Piiskaamisesta. Onko muita jotka ovat saaneet lapsena piiskaa?
En ole omalle äidilleni koskaan siitä puhunut, mutta siskojen kanssa kylläkin ja oman miehen.
Se on sellanen anteeks antamaton teko. Se oli jotakin niin nöyryyttävää ja alistavaa. Oli jatkuvasti pelko et tekee väärin ja saa piiskaa.
Ite joutui monesti hakemaan vihdan ulkoa.
Kommentit (152)
Oli kuulemma vaikea lapsi.
Yhdistän tämän siihen, että ei osaa toimia ongelmatilanteissa. Kun hermostuu keskustelun aikana, niin äkkiä suuttuu, ovet paukkuu ja lähtee tuulettumaan/baariin. Tai vaihtoehtoisesti äsyttää minua loputtomiin, tietää arat kohtani, niin kauan, että menetän hermoni ja minulla menee monta päivää rauhoittua. (Minua on normaalisti vaikea saada suuttumaan.)
Olen joskus ajatellut miehen vaan olevan tempperamenttinen, nykyään ymmärrän taustalla olevan muutakin.
veljen kanssa yhteinen. En siivonnut koska veljen ei tarvinnut siivota. Isän mielestä siivoaminen oli naisten hommaa. En muuten siivonnut sen selkäsaunan jälkeenkään.
Äitini aina kehuu kuinka on ollut tasa-arvon kannattaja ja kasvattanut lapsensa niin että kaikki tekee kaikkia kotitöitä. Tekis mieli kysyä siltä, että miksi se sitten antoi isän hakata mut remmillä kun en siivonnut yksin sitä huonettamme? Mitä helvetin tasa-arvoa se oikein on? Ja muutenkin, ei mun veljet tee nykyäänkään mitään vapaaehtoisesti, yksi veli asuu vielä äidin kanssa ja äiti tekee kaikki kotityöt ja valittaa siitä mulle kun soittaa. Tekis mieli sanoa että kuinka se on mahdollista kun sähän kasvatit ne tasa-arvoon kotitöissä.
olin lapsena kiltti, ujo ja rauhallinen. Vielä vähemmän sitä uskalsi näyttää tunteita kun pelkäsi että mokaa. Kannustusta ei saanut kotoa.
Meitä oli iso perhe ja itse olin sieltä keskiväliltä.
Ehkä mun vanhemmat ovat sen luonteisia ihmisiä että iso perhe oli jo liikaa. Jos olis ollut vähemmän lapsia niin olis ollut enemmän aikaa lapsille.
ap
veljen kanssa yhteinen. En siivonnut koska veljen ei tarvinnut siivota. Isän mielestä siivoaminen oli naisten hommaa. En muuten siivonnut sen selkäsaunan jälkeenkään.
Äitini aina kehuu kuinka on ollut tasa-arvon kannattaja ja kasvattanut lapsensa niin että kaikki tekee kaikkia kotitöitä. Tekis mieli kysyä siltä, että miksi se sitten antoi isän hakata mut remmillä kun en siivonnut yksin sitä huonettamme? Mitä helvetin tasa-arvoa se oikein on? Ja muutenkin, ei mun veljet tee nykyäänkään mitään vapaaehtoisesti, yksi veli asuu vielä äidin kanssa ja äiti tekee kaikki kotityöt ja valittaa siitä mulle kun soittaa. Tekis mieli sanoa että kuinka se on mahdollista kun sähän kasvatit ne tasa-arvoon kotitöissä.
eskari-ikäisenä.
En muistele kaunalla, lähinnä naurattaa kun muistelen sitä.
Muuten minuun ei juuri kajottu. Muutaman kerran sain lisäksi tukkapöllyä..
vyöllä, remmillä, vitsalla.pahinta oli se, ettei siinä ollut mitään logiikkaa - äiti siis piiskasi jos hänestä siltä tuntui, ei väliä miten me käyttäydyttiin.paiskoi myös hiuksista seinille, poltti kättä hellalla,antoi luunappeja jne. varhaisimmat muistikuvani lapsuudesta on hätäni siitä kun äiti höykkyyttää vauvaveljeäni (mua 3v nuorempi)-äiti kylläkin mt-ongelmainen vakavasti ja nykyään kieltää koko asian.veli teki itsarin 13vuotiaana, siitä oon katkera.
mamma vm 81
vyöllä, remmillä, vitsalla.pahinta oli se, ettei siinä ollut mitään logiikkaa - äiti siis piiskasi jos hänestä siltä tuntui, ei väliä miten me käyttäydyttiin.paiskoi myös hiuksista seinille, poltti kättä hellalla,antoi luunappeja jne. varhaisimmat muistikuvani lapsuudesta on hätäni siitä kun äiti höykkyyttää vauvaveljeäni (mua 3v nuorempi)-äiti kylläkin mt-ongelmainen vakavasti ja nykyään kieltää koko asian.veli teki itsarin 13vuotiaana, siitä oon katkera. mamma vm 81
Muistan vieläkin kuinka vanhemmat yhteistuumiin joutuivat toteuttamaan piiskausuhkauksensa, kun en toistuvista kielloista huolimatta uskonut heitä vaan tein saman kielletyn asian aina uudestaan. Sitten tuli risulla pyllylle. Se taisi olla traumaattisempi kokemus äidilleni kuin minulle, muistan miten äiti itki. Piiskaus ei ollut mitenkään rajua vaan ikään kuin "pakko toteuttaa, kun kerran uhkasimme" -juttu. Uskoin sen jälkeen enkä enää tehnyt kielletttyä. Olin hiukan alle kouluikäinen.
En ole omalle äidilleni koskaan siitä puhunut, mutta siskojen kanssa kylläkin ja oman miehen.
Se on sellanen anteeks antamaton teko. Se oli jotakin niin nöyryyttävää ja alistavaa. Oli jatkuvasti pelko et tekee väärin ja saa piiskaa.
Ite joutui monesti hakemaan vihdan ulkoa.
Hain monasti vitsan valmiiksi Äiti piiskasi kahten kesken en pelännyt vitsan saantia äiti riisui hellästi sain pyllylle pikkasen vitsaa tirautin pikku itkun 10-13V sain usein vitsaa 16 vuotiaana sain viimeisen piiskauksen vitsa sopi minun kohtalleni hyvin mulla oli hyvä äiti.
Kerran jopa siksi kun en ehtinyt vessaan oksennustaudissa (oksennus levisi vessan oveen).
Myöhemmin äitini erosi isästä ja yritti jatkaa tätä fyysistä kuritusta. Milloin risulla, milloin repi hiuksia.
Jossakin vaiheessa kyllästyin, leikkasin hiukset niin lyhyeksi että niihin ei käsi tartu ja seuraavan kerran kun äiti käyttäytyi uhkaavasti tinttasin häntä. Hän nosti minut riveleistä seinälle ja potkaisin häntä täysiä mahaan.
Sitten _hän_ tilillää minun psykologikäynnillä psykologille, ettei ymmärrä mistä olen oppinut tuon väkivaltaisen käytöksen..Mistähän..?
Väkivalta saa aikaan väkivaltaa..
kova nöyryytys se oli, kamalaa kun peppu paljastetaan ja lyödään vyöllä.
Vanhemmillani lienee ollut masennusta tms, kotona oli ankea ilmapiiri ja jotenkin räjähdysherkkää, suuttuessaan vanhemmat anto herkästi tukkapöllyä ja kerran äiti nosti seinää vasten, pelkäsin että se kuristaa mut.
Olen ne anteeksi antanut, pahinta on se että omat hermot menee omien lasten kanssa ja olen syyllistynyt itsekin kovakouraisuuteen. Pahalta tuntuu nuo unicefin mainokset, olen tehnyt just noin.
Juttelin vanhempieni (syntyneet 40-luvulla) kanssa ja äitikään ei koskaan ole saanut. Isäni sen sijaan oli kerran saanut muistikuviensa mukaan ja ihan aiheesta: oli pitänyt vahtia pihalla 3-vuotiasta pikkusiskoa (itse 9) ja jätti siskon yksin lähtiessään "kylille" leikkimään kavereiden kanssa.
Tuntuu hurjalta noi teidän jutut. En tunne ketään kaveripiirissäkään (synnytty 70-luvulla), jonka kodissa olisi piiskalla hakattu. Tietenkään näitä ei pahemmin puhuta, mutta ainakin ydinkaveriporukassa kukaan ei ole sellaista kokenut.
veljen kanssa yhteinen. En siivonnut koska veljen ei tarvinnut siivota. Isän mielestä siivoaminen oli naisten hommaa. En muuten siivonnut sen selkäsaunan jälkeenkään.
Äitini aina kehuu kuinka on ollut tasa-arvon kannattaja ja kasvattanut lapsensa niin että kaikki tekee kaikkia kotitöitä. Tekis mieli kysyä siltä, että miksi se sitten antoi isän hakata mut remmillä kun en siivonnut yksin sitä huonettamme? Mitä helvetin tasa-arvoa se oikein on? Ja muutenkin, ei mun veljet tee nykyäänkään mitään vapaaehtoisesti, yksi veli asuu vielä äidin kanssa ja äiti tekee kaikki kotityöt ja valittaa siitä mulle kun soittaa. Tekis mieli sanoa että kuinka se on mahdollista kun sähän kasvatit ne tasa-arvoon kotitöissä.
Ihan suoraan paukauttamaan päin naamaa ja vielä ilman ennakkovaroitusta, ettei äidillesi jää tilaisuutta keksiä selityksiä. Olet jo aikuinen, voitte jutella kaikesta! Ei tarvitse enää pitää mitään salaisuuksia ellet nyt jostain syystä halua suojella äitiäsi. Mutta oman mielenrauhan vuoksi, kysy. Ja jankutat niin kauan, että äitisikin myöntää tapahtumat eikä kiistä...
joskus 3-5-vuotiaana. Se ei sattunut, vaan oli lähinnä nöyryyttävä kokemus. Isä itki itse enemmän kuin minä.
Sain remmistä varoituksen jälkeen. Minulle sanottiin, että jos en lopeta, saan remmistä, enkä lopettanut. Eli se ei ollut mielivaltaista missään vaiheessa.
Jälkeenpäin isäni on sanonut, että paras laki, mitä Suomessa on koskaan säädetty on laki fyysisen kurituksen laittomuudesta.
selkäsaunan. En muista enään millä..
Ei jäänyt traumoja. Opin kyllä siitä kerrasta että äitiä totellaan :D
Omille lapsilleni en ole antanut. Tukkapöllyllä uhkailu riittä. Ei ole ikinä "tarvinnut" mennä siihen asti. En usko että menisinkään koskaan.
Meillä kun vielä 7 v:lle menee myös tuo uhkaus perille :)
satunnainen ( kerran tai kaksi) saatu selkäsauna/fyysinen rankaisu.
Niissä on suuri ero.
Jos annan lapselleni joskus tukkapöllyä syystä ettei hän ole totellut kehoituksista huolimatta ja olen sanonut että jos ei kohta "tottele" niin annan tukkapöllyn. Siitä huolimatta ei tottele niin on aivan eriasia kun yhtäkkiä varoittamatta "mätkisin"
Vanhempani olivat täysin hukassa kasvatusasioissa.
Minä sain piiskaa mm. tämmöisistä syistä:
* Pelkäsin lääkäriä enkä uskaltanut vastata esittämiinsä kysymyksiin (olin silloin 5 v)
* Joku oli repinyt rutannut pöydällä olleita valokuvia. Syyllinen saattoi olla vaikka perheen koira, mutta kaikki lapset saivat piiskaa.
* En saattanut syödä ruokaa johon oli lipsahtanut liikaa mausteita. Ei sitä aikuisetkaan lopulta saattaneet syödä.
Kerran minua tukistettiin ruokapäydässä kun olin juomassa maitoa. En vieläkään tiedä mitä tein väärin. Nielaisin varmaan liian äänekkäästi.
Sitten kun teiniä kavereiden kanssa vedin ensimmäiset kännit ja kokeilin tupakkaa, sanottiin kotona pelkästään "no, eihän sille enää mitään voi" Ei edes toruttu.
Sama linja oli kaikessa. Pikkuasioista vedettiin hirveät pultit eikä isompia noteerattu mitenkään.
Kurjinta tuossa oli se, että koskaan ei tiennyt mistä asiasta tulee huudot tai selkäsauna.
Lapsille ei myöskään kerrottu miten pitäisi käyttäytyä ja mitä pitäisi tehdä.
Nykyään pidän vanhempiini mahdollisimman paljon etäisyyttä.
Yksivuotiastani kun tämä ei totellut tms. Ei niin pieni vielä ymmärrä edes paljon tottelemisen päälle tms. Ihan järjetöntä uhkailua siis.
Arvattavastikaan en ikinä jättäisi lastani ko "isoäidin" hoitoon.
Äiti antoi aina "luuvitosia" otsalle ja tukisti tukasta. Meitä on 4 sisarusta. Vanhin siskoni, tällöin 12 vuotias sai usein remmistä ja kulki takapuoli punaisena ja kipeänä. Ei oppinut mitään, aina teki kaikkea kiellettyä ja sai aina uudestaan ja uudestaan selkää isältä. Hassua tässä kaikessa on se, että äitini käski isäni tultua töistä antamaan selkäsaunat niille jotka on ollut tuhmasti. Joka siis oli vanhin siskoni. Itse taisin olla tällöin 6v ja nuorempi siskoni 4v. Muistan että jos oli tuhmasti ja joutui isän kanssa eri huoneeseen "piiskaukselle", isäni oli hyvin vihainen ja sanoi aina että nyt sitten alat vollottaa ja pitelet takapuolesta kiinni ja löi kerran vaikka sängynreunaaan. Näin itse eikä nuorempi siskoni jouduttu koskaan piiskaukselle, mutta me myös tottelimme kotona. Ja isäni teki nämä valepiiskaukset äitiäni varten, että äiti uskoisi että olemme saaneet rangaistuksen. Nuorin veljeni oli siis n.1v ja hänen varttuessaan loppui myös piiskaus jne. hän ei ikinä saanut piiskaa tai muutakaan. Nykyään hän on lastenkodissa jossa minun vanhin siskonikin loppujenlopuksi siirtyi huumeongelmien takia. Veljelläni alkoi olemaan niin pahaa väkivaltaongelmaa ja juomista ylä-asteella.. Meistä siskoksista jotka saatiin vain valepiiskaa kasvoi "kunnon kansalaisia" kun taas piiskattu ja ei piiskattu joutuivat ongelmiin. en sitten tiedä.. sen tiedän etten itse väkivaltaa tule ikinä kasvatukseen käyttämään.
Sekä vitsalla että remmillä. Vitsa piti monesti hakea itse metsästä. Faija joskus piiskasi vyöllä. Kumma kyllä en kanna tästä kaunaa, väärinhän se on ja kamalaa ajatella että lasta lyö vyöllä, mutta en mä sitä muistele. Siskon kanssa ollaan tästä juteltu, ja äidinkin kanssa yritetty, mutta se kieltää tätä tapahtuneen. Ei muka muista tuollaista ollenkaan ja me oltiin kuulemma niin kilttejä lapsia ettei meitä ollut mitään syytä edes piiskata.