Onko se muka jotenkin outoa jos naisella ei ole ystäviä mutta kumppani löytyy?

Täällä yksi, jolla ei ole enää ystäviä. Joskus lapsena ja nuoruudessa oli, mutta ne samaiset ihmiset ovat jonnekin kaikonneet. En vaan enää aikuisiällä ole saanut ystäviä. Olen siis todella huono pitämään yhteyttä ihmisiin ja tuntuu, että eipä minunkaan kuulumiset ole muita ihmisiä kiinnostanut. Työpaikalla ja harrastuksissa suhteet jäävät aina hyvin pintapuolisiksi, eikä kukaan koskaan ole ehdottanut, että haluaisi tavata minua myös vapaa-ajalla. Onneksi minulla on puoliso, lapset ja omat sisarukset, joiden kanssa vietän aikaa. Muutoin olisin kyllä täysin yksin.

ihmist ovat erilaisia on introvertteja jotka ehkä on aina olleet hyväksikäytettyjä ystävyyssuhteissa. Sitten on ihmisiä, jotka saa virikkeitä ystävyyssuhteista ja uusia mahdollisuuksia tutustua eri asioihin. Ainoa mitä ihmettelen, on tuo, että joku sanoo että aikuisena on vaikea luoda ystävyyssuhteita. No varmasti on jos kököttää vain puolison kanssa ja menee joka paikkaan puolison kanssa. Silloin ehkä löytää muita kuin samanlaisia pariskuntia. Ei ole oikeaa tapaa elää.

Naisten ystävyydet on niin vaikeita, että ei se ole mitenkään erikoista.

Vierailija kirjoitti:

ihmist ovat erilaisia on introvertteja jotka ehkä on aina olleet hyväksikäytettyjä ystävyyssuhteissa. Sitten on ihmisiä, jotka saa virikkeitä ystävyyssuhteista ja uusia mahdollisuuksia tutustua eri asioihin. Ainoa mitä ihmettelen, on tuo, että joku sanoo että aikuisena on vaikea luoda ystävyyssuhteita. No varmasti on jos kököttää vain puolison kanssa ja menee joka paikkaan puolison kanssa. Silloin ehkä löytää muita kuin samanlaisia pariskuntia. Ei ole oikeaa tapaa elää.

Me just mieheni knassa vain kökitään sisällä :D

Vierailija kirjoitti:

Itse henkilökohtaisesti ihmettelen enemmän pariskuntia, joille kaverit ovat tärkeämpiä kuin oma puoliso. Minusta se on outoa. 

Mitä ihmettä tuolla tarkoitat? Kavereilla ja kumppanilla on ihan eri roolit. 

Vierailija kirjoitti:

Naisten ystävyydet on niin vaikeita, että ei se ole mitenkään erikoista.

Ai jaa, ja kuitenkin naisilla on syvemmät ja pidemmät ystävyyssuhteet. 

Vierailija kirjoitti:

Itse henkilökohtaisesti ihmettelen enemmän pariskuntia, joille kaverit ovat tärkeämpiä kuin oma puoliso. Minusta se on outoa. 

Mä tunnen pari tällaista ja olen joskus miettinyt, onko niillä sen kestävän parisuhteen salaisuus juuri se että molemmilla on täysin omat elämät ja puolison kanssa vietetään tosiaan vähemmän aikaa kuin kavereiden kesken. Vai johtaako toi sitten lopulta keski-ikään mennessä eroon, kun ei ole mitään yhteistä ja kaveripiiristä löytyy joku kiinnostavampi. En tiedä. Itse vietän miehen kanssa tosi paljon vapaa-aikaa enkä oikein hahmota, miksi edes olisin naimisissa ihmisen kanssa, jonka seura ei kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Itse henkilökohtaisesti ihmettelen enemmän pariskuntia, joille kaverit ovat tärkeämpiä kuin oma puoliso. Minusta se on outoa. 

Hrr, tulee ihan mieleen isäni, joka yritti estää äitini ystävyyssuhteet. 

Äitini ehkä n. kerran kuussa näki ystäviään ja isäni alkoi aina painostaa: "etkö voi jäädä viettämään iltaa minun kanssani, onko ke6 ystävät tärkeämpiä kuin minä". 

Vierailija kirjoitti:

Naisten ystävyydet on niin vaikeita, että ei se ole mitenkään erikoista.

Miehet ylipäätään kutsuvat ystäviksi sellaisia, jotka on naisten mittapuulla vain tuttavia, esimerkiksi jotkut harrastuskaverit/työkaverit joihin ei edes pidetä mitään kahdenkeskistä yhteyttä, nähdään vain treeneissä/töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse henkilökohtaisesti ihmettelen enemmän pariskuntia, joille kaverit ovat tärkeämpiä kuin oma puoliso. Minusta se on outoa. 

Mä tunnen pari tällaista ja olen joskus miettinyt, onko niillä sen kestävän parisuhteen salaisuus juuri se että molemmilla on täysin omat elämät ja puolison kanssa vietetään tosiaan vähemmän aikaa kuin kavereiden kesken. Vai johtaako toi sitten lopulta keski-ikään mennessä eroon, kun ei ole mitään yhteistä ja kaveripiiristä löytyy joku kiinnostavampi. En tiedä. Itse vietän miehen kanssa tosi paljon vapaa-aikaa enkä oikein hahmota, miksi edes olisin naimisissa ihmisen kanssa, jonka seura ei kiinnosta. 

Mä taas en ymmärrä miksi kumppanin kanssa pitäisi olla esimerkiksi samat harrastukset. Elämä on rikkaampaa kun on monenlaisia läheisiä ihmissuhteita. 

Vierailija kirjoitti:

ihmist ovat erilaisia on introvertteja jotka ehkä on aina olleet hyväksikäytettyjä ystävyyssuhteissa. Sitten on ihmisiä, jotka saa virikkeitä ystävyyssuhteista ja uusia mahdollisuuksia tutustua eri asioihin. Ainoa mitä ihmettelen, on tuo, että joku sanoo että aikuisena on vaikea luoda ystävyyssuhteita. No varmasti on jos kököttää vain puolison kanssa ja menee joka paikkaan puolison kanssa. Silloin ehkä löytää muita kuin samanlaisia pariskuntia. Ei ole oikeaa tapaa elää.

No siis vaikka sitä kuinka menisi paikkoihin niin ei ne ystävyyssuhteet silti tuosta vaan ala varsinkaan Suomessa, missä ei juurikaan spontaanisti edes jutella. On minullakin runsaasti harrastuksia, joihin mies ei liity mitenkään, mutta ei sieltä mitään mukaan tartu. Salilla jokainen keskittyy omaan tekemiseensä, kuorossa jutellaan lähinnä kuoroon liittyvistä asioista, työväenopiston kurssilla ryhmä on ylipäätään olemassa sen pari kuukautta eikä siinä sen kummemmin kaveeraamaan aleta. Yhdessä vaiheessa salilla yksi mies alkoi aina kovasti juttelemaan, mutta ikävä kyllä tajusin melko pian, että taustalla oli vähän toisen sortin toiveet kuin pelkkä ystävyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse henkilökohtaisesti ihmettelen enemmän pariskuntia, joille kaverit ovat tärkeämpiä kuin oma puoliso. Minusta se on outoa. 

Mä tunnen pari tällaista ja olen joskus miettinyt, onko niillä sen kestävän parisuhteen salaisuus juuri se että molemmilla on täysin omat elämät ja puolison kanssa vietetään tosiaan vähemmän aikaa kuin kavereiden kesken. Vai johtaako toi sitten lopulta keski-ikään mennessä eroon, kun ei ole mitään yhteistä ja kaveripiiristä löytyy joku kiinnostavampi. En tiedä. Itse vietän miehen kanssa tosi paljon vapaa-aikaa enkä oikein hahmota, miksi edes olisin naimisissa ihmisen kanssa, jonka seura ei kiinnosta. 

Mä taas en ymmärrä miksi kumppanin kanssa pitäisi olla esimerkiksi samat harrastukset. Elämä on rikkaampaa kun on monenlaisia läheisiä ihmissuhteita. 

Kuka sanoi että pitää olla samat harrastukset? Kai jotain yhteistä vapaa-aikaa voi olla ilman että ollaan yhdessä 24/7? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ystävyydet on niin vaikeita, että ei se ole mitenkään erikoista.

Miehet ylipäätään kutsuvat ystäviksi sellaisia, jotka on naisten mittapuulla vain tuttavia, esimerkiksi jotkut harrastuskaverit/työkaverit joihin ei edes pidetä mitään kahdenkeskistä yhteyttä, nähdään vain treeneissä/töissä. 

Tämä. Mun mies puhuu useinkin siitä ja tästä "kaverista", jonka hän on nähnyt viimeksi ehkä 5 vuotta sitten ja jonka kuulumisista hän ei oikeastaan tiedä fb-päivityksiä lukuun ottamatta mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse henkilökohtaisesti ihmettelen enemmän pariskuntia, joille kaverit ovat tärkeämpiä kuin oma puoliso. Minusta se on outoa. 

Mä tunnen pari tällaista ja olen joskus miettinyt, onko niillä sen kestävän parisuhteen salaisuus juuri se että molemmilla on täysin omat elämät ja puolison kanssa vietetään tosiaan vähemmän aikaa kuin kavereiden kesken. Vai johtaako toi sitten lopulta keski-ikään mennessä eroon, kun ei ole mitään yhteistä ja kaveripiiristä löytyy joku kiinnostavampi. En tiedä. Itse vietän miehen kanssa tosi paljon vapaa-aikaa enkä oikein hahmota, miksi edes olisin naimisissa ihmisen kanssa, jonka seura ei kiinnosta. 

Mä taas en ymmärrä miksi kumppanin kanssa pitäisi olla esimerkiksi samat harrastukset. Elämä on rikkaampaa kun on monenlaisia läheisiä ihmissuhteita. 

Kuka sanoi että pitää olla samat harrastukset? Kai jotain yhteistä vapaa-aikaa voi olla ilman että ollaan yhdessä 24/7? 

Kirjoitit että vietät "tosi paljon" yhteistä vapaa-aikaa, joten oletin että puhut myös harrastuksista. Itse en laske jotain yhdessä tehtyä siivousta tai normaalia arkea "vapaa-ajan viettämiseksi". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse henkilökohtaisesti ihmettelen enemmän pariskuntia, joille kaverit ovat tärkeämpiä kuin oma puoliso. Minusta se on outoa. 

Mitä ihmettä tuolla tarkoitat? Kavereilla ja kumppanilla on ihan eri roolit. 

Kyllä mun mies ainakin on myös mun paras kaveri. Surettaa ajatus, että niin ei olisi. 

nuo suuret ystäväpiirit on pelkkää somekuvitelmaa. ihan tavallista ettei aikuisella ole kuin muutamia ystäviä/läheisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse henkilökohtaisesti ihmettelen enemmän pariskuntia, joille kaverit ovat tärkeämpiä kuin oma puoliso. Minusta se on outoa. 

Mitä ihmettä tuolla tarkoitat? Kavereilla ja kumppanilla on ihan eri roolit. 

Kyllä mun mies ainakin on myös mun paras kaveri. Surettaa ajatus, että niin ei olisi. 

No mitä tuokin nyt tarkoittaa. Puoliso on monille puoliso eikä kaveri koska kaverit on niitä joiden kanssa ei harrasteta seksiä ja joiden kanssa ei hankita esimerkiksi lapsia tai yhteistä kotia. Sillä tavalla kyse on täysin eri rooleista. 

Vierailija kirjoitti:

nuo suuret ystäväpiirit on pelkkää somekuvitelmaa. ihan tavallista ettei aikuisella ole kuin muutamia ystäviä/läheisiä

Miksi tässä koko ajan sekoitetaan se ettei ole ystäviä siihen että on muutama ystävä? Ap kertoi ettei hänellä ole lainkaan ystäviä. 

Kai sitä aikuinen haluaa vaan olla rauhassa. Minulla on muutama ystävä mutta hoidan lähes kaiken online, en käy missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse henkilökohtaisesti ihmettelen enemmän pariskuntia, joille kaverit ovat tärkeämpiä kuin oma puoliso. Minusta se on outoa. 

Mä tunnen pari tällaista ja olen joskus miettinyt, onko niillä sen kestävän parisuhteen salaisuus juuri se että molemmilla on täysin omat elämät ja puolison kanssa vietetään tosiaan vähemmän aikaa kuin kavereiden kesken. Vai johtaako toi sitten lopulta keski-ikään mennessä eroon, kun ei ole mitään yhteistä ja kaveripiiristä löytyy joku kiinnostavampi. En tiedä. Itse vietän miehen kanssa tosi paljon vapaa-aikaa enkä oikein hahmota, miksi edes olisin naimisissa ihmisen kanssa, jonka seura ei kiinnosta. 

Mä taas en ymmärrä miksi kumppanin kanssa pitäisi olla esimerkiksi samat harrastukset. Elämä on rikkaampaa kun on monenlaisia läheisiä ihmissuhteita. 

Kuka sanoi että pitää olla samat harrastukset? Kai jotain yhteistä vapaa-aikaa voi olla ilman että ollaan yhdessä 24/7? 

Kirjoitit että vietät "tosi paljon" yhteistä vapaa-aikaa, joten oletin että puhut myös harrastuksista. Itse en laske jotain yhdessä tehtyä siivousta tai normaalia arkea "vapaa-ajan viettämiseksi". 

Ahaa, olet näitä olkiukkotyyppejä. "Paljon yhteistä vapaa-aikaa = ei mitään omaa elämää". Mulla ei ole miehen kanssa yhtäkään varsinaisesti yhteistä harrastusta, mutta kyllä me mm. viikonloppuisin ja lomilla ollaan muuten tosi paljon keskenämme, mm. mökkeillään, saunotaan, matkustellaan tai ihan vaan katsotaan leffaa kotona. Olen siinä käsityksessä, että tämä on aika normaalia parisuhteessa oleville ihmisille, mutta jos tämä sinusta on jotenkin täysin friikkiä niin ok, miten vaan.