Ylivastuulliset naiset, jotka suorittamisellaan yrittävät pitää muut tyytyväisinä ja hyvällä tuulella

Minusta kertoo paljon se, että sitä ylivastuullista naista syyllistetään tuosta ylivastuullisuudesta, mutta ihmiset myös samalla hyödyntävät sitä härskisti. Samaan aikaan sanotaan, että vedä rajat itsellesi, mutta me tullaan nyt kävelemään rajojesi ylös vaatimalla sinulta paljon. Se on myös tullut huomattua, että monella on aivan kohtuuttomat odotukset ylivastuulliselle naiselle. 

Kotona mies kyselee vihaisena, minne hän on hukannut avaimet (ihan kuin se olisi naisen asia tietää, mihin mies on ne hukannut). Lapset vaativat, että äiti tulee seuraksi, kun isi ei kelpaa. Äiti on se, joka muistaa päiväkodin retkipäivät ja uusien kurahaalarien ostamisen. Naisen odotetaan hoitavan monessa suvussa yhteydenpito myös miehen sukuun. Töissä tunnolliset naiset pitävät kahvitilan siistinä ja Jarmon on ok jättää likainen kahvikuppi pöydälle. Jos tulee kiireinen tilanne asiakkaan kanssa, niin arvaa varmaan, onko se Johanna vai Johannes, kumpi ottaa asian hoitaakseen muiden töidensä ohessa. 

Minusta kuvastaa hyvin sekin, että monessa perheessä äiti on se, joka huolehtii äitienpäiväksi ruoat ja valmistelut, jos meinaa jotain erityistä äitienpäiväksi saada. Sitä kilttiä ja vastuullista naista ei sen vertaa arvosteta, että hänelle laitettaisiin edes joskus kaikki valmiiksi. Kukaan ei arvosta sitä naista. Sekään ei herättele, jos naisen tunnollisuus loppuu. Korkeintaan ihmetellään, miten se Riitta on muuttunut niin ilkeäksi, kun ei enää autakaan kaikessa. Eikä puhettakaan, että tuo toisi arvostusta Riittaa kohtaan tai suhde Riitan kanssa muuttuisi vastavuoroisemmaksi. Kohautetaan olkia ja etsitään uusi Riitta, josta nyhtää jaksaminen irti.

Meillä naisten taipumus miellyttämiseen ja vastuullisuuteen näkyy esim. töissä pienissäkin asioissa näin:

Meillä on tapana, että pyöreitä täyttävä päivänsankari tuo palaveriin kakkua, jos haluaa tuoda. Käytännössä kaikki naiset tuovat. Tyypillistä on, että on leivottu itse kakku, on huomioitu kaikki allergiat ja erityisruokavaliot. Löytyy sitä kananmunatonta-gluteenitonta-maidotonta versiota Piialle ja vegaaninen vaihtoehto Kiiralle. Pöydästä löytyy todennäköisesti useampaa sorttia, että jokaiselle löytyisi sopivaa. Sitten kun miehillä on merkkipäivä, niin tuovat muistaessaan valmiin kermakakun eikä puhettakaan, että olisivat miettineet, sopiiko tuo kakku kaikille.

Minäkin olen tuollainen tunnollinen, vastuullinen, auttavainen, ahkera, kiltti jne. Kusipäisemmillä ihmisillä näyttää olevan paljon enemmän, on vakituiset työt, autot, taloja ja mökkejä. Itselläni ei mitään, murusia ja niistäkin omakotitalo/auto ym ihmiset on kateellisia ja haluisi että mulla olisi vielä vähemmän. En kerrassaan tiedä, sitten paperilla olen alisuoriutuja, mutta todellisuudessa kun aloin listata miten paljon olen kaikkea tehnyt niin se paljastui valheeksi, olenkin ylisuorittaja joka on ollut vähän kaikkialla kaikille kaikkena. 

Vierailija kirjoitti:

Juu juu. Me naiset olemme ylivastuullisia milloin emme ole kaiken pahan alku ja juuri. 

 

Emme ole koskaan oppineet olemaan oikeanlaisia👍 

 

Voi meitä! 

Ja aina voi uhriutua 😌 

Vierailija kirjoitti:

Meillä naisten taipumus miellyttämiseen ja vastuullisuuteen näkyy esim. töissä pienissäkin asioissa näin:

Meillä on tapana, että pyöreitä täyttävä päivänsankari tuo palaveriin kakkua, jos haluaa tuoda. Käytännössä kaikki naiset tuovat. Tyypillistä on, että on leivottu itse kakku, on huomioitu kaikki allergiat ja erityisruokavaliot. Löytyy sitä kananmunatonta-gluteenitonta-maidotonta versiota Piialle ja vegaaninen vaihtoehto Kiiralle. Pöydästä löytyy todennäköisesti useampaa sorttia, että jokaiselle löytyisi sopivaa. Sitten kun miehillä on merkkipäivä, niin tuovat muistaessaan valmiin kermakakun eikä puhettakaan, että olisivat miettineet, sopiiko tuo kakku kaikille.

Älä yleistä. Ei kaikki naiset ala marttyyreiksi.

Minä lopetin ylisuorittamisen ja suosittelen lämpimästi, jos tuntuu, että otat liikaa vastuuta. Työpäivän jälkeen on paljon enemmän jaksamista jäljellä. 

Tässä auttoi paljon se, että aloin nimeämään tarkasti, kenelle mikäkin tehtävä ja vastuu kuuluu. Huomasin ottaneeni (vähintään henkisesti) vastuuta organisaation johtajankin tehtävistä tai projektien, joita en itse vedä, eri vastuualueista, esim. viestinnästä ja hyvästä ilmapiiristä.

 Lisäksi tein itselleni tarkan listan siitä, mitkä tehtävät ovat minun vastuulla ja laitoin sen työpöytäni eteen ja muistiinpanokirjan kanteen. Kun alan miettiä, että se ja sekin homma pitäisi tehdä, kysyn itseltäni kenen työ se on. Jos pystyn nimeämään henkilön, se työ ei ole minun vastuullani. 

Usein myös kysyn itseltäni, miten mies toimisi. Ei meillä ainakaan miehet osallistu kaikkeen siihen mihin itse ennen osallistuin. 
 

Pari ekaa poikaystävää yritti tunkea mua tuohon rooliin. Ei onnistunut, ylläri pylläri, vaikka vaikutankin kiltiltä ja mukautuvalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu juu. Me naiset olemme ylivastuullisia milloin emme ole kaiken pahan alku ja juuri. 

 

Emme ole koskaan oppineet olemaan oikeanlaisia👍 

 

Voi meitä! 

Ja aina voi uhriutua 😌 

Just joo, ei se mitään uhriutumista ole jos puhuu ylisuorittamisestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta kertoo paljon se, että sitä ylivastuullista naista syyllistetään tuosta ylivastuullisuudesta, mutta ihmiset myös samalla hyödyntävät sitä härskisti. Samaan aikaan sanotaan, että vedä rajat itsellesi, mutta me tullaan nyt kävelemään rajojesi ylös vaatimalla sinulta paljon. Se on myös tullut huomattua, että monella on aivan kohtuuttomat odotukset ylivastuulliselle naiselle. 

Kotona mies kyselee vihaisena, minne hän on hukannut avaimet (ihan kuin se olisi naisen asia tietää, mihin mies on ne hukannut). Lapset vaativat, että äiti tulee seuraksi, kun isi ei kelpaa. Äiti on se, joka muistaa päiväkodin retkipäivät ja uusien kurahaalarien ostamisen. Naisen odotetaan hoitavan monessa suvussa yhteydenpito myös miehen sukuun. Töissä tunnolliset naiset pitävät kahvitilan siistinä ja Jarmon on ok jättää likainen kahvikuppi pöydälle. Jos tulee kiireinen tilanne asiakkaan kanssa, niin arvaa varmaan, onko se Johanna vai Johannes, kumpi ottaa asian hoitaakseen muiden töidensä ohessa. 

Minusta kuvastaa hyvin sekin, että monessa perheessä äiti on se, joka huolehtii äitienpäiväksi ruoat ja valmistelut, jos meinaa jotain erityistä äitienpäiväksi saada. Sitä kilttiä ja vastuullista naista ei sen vertaa arvosteta, että hänelle laitettaisiin edes joskus kaikki valmiiksi. Kukaan ei arvosta sitä naista. Sekään ei herättele, jos naisen tunnollisuus loppuu. Korkeintaan ihmetellään, miten se Riitta on muuttunut niin ilkeäksi, kun ei enää autakaan kaikessa. Eikä puhettakaan, että tuo toisi arvostusta Riittaa kohtaan tai suhde Riitan kanssa muuttuisi vastavuoroisemmaksi. Kohautetaan olkia ja etsitään uusi Riitta, josta nyhtää jaksaminen irti.

TÄMÄ: "Minusta kertoo paljon se, että sitä ylivastuullista naista syyllistetään tuosta ylivastuullisuudesta, mutta ihmiset myös samalla hyödyntävät sitä härskisti. Samaan aikaan sanotaan, että vedä rajat itsellesi, mutta me tullaan nyt kävelemään rajojesi ylös vaatimalla sinulta paljon. Se on myös tullut huomattua, että monella on aivan kohtuuttomat odotukset ylivastuulliselle naiselle."

Autoin yhtä ystävääni hänen päättyvän yrityksensä asioissa, ihan hyvää hyvyyttäni. Tämän episodin laskutuksessa tapahtui virhe, joka oli täysin tämän ystävän vika, ja seuraukset koitui tietysti minulle. Lasku siis meni täysin väärään yritykseen, koska lähetin sen ystäväni antamilla väärillä tiedoilla. Kun otin tämän virheen esille sunnuntaina (jolloin aina teen oman firmani laskutuksen), ensimmäinen asia mistä tämä ystäväni aloitti minulle huutamaan oli: MITÄ HELEVETTIÄ SINÄ HULLU SUNNUNTAINA NÄITÄ ASIOITA PERKAAT, EI IHME ETTÄ OLET NOIN STRESSAANTUNUT.

Ei pahoittelua että hän oli aiheuttanut virheen, ei kiitosta että autoin ja selvitin vielä tuon sopankin pankin ja väärän yrityksen kanssa. Alkoi vaan huutaa minulle että "suoritan liikaa" kun hoidan yritykseni väärin menneitä laskuja sunnuntaina. Arkisin kun teen niitä asiakastöitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Työpaikoilla se näkyy siinä, että ylivastuullinen tekee pitkiä työpäiviä ja sanoo aina ”joo”. Hänen on vaikea vetää itselleen rajoja."

Sanoisin myös, että kyllä ihmiset ympärillä tekevät sen rajojen vetämisen ylivastuulliselle vaikeaksi. Kaikki eivät ota kuuleviin korviinsa, jos ylivastuullinen sanoo ei. Osa silti laittaa tehtävän sille ylivastuulliselle, jolla on usein jo valmiiksi paljon työtä.

"Ainahan se Minna on tehnyt nämä, kyllä se nytkin jaksaa."

"Nyt sun täytyy vaan joustaa tässä. Katsotaan sitten johonkin muuhun kohtaan sulle vähemmän hommia."

"Et haluaisi nyt tehdä tätä työtehtävää, mutta nyt on pakko, kun Jaanakaan ei halua ja homma jää nyt sinulle."

Tämä. Oma ongelmani on koko ikäni ollut se, että kun sanon ei, monet eivät usko sitä. En käsitä, miksi minun kohdallani on näin. Sitten joku Kiukku-Kaisa saa sanoa, että hän ei tätä hoida ja Kaisalle se suodaan mukisematta.

Tämä on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Jotkut saavat vapaasti olla työyhteisössä (tai muussa yhteisössä) niitä kiukkuisia ihmisiä, jotka eivät todellakaan ota mitään ylimääräistä hoitaakseen. Hyvä jos tekevät edes oman osuutensa. Sitten näillä ihmisillä on jostain syystä ympärillään paljon ihmisiä, jotka ymmärtävät ja joustavat. Ystäviäkin riittää, vaikka olisi minkälainen kiukkupussi. Sitten on kilttejä ihmisiä, jotka hoitavat asiat kuuliaisesti, joustavat ja yrittävät pitää ilmapiirin hyvänä. Heitä ei arvosteta. Heille naureskellaan, irvaillaan ja kiitollisuuden sijaan venytetään heidän rajojaan loputtomiin. Yleensä vielä haukutaan päälle, että mitäs et Mirkku osaa pitää kiinni omista rajoistasi. Silti oletetaan, että kyllä se Mirkku tekee ja joustaa.

Minä olen ollut muutamassa työyhteisössä se Mirkku, joka on rehkinyt ja joustanut. Se ei ole tuonut mitään hyvää. Osa työkavereista on ollut kateellisia, kun "jaksat niin paljon". Osa on suhtautunut vihaisesti, kun korkealle asettamani rima on nostanut odotuksia myös muiden työnteon osalta. Kun olen kilttinä yrittänyt helpottaa toisten työtä ja tehdä jotain heidän puolestaan, se onkin irvailun aihe. Ei niin, että oltaisiin iloisia ja autettaisiin minua seuraavalla kerralla. Joku saattaa ohimennen kiittää ja painella sitten kahville toisen työkaverin kanssa.

Suurin osa ihmisistä on oikeasti täysin eläimen tasolla olevia liha- ja luusäkkejä jotka tottelevat röyhkeintä. Sosiaaliset tilanteet on hyvä ottaa vähän kuin nykyajan selviytymistaisteluina. Tämä omalla kohdalla poisti turhan miellyttämishalun ja stressin ja nykyään huvittaa vaan nuo kaikki.

Joku neuvoi että ajattele kuin mies, no niiden kohdalla se on tuo kertaa sata. Niin harva mies miettii piliään pitemälle että jopa itsekäs nainen on huomattavan epäitsekäs niiden vieressä.

Eikö tuo ole läheisriippuvuutta, pitääkö kaikkeen keksiä uusia ilmaisuja?

Ikkunanpesijä on muistaakseni maiseman kirkastaja.

Kaipaisin vinkkejä:

Olen nyt tullut siihen tulokseen, että haluan lopettaa ylivastuullisuuden töissä. Olen tähän asti tehnyt töitä liikaa, tehnyt ylimääräistä, auttanut muita, keksinyt ja toteuttanut uutta toimintaa (joka on ollut menestys asiakkaiden keskuudessa). Mittani on täysi, enkä enää halua tehdä näin. Suurin osa työkavereistani lähinnä kettuilee ahkeruudestani, enkä käytännössä saa muita parempaa palkkaa. Miten onnistun käytännössä vähentämään työmäärääni niin, ettei asiaa huomattaisi? Jos lakkaan tekemästä kaikkea muuta kuin minimin, muutos noteerataan varmasti. Mikä olisi siis sen verran pehmeä lasku, etteivät toiset tajuaisi muuttumistani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Työpaikoilla se näkyy siinä, että ylivastuullinen tekee pitkiä työpäiviä ja sanoo aina ”joo”. Hänen on vaikea vetää itselleen rajoja."

Sanoisin myös, että kyllä ihmiset ympärillä tekevät sen rajojen vetämisen ylivastuulliselle vaikeaksi. Kaikki eivät ota kuuleviin korviinsa, jos ylivastuullinen sanoo ei. Osa silti laittaa tehtävän sille ylivastuulliselle, jolla on usein jo valmiiksi paljon työtä.

"Ainahan se Minna on tehnyt nämä, kyllä se nytkin jaksaa."

"Nyt sun täytyy vaan joustaa tässä. Katsotaan sitten johonkin muuhun kohtaan sulle vähemmän hommia."

"Et haluaisi nyt tehdä tätä työtehtävää, mutta nyt on pakko, kun Jaanakaan ei halua ja homma jää nyt sinulle."

Tämä. Oma ongelmani on koko ikäni ollut se, että kun sanon ei, monet eivät usko sitä. En käsitä, miksi minun kohdallani on näin. Sitten joku Kiukku-Kaisa saa sanoa, että hän ei tätä hoida ja Kaisalle se suodaan mukisematta.

Pitää oppia sanomaan tarpeeksi kiukkuisesti. 

Sen oppii, kun voimat loppuvat.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaisin vinkkejä:

Olen nyt tullut siihen tulokseen, että haluan lopettaa ylivastuullisuuden töissä. Olen tähän asti tehnyt töitä liikaa, tehnyt ylimääräistä, auttanut muita, keksinyt ja toteuttanut uutta toimintaa (joka on ollut menestys asiakkaiden keskuudessa). Mittani on täysi, enkä enää halua tehdä näin. Suurin osa työkavereistani lähinnä kettuilee ahkeruudestani, enkä käytännössä saa muita parempaa palkkaa. Miten onnistun käytännössä vähentämään työmäärääni niin, ettei asiaa huomattaisi? Jos lakkaan tekemästä kaikkea muuta kuin minimin, muutos noteerataan varmasti. Mikä olisi siis sen verran pehmeä lasku, etteivät toiset tajuaisi muuttumistani?

En tiedä. Kokemukseni mukaan se huomataan kyllä ja sitä voi joutua selittämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kertoo paljon se, että sitä ylivastuullista naista syyllistetään tuosta ylivastuullisuudesta, mutta ihmiset myös samalla hyödyntävät sitä härskisti. Samaan aikaan sanotaan, että vedä rajat itsellesi, mutta me tullaan nyt kävelemään rajojesi ylös vaatimalla sinulta paljon. Se on myös tullut huomattua, että monella on aivan kohtuuttomat odotukset ylivastuulliselle naiselle. 

Kotona mies kyselee vihaisena, minne hän on hukannut avaimet (ihan kuin se olisi naisen asia tietää, mihin mies on ne hukannut). Lapset vaativat, että äiti tulee seuraksi, kun isi ei kelpaa. Äiti on se, joka muistaa päiväkodin retkipäivät ja uusien kurahaalarien ostamisen. Naisen odotetaan hoitavan monessa suvussa yhteydenpito myös miehen sukuun. Töissä tunnolliset naiset pitävät kahvitilan siistinä ja Jarmon on ok jättää likainen kahvikuppi pöydälle. Jos tulee kiireinen tilanne asiakkaan kanssa, niin arvaa varmaan, onko se Johanna vai Johannes, kumpi ottaa asian hoitaakseen muiden töidensä ohessa. 

Minusta kuvastaa hyvin sekin, että monessa perheessä äiti on se, joka huolehtii äitienpäiväksi ruoat ja valmistelut, jos meinaa jotain erityistä äitienpäiväksi saada. Sitä kilttiä ja vastuullista naista ei sen vertaa arvosteta, että hänelle laitettaisiin edes joskus kaikki valmiiksi. Kukaan ei arvosta sitä naista. Sekään ei herättele, jos naisen tunnollisuus loppuu. Korkeintaan ihmetellään, miten se Riitta on muuttunut niin ilkeäksi, kun ei enää autakaan kaikessa. Eikä puhettakaan, että tuo toisi arvostusta Riittaa kohtaan tai suhde Riitan kanssa muuttuisi vastavuoroisemmaksi. Kohautetaan olkia ja etsitään uusi Riitta, josta nyhtää jaksaminen irti.

TÄMÄ: "Minusta kertoo paljon se, että sitä ylivastuullista naista syyllistetään tuosta ylivastuullisuudesta, mutta ihmiset myös samalla hyödyntävät sitä härskisti. Samaan aikaan sanotaan, että vedä rajat itsellesi, mutta me tullaan nyt kävelemään rajojesi ylös vaatimalla sinulta paljon. Se on myös tullut huomattua, että monella on aivan kohtuuttomat odotukset ylivastuulliselle naiselle."

Autoin yhtä ystävääni hänen päättyvän yrityksensä asioissa, ihan hyvää hyvyyttäni. Tämän episodin laskutuksessa tapahtui virhe, joka oli täysin tämän ystävän vika, ja seuraukset koitui tietysti minulle. Lasku siis meni täysin väärään yritykseen, koska lähetin sen ystäväni antamilla väärillä tiedoilla. Kun otin tämän virheen esille sunnuntaina (jolloin aina teen oman firmani laskutuksen), ensimmäinen asia mistä tämä ystäväni aloitti minulle huutamaan oli: MITÄ HELEVETTIÄ SINÄ HULLU SUNNUNTAINA NÄITÄ ASIOITA PERKAAT, EI IHME ETTÄ OLET NOIN STRESSAANTUNUT.

Ei pahoittelua että hän oli aiheuttanut virheen, ei kiitosta että autoin ja selvitin vielä tuon sopankin pankin ja väärän yrityksen kanssa. Alkoi vaan huutaa minulle että "suoritan liikaa" kun hoidan yritykseni väärin menneitä laskuja sunnuntaina. Arkisin kun teen niitä asiakastöitä...

Häntä harmitti ja hävetti, koska moka oli hänen. Hän purki tunteensa sinuun.

Ylisuorittajat ja ahkerat saavat muut tuntemaan itsensä huonommiksi. Mutta se ei ole ylisuorittajien ja ahkerien vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä naisten taipumus miellyttämiseen ja vastuullisuuteen näkyy esim. töissä pienissäkin asioissa näin:

Meillä on tapana, että pyöreitä täyttävä päivänsankari tuo palaveriin kakkua, jos haluaa tuoda. Käytännössä kaikki naiset tuovat. Tyypillistä on, että on leivottu itse kakku, on huomioitu kaikki allergiat ja erityisruokavaliot. Löytyy sitä kananmunatonta-gluteenitonta-maidotonta versiota Piialle ja vegaaninen vaihtoehto Kiiralle. Pöydästä löytyy todennäköisesti useampaa sorttia, että jokaiselle löytyisi sopivaa. Sitten kun miehillä on merkkipäivä, niin tuovat muistaessaan valmiin kermakakun eikä puhettakaan, että olisivat miettineet, sopiiko tuo kakku kaikille.

Älä yleistä. Ei kaikki naiset ala marttyyreiksi.

Juu, olen vanhoilla päivilläni nyt alkanut pohtia, olenko koko ajan ollut adhd, koska olen sähläri keittiössä enkä varmaan ole muistanut huomioida kuin laktoosi-intoleranssin, koska sitä on omassa suvussani. Tämä siitä huolimatta että olen nainen...

"Ja aina voi uhriutua 😌" 

Sarkasmia kirjoitin. 🤣 Ja lisäsin vielä luku vinkin jonka joku kävi poistamassa, mutta totuus on, että moni hyötyisi varmaan enemmän Sointu Borgin kirjasta, röyhkeästi rohkea eli miten haistattaa asialliset vxxxx

Miehet ovat aina määritelleet naisia. Me emme totisesti kaipaa enää yhtään lisä- opusta siitä millaisia meidän pitäisi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että ylivastuullisten naisten eitä ei läheskään aina hyväksytä. Ja ylivastuullisilta naisilta odotetaan myös paljon sellaista, mitä ei muilta odoteta. Esimerkkejä:

-Tuula ja Markku ovat naimisissa, Markun äiti täyttää pyöreitä. Markkua ei lahjan miettiminen kiinnosta, hänestä äitiä voisi mennä onnittelemaan tyhjin käsin. Tuulaa nolottaa ajatus, että juhliin mentäisiin ilman lahjaa. Jos Markun perheeltä ei tule lahjaa, niin ihmeteltäisiin, miten Tuula ei ole muistanut anoppiaan lahjalla (vaikka sehän on Markun tehtävä muistaa).

-Aadan ja Oliverin lapsi on päiväkodissa. Lapsen kurahousujen jalkalenkit ovat katkenneet. Oliver tulee hakemaan lasta päiväkodista, mutta hänelle ei sanota asiasta mitään. Kun Aada seuraavan kerran tulee päiväkodille, avaudutaan siitä, miten Aadan pitäisi hankkia lapselle ehjät jalkalenkit. Oletetaan, että se on Aadan tehtävä hoitaa, vaikka voisihan Oliver käydä kaupassa.

-Työpaikalla Anneli on jäämässä eläkkeelle. Työkaverit pohtivat, että Annelia voisi muistaa jotenkin. Miespuoliset kollegat eivät jaksa kiinnostua juhlien tai keräyksen järjestämisestä. Naispuolisista kollegoista moni nyökyttelee, että on tärkeä juttu, mutta keräyksen ja lahjan hankinta jää Maijan huolehdittavaksi. Kaikki toki innoissaan laittavat Annelin korttiin nimensä ja ottavat kiitokset vastaan, vaikka Maija on hoitanut työn.

Niin monissa pienissä asioissa luotetaan siihen, että joku ylivastuullinen nainen ottaa tämän asian hoitaakseen.

Niin no tavallaan joo ja ei. Kyllä se on myös niiden päässä jotka siihen aina suostuu. Puhun ihan kokemuksesta. Mitään maailmaa mullistavaa ei tapahtu jos jääkin hoitamatta. Anoppi pahastuu? No mies hoitaa ensi kerralla paremmin tai hoitaa juhlien jälkeen lahjan. Päiväkodissa voi sanoa että lapsella on isäkin, sille tieto kiitos kun tulee hakemaan. Esimies ottaa vastuun muistamisesta. Se on nimenomaan ensi askel siihen paranemiseen, että vähän kyseenalaistaa sitä omaakin suhtautumista ja mitkä odotukset tulevat oman pään sisältä. 

Itse aloin töissä vetämään kunnolla rajoja, kun alkoi oman jaksamisen kanssa olla ongelmia. Otin palaverin esimiehen kanssa ja pyysin että nyt käydään läpi mikä on oikeasti mun työtäni ja mikä ei. Sen jälkeen aloin kieltäytyä kaikesta ylimääräisestä, kerroin että henkilö x/tiimi x hoitaa tätä, olw sinne yhteydessä. Pari kertaa saattaa joku kokeilla ja märistä mutta siinä se. Sen jälkeen alkaakin olla kaistaa keskittyä tärkeisiin asioihin. Ja ei ollut mikään uraitsemurha vaan olen ylennyt samassa paikassa.

Samoin minä olen ohjannut keskustelemaan esimieheni kanssa jos joku työkaveri kokee ettei minulla ole tarpeeksi tekemistä ja yrittää ujuttaa minulle työtehtäviään esimieheni selän takana. En ota vastuuta sellaisesta vaan se on ihan työkaverin ja esimiehen asema miten hänen työtehtäviinsä kuuluvat asiat hoituvat.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon jo kauan sitten hylännyt ajatuksen siitä, että ylivastuullinen käytös jotenkin lisäisi arvostusta tai saisi enemmän kiitosta. Ihmiset ovat niin tottuneita pitämään asioita itsestäänselvinä. Kuten joku jo aiemmin totesi, niin ratkaisuni on viettää enemmän aikaa yksin, koska ainoastaan silloin pystyn olemaan oma itseni ja tekemään mitä itse haluan. Ystävyyssuhteissakin joudun helposti kaikkien sielunhoitajaksi ja töissä teen useiden muidenkin ihmisten töitä. Tai jos joku saa kenkää tai muuten vaan luopuu omista työtehtävistään, niin ne siirtyvät automaattisesti minulle, vaikka kuinka yrittäisin sanoa EI KIITOS! 

Seuraavalla kerralla jätä se kiitos-sana pois. Sanot vain ei. EI! He eivät kuule kieltäytymistä, jos ole kohtelias tai alat selitellä syitä, kun haluat viimeiseen asti välttää kenenkään mielen pahoittamisen.  

Ja ei, tämä kommentti ei ole pelkkää naljailua.