Ylivastuulliset naiset, jotka suorittamisellaan yrittävät pitää muut tyytyväisinä ja hyvällä tuulella

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin vinkkejä:

Olen nyt tullut siihen tulokseen, että haluan lopettaa ylivastuullisuuden töissä. Olen tähän asti tehnyt töitä liikaa, tehnyt ylimääräistä, auttanut muita, keksinyt ja toteuttanut uutta toimintaa (joka on ollut menestys asiakkaiden keskuudessa). Mittani on täysi, enkä enää halua tehdä näin. Suurin osa työkavereistani lähinnä kettuilee ahkeruudestani, enkä käytännössä saa muita parempaa palkkaa. Miten onnistun käytännössä vähentämään työmäärääni niin, ettei asiaa huomattaisi? Jos lakkaan tekemästä kaikkea muuta kuin minimin, muutos noteerataan varmasti. Mikä olisi siis sen verran pehmeä lasku, etteivät toiset tajuaisi muuttumistani?

Jätä ensin kaikki ylimääräinen, keskityt perustyöhösi. Katso, huomaako kukaan. Todennäköisesti osa ei kiinnitä asiaan mitään huomiota. Siitä sitten hiljalleen vähennät muustakin.

Kerron oman tarinani, lyhyesti. Olen pitkälle aikuisikään tällainen ylihuolehtiva perfektionisti, joka halusi miellyttää kaikkia. Sitten alkoivat ahdistus ja paniikkikohtaukset. Vuosia meni, kun harjoittelin uutta identiteettiä, jonka ei tarvitse miellyttää kaikkia. Lisäksi, harjoittelin enemmän maskuliinista asennetta, ts selviän ja pystyn mihin vain-tyylisesti. Aloin luottaa omaan arviointikykyyni ja huolehtiminen väheni. Näillä konsteilla itse pääsin eroon ahdistuksesta, ja nykyään nukun myös todella hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä naisten taipumus miellyttämiseen ja vastuullisuuteen näkyy esim. töissä pienissäkin asioissa näin:

Meillä on tapana, että pyöreitä täyttävä päivänsankari tuo palaveriin kakkua, jos haluaa tuoda. Käytännössä kaikki naiset tuovat. Tyypillistä on, että on leivottu itse kakku, on huomioitu kaikki allergiat ja erityisruokavaliot. Löytyy sitä kananmunatonta-gluteenitonta-maidotonta versiota Piialle ja vegaaninen vaihtoehto Kiiralle. Pöydästä löytyy todennäköisesti useampaa sorttia, että jokaiselle löytyisi sopivaa. Sitten kun miehillä on merkkipäivä, niin tuovat muistaessaan valmiin kermakakun eikä puhettakaan, että olisivat miettineet, sopiiko tuo kakku kaikille.

Heh, ja auta armias, jos joku nainen tekisi samalla tavalla kuin miehet, niin  ne muut naiset kääntäisivät selkänsä tälle välittömästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä naisten taipumus miellyttämiseen ja vastuullisuuteen näkyy esim. töissä pienissäkin asioissa näin:

Meillä on tapana, että pyöreitä täyttävä päivänsankari tuo palaveriin kakkua, jos haluaa tuoda. Käytännössä kaikki naiset tuovat. Tyypillistä on, että on leivottu itse kakku, on huomioitu kaikki allergiat ja erityisruokavaliot. Löytyy sitä kananmunatonta-gluteenitonta-maidotonta versiota Piialle ja vegaaninen vaihtoehto Kiiralle. Pöydästä löytyy todennäköisesti useampaa sorttia, että jokaiselle löytyisi sopivaa. Sitten kun miehillä on merkkipäivä, niin tuovat muistaessaan valmiin kermakakun eikä puhettakaan, että olisivat miettineet, sopiiko tuo kakku kaikille.

Heh, ja auta armias, jos joku nainen tekisi samalla tavalla kuin miehet, niin  ne muut naiset kääntäisivät selkänsä tälle välittömästi. 

Tämä. Ajateltaisiin, että onpa se Ulla tyly, kun ei hankkinut Piialle ja Kiiralle sopivaa. Vaikka todellisuudessa Piian ruokavalio on jo sen verran haastava, ettei ole ihan helppoa löytää kaupasta sopivaa vaihtoehtoa hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä naisten taipumus miellyttämiseen ja vastuullisuuteen näkyy esim. töissä pienissäkin asioissa näin:

Meillä on tapana, että pyöreitä täyttävä päivänsankari tuo palaveriin kakkua, jos haluaa tuoda. Käytännössä kaikki naiset tuovat. Tyypillistä on, että on leivottu itse kakku, on huomioitu kaikki allergiat ja erityisruokavaliot. Löytyy sitä kananmunatonta-gluteenitonta-maidotonta versiota Piialle ja vegaaninen vaihtoehto Kiiralle. Pöydästä löytyy todennäköisesti useampaa sorttia, että jokaiselle löytyisi sopivaa. Sitten kun miehillä on merkkipäivä, niin tuovat muistaessaan valmiin kermakakun eikä puhettakaan, että olisivat miettineet, sopiiko tuo kakku kaikille.

Heh, ja auta armias, jos joku nainen tekisi samalla tavalla kuin miehet, niin  ne muut naiset kääntäisivät selkänsä tälle välittömästi. 

Kannattaa naiset vaan opetella alun alkujaan sietämään sitä, että kaikki eivät pidä sinusta - Ja se on ihan okei!!! Eli yksi paskan hailee mitä mieltä Sirpa, Virpi ja Reijo ovat töissä sinusta. Tai siskon mies tai ex-koulukaverit.  Oma elämä on kotona ja töissä käydään vaan töissä. Tee rauha itsesi kanssa ja elä niin, että pystyt katsomaan peiliin katkeroitumatta. Älä myönny kaikkeen vaikka jollekin tulisikin siitä paha mieli. Tulet huomaamaan, että ei siitäkään välitetä aina miltä sinusta tuntuu. Maailma jatkaa kulkuaan silti. Ajattele itseäsi ja omaa hyvinvointiasi terveesti. Terveisin Täti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä naisten taipumus miellyttämiseen ja vastuullisuuteen näkyy esim. töissä pienissäkin asioissa näin:

Meillä on tapana, että pyöreitä täyttävä päivänsankari tuo palaveriin kakkua, jos haluaa tuoda. Käytännössä kaikki naiset tuovat. Tyypillistä on, että on leivottu itse kakku, on huomioitu kaikki allergiat ja erityisruokavaliot. Löytyy sitä kananmunatonta-gluteenitonta-maidotonta versiota Piialle ja vegaaninen vaihtoehto Kiiralle. Pöydästä löytyy todennäköisesti useampaa sorttia, että jokaiselle löytyisi sopivaa. Sitten kun miehillä on merkkipäivä, niin tuovat muistaessaan valmiin kermakakun eikä puhettakaan, että olisivat miettineet, sopiiko tuo kakku kaikille.

Heh, ja auta armias, jos joku nainen tekisi samalla tavalla kuin miehet, niin  ne muut naiset kääntäisivät selkänsä tälle välittömästi. 

Kannattaa naiset vaan opetella alun alkujaan sietämään sitä, että kaikki eivät pidä sinusta - Ja se on ihan okei!!! Eli yksi paskan hailee mitä mieltä Sirpa, Virpi ja Reijo ovat töissä sinusta. Tai siskon mies tai ex-koulukaverit.  Oma elämä on kotona ja töissä käydään vaan töissä. Tee rauha itsesi kanssa ja elä niin, että pystyt katsomaan peiliin katkeroitumatta. Älä myönny kaikkeen vaikka jollekin tulisikin siitä paha mieli. Tulet huomaamaan, että ei siitäkään välitetä aina miltä sinusta tuntuu. Maailma jatkaa kulkuaan silti. Ajattele itseäsi ja omaa hyvinvointiasi terveesti. Terveisin Täti

Minulla on taustalla koti, jossa jouduin elämään varpaisillaan äitini mielialojen vuoksi ja miellyttämään häntä. Olenkin aikuisena ylivastuullinen. Minuun sattuu todella paljon se, kun näen, että joku ei selvästi pidä minusta. Koska tuo tunne muistuttaa lapsuudesta, kun äidin välittämistä piti ansaita. Samalla tavalla yritän yhä aikuisena ansaita välittämistä niiltäkin ihmisiltä, jotka eivät minusta pidä. Ja petyn siihen, että miten he eivät voi pitää minusta, kun olen avulias ja ystävällinen.

Onko joku lukenut tuota aloituksessa mainittua kirjaa?