Lue keskustelun säännöt.
Miten yksinäiset ihmiset pystytte elää masentumatta?
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu aivojen fysiologiasta. Meille introverteille yksinolo on välttämättömyys ja hyvinvoinnin ehto. Harvoin on yksinäisyyden tunteita. Niitäkin on satunnaisesti joskus. Ja "sosiaalinen akku" latautuu nopeasti. Ihan vaikka randomien toimesta normiasioinnin lomassa. Päinvastainen on suurempi ongelma.
Amen. Voisin olla halutessani yksin koko loppuelämän, se ei olisi minkäänlainen ongelma. Mutta vielä viitisen vuotta aion olla mukana työelämässä (nyt 50v), minkä jälkeen lopetan työt ja elän sijoituksilla eläkeikään saakka.
Eikö olisi ongelma silloinkaan, jos et pääsisi tänne nettiin/someen keskustelemaan muiden ihmisten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyys on ikävä tilanne, yksin oleminen taas on aivan välttämättömyys jos aikoo säilyä järjissään ja ladata akkunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu aivojen fysiologiasta. Meille introverteille yksinolo on välttämättömyys ja hyvinvoinnin ehto. Harvoin on yksinäisyyden tunteita. Niitäkin on satunnaisesti joskus. Ja "sosiaalinen akku" latautuu nopeasti. Ihan vaikka randomien toimesta normiasioinnin lomassa. Päinvastainen on suurempi ongelma.
Amen. Voisin olla halutessani yksin koko loppuelämän, se ei olisi minkäänlainen ongelma. Mutta vielä viitisen vuotta aion olla mukana työelämässä (nyt 50v), minkä jälkeen lopetan työt ja elän sijoituksilla eläkeikään saakka.
Muista sentään käyttää ansari loppuun täysimääräisesti. Se kerryttää eläkettäkin.
Kävin joskus maksullisen naisen luona usein mutta en enää niin usein. Olen ostanut 35000 eurolla seksiä. Nykyään en niin usein käy, ehkä 3 kk välein.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu aivojen fysiologiasta. Meille introverteille yksinolo on välttämättömyys ja hyvinvoinnin ehto. Harvoin on yksinäisyyden tunteita. Niitäkin on satunnaisesti joskus. Ja "sosiaalinen akku" latautuu nopeasti. Ihan vaikka randomien toimesta normiasioinnin lomassa. Päinvastainen on suurempi ongelma.
Minä olen aina kuvitellut olevani introvertti, mutta ainakaan tämän määritelmän mukaan se ei pitäisi paikkaansa. Minä en nimittäin kaipaa yksinoloa, vaan minä kaipaan sitä, että voisin viettää aikaa jonkin yksittäisen ihmisen kanssa sen "normiasioinnin" lomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kisu, niin en ole täysin yksin.
Harrastuksista saa muuta ajateltavaa ja matkustelu tuo iloa. M28
Vierailija kirjoitti:
Kävin joskus maksullisen naisen luona usein mutta en enää niin usein. Olen ostanut 35000 eurolla seksiä. Nykyään en niin usein käy, ehkä 3 kk välein.
Minä kokeilin vuoden verran maksullisena naisena oloa ja masennuin pahasti. Tein sen ansaitakseni sivutuloa opintojen päälle ja tienasinkin hyvin.
Jatkuva panopuuna oleminen ja saastaisten ukkojen fantasioiden toteuttaminen kuitenkin murensi psyykeni. Nyt olen ns. hullun eläkkeellä eikä seksikään enää kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monen tämän maan kansalaisen mielenterveysongelmat/masennus johtuu jonkinlaisesta yksinäisyydestä?
Joillain voi olla ihmisiäkin ympärillä ja näennäisesti menoa, mutta etäiset kiintymysmallit. Yhteys puuttuu.
Minä ainakin tunnistan, että minun omat ongelmani johtuvat juuri tästä. Käyn kyllä arkisin töissä ja useamman kerran viikossa säännöllisissä harrastuksissa yhdessä muiden ihmisten kanssa, mutta en ole oikeasti tekemisissä muiden ihmisten kanssa.
En vain pysty luottamaan siihen, että muut ihmiset olisivat oikeasti kiinnostuneita minun seurastani, joten en uskalla muodostaa muita kuin täysin pinnallisia ihmissuhteita. Tällöin en koskaan pety keneenkään, mutta enpä toisaalta saa mitään oikeaa yhteyttäkään keneenkään.
Jeesus puhui monesti kirjoituksissa että miten yksinäiset ovat etuoikeutetussa asemassa henkisellä polulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu aivojen fysiologiasta. Meille introverteille yksinolo on välttämättömyys ja hyvinvoinnin ehto. Harvoin on yksinäisyyden tunteita. Niitäkin on satunnaisesti joskus. Ja "sosiaalinen akku" latautuu nopeasti. Ihan vaikka randomien toimesta normiasioinnin lomassa. Päinvastainen on suurempi ongelma.
Näin on. Intrivertille hiljaisuus on ruokaa aivoille.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kisu, niin en ole täysin yksin.
Harrastuksista saa muuta ajateltavaa ja matkustelu tuo iloa. M28
On mullakin kissa, mutta ei se silti poista sitä tunnetta, että haluaisin vielä tuntea miehen rakkauden ja saada läheisyyttä ja yhdessäoloa. Exän tekemän ruman avioeron myötä en kuitenkaan enää usko rakkauteen ja parisuhteeseen. En usko, että mua voi kukaan oikeasti rakastaa.
N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itselleni hyvää seuraa, paljon parempaa kuin paska seuralainen.
Jotkut eivät vaan pysty elämään itsensä kanssa, ihmeellinen pakko väkisin hankkiutua sosiaalisiin tilanteisiin vaikkapa sos.median kautta.
Tulen ihmisten kanssa loistavasti toimeen, viihdyn erinomaisesti myös yksin. En ainakaan ole kuin joku koira joka kerjää omistajaltaan jatkuvaa huomiota/vrt. sos media jonne postaillaan jatkuvasti jotain vain huomion toivossa :D!
En ole sinkku kuin Suomessa. Käyn kahdesti vuodessa Thaimaassa ja Vietnamissa ja molemmissa on upea nainen, joka odottaa jo lentokentällä saapumistani. Molemmissa paikoissa omistan asunnon itse, välikäsien kautta ja molemmissa pelaan golfia. Naiset toimivat caddiena ja hyvin toimivatkin. Olemme etsineet puskista palloja ja naiseni on samalla ottanut suihin, jos peli ei ala toimia. Auttaa aina. Olen Suomessa kesät mökilläni ja nautin tästä koskemattomasta luonnosta sekä kalastuksesta.
Ja minun ei tarvitse edes herätä, olen jo täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin yksinolosta ja rauhasta : )
Ei se ihmisten seura kovin kaksista ole.
Vierailija kirjoitti:
Jeesus puhui monesti kirjoituksissa että miten yksinäiset ovat etuoikeutetussa asemassa henkisellä polulla.
Silti: Jeesuksella oli lukuisia ystäviä. Ei hänen olisi ollut pakko hengata niiden kaikkien kanssa; olisi voinut vain saarnata joukoille ja muulloin vetäytyä omiin oloihinsa. Jumala itse totesi: ei ole ihmisen hyvä olla yksin.
Miksi sitten meitä on paljon, jolla ei ole ketään? Ketään ei kiinnosta.
En tiedä masennuksesta (koska en ole), mutta vitutukseen tottuu kun on pakko.
Pahinta se oli siinä 30-40 vuotiaana kun tajusi, että on viimeiset hetket "tehdä jotain" tai on lopun elämääkin yksin.
Nyt kun sekin vaihe meni, eikä elättele mitään toivoakaan, niin on helpompaa.
Ystäviä tai kavereita en ole varsinaisesti edes kaivannut, mikä on varmaan yksi iso syy sille, etten haluamaani parisuhdettakaan saanut, kun sen aika vielä oli.
Joskus lapsena olin vielä sosiaalinen ja opiskeluaikanakin oli vielä ns. kavereita (mitä en erityisemmin kyllä halunnut) sekä myös säätöä parin naisen (oltiin ihastuneita) kanssa, mutta se oli silloin se. Vaikka suhteet olisi seurusteluun asti edennyt, niin tuskin oltaisiin yhdessä pysytty. Olen hankala tyyppi, mutta en mitenkään kiinnostava.
Ap kysyi miten yksinäisyyttä jaksaa, niin harrastukset ja työ auttaa unohtamaan monet ongelmat. Parempaa neuvoa en osaa sanoa.
Alkoholiakin on tullut vaihtelevia määriä kokeiltua, mutta se on vähän sellaista kuin kakara kusisi housuun pakkasella: Vähän aikaa lämmittää, sitten ei olekaan enää kivaa. En suosittele.
Syömme masennuslääkkeitä. Se tekee meistä kyllä mahdottomia punkeroita kuten olet katukuvasta varmaan havainnut.
Vierailija kirjoitti:
Jeesus puhui monesti kirjoituksissa että miten yksinäiset ovat etuoikeutetussa asemassa henkisellä polulla.
Eipäs. Vaan naimattoman on helpompi keskittyä Jumalan palvelemiseen kuin avioliitossa olevan. Yksinäisyys on aivan eri asia.
- toteutin talounelmat vaikka kumppania ei ollut/ole, eli ostin kivan pikku perinnetuvan pienellä puutarhalla
- maatiaskissa kodin henkenä ja omana seurana, tulee aina viereen pörisemään ja puskemaan
- paljon harrastuksia ja ystävien näkemistä
- toteutan unelmia ja ideoita sen kummemmin miettimättä, vaikka kuolisin huomenna niin olen tähän mennessä tehnyt kaiken minkä olen halunnut
Yritän elää elämää sillä asenteella että en anna muiden seuran tai sen puuttumisen haitata omaa menoani. Muuten olisin jo masentunut ja murentunut. Deittailu ja ihmisuhteet on aina ollut elämäni heikoin osa-alue.
Amen. Voisin olla halutessani yksin koko loppuelämän, se ei olisi minkäänlainen ongelma. Mutta vielä viitisen vuotta aion olla mukana työelämässä (nyt 50v), minkä jälkeen lopetan työt ja elän sijoituksilla eläkeikään saakka.