Lue keskustelun säännöt.
Onko se muka jotenkin outoa jos naisella ei ole ystäviä mutta kumppani löytyy?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan yleistä, kun tätä palstaa lukee. Eihän se hyvä asia ole, että elämä rakentuu vain kumppanin varaan. Toki sitten, jos sukua on läheisinä niin on jo vahvoilla.
On mulla ainakin äiti ja sisko. Mutta en vaan ole koskaan saanut naispuoleista ystävää vaikka yrittänyt ystävystyä. Olen kai nepsy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Onko se outoa?" Onhan se nyt outoa. Kuka ei muka ystäviä tarvitse?
Vierailija kirjoitti:
"Onko se outoa?" Onhan se nyt outoa. Kuka ei muka ystäviä tarvitse?
Voi sitä yksinkin tehdä juttuja.
Ei ole outoa. Ihmiset saavat tarpeekseen nuoruuden jälkeen ns. ”ystävistä” eli kaikenmaailman itsekeskeisistä juoruakoista. Puoliso ja muutama oikea ystävä riittää, ei kiitos mitään isoa ystäväporukkaa, jossa aina puhutaan pahaa toisista ja arvostellaan. Never again.
Nepsynaisilla (etenkin jos on as-tyylinen) on miestyypilliset aivot. Yritä ystävystyä miesten kanssa.
"AS-naisten aivot ovat selvästi maskuliinisempia kuin neurotyypillisten naisten aivot[48], joten heidän kokemusmaailmansa ja vuorovaikutuksensa poikkeavat heidän sosiaalisen viiteryhmänsä keskiarvosta. Tästä saattaa aiheutua sosiaalisia ongelmia, koska ihmiset kokevat samanlaisen viestinnän usein hyvin eri tavalla riippuen siitä, onko viestijä mies vai nainen."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole outoa tässä murahtelevien metsäläisten maassa. Mutta se on kyllä outoa, että nämä samat ihmiset valittavat yksinäisyyttään. Jossain Tarinoita yksinäisyydestä -dokkarissakin oli joku parisuhteessa elävä nainen itkemässä kuinka on niin valtavan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan yleistä, kun tätä palstaa lukee. Eihän se hyvä asia ole, että elämä rakentuu vain kumppanin varaan. Toki sitten, jos sukua on läheisinä niin on jo vahvoilla.
Ei minun elämäni rakennu kumppanin varaan, vaikkei minulla ystäviä olekaan. Minun elämäni rakentuu minun itseni varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole outoa. Ihmiset saavat tarpeekseen nuoruuden jälkeen ns. ”ystävistä” eli kaikenmaailman itsekeskeisistä juoruakoista. Puoliso ja muutama oikea ystävä riittää, ei kiitos mitään isoa ystäväporukkaa, jossa aina puhutaan pahaa toisista ja arvostellaan. Never again.
Muutama oikea ystävä ei ole "ei ystäviä".
Mä olen tosi paljon eristäytynyt, kun muutin ja aloin tekemään etänä.
Yhtäkkiä sitä huomasi ettei enää näe juuri ketään.
Nähdään pariskuntia pariskuntina lähes joka viikko. Yleensä minä ehdotan ja aina välillä joku peruuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole outoa. Ihmiset saavat tarpeekseen nuoruuden jälkeen ns. ”ystävistä” eli kaikenmaailman itsekeskeisistä juoruakoista. Puoliso ja muutama oikea ystävä riittää, ei kiitos mitään isoa ystäväporukkaa, jossa aina puhutaan pahaa toisista ja arvostellaan. Never again.
"Muutama oikea ystävä riittää"
Ap kirjoitti ettei ole lainkaan ystäviä.
Tuohan taas on ihan tavallinen tilanne että on muutama läheinen ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole outoa. Ihmiset saavat tarpeekseen nuoruuden jälkeen ns. ”ystävistä” eli kaikenmaailman itsekeskeisistä juoruakoista. Puoliso ja muutama oikea ystävä riittää, ei kiitos mitään isoa ystäväporukkaa, jossa aina puhutaan pahaa toisista ja arvostellaan. Never again.
Luetunymmärrys??? Ap ei haikaillut isoa ystäväporukkaa vaan sitä että olisi edes joku ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole outoa. Ihmiset saavat tarpeekseen nuoruuden jälkeen ns. ”ystävistä” eli kaikenmaailman itsekeskeisistä juoruakoista. Puoliso ja muutama oikea ystävä riittää, ei kiitos mitään isoa ystäväporukkaa, jossa aina puhutaan pahaa toisista ja arvostellaan. Never again.
Luetunymmärrys??? Ap ei haikaillut isoa ystäväporukkaa vaan sitä että olisi edes joku ystävä.
En minä haikaillut ystävää vaan mietin onko se outoa, vai jääkö jostain paitsi ettei oo ystäviä
Ihminen sopeutuu nopeasti siksi olemme lajina elossa toisaalta se on myös heikko kohtamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan yleistä, kun tätä palstaa lukee. Eihän se hyvä asia ole, että elämä rakentuu vain kumppanin varaan. Toki sitten, jos sukua on läheisinä niin on jo vahvoilla.
Ei minun elämäni rakennu kumppanin varaan, vaikkei minulla ystäviä olekaan. Minun elämäni rakentuu minun itseni varaan.
Joo, mutta sitten kun ei ole enää kumppania, sulla ei ole ketään. Silloin se yksinäisyys vasta alkaa.
On ollut aikuisena 3 ystävää eri vuosina. Ei ystäviä niin vaan saa aikuisena. Onneksi on puoliso. Sukulaisia en tunne.
Osa ihmisistä luopuu ystävistään, kun kumppani löytyy.
Käsittääkseni he ovat, kilttejä, helposti toisen elämään mukautuvia ja muuttavat myös harrastuksensa, mielipiteensä ja olemuksensa toisen mieleiseksi. He eivät enää päätä mistään asioista, pienistäkään, ilman kumppanin mielipidettä. Ilmeisesti se kumppanin saaminen on se elämän Nuber one.
Olisi kiva kuulla, tällaisten ihmisten omat selitykset. Yksi ystävä otti yhteyttä parinvuotisen parisuhteensa kariuduttua. En vain pystynyt olemaan enää kynnysmattona, kuuntelemassa exän haukkumista. Minut siis heivattiin täysin silloin, kun mies löytyi.
Yksi ystävä ja yksi sukulainen ovat esimerkkejä. Otaksun, että tällaisia kokemuksia on muillakin.
t. Onnellisessa parisuhteessa elävä ex-ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole outoa. Ihmiset saavat tarpeekseen nuoruuden jälkeen ns. ”ystävistä” eli kaikenmaailman itsekeskeisistä juoruakoista. Puoliso ja muutama oikea ystävä riittää, ei kiitos mitään isoa ystäväporukkaa, jossa aina puhutaan pahaa toisista ja arvostellaan. Never again.
Luetunymmärrys??? Ap ei haikaillut isoa ystäväporukkaa vaan sitä että olisi edes joku ystävä.
En minä haikaillut ystävää vaan mietin onko se outoa, vai jääkö jostain paitsi ettei oo ystäviä
Kyllähän sinä kirjoitit että olet yrittänyt ystävystyä.
Miksi siis yrittäisit jos et edes halua ystäviä?
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä luopuu ystävistään, kun kumppani löytyy.
Käsittääkseni he ovat, kilttejä, helposti toisen elämään mukautuvia ja muuttavat myös harrastuksensa, mielipiteensä ja olemuksensa toisen mieleiseksi. He eivät enää päätä mistään asioista, pienistäkään, ilman kumppanin mielipidettä. Ilmeisesti se kumppanin saaminen on se elämän Nuber one.
Olisi kiva kuulla, tällaisten ihmisten omat selitykset. Yksi ystävä otti yhteyttä parinvuotisen parisuhteensa kariuduttua. En vain pystynyt olemaan enää kynnysmattona, kuuntelemassa exän haukkumista. Minut siis heivattiin täysin silloin, kun mies löytyi.
Yksi ystävä ja yksi sukulainen ovat esimerkkejä. Otaksun, että tällaisia kokemuksia on muillakin.
t. Onnellisessa parisuhteessa elävä ex-ystävä.
Itse en ole luopunut ystävistä, ei ole koskaan ollutkaan
Ei ole outoa, jos nainen on introvertti ja hänellä on hyvä parisuhde.
Itsekään en jaksa pitää ystävyyssuhteitani yllä. Ehkä ole siinä suhteessa vähäenerginen. Minulla on lapset, sisarukset ja miehen lähisukulaiset. Nämä riittävät hyvin.
Tuntuu olevan yleistä, kun tätä palstaa lukee. Eihän se hyvä asia ole, että elämä rakentuu vain kumppanin varaan. Toki sitten, jos sukua on läheisinä niin on jo vahvoilla.