Ylivastuulliset naiset, jotka suorittamisellaan yrittävät pitää muut tyytyväisinä ja hyvällä tuulella

Juttu jatkuu:

"– Kun omat tunteet ja tarpeet eivät saa olla esillä, lapsi alkaa kieltää niitä. Näin hän ei opi tunnistamaan omia tunteitaan ja tarpeitaan ja alkaa kokea niistä syyllisyyttä. Hän käyttäytyy sillä tavalla, ettei vanhemmalle tule paha mieli tai ettei hänestä vaan ole vaivaa. Elämä kääntyy pelkäksi selviytymiseksi, ja pienen lapsen tyydyttymättä jääneiden tarpeiden ja kohtaamattomien tunteiden vyyhti jää hänen sisälleen.

– Hän ratkaisee sen ryhtymällä hoivaamaan muita. Kun hän alitajuisesti vaistoaa, että häntä ”tarvitaan” tai hänellä ei ole mahdollisuutta olla näkyvä, hän laittaa omat tarpeensa ja tunteensa syrjään, kääntää katseensa muiden tunteisiin ja tarpeisiin ja alkaa huolehtia niistä. Ylivastuullinen lapsi on usein hyvin taitava lukemaan ihmisiä ja ilmapiirejä.

– Aika usein ylivastuullisen aikuisen haava on se, ettei hän edes tunnista omia tarpeitaan ja tunteitaan. Silloin kosketus omaan ydinolemukseen jää syntymättä tai se jää jotenkin vajaaksi.

Millä tavalla ylivastuullisuus näkyy aikuisuudessa?

– Se voi näkyä ihmissuhteissa, kuten ystävyyssuhteissa niin, että niistä puuttuu vastavuoroisuus. Niissä on epätasapainotila. Työpaikoilla se näkyy siinä, että ylivastuullinen tekee pitkiä työpäiviä ja sanoo aina ”joo”. Hänen on vaikea vetää itselleen rajoja.

– Terapiavastaanotolla se näyttäytyy usein parisuhdekipuiluna. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ahdistaa ja masennus ja uupumus ovat tosiasioita, väkisinkin aletaan miettiä omia valintoja. Ihmisen on ymmärrettävä, miten on elämässään toiminut. Se alkaa paljastaa tunnelukkojen kerrostumia, että mitä kaikkea sisimpään on kasaantunut taustan vuoksi.

– Kun olin kirjoittanut Ylivastuullisten naisten valtakunta -kirjan (Bazar) huomasin, että ylivastuullisuus selittää useita elämässä vaivaavia asioita – se on vain yksi syy moneen."

"Kuinka ylivastuullinen voi oppia pitämään itsestään huolta?

– Tiedostaminen on kaiken A ja O. Se että alkaa ymmärtää, mihin kaikkeen ylivastuullisuus liittyy. Se on aika kokonaisvaltainen juttu. Tämän olen viime viikkoina kuullut naisilta monta kertaa, kun he ovat lukeneet kirjani. Sitä lukiessa moni on vasta alkanut tajuta, että ylivastuullisuus liittyy kaikkeen: se on minun koko elämäni tarina.

– Kun tiedostaa tilanteensa, sen jälkeen asioille voi alkaa tehdä jotain. Minun yksinkertainen lääkkeeni on se, että on hyvä oppia tunnistamaan ja tiedostamaan omia tunteita ja tarpeita sekä rajoja ja oppia olemaan niiden puolella. Kristilliseenkin eetokseen kuuluu se, että ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Se ei ole helppoa silloin, kun on koko elämänsä ajan jättänyt itsensä syrjään.

– Puhun myös sinunkaupoista syyllisyyden kanssa. On tärkeä huomata syyllisyystaipumus ja se, kuinka paljon se ohjaa omaa elämää. Kannattaa miettiä, mikä on oikeasti omalla vastuulla ja mikä ei."

siitä sitten vaan miellyttämään vähemmän, niin hyvä tulee

Yhteiskunta lakkaisi pyörimästä, jos ylivastuulliset naiset lopettaisivat vastuun kantamisen kaikesta.

"Työpaikoilla se näkyy siinä, että ylivastuullinen tekee pitkiä työpäiviä ja sanoo aina ”joo”. Hänen on vaikea vetää itselleen rajoja."

Sanoisin myös, että kyllä ihmiset ympärillä tekevät sen rajojen vetämisen ylivastuulliselle vaikeaksi. Kaikki eivät ota kuuleviin korviinsa, jos ylivastuullinen sanoo ei. Osa silti laittaa tehtävän sille ylivastuulliselle, jolla on usein jo valmiiksi paljon työtä.

"Ainahan se Minna on tehnyt nämä, kyllä se nytkin jaksaa."

"Nyt sun täytyy vaan joustaa tässä. Katsotaan sitten johonkin muuhun kohtaan sulle vähemmän hommia."

"Et haluaisi nyt tehdä tätä työtehtävää, mutta nyt on pakko, kun Jaanakaan ei halua ja homma jää nyt sinulle."

Vierailija kirjoitti:

"Työpaikoilla se näkyy siinä, että ylivastuullinen tekee pitkiä työpäiviä ja sanoo aina ”joo”. Hänen on vaikea vetää itselleen rajoja."

Sanoisin myös, että kyllä ihmiset ympärillä tekevät sen rajojen vetämisen ylivastuulliselle vaikeaksi. Kaikki eivät ota kuuleviin korviinsa, jos ylivastuullinen sanoo ei. Osa silti laittaa tehtävän sille ylivastuulliselle, jolla on usein jo valmiiksi paljon työtä.

"Ainahan se Minna on tehnyt nämä, kyllä se nytkin jaksaa."

"Nyt sun täytyy vaan joustaa tässä. Katsotaan sitten johonkin muuhun kohtaan sulle vähemmän hommia."

"Et haluaisi nyt tehdä tätä työtehtävää, mutta nyt on pakko, kun Jaanakaan ei halua ja homma jää nyt sinulle."

Tämä. Oma ongelmani on koko ikäni ollut se, että kun sanon ei, monet eivät usko sitä. En käsitä, miksi minun kohdallani on näin. Sitten joku Kiukku-Kaisa saa sanoa, että hän ei tätä hoida ja Kaisalle se suodaan mukisematta.

se että haalii itselleen muiden töitä ja tehtäviä on tietynlaista itsekeskeisyyttä. MINÄ olen niin tärkeä, että MINUN on tehtävä muiden hommat, etteivät ne jää tekemättä. Yhdistyy usein myös marttyyriuteen.

Vierailija kirjoitti:

se että haalii itselleen muiden töitä ja tehtäviä on tietynlaista itsekeskeisyyttä. MINÄ olen niin tärkeä, että MINUN on tehtävä muiden hommat, etteivät ne jää tekemättä. Yhdistyy usein myös marttyyriuteen.

Kerro lisää. 

Ylimenevä hyysäämisen tarve ei ole tervettä, etenkään jos sekaantuu asioihin, joista ei yhtään mitään ymmärrä. Omassa lähipiirissäni on ikävä kyllä tällainen henkilö. Niitä umpisolmuun menneitä sotkuja saa sitten koko suvun voimin jatkuvasti selvitellä. Vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä, niin kyllä osaa olla ärsyttävä piirre! Monesti ovat vieläpä kaikille muille kalliiksi tulevia sotkuja korjata ja koko ajan saa stressata, mikä sotku seuraavaksi odottaa.

Eräälle naiselle loman aikana jotenkin ilmaantui kunnon paperinivaskat työpöydälle. Hän myös siivosi keittiön ja keitteli kahvit. Sitten kyllästyi tekemään ilmaispiian työt, ja vietti työaikansa työhuoneessaan. Alkoi myös palauttaa hänelle kuulumattomat työt takaisin. 

Onneksi oli oma työhuone, edes.

Syyllisyys, häpeä, tuttuja tunteita. Näin aikuisena todella väsynyt kaikkeen. Mikä ratkaisuksi?

Vierailija kirjoitti:

se että haalii itselleen muiden töitä ja tehtäviä on tietynlaista itsekeskeisyyttä. MINÄ olen niin tärkeä, että MINUN on tehtävä muiden hommat, etteivät ne jää tekemättä. Yhdistyy usein myös marttyyriuteen.

Tiedän erään tällaisen. Pidin pitkään hyväntahtoisena, kilttinä joka ei osaa vaan sanoa ei. Ajan mittaan huomasinkin, ettei luottanut kehenkään muuhun ja siksi aina tarjoutui tai pikemminkin tunki itsensä auttamaan joka asiassa, rasittavuuteen asti. Stressistä sitten jaksoi valittaa, niinkuin se olisi ollut muiden vika. 

Onko nämä niitä zuwakkiäm miä??

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta lakkaisi pyörimästä, jos ylivastuulliset naiset lopettaisivat vastuun kantamisen kaikesta.

Ei kannettu vesi kaivossa pysy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Työpaikoilla se näkyy siinä, että ylivastuullinen tekee pitkiä työpäiviä ja sanoo aina ”joo”. Hänen on vaikea vetää itselleen rajoja."

Sanoisin myös, että kyllä ihmiset ympärillä tekevät sen rajojen vetämisen ylivastuulliselle vaikeaksi. Kaikki eivät ota kuuleviin korviinsa, jos ylivastuullinen sanoo ei. Osa silti laittaa tehtävän sille ylivastuulliselle, jolla on usein jo valmiiksi paljon työtä.

"Ainahan se Minna on tehnyt nämä, kyllä se nytkin jaksaa."

"Nyt sun täytyy vaan joustaa tässä. Katsotaan sitten johonkin muuhun kohtaan sulle vähemmän hommia."

"Et haluaisi nyt tehdä tätä työtehtävää, mutta nyt on pakko, kun Jaanakaan ei halua ja homma jää nyt sinulle."

Tämä. Oma ongelmani on koko ikäni ollut se, että kun sanon ei, monet eivät usko sitä. En käsitä, miksi minun kohdallani on näin. Sitten joku Kiukku-Kaisa saa sanoa, että hän ei tätä hoida ja Kaisalle se suodaan mukisematta.

Niin, ei sitä ein sanomista Kaisallekaan suoda ellei hän kiukkua. Kaiken päälle vielä nimitellään Kiukku-Kaisaksi selän takana.

Kirja varaukseen: check.