Miten yksinäiset ihmiset pystytte elää masentumatta?

Ihan hyvin koska elän sellaista elämää kuin haluan.

Miten seuralliset pystyy elämään masentumatta? 

Masentuminen silloin tällöin kuuluu ihan normaaliin elämään. On ihan normaalia, että esimerkiksi jokin epännistuminen tai pitkää jatkunut työttömyys tai vaikka vain päiväkausia jatkunut huono sää ja myös pimeä vuoden aika aiheuttavat masennusta. Masentuminen ei ole huolestuttavaa ennen kuin sitä tapahtuu jatkuvasti, se kestää todella pitkiä ajanjaksoja ja siitä on jo haittaa muulle elämälle ja kenties ympärillä oleville muille ihmisillekin ja siitä palautuminen normaaliin tilaan on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan monen tämän maan kansalaisen mielenterveysongelmat/masennus johtuu jonkinlaisesta yksinäisyydestä?

Joillain voi olla ihmisiäkin ympärillä ja näennäisesti menoa, mutta etäiset kiintymysmallit. Yhteys puuttuu.

Eikö tässä ole monen ylistämä "sinkkuus" pähkinänkuoressa! Ihan paska aikaa! Matkatöiden takia elin kymmenen vuotta yksinäisenä, kunnes törmäsin samanlaiseen naiseen! Kaupparatsuun! Sovitettiin elämämme yhteen, ja tottavie kannatti! Työ vaihtui molemmilla, mutta elo korjaantui!

Mikä sinä olet toisen elämäntapaa paskaksi sanomaan? 

Kaikki eivät kaipaa hännystelijöitä ja jaarittelijoita alituiseen lähelleen. Monet osaavat ja nimenomaan haluavat elää rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hyvä ystävä. Lisäksi kuuntelen paljon äänikirjoja. Se pitää mielen virkeänä.

Yksinäisistä on kyse.

Ystävää vailla on yksinäinen.

Helposti.

En pystykään. Diagnoosina vaikea masennus. Toisaalta muistan olleeni masentunut jo yläasteikäisenä vaikka lääkityksen sain vasta 26-vuotiaana im-yrityksen jälkeen ja yläasteella mulla vielä oli kavereita. Koko aikuisiän kuitenkin olen ollut täysin yksin, miestä ei ole ollut koskaan. N37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- toteutin talounelmat vaikka kumppania ei ollut/ole, eli ostin kivan pikku perinnetuvan pienellä puutarhalla

- maatiaskissa kodin henkenä ja omana seurana, tulee aina viereen pörisemään ja puskemaan

- paljon harrastuksia ja ystävien näkemistä

- toteutan unelmia ja ideoita sen kummemmin miettimättä, vaikka kuolisin huomenna niin olen tähän mennessä tehnyt kaiken minkä olen halunnut

Yritän elää elämää sillä asenteella että en anna muiden seuran tai sen puuttumisen haitata omaa menoani. Muuten olisin jo masentunut ja murentunut. Deittailu ja ihmisuhteet on aina ollut elämäni heikoin osa-alue.

 

"Paljon... ystävien näkemistä"

No ethän sinä silloin olekaan yksinäinen! Mistä näitä lukutaidottomia tulee??

Ja sinunlaisia pilkun nussijoita näkyy riittävän.  Se on omasta halusta kiinni haluaako ja kehtaako nähdä ystäviä ja milloin.  Motto on: Olipa kiva kun kävit mutta vielä parempi kun lähdit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko koska ne sossut varastivat mun lapset. Lupaan että sinäkin selviät.

Pakkoko oli dokata kokopäiväisesti?

En juo. 

Yksinäisyyteenkin tottuu. 

Opettele kirjoittamaan.

Ap ja muut jotka masentuu?

Osaatteko selittää mitä hyötyä siitä masentumiesta on teille? Jos ette, niin niin miksi kannattaa sitten masentua?

Minusta masentumien, surkuttelu, itsesääli jne. on aika turhaa touhua. Ihan sama kun murehtia asoita joille ei voi itse käytännössä mitään, ei niistä kannata kantaa murhetta eikä jäädä jumiin sellaiseen.

Minä olen elänyt yksin jo kohta 40 vuotta avioeron jälkeen. Olin tosi maissa muutaman vuoden, mutta sitten oivalsin että eihän sellainen hyödyttänyt minua mitenkään ja alamaissa oleminen teki elämästä kurjaa, joten päätin vain että jos en voi olla onnellinen jonkun toisen kanssa minun on opittava olemaan onnellinen yksin.

Ja siinä tämän asian ydin on, yksin olemista ei kannata jäädä murehtimaan. Sellaiseen kuluvan ajan ja miettimisen vaivan voi aivan hyvin käyttää johonkin mistä tulee hyvä mieli ja parantaa omaa oloaan.

ps. En ole trolli, vaan tämä on totta -- kokeilkaa itse niin huomaatte, että se toimii. Aluksi ei ole helppoa, mutta ajan  myötä se helpottuu ja sitten ei enää edes mieti koko asiaa, yksin on ihan kivaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Mä elän yksin mutta tykkään olla yksin, olen introvertti, en viihdy ihmisten seassa, ---- positiivinen mieli auttaa asiaa. 

Mihin sinä vielä erikseen tarvitset positiivisuutta, jos olet sitä mieltä, ettet edes ihmisten kanssa halua olla? 

Videopelaaminen, tv-sarjat ja leffat sekä muu vapaa-aika netissä. Näin ovat yksinäiset miehet jo vuosikymmeniä totuttautuneet ihmiskuntaan kelpaamattomuuteensa.

Eikö jo se että on yksinäinen kerro jonkun asteisesta masentuneisuudesta? Kertokaa toki, että olen väärässä, toivottavasti olen. 

Vaikka elän yksin en ole yksinäinen, olen työssä joka vaatii introvertiltä vähän liikaa, työpäivän jälkeen tarvitsen paljon itsekseni oloa, ihailen perheellisiä, jotka jaksavat vielä työpäivän jälkeen perheen vaatimuksia.  Lomallakin kaipaan ihmisiä pienissä erissä, pahin painajaiseni olisi joku ystävä jonka kanssa pitäisi viestiä monta kertaa päivässä, onneksi on ystäviä joita voi tavata kerran tai kolmesti vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät kaipaa hännystelijöitä ja jaarittelijoita alituiseen lähelleen. Monet osaavat ja nimenomaan haluavat elää rauhassa.

Aika surkeaa on, jos tietää vain hännystelijöitä ja jaarittelijoita. En mäkään sellaisia haluaisi lähelleni. Mutta kaikki ihmiset eivät ole sellaisia (et kai ole itsekään?). Itse en erityisemmin välitä monien ihmisten seurasta, mutta niiden harvojen seurasta josta oikeasti tykkään, tykkään ihan kunnolla. Esim. mun paras ystävä on rauhallinen ja hänen kanssaan mulla voi olla jopa seesteisempää kuin ollessani yksin. Ei seura tarkoita automaattisesti turhanpäiväistä hälyä ja höpinää ja riesaa jne.

Ongelma on mielestäni ennemmin siinä, että hyvää seuraa on hankala löytää.

Kait sitä jokainen masentuu välillä, mutta nousee sieltä taas. Oikeasti masentuneet on sitten toinen juttu on

Vierailija kirjoitti:

Ap ja muut jotka masentuu?

Osaatteko selittää mitä hyötyä siitä masentumiesta on teille? Jos ette, niin niin miksi kannattaa sitten masentua?

Minusta masentumien, surkuttelu, itsesääli jne. on aika turhaa touhua. Ihan sama kun murehtia asoita joille ei voi itse käytännössä mitään, ei niistä kannata kantaa murhetta eikä jäädä jumiin sellaiseen.

Minä olen elänyt yksin jo kohta 40 vuotta avioeron jälkeen. Olin tosi maissa muutaman vuoden, mutta sitten oivalsin että eihän sellainen hyödyttänyt minua mitenkään ja alamaissa oleminen teki elämästä kurjaa, joten päätin vain että jos en voi olla onnellinen jonkun toisen kanssa minun on opittava olemaan onnellinen yksin.

Ja siinä tämän asian ydin on, yksin olemista ei kannata jäädä murehtimaan. Sellaiseen kuluvan ajan ja miettimisen vaivan voi aivan hyvin käyttää johonkin mistä tulee hyvä mieli ja parantaa omaa oloaan.

ps. En ole trolli, vaan tämä

Niin, elät yksin mutta oletko yksinäinen? Ap aloitti keskustelun yksinäisille, ei yksineläjille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ja muut jotka masentuu?

Osaatteko selittää mitä hyötyä siitä masentumiesta on teille? Jos ette, niin niin miksi kannattaa sitten masentua?

Minusta masentumien, surkuttelu, itsesääli jne. on aika turhaa touhua. Ihan sama kun murehtia asoita joille ei voi itse käytännössä mitään, ei niistä kannata kantaa murhetta eikä jäädä jumiin sellaiseen.

Minä olen elänyt yksin jo kohta 40 vuotta avioeron jälkeen. Olin tosi maissa muutaman vuoden, mutta sitten oivalsin että eihän sellainen hyödyttänyt minua mitenkään ja alamaissa oleminen teki elämästä kurjaa, joten päätin vain että jos en voi olla onnellinen jonkun toisen kanssa minun on opittava olemaan onnellinen yksin.

Ja siinä tämän asian ydin on, yksin olemista ei kannata jäädä murehtimaan. Sellaiseen kuluvan ajan ja miettimisen vaivan voi aivan hyvin käyttää johonkin mistä tulee hyvä mieli ja parantaa o

En, en ole koska päätin jo kauan sitten, että en ole yksinäinen vaikka eläisin lopun elämän yksin.

Ei yksinketaisista asioista, jotka voi omalla päätöksellä itsenäisesti tehdä, kannata tehdä itselleen monimutkaisia.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu aivojen fysiologiasta. Meille introverteille yksinolo on välttämättömyys ja hyvinvoinnin ehto. Harvoin on yksinäisyyden tunteita. Niitäkin on satunnaisesti joskus. Ja "sosiaalinen akku" latautuu nopeasti. Ihan vaikka randomien toimesta normiasioinnin lomassa. Päinvastainen on suurempi ongelma.

Totaalinen yksinäisyys on mielestäni eri asia. Mäkin viihdyn yksin mutya kun ei ole ketään koskaan kenelle jakaa asioita tai jutella niin kyllä se ahdistaa.