tunteeseen reagoit, jolloin se paistaa käyttäytymisessäsi toisten ihmisten seurassa aina.

Itse sain oman katkeroitumisen katkaistua ja sitä toivon kaikille muillekin ja liitänkin Juicen kuolemattoman viisauden vistini perään. Pohtikoon sitä kukin tahollaan.

Yksinäisyys sydämessä katkeriksi pisaroiksi tiivistyy
Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy

Vierailija kirjoitti:

Ystävistä ei ole kuin harmia ja riesaa.

Jos "ystävistä" on vain harmia ja riesaa, eivät he ystäviä olekaan.

vanha sanonta väittää että niin metsä vasta kuin sinne huutaa...tiedä sitten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän oli ap kuin omasta kynästäni. Olen myös tännekin kirjoitellut tästä aiheesta. Aikuisena ystävien saaminen on käsittämättömän vaikeaa. Useimmilla on jo elämässään ystävät, eivätkä tarvitse uusia. 

Viimeisimpänä yritin netin ystävän haku sivustoa. Siellä yhteyttä ottivat ainoastaan läähättävät miehet, vaikka hain ainostaan naiskaveria. Luovutin jo. Mulle täytyy näköjään riittää perhe, työkaverit ja hyvän päivän tutut naapurustosta. 

Aikuisista ihmeen monilla on myös logiikka "mulla on jo tarpeeksi ystäviä, en tarvitse lisää". Kuka ei haluaisi elämäänsä uutta ihanaa ystävää? Ilmeisen moni ei kaipaa.

Sekin ihmetyttää, miten itse onnistun aina päätymään b-luokan kaveriksi, jota nähdään kahdesti vuodessa - siinä missä niille lähimmille ystäville löytyy usein aikaa. Ja ikinä ei ole toiminut, jos olen yrittänyt ehdottaa useammin näkemistä (esim. että nähtäisiin sen kahdesti vuodessa sijaan vaikka neljästi vuodessa). Toinen osapuoli on aina ottanut vain lisää etäisyyttä, kun on kokenut ehdotukseni tungettelevaksi ja liialliseksi.

Itselläni on syynä ajanpuute miksi en voi mahduttaa lisää ihmisiä elämääni. Olen myös perinteinen, tykkään käydä kaffilla tai tekemessä asioita, joskus puhua puhelimessa. Mutta en ole tekstari ihmisiä ja ärsyttää kun ihmiset luulevat että olen 247 saavutettavissa. Perheellinen, kaksi pientä ja emäntäkin pitäisi pitää tyytyväisenä ja tietysti töiski käydä, ei oo aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän katkeroidut. Oma on elämäsi ja asiasi. Valintojen maailma. 

Kokemiaan tunteita ei voi valita. Ainoastaan sen, miten tunteisiin reagoi ja miten toimii/toimiiko niiden pohjalta.

Ap

Pitkälti olen samaa mieltä kanssasi, mutta katkeroitumiseen voi vaikuttaa, helppoa se ei ole, ja harmikseni totean, että katkeroitumisen katkaisemiseen ja estämiseen, ihmissuhteet, erityisesti hyvät sellaiset ovat korvaamattomia. 

Katkeroituminen on kuitenkin varmuudella syrjäytymistäsi edistävä tunne, varsinkin jollet tiedosta miten tunteeseen reagoit, jolloin se paistaa käyttäytymisessäsi toisten ihmisten seurassa aina.

Itse sain oman katkeroitumisen katkaistua ja sitä toivon kaikille muillekin ja liitänkin Juicen kuolemattoman viisauden vistini perään. Pohtikoon sitä kukin tahollaan.

Yksinäisyys sydämessä katkeriksi pisaroiksi tiivistyy
Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy

Yrität kuitenkin vierittää vastuun syrjäytymisestä toisen niskaan. Kaikilla on vastuu siitä, miten kohtelee lähimmäistään. Ja katkeruus syntyy useimmiten pitkään jatkuneesta väärinkohtelusta, johon ei ole itse voinut mitenkään vaikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein jostain syystä ystävättömyydestä tai puolisottomuudesta katkeroituva ihminen kertoo tätä samaa. Olen kiva, hyvinkäyttäytyvä ja positiivinen ihminen. Mutta valtaosa ihmisistä on paljon muutakin, eivätkä he välttämättä luota ihmiseen, jonka negatiivinen puoli ei näy. Liian myönteinen ihminen on herkästi vastaanotin, ei lähetin. Ja jos hän jotain lähettääkin, se on pelkkää allsångia. Hauskaa kivaa ja se siitä. Kukaan ei jaksa syödä pelkkää makeaa 

En minä puhu vain positiivisista asioista. Mutta senkin olen huomannut karkottavan ihmisiä (ja rasittavan itseäni), jos keskustelu pyörii aina vain negatiivisten asioiden ympärillä. Minä en myöskään ole ihminen, joka jaksaisi velloa jossakin ikävässä asiassa tekemättä sille mitään. Luonteeseeni kuuluu, että pyrin työstämään ikävät asiat ja olen valmis tekemään töitä sen eteen.

Ap

Tuo edellinen tarkoitti että kun et paljasta itsestäsi juoruttavaa se tekee susta tylsän. Mitä väliä onko vastaanotin? Monihan nimenomaan osaa puhua mutta ei kuunnella

Minä vain olen persoonaltani monen mielestä tylsä. En käytä alkoholia, en käy festareilla/bilettämässä, en harrasta mitään eksoottista, en matkustele ulkomaille. Harrastan ikäiselleni epätyypillisiä asioita, joista lähinnä mummot ovat kiinnostuneita (maakuntamatkailu, puutarhanhoito, ristikkolehdet, vesijumppa ja museot). Elän tasaisen keskiluokkaista elämää, enkä kaipaa jännitystä, josta voisi juoruilla.

Ap

Maakuntamatkailu on just parasta! Suomi on täynnä hienoja paikkoja kaukana betonista. Vanhoja puutaloja, hienoja vaellusreittejä jne. Itse matkustellut paljon ulkomailla ja kyllä koto Suomi on paras matkustaa. Museotkin pitäisi kuulua yleissivistykseen, yllättävän vähän ihmiset käy ja myönnän että itsekin päässyt vasta 5 kertaa tänä kesänä käymäs eri museoissa mutta talvella tulee vierailtua etelässä joten eiköhän liku nouse :) 

Sitä tarkoitinkin että ikävät ihmiset eivät pidä sinusta kun et anna juoruttavaa etkä piittaa siitä. Älä muuta itseäsi, vaikutat ihanalta ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän katkeroidut. Oma on elämäsi ja asiasi. Valintojen maailma. 

Kokemiaan tunteita ei voi valita. Ainoastaan sen, miten tunteisiin reagoi ja miten toimii/toimiiko niiden pohjalta.

Ap

Pitkälti olen samaa mieltä kanssasi, mutta katkeroitumiseen voi vaikuttaa, helppoa se ei ole, ja harmikseni totean, että katkeroitumisen katkaisemiseen ja estämiseen, ihmissuhteet, erityisesti hyvät sellaiset ovat korvaamattomia. 

Katkeroituminen on kuitenkin varmuudella syrjäytymistäsi edistävä tunne, varsinkin jollet tiedosta miten tunteeseen reagoit, jolloin se paistaa käyttäytymisessäsi toisten ihmisten seurassa aina.

Itse sain oman katkeroitumisen katkaistua ja sitä toivon kaikille muillekin ja liitänkin Juicen kuolemattoman viisauden vistini perään. Pohtikoon sitä kukin tahollaan.

Yksinäisyys sydämessä katkeriksi pisaroiksi tiivistyy
Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy

Yrität kuitenkin vierittää vastuun syrjäytymisestä toisen niskaan. Kaikilla on vastuu siitä, miten kohtelee lähimmäistään. Ja katkeruus syntyy useimmiten pitkään jatkuneesta väärinkohtelusta, johon ei ole itse voinut mitenkään vaikuttaa. 

Miksi muiden pitäisi olla muiden tunteista vastuussa näin lähtökohtaisesti? 

Missä päin Suomea asut?

Vierailija kirjoitti:

Aika usein jostain syystä ystävättömyydestä tai puolisottomuudesta katkeroituva ihminen kertoo tätä samaa. Olen kiva, hyvinkäyttäytyvä ja positiivinen ihminen. Mutta valtaosa ihmisistä on paljon muutakin, eivätkä he välttämättä luota ihmiseen, jonka negatiivinen puoli ei näy. Liian myönteinen ihminen on herkästi vastaanotin, ei lähetin. Ja jos hän jotain lähettääkin, se on pelkkää allsångia. Hauskaa kivaa ja se siitä. Kukaan ei jaksa syödä pelkkää makeaa 

Niin, tarkoittanet muiden ihmisten mustamaalaamista ja haukkumista? Kyllästyin itse tällaiseen ”kaveruuteen”, sillä itseäni kiinnostavat muut asiat. Työpaikalla asetuin haukuttavan ihmisen puolelle, ja kyseenalaistin kerrottuja väitteitä, jo muutama kerta riitti, eikä seurani niille työkavereille enää kelvannutkaan. Myöhemmin kuulin, että nämä ”suolaiset” henkilöt olivat ryhtyneet keksimään vastaavia tarinoita minusta. Elämä on tosiaan valintoja, itse valitsen mieluummin kiinnostavia ihmisiä ympärilleni, kuin altistun tällaiselle ympäristön myrkyttämiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän katkeroidut. Oma on elämäsi ja asiasi. Valintojen maailma. 

Kokemiaan tunteita ei voi valita. Ainoastaan sen, miten tunteisiin reagoi ja miten toimii/toimiiko niiden pohjalta.

Ap

Pitkälti olen samaa mieltä kanssasi, mutta katkeroitumiseen voi vaikuttaa, helppoa se ei ole, ja harmikseni totean, että katkeroitumisen katkaisemiseen ja estämiseen, ihmissuhteet, erityisesti hyvät sellaiset ovat korvaamattomia. 

Katkeroituminen on kuitenkin varmuudella syrjäytymistäsi edistävä tunne, varsinkin jollet tiedosta miten tunteeseen reagoit, jolloin se paistaa käyttäytymisessäsi toisten ihmisten seurassa aina.

Itse sain oman katkeroitumisen katkaistua ja sitä toivon kaikille muillekin ja liitänkin Juicen kuolemattoman viisauden vistini perään. Pohtikoon sitä kukin tahollaan.

Yksinäisyys sydämessä katkeriksi pisaroiksi tiivistyy
Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy

Yrität kuitenkin vierittää vastuun syrjäytymisestä toisen niskaan. Kaikilla on vastuu siitä, miten kohtelee lähimmäistään. Ja katkeruus syntyy useimmiten pitkään jatkuneesta väärinkohtelusta, johon ei ole itse voinut mitenkään vaikuttaa. 

Miksi muiden pitäisi olla muiden tunteista vastuussa näin lähtökohtaisesti? 

En puhunut tunteista tai siitä kuka on niistä vastuussa, vaan lähimmäisen kohtelusta, johon liittyy aina vastuu. Katkeruus on luonnollinen sivutuote paskasta kohtelusta. On hyvin helppoa tehdä joku katkeraksi kohtelemalla tätä huonosti. Ja helpoin reitti ulos vastuusta omista teoista on syyttää toista katkeraksi.

Itselläni on tullut vastaan muutama uusi tuttavuus, jotka ovat selvästi olleet vailla nimenomaan ystävää, eivät kaveria. Vaikka itse olen avoin myös syvemmälle ystävyydelle, niin sitä ei saa kiirehtiä tai pakottaa. Noissa tilanteissa itseäni on alkanut suunnattomasti ahdistamaan se toisen yhteydenpito, kun itse olen vasta jossain kaveruuden ensivaiheissa tutustumassa ja toinen on määrätietoisesti etenemässä jo syvempään ystävyyteen.

Onneksi on muutamsa ystävä, lisääkin mahtuisi, nutta kun ei niitä kasva joka puussa🤷‍