Lue keskustelun säännöt.
Onko se muka jotenkin outoa jos naisella ei ole ystäviä mutta kumppani löytyy?
Kommentit (93)
Ap: Voisitko kuvitella tilanteesi muuttumisen siten, että puolisosi kuolisi ja jäisitkin ihan yksin ilman yhden yhtäkään ystävää. Meinaatko edellisen kaltaisessa tilanteessasi pärjäävän ihan yksin ilman edes sitä yhtäkään ystävää tai lähisukulaistasi, jos ei edes enää niitä läheisiä sukulaisiakaan sinulla olisi enää hengissäkään. Edesmenehtyneen lähisukulaisethan eivät ole sinun....
Tuntisitko itsesi todellakin hyljätyksi orvoksi maailman yksinäisimmäksi reppanaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ystävyyden ylläpito vaati aktiivisuutta, että edes pari kertaa vuodessa on yhteydessä. Jos aina nyhjää vain puolison kanssa ja sitten kymmenen vuoden päästä ihettelee kun ei ole muita ystäviä, niin onko ihme. Puoliso voi myös joku päivä kuolla tai muuten lähteä, sittenkö vasta on aikaa ystäville? Onko sitten ketään jolle soittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse henkilökohtaisesti ihmettelen enemmän pariskuntia, joille kaverit ovat tärkeämpiä kuin oma puoliso. Minusta se on outoa.
Hrr, tulee ihan mieleen isäni, joka yritti estää äitini ystävyyssuhteet.
Äitini ehkä n. kerran kuussa näki ystäviään ja isäni alkoi aina painostaa: "etkö voi jäädä viettämään iltaa minun kanssani, onko ke6 ystävät tärkeämpiä kuin minä".
Tuota kutsutaan Emotionaaliseksi manipuloinniksi.
Jos elämäsi on kaventunut parisuhteen perustamisen jälkeen, kannattaa tutustua gaslightingiin. Minimointia, mitätöimistä, todellisuuden kieltämistä, epäilysten luomista, syyttämistä. Kumppani eristää "uhrin" ympäristöstään, saaden sinut uskomaan, että sukulaisesi ja ystäväsi eivät arvosta sinua. Erottamalla "uhrin" läheisistään, kumppani varmistaa, että olet riippuvainen vain häenstä.
Tällaista psykologista väkivaltaa sen eri muodoissa ja asteissa, lienee usein parisuhteissa, joissa "uhrin" elämä on kaventunut, siitä mitä se oli ennen. Toiminta on niin hienovaraista, että useat eivät tajua tilannetta lainkaan.
Mul on oikeastaan 1 hyvä ystävä ja tällä hetkellä ei oo ees mitään hellua :/ Mut mä tiedän että voin tulla kohtaamaan vielä valtavan hienoja tyyppejä elämässä. :) Nyt suunnittelen muuttoa isolle paikkakunnalle minne ei oo mitään verkostoja oikeastaan. Kyllä tää tästä, toivottavasti. N30+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse henkilökohtaisesti ihmettelen enemmän pariskuntia, joille kaverit ovat tärkeämpiä kuin oma puoliso. Minusta se on outoa.
Hrr, tulee ihan mieleen isäni, joka yritti estää äitini ystävyyssuhteet.
Äitini ehkä n. kerran kuussa näki ystäviään ja isäni alkoi aina painostaa: "etkö voi jäädä viettämään iltaa minun kanssani, onko ke6 ystävät tärkeämpiä kuin minä".
Tuota kutsutaan Emotionaaliseksi manipuloinniksi.
Jos elämäsi on kaventunut parisuhteen perustamisen jälkeen, kannattaa tutustua gaslightingiin. Minimointia, mitätöimistä, todellisuuden kieltämistä, epäilysten luomista, syyttämistä. Kumppani eristää "uhrin" ympäristöstään, saaden sinut uskomaan, että sukulaisesi ja ystäväsi eivät arvosta sinua. Erottamalla "uhrin" läheisistään, kumppani varmistaa, että olet riippuvainen vain häenstä.
Tällaista psykologista väkivaltaa sen eri muodoissa ja asteissa, lienee usein parisuhteissa, joissa "uhrin" elämä on kaventunut, siitä mitä se oli ennen. Toiminta on niin hienovaraista, että useat eivät tajua tilannetta lainkaan.
Mutsi kerto että hänen uus mies haukkuu mutsille meitä lapsia. Miehellä ei oo itellä lapsia. Se on varmaan tätä että haluaisi ettei mutsi pitäisi meihin lapsiin yhteyttä. Outo tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap: Voisitko kuvitella tilanteesi muuttumisen siten, että puolisosi kuolisi ja jäisitkin ihan yksin ilman yhden yhtäkään ystävää. Meinaatko edellisen kaltaisessa tilanteessasi pärjäävän ihan yksin ilman edes sitä yhtäkään ystävää tai lähisukulaistasi, jos ei edes enää niitä läheisiä sukulaisiakaan sinulla olisi enää hengissäkään. Edesmenehtyneen lähisukulaisethan eivät ole sinun....
Tuntisitko itsesi todellakin hyljätyksi orvoksi maailman yksinäisimmäksi reppanaksi?
Aika ilkeä vastaus jotenkin. Ja tuohan olisi täysin eri tilanne. Mutta olin yksinäinen nuori ja pärjäsin jotenkin 26 v ikävuoteen saakka ennenkuin tapasin kumppanini. Viimeiseimmät ystävät taisi olla joskus 12-13v. Mutta ei tässä edes kyse ollut siitä ettenkö haluaisi ystäviä, niitä on vain tosi vaikea jotenkin aikuisena tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten ystävyydet on niin vaikeita, että ei se ole mitenkään erikoista.
Miehet ylipäätään kutsuvat ystäviksi sellaisia, jotka on naisten mittapuulla vain tuttavia, esimerkiksi jotkut harrastuskaverit/työkaverit joihin ei edes pidetä mitään kahdenkeskistä yhteyttä, nähdään vain treeneissä/töissä.
Ei kai miehet mistään ystävistä puhu vaan kavereista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen parisuhteessa mutta tiedän että muutama sinkkuystäväni olisivat aika yksinäisiä jos lakkauttaisin yhteydenpidon.
Tämä nyt oli kirjoitettu sellaisille joille pelkkä parisuhde mahtuu elämään ja muut haistakoot p:n. Ottakaa pää pois pehvasta.
En mä oikein tiedä, mistä ne aidot ystävät olisi ollut mahdollista löytää. Nuorempana sitä kaipasi hyväksyntää ja yritti kuulua joukkoon, mutta aika paljon niissä nuorten naisten ystävyyssuhteissa oli sellaista juoruilua ja selkään pukotusta ja kateutta. Jälkeenpäin harmittaa, miten kauan katselin yhtäkin, joka puhui kaikkien ihmisten yksityisasiat eteenpäin ja tuntui salaa oikein haluavan, että muilla menisi huonosti. Sitten kun kypsemmällä iällä ei ole enää sitä huonoa käytöstä sietänyt niin eipä tässä sitten puolison ja sukulaisten lisäksi paljon ketään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Onko se outoa?" Onhan se nyt outoa. Kuka ei muka ystäviä tarvitse?
No minä en tarvitse. Mihin niitä tarvitaan?
En tiedä miten ystäviä tehdään. Mulla on aina oletus, et ihmiset vihaa. On estynyt persoonallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ei tällä hetkellä ole edes kumppania ja täytyy sanoa että kun ikää on nyt +50 niin sitä vähemmän huvittaa nähdä kavereita. Joku aiemmin kirjoitti että ihminen kuolee ilman kavereita ja läheisiä mutta meitä on niin erilaisia ihmistyyppejä.. itse viihdyn parhaiten yksin ja lemmikkieni kanssa ja tietysti lasteni kanssa silloin kun tulevat käymään.
Vierailija kirjoitti:
ihmist ovat erilaisia on introvertteja jotka ehkä on aina olleet hyväksikäytettyjä ystävyyssuhteissa. Sitten on ihmisiä, jotka saa virikkeitä ystävyyssuhteista ja uusia mahdollisuuksia tutustua eri asioihin. Ainoa mitä ihmettelen, on tuo, että joku sanoo että aikuisena on vaikea luoda ystävyyssuhteita. No varmasti on jos kököttää vain puolison kanssa ja menee joka paikkaan puolison kanssa. Silloin ehkä löytää muita kuin samanlaisia pariskuntia. Ei ole oikeaa tapaa elää.
No mä käyn yksin joka paikassa koska puoliso on aina töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse henkilökohtaisesti ihmettelen enemmän pariskuntia, joille kaverit ovat tärkeämpiä kuin oma puoliso. Minusta se on outoa.
Mitä ihmettä tuolla tarkoitat? Kavereilla ja kumppanilla on ihan eri roolit.
Kyllä mun mies ainakin on myös mun paras kaveri. Surettaa ajatus, että niin ei olisi.
No mitä tuokin nyt tarkoittaa. Puoliso on monille puoliso eikä kaveri koska kaverit on niitä joiden kanssa ei harrasteta seksiä ja joiden kanssa ei hankita esimerkiksi lapsia tai yhteistä kotia. Sillä tavalla kyse on täysin eri rooleista.
Voi hyvänen aika nyt. Tottakai platoniset ystävät ovat ihan eri asia. Mutta kyllä se vaan outoa olisi, jos ihminen, jonka kanssa ollaan läheisiä niin henkisesti kuin fyysisesti ja jonka kanssa asutaan yhdessä sekä mahdollisesti hankitaan lapsia, ei olisi se ylivoimaisesti paras ja tärkein ystävä.
Kyllähän sitä toki on niitäkin pariskuntia, joilla on yhteinen koti ja lapset, mutta jotka muuten tuntuvat lähestulkoon vihaavan toisiaan. Ja onhan se outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse henkilökohtaisesti ihmettelen enemmän pariskuntia, joille kaverit ovat tärkeämpiä kuin oma puoliso. Minusta se on outoa.
Mitä ihmettä tuolla tarkoitat? Kavereilla ja kumppanilla on ihan eri roolit.
Kyllä mun mies ainakin on myös mun paras kaveri. Surettaa ajatus, että niin ei olisi.
No mitä tuokin nyt tarkoittaa. Puoliso on monille puoliso eikä kaveri koska kaverit on niitä joiden kanssa ei harrasteta seksiä ja joiden kanssa ei hankita esimerkiksi lapsia tai yhteistä kotia. Sillä tavalla kyse on täysin eri rooleista.
Voi hyvänen aika nyt. Tottakai platoniset ystävät ovat ihan eri asia. Mutta kyllä se vaan outoa olisi, jos ihminen, jonka kanssa ollaan läheisiä niin henkisesti kuin fyysisesti ja jonka kanssa asutaan yhdessä sekä mahdollisesti hankitaan lapsia, ei olisi se ylivoimaisesti paras ja tärkein ystävä.
Kyllähän sitä toki on niitäkin pariskuntia, joilla on yhteinen koti ja lapset, mutta jotka muuten tuntuvat lähestulkoon vihaavan toisiaan. Ja onhan se outoa.
Olen kuule samaa mieltä. Puolison pitäis olla myös paras ytävä.
Mies on, mutta ei muita ystäviä kuin itseäni paljon iäkkäämpi serkku joka asuu toisella puolen maata ja tapaamme muutaman vuoden välein.
Vierailija kirjoitti:
"Onko se outoa?" Onhan se nyt outoa. Kuka ei muka ystäviä tarvitse?
Minä en tarvitse, en ole tarvinnut koko aikuisikänä. En keksi yhtäkään asiaa jonka tekisin mielummin ystävän kanssa kuin yksin. Yksin kaikki tekeminen kivempaa kuin jonkun toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko se outoa?" Onhan se nyt outoa. Kuka ei muka ystäviä tarvitse?
Minä en tarvitse, en ole tarvinnut koko aikuisikänä. En keksi yhtäkään asiaa jonka tekisin mielummin ystävän kanssa kuin yksin. Yksin kaikki tekeminen kivempaa kuin jonkun toisen kanssa.
Minä kyllä haluaisin ystävän jonka kanssa jutella, käydä kahvilla tai syömässä, lenkkeillä, reissata jne. Mulla ei ole ollut yhtään ystävää n. 40 vuoteen eli olen toki tottunut yksinäisyyteen, mutta esim. eilen ravintolassa olin aika kateellinen kun muilla oli juttukumppani paitsi mulla.
Tulen paremmin toimeen miesten kanssa, kaikki työkaverinikin ovat miehiä, mutta oma mieheni ei pidä siitä että minulla olisi miespuolisia ystäviä. Turhaa mustasukkaisuutta.
Ei minulla ole koskaan ollut ns ystävää. Olen introvertti, en tunne koskaan yksinäisyyttä. Naimisissa olemme olleet vuosikymmeniä.Näin on hyvä.