Miten yksinäiset ihmiset pystytte elää masentumatta?

Niinpä

Ei mitenkään

En pystykään.

Teen provoja av:lle. Se pitää mielen virkeänä.

Riippuu aivojen fysiologiasta. Meille introverteille yksinolo on välttämättömyys ja hyvinvoinnin ehto. Harvoin on yksinäisyyden tunteita. Niitäkin on satunnaisesti joskus. Ja "sosiaalinen akku" latautuu nopeasti. Ihan vaikka randomien toimesta normiasioinnin lomassa. Päinvastainen on suurempi ongelma.

Viina auttaa.

Muutaman vuoden ajan uskottelin itselleni, että olen vain vaativa enkä hyväksy ketä tahansa ystäväksi tai kumppaniksi.

Nykyään vain juon tarpeeksi alkoholia työpäivän jälkeen, kunnes unohdan yksinäisyyteni.

Olen varmaan aika itseriittoinen. Minun onnellisuuteni ei ole muiden ihmisten vastuulla. 

Ottakaa onkeenne siitä Konala vinkistä. Lähimmästä kirjastosta voi käydä kysäisemässä saisitko järjestää olkkari iltamia. Somessa voi mainostaa,sekä myös kirjaston eteen jätettävällä ständillä. Termariin kahvia. Ässältä gluteenittomia ja vegaanisia tarjottavia.

Pakko koska ne sossut varastivat mun lapset. Lupaan että sinäkin selviät.

En läträä alkoholin kanssa. Eiköhän se ole suurimpia masennuksen aiheuttajia. Olen fyysisesti hyvässä kunnossa. Elän säännöllistä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Pakko koska ne sossut varastivat mun lapset. Lupaan että sinäkin selviät.

Pakkoko oli dokata kokopäiväisesti?

Minulla on hyvä ystävä. Lisäksi kuuntelen paljon äänikirjoja. Se pitää mielen virkeänä.

Välil on hyviä päiviä ja välil huonoja. Kuten muillakin. En ajattele olevani yksinäinen. Vaan itsellinen. Se yksinäinen on jotenkin nii negatiivinen sointu..

En kaipaa mitään suurta meteliä koko aikaa elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu aivojen fysiologiasta. Meille introverteille yksinolo on välttämättömyys ja hyvinvoinnin ehto. Harvoin on yksinäisyyden tunteita. Niitäkin on satunnaisesti joskus. Ja "sosiaalinen akku" latautuu nopeasti. Ihan vaikka randomien toimesta normiasioinnin lomassa. Päinvastainen on suurempi ongelma.

Tämä. Ekstroverteillä on vaikeampaa. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu aivojen fysiologiasta. Meille introverteille yksinolo on välttämättömyys ja hyvinvoinnin ehto. Harvoin on yksinäisyyden tunteita. Niitäkin on satunnaisesti joskus. Ja "sosiaalinen akku" latautuu nopeasti. Ihan vaikka randomien toimesta normiasioinnin lomassa. Päinvastainen on suurempi ongelma.

Mutta tässä tarkoitin ihmisiä, joilla ei ole juuri ketään? Tuskin introverttikään ihan yksinään koko ajan jaksaisi

Mä elän yksin mutta tykkään olla yksin, olen introvertti, en viihdy ihmisten seassa, massatapahtumissa, en käy edes kaupungilla kun pakosta ja äkkiä,  seuraava päivä pitää aina levätä, rakastan olla mökillä metsän keskellä.  Ulkoilen joka päivä, säällä kun säällä (en ukkosella) luen, askartelen ym. En juo alkoholia enkä tupakoi. Nukun hyvin ja vielä päiväunetkin, positiivinen mieli auttaa asiaa. 

Kuinkahan monen tämän maan kansalaisen mielenterveysongelmat/masennus johtuu jonkinlaisesta yksinäisyydestä?

Joillain voi olla ihmisiäkin ympärillä ja näennäisesti menoa, mutta etäiset kiintymysmallit. Yhteys puuttuu.

Käymällä toisinaan täällä; ymmärtäen samalla, että ehkä oikeasti onkin parempi, että olen ja elän yksin.  

Vierailija kirjoitti:

Mä elän yksin mutta tykkään olla yksin, olen introvertti, en viihdy ihmisten seassa, massatapahtumissa, en käy edes kaupungilla kun pakosta ja äkkiä,  seuraava päivä pitää aina levätä, rakastan olla mökillä metsän keskellä.  Ulkoilen joka päivä, säällä kun säällä (en ukkosella) luen, askartelen ym. En juo alkoholia enkä tupakoi. Nukun hyvin ja vielä päiväunetkin, positiivinen mieli auttaa asiaa. 

Miksi jotkut ei ymmärrä mikä ero on yksin olemisella ja yksinäisyydellä?