Lue keskustelun säännöt.
Nyt alkoi meidän perheessä kavereiden lajittelu! Saa tulla, ei saa tulla!
18.01.2012 |
Mä olen usein, pitkään ja monasti lukenut täällä perheistä, jotka eivät ruoki vieraita lapsia ja pitää sitä kauhistuksena, jos joku lapsi edes yrittää ruokapöytään.
Päätin, että meille ei enää tule sellaisten perheiden lapsia, joilla joka peruna lasketaan, eikä lapseni saa murentakaan.
Onneksi lapsen tämänhetkisissä kavereissa on vain yksi, joiden perheestä ei saa murustakaan. Sieltä soitan lapsen aina viimeistään neljältä kotiin syömään. Muiden perheissä saa olla ruoka-ajan yli ja heidän lapsensa ovat vastavuoroisesti tervetulleita meille leikkimään ja ruokapöytään.
Kysymys on neljäsluokkalaisista.
Päätös on tehty. Kiitos av-mammat. En edes tiennyt, että on lapsen häpeä olettaa olevansa vieras ja vieraana oikeutettu ruokapöytään.
Kommentit (174)
Ei vaikuta menevän perille, että osassa perheitä ostetaan tarkasti vain sen verran kuin kulutetaan ja ei säilytetä kiloittain vararuokaa pakastimessa. Sitä on aika vaikea muuttua ylimääräiseksi kanankoiveksi tai rintafileeksi jos niitä ei yksinkertaisesti ole sen enempää. Niitä kun on ikävä kyllä ostettaessa pakkauksessa tietty määrä, joka riittää juuri omiin tarpeisiin.
Kaikki perheet eivät myöskään harrasta ranskanperunoita, nakkikastikkeita, ruskeaa kastiketta, keitettyjä perunoita, nakkeja, valmiita lihapullia, keittoja, nugetteja, puolivalmisteita yms, joita on helppo taikoa pakastimesta lisää tai suurentaa annosmäärää lisäämällä nestettä ja perunoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se tapa ei edes satuta ketään? Mulle on ihan sama mitä kukakin syö, tarjooko mun lapselle ruuan vai ei tarjoa? Mä tarjoan välillä, en aina. Jos joku ottaa siitä nokkiinsa, niin siinähän ottaa! Mun ei tosiaan tarvitse muuttaa omaa tapaa sen takia että naapurin Liisa on tyytyväinen.
Mä tiedän sellaisia paikkoja mistä lapseni ja muut lapset laitetaan ulos tai kotiin siksi aikaa kun he syövät, mitä sitten? se on niiden tapa, silti mä voin tarjota niiden pojalle ruokaa kun on meillä, tai sitten en tarjoa, miten milloinkin.
Silti mulle ei tulis mieleenkään ruveta mun lapsen kaveria syrjimään sen takia että mun lapsi ei saa heillä päivän ateriaa, ei se mitään, lapseni saa sen kotona!
Poika kolmannella ja lähes päivittäin tulee kaveri/kavereita meille suoraan koulusta. Jos kavereita tulee monta, en tarjoa ruokaa mutta vain yksi niin laitan heti välipalan pöytään vaikka lapseni ei ole koskaan heillä syömässä. Pääruaalle en näitä lapsia kutsu, välipala saa riittää. Pojalla myös muutama kauempana asuva kaveri, heille tarjoan myös päivällisen, he myös voivat tarjota minun lapselleni ruokaa.
Tarjoan kavereille välipalaksi ihan halpaa perustavaraa, leipä/kaakao, välillä paistan lettuja. Kalliimman tarvikkeet syödään oman perheen kanssa.
Jos joku lapsi meillä monena päivänä putkeen pitkiä aikoja kerrallaan en tarjoa ruokaa joka päivä. Näissä tapauksissa siis ei ole vastavuoroisuutta.
Kun lapsesi soittaa ja kysyy saako meille tulla, niin voit kertoa jo heti puhelimessa, et kaveri saa menna sit kotiinsa syömään. Näin ei tule ongelmia.
Olemme todella tiukassa rahallisessa tilanteessa ja ostan mm. omenoita vain lapsille ja joudumme oikeasti laskemaan euroja että itsellekkin riittää ruoka. Monasti nämä vieraat eivät halua sitä ruokaa vaan kittaavat lasi tolkulla maitoa ja syövät leipää kaksin käsin. Keitto ei kelpaa....
täysin selväksi kuinka usein AP:lla on vieraita lapsia ruokapöydässään? Onko niitä pari kertaa viikossa vai joka päivä 3 kappaletta? Ja minkä ikäisiä lapset ovat? Joissakin perheissä niitä vierailevia lapsia voi olla 8-10 kappaletta päivittäin niinkuin minun ollessa lapsi. Meitä lapsia 4 ja kaikkien kaverit kerääntyi aina meille, koska meidän vanhemmat on sen verran rentoa porukkaa. Mutta ei meillä todellakaan alettu ruokkimaan 10 ylimääräistä lasta päivittäin, jokainen sai mennä kotiinsa syömään ellei muuta lasten vanhempien kanssa sovittu. Samaa periaatetta aion noudattaa omien lasteni kanssa. On kaikista helpoin kun vetää rajan heti alkuun, ei tarvitse myöhemmin sairastaa kun talossa kulkee joka päivä epämääräinen määrä naapuruston lapsia, joiden ruokkimiseen hupenee paljon rahaa. Ehkäpä AP:n tuttavien perheissä (niissä jotka eivät ruoki ap:n lasta) on sama periaate.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kaikki on millilleen mitoitettua ja kauhalla annosteltua ja pennilleen oikein. Minusta ihmiset on mielenkiintoisempia kuin. Minä osaan taikoa kolmesta kanankoivesta neljälle ruokaa, koska se on maailman yksinkertaisin temppu.
Ei vaikuta menevän perille, että osassa perheitä ostetaan tarkasti vain sen verran kuin kulutetaan ja ei säilytetä kiloittain vararuokaa pakastimessa. Sitä on aika vaikea muuttua ylimääräiseksi kanankoiveksi tai rintafileeksi jos niitä ei yksinkertaisesti ole sen enempää. Niitä kun on ikävä kyllä ostettaessa pakkauksessa tietty määrä, joka riittää juuri omiin tarpeisiin.
Kaikki perheet eivät myöskään harrasta ranskanperunoita, nakkikastikkeita, ruskeaa kastiketta, keitettyjä perunoita, nakkeja, valmiita lihapullia, keittoja, nugetteja, puolivalmisteita yms, joita on helppo taikoa pakastimesta lisää tai suurentaa annosmäärää lisäämällä nestettä ja perunoita.
Tämänkin olen selittänyt useampaan otteeseen, että meillä ei syödä noita ruokia. Tänään syömme mm. täysjyväpastaa, salaattia, jauhelihakastiketta tomaattikastikkeella ja välipaloiksi huomiseksi on varattu pari skyria ja hedelmiä.
Saivartelua.
ap
mutta toivon että lapseni ei kyläile muutenkaan tuollaisten ihmisten kanssa, jotka tekee tällaisestakin asiasta näin suuren numeron kuin ap. Yleensä heillä on joku syvempi ongelma taustalla, masennus, ahdistus yms. Se tulee läpi kaikesta, tässäkin pitää koko ajan korostaa jotain ihme suorittamista, ja muistuttaa että viedään sinne ja tänne ja tonne ja annetaan sitä ja tätä ja tota. Oman lapsen kaverisuhteetkin on ap:lle pelkkää suorittamista. Ahdistava ajatus, että lapseni joutuisi tuollaiseen mukaan kyläillessään jonkun luona ihan vain viattomasti leikkimässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset haluavat syödä etukäteen suunniteltua lempiruokaansa sen sijaan, että äiti alkaa sähläämään kolmesta kanankoivesta kaikille vaikka salaattia josta kukaan ei pidä. Meillä on ikävä kyllä oikeus elää normaalia arkea suunnitelmiemme mukaan.
Minusta olet aika outo ihminen kun päästät lapsesi 1-2 kertaa viikossa muille syömään jos tuo on ihan viikottaista. Tuon ikäisen kuuluisi syödä enimmäkseen kotona ja vain muutaman kerran kuukaudessa olla muiden ruokittavana. Laita niille lapsillesi eväät mukaan jos joutuvat menemään suoraan kerhoon kaverin kautta tai anna ruokarahaa vaikka kaupasta ostettavaan täytettyyn patonkiin. Niin meilläkin ennen tehtiin.
minä kehotan lasten kavereita lähtemään kotiin viideltä, enkä suinkaan sen takia, etteikö meillä olisi varaa ruokkia lapsivieraita.
Vaan siksi, että kaipaan kotiin oman perheen keskeistä rauhaa jo illalla.
Toki meillä on silloin tällöin iltaisinkin lasten kavereita ja yövieraitakin, mutta ei jatkuvasti.
Lapset kyläilevät toistensa luona heti koulun jälkeen. Eivät siis mene ensin koteihinsa, vaan tulevat suoraan koulusta. Leikkivät (tai nuo esikoisen viidesluokkalaiset pelaavat ja hengailevat, eivät niinkään enää leiki) siten jo useamman tunnin ennen kello 17:ää.
Illalla olemme oman perheen kesken, syömme rauhassa ja oleilemme. Lapset tekevät läksynsä, kuopus käy kahtena iltana urheilukoulussa.
Meillä lähdetään siitä perusperiaatteesta, että koti on meille kaikille, eikä sen vuoksi olisi oikein, että yksi toisi kavereitaan joka illaksi meille ja muiden pitäisi sietää heidän leikkejään pitkälle iltaan. Asumme kerrostaloneliössä, joten vaikka molemmilla lapsilla on omat huoneet, sitä vieraan läsnäoloa ei silti voi täysin sivuuttaakaan.
Onneksi lasten kavereilla on samat säännöt eli kaverioleilu hoidetaan pääsääntöisesti heti koulun päälle. Viikonloppuisin näistä yleissäännöistä toki lipsutaan meilläkin.
Välipalaa toki syövät meillä kaikki, sitä mitä kulloinkin sattuu kaapista löytymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaikeuksia ymmärtää, että muiden lasten ruokkiminen on jo aikamoinen kuluerä jos päivittäinkin käy vaikka yksi kylässä. Monessa perheessä vierailee säännöllisesti huomattavasti enemmän lasten kavereita. Varsinkin teineillä on paljon kavereita ja he sitten kerääntyvät tiettyyn paikkaan viettämään aikaa yhdessä.
mutta toivon että lapseni ei kyläile muutenkaan tuollaisten ihmisten kanssa, jotka tekee tällaisestakin asiasta näin suuren numeron kuin ap. Yleensä heillä on joku syvempi ongelma taustalla, masennus, ahdistus yms. Se tulee läpi kaikesta, tässäkin pitää koko ajan korostaa jotain ihme suorittamista, ja muistuttaa että viedään sinne ja tänne ja tonne ja annetaan sitä ja tätä ja tota. Oman lapsen kaverisuhteetkin on ap:lle pelkkää suorittamista. Ahdistava ajatus, että lapseni joutuisi tuollaiseen mukaan kyläillessään jonkun luona ihan vain viattomasti leikkimässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aika luontaisesti valikoitunut ruokittavat ja kuljetettavat.
Meillä on kaksi poikaa, jotka pelaavat lätkää ja syövät kuin hirviöt. Harjoituksia on kolmet viikossa ja matsit päälle. Meillä on kimppakyydit rajoittuneet niihin, jotka vuorotellen ruokkivat ja vievät ja viikko-ohjelma, jonka mukaan mennään. Menevät suoraan koulusta ma sinne, ke meille ja to tuonne. Sitten 16:30 on joka perheessä kunnon ruoka niille, jotka kuuluvat kimppakyyti rinkiimme ja vienti harkkoihin.
Vastavuoroisuus sopii kaikille ja osa sitten ruokkii ja raahaa vain omansa. Meillä taas ruokinta ja vienti rajoittuu yhteen päivään viikossa ja kaikki syöttää ja vie samanverran. Loistavaa.
ja järkevää.
Tuo on kuitenkin eri asia kuin ap:n aloitus, sillä tässä VANHEMMAT ovat keskenään asiasta sopineet.
Ap taas ajaa takaa sitä, että koko kulmakunnan muksut pitäisi ruokkia jos SATTUVAT olemaan heillä ruoka-aikaan.
Meillä on aika luontaisesti valikoitunut ruokittavat ja kuljetettavat.
Meillä on kaksi poikaa, jotka pelaavat lätkää ja syövät kuin hirviöt. Harjoituksia on kolmet viikossa ja matsit päälle. Meillä on kimppakyydit rajoittuneet niihin, jotka vuorotellen ruokkivat ja vievät ja viikko-ohjelma, jonka mukaan mennään. Menevät suoraan koulusta ma sinne, ke meille ja to tuonne. Sitten 16:30 on joka perheessä kunnon ruoka niille, jotka kuuluvat kimppakyyti rinkiimme ja vienti harkkoihin.
Vastavuoroisuus sopii kaikille ja osa sitten ruokkii ja raahaa vain omansa. Meillä taas ruokinta ja vienti rajoittuu yhteen päivään viikossa ja kaikki syöttää ja vie samanverran. Loistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä kehotan lasten kavereita lähtemään kotiin viideltä, enkä suinkaan sen takia, etteikö meillä olisi varaa ruokkia lapsivieraita.
Vaan siksi, että kaipaan kotiin oman perheen keskeistä rauhaa jo illalla.
Toki meillä on silloin tällöin iltaisinkin lasten kavereita ja yövieraitakin, mutta ei jatkuvasti.
Lapset kyläilevät toistensa luona heti koulun jälkeen. Eivät siis mene ensin koteihinsa, vaan tulevat suoraan koulusta. Leikkivät (tai nuo esikoisen viidesluokkalaiset pelaavat ja hengailevat, eivät niinkään enää leiki) siten jo useamman tunnin ennen kello 17:ää.
Illalla olemme oman perheen kesken, syömme rauhassa ja oleilemme. Lapset tekevät läksynsä, kuopus käy kahtena iltana urheilukoulussa.
Meillä lähdetään siitä perusperiaatteesta, että koti on meille kaikille, eikä sen vuoksi olisi oikein, että yksi toisi kavereitaan joka illaksi meille ja muiden pitäisi sietää heidän leikkejään pitkälle iltaan. Asumme kerrostaloneliössä, joten vaikka molemmilla lapsilla on omat huoneet, sitä vieraan läsnäoloa ei silti voi täysin sivuuttaakaan.
Onneksi lasten kavereilla on samat säännöt eli kaverioleilu hoidetaan pääsääntöisesti heti koulun päälle. Viikonloppuisin näistä yleissäännöistä toki lipsutaan meilläkin.
Välipalaa toki syövät meillä kaikki, sitä mitä kulloinkin sattuu kaapista löytymään.
Että kun haluaisin mennä katsomaan tv:tä, olohuoneessa onkin lapsi kavereineen pelaamassa konsolipeliä tai katsomassa lastenohjelmia.
Teemme miehen kanssa kiireistä ja haastavaa työtä, ja tarvitsemme iltaisin rauhaa ja hiljaisuutta. Lapset puolestaan tarvitsevat aikaa tehdä läksyt, harrastaa, olla omissa oloissaan myös - ei elämä voi olla aamusta iltaan yhtä kaverihengailua. Sitä ehtii koulu mukaanluettuna tehdä silti aamukahdeksasta iltaviiteen laskien 9 tuntia.
Koska te - joilla on lapsivieraita kylässä koulusta lähtien iltakahdeksaankin - koska te teette mitään omana perheenä? Koska lapsenne lukevat läksynsä tai lukevat kokeisiin? Rauhoittuvat ja vaikkapa lukevat hyvää kirjaa?
En moiti, vaan kysyn uteliaisuudesta, koska en ihan ymmärrä kaikkia tämän ketjun mammoja.
meillä on niin, että lasten on kysyttävä lupa saako syödä kaverin luona. Siis soitettava kotiin, sopiiko se. Yleensä aina sopii. Itse tarjoan ruokaa vierailijoille mutta pyydän heitä soittamaan kotiin, onko se ok. Erilaisia tapoja on hyvä oppia kunnioittamaan eikä ajatella että ruokapöytään pääseminen on itsestäänselvyys. Voi olla ettei ruokaa kerta kaikkiaan riitä, jos kaveritkin syötetään.
tuntuu, että noihin ruokailua koskeviin ketjuihin vastaa "av-hörhöt". Nauran niille jutuille aina, ne on niin omissa fääreissään. Tai sitten mulla on käynyt hyvä tuuri, ja meidän lasten ystäväpiireissä järjen käyttö on sallittu.
mutta jokainen tietää lähipiirinsä perheiden tavat ja joissakin on tyly linja, joissakin avoin linja.
Alan suosimaan sellaisia perheitä, jotka sopivat asiasta, ruokkivat tarvittaessa ja joiden kanssa ei tarvitse miettiä vetääkö joku herneen nenään, jos lapsi yrittää ruokapöytään tai toinen vaihtoehto saa jäädä odottamaan kun kaveri syö ja tulee illalla kuolemannälkäisenä kotiin.
ap
mä kyllä oletan että tuon ikäinen - no, meillä kolmasluokkalainen - osaa lähteä kotiinsa ihan itse jos nälkä alkaa kurnia eikä kyläpaikassa tarjota sapuskaa
ja itse tarjoan sille kylävieraalle, JOS ruokaa on niin paljon että riittää vieraallekin - en tosiaankaan rupea tekemään ruokaa ylimääräistä sen varalta, että ehkä meillä on lapsen kaverikin syömässä
jestas kun täytyy tällaisia periaatepäätöksiä jonkun tehdä, eikö vain voi käyttää tilannetajua ja järkeä siinä kohtaa sen mukaan kuin asiat sillä hetkellä ovat?
Meillä ei ainakaan jaeta ruokaa vieraille muksuille erikseen sovittu lukuun ottamatta. Ruokahetki on meidän perheen yhteinen juttu ja siinä ei kaivata kuokkavieraita. Enkä myöskään halua, että omat lapset syövät vieraisilla, jos ei niin ole sovittu.
Taidat ap olla vain laiska mamma, joka mielellään lähettää lapsen vieraisiin syömään.
Tämä viikko on mennyt esim. näin.
Viime viikonloppuna oli naapurin pojalla lauantaina lounaan ja sunnuntaina söivät meillä välipalaa pulkkamäestä tultuaan, ennen kuin mentiin kaikki yhdessä luistelemaan. Maanantaina lapset (2kpl) söi meillä koulun jälkeen välipalaa ja päivällisen. Vein lapset harrastukseen ja palautin kotiin. Tiistaina lapseni oli ip:n kaverilla, söivät välipalan, heiltä ei saa koskaan kunnon ruokaa. Menivät yhdessä harrastuksen ja ruokin lapsen kunnon ruualla, kun tuli kotiin. Eilen meni kaverilleen, söi välipalan ja illallisen. Lähdimme kaikki yhdessä toisen lapsen isän kanssa lasten konserttiin. Tänään menee maanantaiselle kaverille ennen harrastusta ja syövät välipalan. Illalliseksi kotiin. Perjantai on kotipäivä omalle lapselleni, meille saa tulla syömään kyllä jos haluaa. Yökyläläinen tulee lauantaina ja tietysti syötämme.
Yleensä ei ole näin kiireinen viikko, mutta keskimäärin lapsi syö 1 – 2 kertaa viikossa muualla ja 1 – 4 kertaa viikossa joku lapsi syö meillä. Yleensä viikonloppuisin on aikuisvieraita syömässä. Sukua, kavereita, ystäväperheitä jne.
Ap