Miten yksinäiset ihmiset pystytte elää masentumatta?

Juomalla viinaa...hyvin menee..

Minä pidän yksinäisyyden tunteet poissa käymällä salilla, jumpassa, kävelyllä. Siitä tulee hyvä olo ja tapaa muita ihmisiä, joiden kanssa voi vaihtaa sanan ja toisenkin. Liikunnasta tulee hyvä olo ja se ehkäisee myös masennusta. Tämä toimii siis itselläni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu aivojen fysiologiasta. Meille introverteille yksinolo on välttämättömyys ja hyvinvoinnin ehto. Harvoin on yksinäisyyden tunteita. Niitäkin on satunnaisesti joskus. Ja "sosiaalinen akku" latautuu nopeasti. Ihan vaikka randomien toimesta normiasioinnin lomassa. Päinvastainen on suurempi ongelma.

 

Tämä. Ekstroverteillä on vaikeampaa. 

No sit mä en tiedä mikä mä olen, 

en siedä omaa seuraani, mutten ole seuraihminenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu aivojen fysiologiasta. Meille introverteille yksinolo on välttämättömyys ja hyvinvoinnin ehto. Harvoin on yksinäisyyden tunteita. Niitäkin on satunnaisesti joskus. Ja "sosiaalinen akku" latautuu nopeasti. Ihan vaikka randomien toimesta normiasioinnin lomassa. Päinvastainen on suurempi ongelma.

Näin on. Intrivertille hiljaisuus on ruokaa aivoille.

Entäs kun ahdistuu hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä, vaikka ne olisikin hyväksi....

Sit on yksin kun on autiolla saarella ilman ketään.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu aivojen fysiologiasta. Meille introverteille yksinolo on välttämättömyys ja hyvinvoinnin ehto. Harvoin on yksinäisyyden tunteita. Niitäkin on satunnaisesti joskus. Ja "sosiaalinen akku" latautuu nopeasti. Ihan vaikka randomien toimesta normiasioinnin lomassa. Päinvastainen on suurempi ongelma.

Jotenkin tunnistin itseni tästä. Sosiaalinen akku tosiaan latautuu nopeasti, käy vaikka ystävien kanssa viettämässä iltaa kaupungilla, sen jälkeen olen täysin tyytyväinen pari kuukautta tuohon sosiaaliseen ähkyyn ja viihdyn yksinään erittäin hyvin.

Elämän pienet ilot, kuten alkoholi, nettiporno ja videopelit pitää jotenkin kasassa. Toki kaikista ei tähän elämään ole. Se vaatii omanlaista filosofiaa ja luonteen lujuutta torjua saatanalle antautuneen yhteiskunnan arvoja. Päivä kerrallaan, peli kerrallaan ja pullo kerrallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu aivojen fysiologiasta. Meille introverteille yksinolo on välttämättömyys ja hyvinvoinnin ehto. Harvoin on yksinäisyyden tunteita. Niitäkin on satunnaisesti joskus. Ja "sosiaalinen akku" latautuu nopeasti. Ihan vaikka randomien toimesta normiasioinnin lomassa. Päinvastainen on suurempi ongelma.

 

Minä olen aina kuvitellut olevani introvertti, mutta ainakaan tämän määritelmän mukaan se ei pitäisi paikkaansa. Minä en nimittäin kaipaa yksinoloa, vaan minä kaipaan sitä, että voisin viettää aikaa jonkin yksittäisen ihmisen kanssa sen "normiasioinnin" lomassa.

Tämähän on helppo testata. Tunnetko saavasi energiaa muiden ihmisten seurasta? Silloin olet ekstrovertti. Jos taas olet ihan väsynyt ja loppu ihmisten kohtaamisten jäljiltä, niin olet hyvin suurella todennäköisyydellä introvertti

No mitähän tähän sanoisi kun se riippuu ihan ihmisistä? Itse olen aivan loppu työpäivien jälkeen koska olen asiakkaiden kanssa tekemisissä koko työvuoron ajan. En myöskään jaksa lainkaan ihmispaljouksia ja massatapahtumia ryysiksineen joten välttelen näitä melko 100%, mutta viihdyn mainiosti pienemmässä porukassa tuttujen ihmisten kanssa eikä sellainen sosiaalisuus kuormita vaan pikemminkin antaa energiaa.

Tai siis antaisi jos vain olisi niitä kavereita / ystäviä, sukulaisia ja omia perheenjäseniä.

eri, mutta myös introvertti 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu aivojen fysiologiasta. Meille introverteille yksinolo on välttämättömyys ja hyvinvoinnin ehto. Harvoin on yksinäisyyden tunteita. Niitäkin on satunnaisesti joskus. Ja "sosiaalinen akku" latautuu nopeasti. Ihan vaikka randomien toimesta normiasioinnin lomassa. Päinvastainen on suurempi ongelma.

Näin on. Intrivertille hiljaisuus on ruokaa aivoille.

Entäs kun ahdistuu hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä, vaikka ne olisikin hyväksi....

No ei sitäkään määräänsä enempää tarvitse ellei ole oikeasti erakkoluonteinen. Lisäksi ainakin näin kaupunkiasujana sitä hiljaisuudesta saa vain haaveilla eli vaikka on totaaliyksinäinen niin silti pitää sietää muiden, vieraiden ihmisten aiheuttamaa älämölöä. Ihmisistä saa pyytämättäkin siedettäväksi kaikki huonot puolet eikä lainkaan vastapainoksi mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu aivojen fysiologiasta. Meille introverteille yksinolo on välttämättömyys ja hyvinvoinnin ehto. Harvoin on yksinäisyyden tunteita. Niitäkin on satunnaisesti joskus. Ja "sosiaalinen akku" latautuu nopeasti. Ihan vaikka randomien toimesta normiasioinnin lomassa. Päinvastainen on suurempi ongelma.

Mutta tässä tarkoitin ihmisiä, joilla ei ole juuri ketään? Tuskin introverttikään ihan yksinään koko ajan jaksaisi

Ainakin minä olen jaksanut yli 20 vuotta ja ei todellakaan ole ketään eikä tähän yksiöön muuttaisikaan. Saa nähdä kuinka tästä eteenpäin. Taidat olla ekstrovertti itse.

Huono seura vasta tehokkaasti masentaakin ihmisen !

Kaikkeen tottuu, eipä ole ketään moneen vuoteen pyytänyt minnekään tai kysellyt kuulumisia.

Kyllä masentaa ja kovasti. 61 vuotias yksinäinen, perheetön nainen, ei edes työpaikkaa. Kyllä välillä käy mieli ja olo niin vaikeaksi, että mietin päivieni päättämistä.

En tiedä koska itse en siihen pystynyt. Nyt on taas niin kurja olo että tekisi mieli lähteä helvettiiin täältä.

Luonto. Jumala. Kannabis.

Taas tuli syy elää muistuttaakseen, että "pysty elää" kuulostaa järkyttävältä suomen raiskaamiselta.

Jos ei ole ystäviä eikä kavereita, suosittelen silti, jos on voimavaroja, hakeutumaan ihmisten seuraan: uimahalli, ryhmäliikuntatunnit, avantouinti, kansalaisopiston kurssit, työvoimatoimiston kurssit, kahviloissa istuskelu, opiskelu

Näissä esimerkiksi voi tulla yllättävänkin mukavia kohtaamisia. Yksinäisiä on monia.

Ihmisistä vasta masentuukin. Yksin saa olla rauhassa ja hyvillä mielin.

Luin jonkin artikkelin, jonka mukaan elävän musiikin konserteissa käyminen voi lievittää yksinäisyyden tunnetta. Musiikki muutenkin nostaa mielialaa. 

Monet nauttivat yksinäisyydestä, saa toimia omalla tavallaan. Nykyään ihmiset yleensä ovat aika kestämättömiä, puuttuu käytöstavat. En ole käynyt kaupungillakaan moneen vuoteen, ennen oli lounastapaamisia ja kahvitteluja, nyt ei huvita kaduilla kuljeskelu yhtään.