Lue keskustelun säännöt.
Alan katkeroitua ystävättömyydestä
26.07.2026 |
Tämä on ihan kamalaa, enkä haluaisi katkeroitua. Mutta katkeruus on alkanut hiipiä mieleeni. Minulla on menneisyydessä ollut ystäviä, mutta ystävyyssuhteet ovat jääneet. Osa on katkennut välimatkan vuoksi (minä olisin jaksanut pitää yhteyttä ja nähdä, toiset eivät), osa elämäntilanteen muuttuessa (minua ei haitannut oma/ystävien muuttunut elämäntilanne, heille se oli ongelma, kun halusivat samassa elämäntilanteessa olevan ystävän kuin itse olivat). Kohdalle on osunut pari vaikeasti mt-ongelmaista, joiden käytöksestä jäi todella nihkeä olo ja jouduin katkaisemaan välit.
Olen todella yrittänyt ystävystyä näiden vuosien aikana. En ole introvertti, enkä ekstrovertti. Juttelen melko helposti tuntemattomille, varsinkin jos toinen aloittaa keskustelun. Kyse ei siis ole siitä, että en saisi lähestyttyä ihmisiä. Tuttavia saan helposti, mutta ystävyydet jäävät syntymättä tai ne lakastuvat. Selvästi olen osalle ihminen, joka ei ole niin kiinnostava, että jaksaisin kiinnostaa vuodesta toiseen eli minuun myös kyllästytään. Monilla on jo valmiiksi ne "hyvät ystävät", eivätkä he kaipaa lisää sellaisia.
Yksinäisyydestäni huolimatta tiedän olevani hyvää ystävämateriaalia: olen empaattinen, ystävällinen, hyvä kuuntelemaan, huumorintajuinen ja lämmin, vaikka itse sanonkin. En kommentoi ilkeästi ja minulla on normaalit käytöstavat. Olen juuri sellainen ystävä, jolle voi soittaa iloisina tai surullisina hetkinä. Ystävä, jonka kanssa voisi mennä kahville, kävelylle tai tehdä jotain yhdessä. Koen, että menen ihan hukkaan ystävänä, kun ystäviä ei ole.
Aiemmin olen surrut ystävättömyyttäni/ystävyyksien päättymisiä, mutta nyt on alkanut tulla katkerakin olo. Monilla ilkeilläkin ja ailahtelevilla ihmisillä on ystäviä, mutta minulla ei. Viime aikoina olen huomannut, että tulee ihan katkera olo, kun näen ystävyksiä jossain yhdessä tai kuulen, kuinka joku hehkuttaa minulle ystäviään.
Miten tästä katkeruudesta pääsisi eroon? En usko, että tämä on hyväksi millään tavalla.
Kommentit (121)
Minulla tämä sama. Yksi syy yksinäisyyteen ja katkeroitumiseen on myös perhe ja suku. Perhe on pieni, minulla on vanhempien lisäksi vain yksi vaikeista mt-ongelmista kärsivä sisarus. Suku on pienehkö, mutta ihmisillä ei ole halua olla tekemisissä kanssani (pitkälti siksi, kun äitini valitti paljon sukulaisille ja sisarukseni käytös on ollut vaikeaa). Minulla olisi yksi serkku, joka olisi edes jollain lailla lähellä ikääni (10 v vanhempi), mutta häntäkään ei kiinnosta olla tekemisissä. Tähän päälle vielä muu yksinäisyys, kun ystäviä ei ole.
Olisipa minulle isompi perhe ja suku, jotta heistä olisi seuraa. Moni ei paljon ystäviä kaipaa, kun aika menee perheen ja suvun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita kirja ja hanki sen avulla ystäviä
Jotenkin naurahdin tälle. :D En tiedä miksi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla tämä sama. Yksi syy yksinäisyyteen ja katkeroitumiseen on myös perhe ja suku. Perhe on pieni, minulla on vanhempien lisäksi vain yksi vaikeista mt-ongelmista kärsivä sisarus. Suku on pienehkö, mutta ihmisillä ei ole halua olla tekemisissä kanssani (pitkälti siksi, kun äitini valitti paljon sukulaisille ja sisarukseni käytös on ollut vaikeaa). Minulla olisi yksi serkku, joka olisi edes jollain lailla lähellä ikääni (10 v vanhempi), mutta häntäkään ei kiinnosta olla tekemisissä. Tähän päälle vielä muu yksinäisyys, kun ystäviä ei ole.
Olisipa minulle isompi perhe ja suku, jotta heistä olisi seuraa. Moni ei paljon ystäviä kaipaa, kun aika menee perheen ja suvun kanssa.
Vaikka olisi kuinka iso suku niin eivät he välttämättä halua olla kanssasi kuten ei sinun pieni sukusikaan halua. Ystävät on siitä parempia, että he aidosti haluavat olla kanssasi eikä vain siksi, kun on sukua. Suku on pahin yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tämä sama. Yksi syy yksinäisyyteen ja katkeroitumiseen on myös perhe ja suku. Perhe on pieni, minulla on vanhempien lisäksi vain yksi vaikeista mt-ongelmista kärsivä sisarus. Suku on pienehkö, mutta ihmisillä ei ole halua olla tekemisissä kanssani (pitkälti siksi, kun äitini valitti paljon sukulaisille ja sisarukseni käytös on ollut vaikeaa). Minulla olisi yksi serkku, joka olisi edes jollain lailla lähellä ikääni (10 v vanhempi), mutta häntäkään ei kiinnosta olla tekemisissä. Tähän päälle vielä muu yksinäisyys, kun ystäviä ei ole.
Olisipa minulle isompi perhe ja suku, jotta heistä olisi seuraa. Moni ei paljon ystäviä kaipaa, kun aika menee perheen ja suvun kanssa.
Vaikka olisi kuinka iso suku niin eivät he välttämättä halua olla kanssasi kuten ei sinun pieni sukusikaan halua. Ystävät on siitä parempia, että he aidosti haluavat olla kanssasi eikä vain siksi, kun on sukua. Suku on pahin yleensä.
Sivusta taas olen huomannut, että veri on usein vettä sakeampaa. Eli sukulaisten kanssa säilyy edes jonkinlainen yhteys siinä missä ystävyydet voivat katketa ihan pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla tämä sama. Yksi syy yksinäisyyteen ja katkeroitumiseen on myös perhe ja suku. Perhe on pieni, minulla on vanhempien lisäksi vain yksi vaikeista mt-ongelmista kärsivä sisarus. Suku on pienehkö, mutta ihmisillä ei ole halua olla tekemisissä kanssani (pitkälti siksi, kun äitini valitti paljon sukulaisille ja sisarukseni käytös on ollut vaikeaa). Minulla olisi yksi serkku, joka olisi edes jollain lailla lähellä ikääni (10 v vanhempi), mutta häntäkään ei kiinnosta olla tekemisissä. Tähän päälle vielä muu yksinäisyys, kun ystäviä ei ole.
Olisipa minulle isompi perhe ja suku, jotta heistä olisi seuraa. Moni ei paljon ystäviä kaipaa, kun aika menee perheen ja suvun kanssa.
Vaikka olisi kuinka iso suku niin eivät he välttämättä halua olla kanssasi kuten ei sinun pieni sukusikaan halua. Ystävät on siitä parempia, että he aidosti haluavat olla kanssasi eikä vain siksi, kun on sukua. Suku on pahin yleensä.
Sivusta taas olen huomannut, että veri on usein vettä sakeampaa. Eli sukulaisten kanssa säilyy edes jonkinlainen yhteys siinä missä ystävyydet voivat katketa ihan pysyvästi.
Ei minulla ainakaan. Sukulaisilla ei kiinnosta pitää mitään yhteyttä. Onneksi on ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni teistä ystävää kaipaavista on tällä hetkellä aktiivinen ystävän hakija esim facessa tai ystäväsovelluksissa? Kuinka moneen ilmoitukseen olette ottaneet yhteyttä vaikka viimeisen puolen vuoden aikana?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä ystävää kaipaavista on tällä hetkellä aktiivinen ystävän hakija esim facessa tai ystäväsovelluksissa? Kuinka moneen ilmoitukseen olette ottaneet yhteyttä vaikka viimeisen puolen vuoden aikana?
Minä en ammattini takia voi olla missään seuranhakusovelluksissa. Joudun tutustumaan ihmisiin kasvotusten. Ammattini vuoksi joudun huolehtimaan turvallisuudestani erityisen tarkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin kutsua ihmisiä luokseni syömään, kylään... mutta ei ole ketään, jota kutsua tai joka tulisi. Kaapissa on kristallilasit ja hienot ruokailuvälineet, lautasliinat pellavaa sekä kauniit astiat. Tykkään laittaa 4 aterian kokonaisuuksia (mielellään kalaa tai riistaa) alkupaloista jälkiruokaan ja jälkiruokajuustoon. Vieraskirjan mukaan vuonna 2025 kotonamme ei käynyt yhtään vierasta edes kahvilla; vieraili vain nokikolari (ja hänen vierailunsa on 20 min eikä sisällä ruokailuja). Minulla ei ole lainkaan sukulaisia, mutta on onneksi erinomainen aviomies. Ei sitä kuitenkaan viitsi laittaa vain meille hienoja päivällisiä; sentään itse teen joka päivä tavallisen aterian - senkin kunnollisen tosin, ei mittään pitsaa tai makaronia. Keittoruokaakin voisin tarjota jollekin vieraalle, jos olisi kiireinen ihminen. Itse olen eläkkeellä eikä ole koskaan kiire. Olin työelämässä n. 40 vuotta.
Minulla on paljon yksinäisiä harrastuksia ( mm. 5 kielen opiskelua, filosofiaa ja urheilua sekä matkustelua) ja vapaaehtois- sekä seurakuntatoimintaa. Mutta hyviä tuttavia ei ole kertynyt, koska en vain ole tarpeeksi hyvä, hauska ja jotenkin kiinnostava. Kaikilla 60- 70-vuotiailla on tuttavakiintiöt täynnä ja jatkuvat isoäitipuuhat. Ystävät hankitaan lapsena tai viimeistään opiskeluaikana - he ovat jo minulta kuolleet syöpätsunamiin.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä ystävää kaipaavista on tällä hetkellä aktiivinen ystävän hakija esim facessa tai ystäväsovelluksissa? Kuinka moneen ilmoitukseen olette ottaneet yhteyttä vaikka viimeisen puolen vuoden aikana?
Eli ei ilmeisesti kukaan, kun alapeukutetaan vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä ystävää kaipaavista on tällä hetkellä aktiivinen ystävän hakija esim facessa tai ystäväsovelluksissa? Kuinka moneen ilmoitukseen olette ottaneet yhteyttä vaikka viimeisen puolen vuoden aikana?
Minä en ammattini takia voi olla missään seuranhakusovelluksissa. Joudun tutustumaan ihmisiin kasvotusten. Ammattini vuoksi joudun huolehtimaan turvallisuudestani erityisen tarkkaan.
Et voi tuota mitenkään perustella turvallisuudella ettei voisi nimimerkin takaa etsiä ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita kirja ja hanki sen avulla ystäviä
Paljastuskirjako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä ystävää kaipaavista on tällä hetkellä aktiivinen ystävän hakija esim facessa tai ystäväsovelluksissa? Kuinka moneen ilmoitukseen olette ottaneet yhteyttä vaikka viimeisen puolen vuoden aikana?
Ei tuollaisiin kannata hakeutua, jos on taustalla rankkaa kiusaamista tai narsistisia ihmisiä, jotka ovat ennenkin tehneet susta jotain feikkiprofiileita. Mustamaalaus saisi vain uusia ulottuvuuksia. Livenä on pakko tutustua muihin, mikä on ihan ok, jos vaikka matkustelee paljon, tinderiäkin uskaltaa käyttää ulkomailla. Mutta Suomessa en liiku oikein missään enkä ainakaan yksin, joten yksinäistähän tämä on. En tiedä, mitä kaikkia valheita nämä ovat levittäneet, osa ihan tuulesta temmattuja, osa pahasti vääristeltyjä osatotuuksia, lopettaa eivät osaa. Siinä vaiheessa, kun tuntemattomat sylkivät päälleni ja huusivat h__raa ja kaverit tekivät rikoksia (salakuvaus ja kuvien levittäminen kiusaajapariskunnalle), katsoin parhaaksi pysytellä omissa oloissani. Rikosilmoitus olisi pitänyt tehdä ajat sitten jo, mutta milläs kaiken vyyhtiin sisältyvän todistat?
Vierailija kirjoitti:
Kai oot jo kokeillut netin kautta löytää ystäviä.
vitut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai oot jo kokeillut netin kautta löytää ystäviä.
vitut
Tiedän miksi sinulla ei ole ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä ystävää kaipaavista on tällä hetkellä aktiivinen ystävän hakija esim facessa tai ystäväsovelluksissa? Kuinka moneen ilmoitukseen olette ottaneet yhteyttä vaikka viimeisen puolen vuoden aikana?
Kirjoitinkin jo edellä että olen ollut niissäkin. Yhteyttä otti vain läähättävät miehet. Vaikka olin hakuehtoihin laittanut etsiväni naispuoleista kaveria. Itse olen niin ujo etten kehtaa ottaa yhteyttä. Siellä sitten kaverinhakusovelluksessa oltiin kaikki pikkupaikkakunnan naiset rivissä. Kukaan ei ottanut toisiinsa yhteyttä. Ei se näinkään toimi. Jonkun pitäisi olla se rohkea ekstrovertti joka uskaltaa tehdä aloitteen.
Ystävät on yleensä siipeilijöitä joita luullaan ystäviksi, olethan jo huomannut kun eivät ap:sta hyödy jättävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä ystävää kaipaavista on tällä hetkellä aktiivinen ystävän hakija esim facessa tai ystäväsovelluksissa? Kuinka moneen ilmoitukseen olette ottaneet yhteyttä vaikka viimeisen puolen vuoden aikana?
Kirjoitinkin jo edellä että olen ollut niissäkin. Yhteyttä otti vain läähättävät miehet. Vaikka olin hakuehtoihin laittanut etsiväni naispuoleista kaveria. Itse olen niin ujo etten kehtaa ottaa yhteyttä. Siellä sitten kaverinhakusovelluksessa oltiin kaikki pikkupaikkakunnan naiset rivissä. Kukaan ei ottanut toisiinsa yhteyttä. Ei se näinkään toimi. Jonkun pitäisi olla se rohkea ekstrovertti joka uskaltaa tehdä aloitteen.
Kannattaa olla rohkea. Siksipä Suomessa ollaan yksinäisiä. Ei oteta kontaktia, ei jutella vieraille. Harrastuksissa kyräillään ja voi mennä vuosikin ettei pikkuporukassa edes jutella kaikkien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä ystävää kaipaavista on tällä hetkellä aktiivinen ystävän hakija esim facessa tai ystäväsovelluksissa? Kuinka moneen ilmoitukseen olette ottaneet yhteyttä vaikka viimeisen puolen vuoden aikana?
Kirjoitinkin jo edellä että olen ollut niissäkin. Yhteyttä otti vain läähättävät miehet. Vaikka olin hakuehtoihin laittanut etsiväni naispuoleista kaveria. Itse olen niin ujo etten kehtaa ottaa yhteyttä. Siellä sitten kaverinhakusovelluksessa oltiin kaikki pikkupaikkakunnan naiset rivissä. Kukaan ei ottanut toisiinsa yhteyttä. Ei se näinkään toimi. Jonkun pitäisi olla se rohkea ekstrovertti joka uskaltaa tehdä aloitteen.
Kannattaa olla rohkea. Siksipä Suomessa ollaan yksinäisiä. Ei oteta kontaktia, ei jutella vieraille. Harrastuksissa kyräillään ja voi mennä vuosikin ettei pikkuporukassa edes jutella kaikkien kanssa.
Mä sitten taas olen kasvokkain rohkeampi ja otan kontaktia. Juttelen nykyään jo vieraillekin :D kauas on tultu ihan kaikkein ujoimmasta ajasta. Mutta anonyymit kaverisovelluksessa - en vaan kehtaa ottaa yhteyttä.
- se joka kahdesti jo kirjoitti kaverisovelluksesta
Minusta taas kaverisovelluksessa on helpompi ehdottaa tapaamista ja aktiviteettia. Siellä ei kieltäydytä, kun siellä halutaan tutustua.
Muutamia kertoja on tullut niin pahat pakit ihan tutuilta, kun olen ehdottanut aktiviteettiä. Osa sanonut suoraan ettei kiinnosta. Osa on jopa purskahtanut nauruun. Ihan sellaisilta ihmisiltä, joiden olen kuvitellut pitäväni seurastani.
Ymmärrän niin hyvin ap.
Itsellä oli aina mielestäni tarpeeksi ystäviä siihen asti kun olin n.40v. Muutimme ympäri Suomea, mutta aina löytyi uusia. Pienten lasten kautta, miehen tai omien työkavereiden kautta. Mukana kulki 3 nuoruusystävää etäystävinä. Sitten yksi tosi samanhenkinen muutti ulkomaille ja itsekin muutin. Nyt olen arjessani vain perheen kanssa ollut jo 10v ja kyllähän se muutti elämää.
Ystävyys tuo paljon iloa, jakamista, kokemista yhdessä. Toisen ihmisen näkökulma tuo suhteellisuudentajua.
Kerroin tuon taustani että olen aiemmin ystävystynyt, saanut kehuja itsestäni ystävänä. En siis näe että vika olisi minussa, kuten ei se ole ap ssakaan.Nyt en ole vain löytänyt ketään ja olen surullinen. Hartain toiveeni olisi löytää vielä uusia ystäviä arkeen.