Viisikymppinen: ajatteletko, että elämäsi parhaat vuodet ovat takanapäin?

Kyllä ajattelen ja syyt ovat aika lailla samat kuin aloittajalla. Mutta ajattelen myös, että tämä kuuluu elämän normaaliin kulkuun. 

No omhan ne takapäin ja nyt voi viisikymppisenä alkaa valmistautua kuolemaan ja taivaaseen, se on se päämäärä, tämä maallinem elämä on vain lyhyt aika

Tavallaan joo. Odottelen eläkettä, jolloin toivon mukaan alkaa uusi, aktiivinen elämänvaihe.

En ajattele. Ainoastaan harmittaa etten ole löytänyt hyvää parisuhdetta. N50

Ajattelen ja realismiahan se vaan on. Edessä on vanhuus ja lisääntyvät sairaudet. Elämän varrella poistuu enemmän merkityksellisiä ihmissuhteita kuin löytyy vanhemmilla päivillä enää uusia.

Tottakai, eihän muuta voi ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan joo. Odottelen eläkettä, jolloin toivon mukaan alkaa uusi, aktiivinen elämänvaihe.

Ei kannata odottaa. Aika kuluu muutenkin liian nopeasti. 

Olen lähempänä neljää- kuin viittäkymmentä, mutta toivon, että en ajattele viisikymppinen noin. Monessa mielessä olen vasta nyt löytämässä itseni ja onnellisuuteen, joten todella toivon, että hyviä aikoja on vielä edessäpäin.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan joo. Odottelen eläkettä, jolloin toivon mukaan alkaa uusi, aktiivinen elämänvaihe.

Oletan, että kirjoittaja on hieman varakkaampi ihminen. Nimittäin taviksellahan ei eläkkeellä ole varaa tehdä mitään, vaikka aika olisikin olla kuinka aktiivinen.

Musta taas tuntuu, että nyt kun viimeinenkin neljästä lentää kohta pesästä, jatkan elämääni siitä, mihin se parikymppisenä, kun tapasin lasten isän, jäi. Olen hyvässä kunnossa ja tällä hetkellä onnellisesti sinkku ja työtön, mutta en tuloton-, joten voin tehdä itselleni mielekkäitä asioita joka päivä. Keväällä lähden ensin reissuun muutamaksi kuukaudeksi ja jos tykkään hommasta, pistän taloni vuokralle ja häivyn pidemmäksi aikaa. 

Lapset on onneksi onnellisesti pariutuneet ihan mahtavien kumppanien kanssa, ja heillä on asiat muutenkin hyvin, niin voin olla vain onnellinen heistä. 

En ajattele. Elämä on aika mukavaa. Treenannut salilla ja juossut koko elämäni. Fysiikka on parikymppisen tasolla. Rahaa alkaa kertyä säästöön hyvin.  Ei valittamista. Muutenkin oppinut nauttimaan elämästä vasta viime vuosina

Herran jee miten moni täällä ajattelee noin! En tod ajattele niin, en kyllä ajattele niinkään, että parhaat vuodet ovat edessä, vaan uudenlainen aika. Enemmän aikaa itselle ja omille jutuille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan joo. Odottelen eläkettä, jolloin toivon mukaan alkaa uusi, aktiivinen elämänvaihe.

Oletan, että kirjoittaja on hieman varakkaampi ihminen. Nimittäin taviksellahan ei eläkkeellä ole varaa tehdä mitään, vaikka aika olisikin olla kuinka aktiivinen.

Meillä on miehen kanssa ihan ok tulot. On myös velaton asunto, joten ei asumiseen mene kummoisia summia.

En.Nuoruudesta lähinnä ikäviä muistoja.Nyt elämä hyvää ja olen vihdoin onnellinen.Kun vaan pysyisi terveenä.t.nainen 54v

Itse en kyllä ajattele lainkaan noin. Päinvastoin ajattelen, että nyt vasta hiljalleen alan tuntemaan itseni ja tiedä, millaista elämää haluan elää. Onnekseni olen terve ja minulla on paljon harrastuksia, joihin nyt on aikaa kun lapset eivät asu enää kotona. Olen tällä hetkellä tyytyväisempi elämääni kuin vaikkapa 10 vuotta sitten, jolloin perhe-elämän takia oli jatkuvasti olo, että ei ole aikaa tehdä mitään tai syyllinen olo, jos teki jotain omia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Musta taas tuntuu, että nyt kun viimeinenkin neljästä lentää kohta pesästä, jatkan elämääni siitä, mihin se parikymppisenä, kun tapasin lasten isän, jäi. Olen hyvässä kunnossa ja tällä hetkellä onnellisesti sinkku ja työtön, mutta en tuloton-, joten voin tehdä itselleni mielekkäitä asioita joka päivä. Keväällä lähden ensin reissuun muutamaksi kuukaudeksi ja jos tykkään hommasta, pistän taloni vuokralle ja häivyn pidemmäksi aikaa. 

Lapset on onneksi onnellisesti pariutuneet ihan mahtavien kumppanien kanssa, ja heillä on asiat muutenkin hyvin, niin voin olla vain onnellinen heistä. 

Unohtui, olen N54. Ollut parisuhteissa 27 ja 4,5 vuotta, nyt nautin vapaudestani, mutta en sano ehdottomasti ei 🥰 En vaan usko, että löydän ikäistäni miestä, joka sopisi tähän elämäntilanteeseen, joka mulla nyt on. 

Ajattelen, että fyysisesti niin varmaan onkin. Henkisesti en tunne niin.

Joo. Niinhän ne oli. Kuvittelin, että jotain kivaa on vielä vanhempanakin mutta mulla on vain vaivoja ja vastoinkäymisiä. 

Päinvastoin. Olen saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden, minun ei enää tarvitse käydä töissä ja saan tehdä ihan mitä huvittaa.

Oon 43 mutta vaihdevuotinen ja perheetön ja kyllä mun elämän paras aika jo oli ja meni. Kyllä nuoruus on ihmisen parasta aikaa.