Onko se muka jotenkin outoa jos naisella ei ole ystäviä mutta kumppani löytyy?

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä luopuu ystävistään, kun kumppani löytyy. 

Käsittääkseni he ovat, kilttejä, helposti toisen elämään mukautuvia ja muuttavat myös harrastuksensa, mielipiteensä ja olemuksensa toisen mieleiseksi. He eivät enää päätä mistään asioista, pienistäkään, ilman kumppanin mielipidettä. Ilmeisesti se kumppanin saaminen on se elämän Nuber one. 

Olisi kiva kuulla, tällaisten ihmisten omat selitykset. Yksi ystävä otti yhteyttä parinvuotisen parisuhteensa kariuduttua. En vain pystynyt olemaan enää kynnysmattona, kuuntelemassa exän haukkumista. Minut siis heivattiin täysin silloin, kun mies löytyi. 

Yksi ystävä ja yksi sukulainen ovat esimerkkejä. Otaksun, että tällaisia kokemuksia on muillakin.

t. Onnellisessa parisuhteessa elävä ex-ystävä. 

Itse olin joskus tuollainen.

Pohjalla olematon itsetunto, olen aina ollut kaikkialla se seinäruusu.

Ajatus siitä, että ylipäätään koskaan olisin parisuhteessa, näytti toisinaan olevan mitä parhain vitsi. Siis muille kuin minulle. 

Joten sitten kun löytyi parisuhde, niin halusin pitää siitä kiinni minkä ehdin. Että nyt yksi ihminen maailmassa näkikin minut kauniina.

Myöhemmin opin, mitä tarkoittaa tyytymissuhteet. Nyt olenkin elänyt jo vuosia yksin, enkä tule loppuelämäni aikana olemaan enää koskaan parisuhteessa.

Eikä tätä muuten kukaan edes ihmettele, jotkut ikisinkut kun kuulema saavat usein ihmettelyjä pitkästä sinkkuudestaan. Minulla varmaan suurempaa hämmästelyä aiheuttaisi se, jos joku olisi minusta kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onko se outoa?" Onhan se nyt outoa. Kuka ei muka ystäviä tarvitse?

Minä en tarvitse, en ole tarvinnut koko aikuisikänä. En keksi yhtäkään asiaa jonka tekisin mielummin ystävän kanssa kuin yksin. Yksin kaikki tekeminen kivempaa kuin jonkun toisen kanssa. 

Minä kyllä haluaisin ystävän jonka kanssa jutella, käydä kahvilla tai syömässä, lenkkeillä, reissata jne. Mulla ei ole ollut yhtään ystävää n. 40 vuoteen eli olen toki tottunut yksinäisyyteen, mutta esim. eilen ravintolassa olin aika kateellinen kun muilla oli juttukumppani paitsi mulla. 

Jospa hankkisit niitä ystäviä 🤦

Alkoholin juominen on hyvä harrastus jos haluaa aikuisena saada uusia ystäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onko se outoa?" Onhan se nyt outoa. Kuka ei muka ystäviä tarvitse?

Minä en tarvitse, en ole tarvinnut koko aikuisikänä. En keksi yhtäkään asiaa jonka tekisin mielummin ystävän kanssa kuin yksin. Yksin kaikki tekeminen kivempaa kuin jonkun toisen kanssa. 

Minä kyllä haluaisin ystävän jonka kanssa jutella, käydä kahvilla tai syömässä, lenkkeillä, reissata jne. Mulla ei ole ollut yhtään ystävää n. 40 vuoteen eli olen toki tottunut yksinäisyyteen, mutta esim. eilen ravintolassa olin aika kateellinen kun muilla oli juttukumppani paitsi mulla. 

Jospa hankkisit niitä ystäviä 🤦

Sehän onki nii helppoo. Eri

Vierailija kirjoitti:

"Onko se outoa?" Onhan se nyt outoa. Kuka ei muka ystäviä tarvitse?

No joillekin se "ystävä" tarkoittaa työkavereita joita ei tavata koskaan vapaa-ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onko se outoa?" Onhan se nyt outoa. Kuka ei muka ystäviä tarvitse?

No joillekin se "ystävä" tarkoittaa työkavereita joita ei tavata koskaan vapaa-ajalla.

Joillekin miehille ehkä. Naisille harvemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole outoa, jos nainen on introvertti ja hänellä on hyvä parisuhde.

Itsekään en jaksa pitää ystävyyssuhteitani yllä. Ehkä ole siinä suhteessa vähäenerginen. Minulla on lapset, sisarukset ja miehen lähisukulaiset. Nämä riittävät hyvin.

Niin ethän sä ehdi, etkä etenkään jaksakkaan ystäviesi kanssa olla yhteyksissä, kun joudut alati palvelemaan sitä rutaukkoasi. 

On melkoisen yksinkertainen ihminen, joka nöyrtyy miehensä käskytettäväksi ihan kaikessa niin, että naisen ystävyyssuhteetkin jäävät paitsioon. 

Vierailija kirjoitti:

On melkoisen yksinkertainen ihminen, joka nöyrtyy miehensä käskytettäväksi ihan kaikessa niin, että naisen ystävyyssuhteetkin jäävät paitsioon. 

Mitäs kun naisella ei ollut ystäviä ennen parisuhdetta? Eikä mies käske missään asiassa. On tasavertainen parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholin juominen on hyvä harrastus jos haluaa aikuisena saada uusia ystäviä. 

Sain tuttuja, en ystävää. Sain syövän. En tapaa enää niitä tuttujakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä aikuinen haluaa vaan olla rauhassa. Minulla on muutama ystävä mutta hoidan lähes kaiken online, en käy missään.

Sinulla on muutama ystävä.

Puhutaan siitä kun EI OLE YHTÄÄN YSTÄVÄÄ.

Yksi ystävä on jonka kanssa viestitellään n.kerran viikossa. Joskus saattaa mennä parikin viikkoa ilman viestejä. Asuu 500km päässä joten nähdään pari kertaa vuodessa. En kaipaa enempää. Yleensä riittänyt että töissä tauolla höpöttelee ihmisten kanssa. En jaksaisi että iltaisin vielä pitäis alkaa tapaamaan ihmisiä. Viihdyn yksin. Reissaan yksin ja harrastukset sellaisia joita teen yksin. Nyt olen ollut työttömänä useamman kuukauden ja välillä menee viikkoja etten puhu kenellekään. Sitten jos puhun se on naapuri tai myyjä kaupassa. Pikaisia keskusteluja. Parisuhteessa olin mutta se päättyi vuosi sitten, en kaipaa uutta suhdetta. Iän myötä olen tajunnut että viihdyn yksin. Ei minulla nuoruudessakaan ollut paljon kavereita. Silloinkin aika paljon vetäydyin omiin oloihin. 

Entisissä työpaikoissa moni on yllättänyt kun kuulevat ettei minulla ole ystäväpiiriä. Olen kuulema avoin ja sosiaalinen. Itse taas pidän itseäni erakkona. 
N44

Ei ole outoa.  Melkeinpä normaalia.

Ei. Joskus minua vaivasi ettei minulla ole naisystäviä. Ei enää. Mieheni riittää minulle. Ehkä jos jäisin leskeksi niin voisin tuntea itseni yksinäiseksi. Minulla ei ole koskaan lapsenakaan ollut bestistä tai edes yhtä luotettavaa likkakaveria, huonoja kokemuksia vain. 

Narsku mies voi viedä kaikki ystävät läheltä eli naisen omat ystävät pois täysin. Tätä ei ymmärrä oikeasti kuin vasta sitten, kun manipulointi toista kohtaan on ensin hienovaraista ja jos nainen haluaa nähdä omia ystäviään, niin mies esittää uhria, että jää silloin yksin? Hän alkaa haukkumaan sinua ja sinun ystäviä, harrastuksia, työtäsi, pukeutumista, puhettasi ym. Oikeasti tämä käy niin pikkuhiljaa, että ennen pitkään huomaat olevasi yksin. Joten itselläni ei ole enää ystäviä mies narskun jäljiltä. Toki jätin tämän miehen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan yleistä, kun tätä palstaa lukee. Eihän se hyvä asia ole, että elämä rakentuu vain kumppanin varaan. Toki sitten, jos sukua on läheisinä niin on jo vahvoilla. 

Ei minun elämäni rakennu kumppanin varaan, vaikkei minulla ystäviä olekaan. Minun elämäni rakentuu minun itseni varaan. 

Sepä vasta kauheaa onkin, jos elämä rakentuu ystävien varaan. Etenkin moni nainen on läheisriippuvainen, eikä pysty olemaan itsekseen. Kaikkeen tarvitaan seuraa, ja sitten valitetaan vaikka täällä hirveistä ihmisistä, joista käytetään nimitystä ”ystävä” tai tuttava. 

Jotkut mm. palvelevat selkeästi henkisistä ongelmista kärsiviä kaiken maailma tuttaviakin vain koska eivät osaa olla yksin ja ovat ilmeisesti tottuneet vain hakemaan hyväksyntää ja palvelemaan kaikenlaisia hulluja. Varmaan taustalla on myös jotain yksinkertaisuutta ja oman henkisen pääoman vähyyttä, kun ei osata asettaa rajoja eikä edes analysoida että onko tällaisen kanssa pakko viettää aikaa.