Munasolujen luovutusta harkitsevat
Hei!
Olen se sama ihminen, joka aloitti keskustelun lahjamunasoluhoidosta otsikolla "Etsimme munasolujen lahjoittajaa" (Olemme lapseton aviopari. AINOA hoitokeino lapsettomuuteemme on lahjamunasoluhoito. Sinä, alle 35-vuotias jo äitiyden kokenut (synnyttänyt) terve nainen, haluaisitko auttaa meitä lahjoittamalla munasoluja meille? Olisimme todella onnellisia, jos voisit auttaa meitä!) Päätin kirjoittaa eri keskustelukenttään, koska edellinen viestiketju ja sen tarkoitus menivät aivan pieleen, ihmisten kirjoittaessa sinne mielipiteitään tai oikeastaan yrittäessään melkein sabotoida aihetta. Te, jotka kerroitte harkitsevanne munasolujen lahjoitusta, ottakaa yhteyttä muhun mailitse osoitteeseen toiveikas@wippies.com. Edelleen haluan korostaa sitä, että tuntemattomalle luovuttaminen onnistuu; meidän ei tarvitse vaihtaa henkilötietoja tai nähdä toisiamme. Olen sopinut hoitopaikkani kanssa käytännöstä. Voitte toki kirjoittaa tähänkin keskustelukenttään. Toivon, että vain asianomaiset ihmiset laittavat viestiä! Kiitos!
Kommentit (154)
eli lapsi saa tietää biovanhempansa tiedot 18-v täytettyään, niin silloin voitte luovuttaa alkiot hedelmöityshoitoihin, jos ette anna henkilötietojanne, voitte edelleen lahjoittaa ne tutkimuskäyttöön.
Tämä menee nyt vähän aiheen ohi, mutta antakaa anteeksi..
Olin silloin 34v. kun munasoluni ja mieheni siittiöt ICSI:ttiin.
Lapsiluku on meillä jo täynnä, ja meidän pitäisi päättää mitä teemme alkioille.
Tästä samaisesta yhdestä hoidosta olemme saaneet jo tuoresiirrosta lapsen ja seuraavasta pakastesiirrosta toisen lapsen. Nyt olen jo yli neljänkymmenen ja sydän vereslihalla luovuin haaveesta saada mahdollisesti vielä kolmaskin lapsi.Felicitakselta tuli kyselykirje, että haluammeko luovuttaa alkiot tutkimuskäyttöön vai luovuttaa jollekin niitä tarvitsevalle parille vai tuhotaanko alkiot? Emme ole vielä vastanneet, mutta todennäköisesti haluamme lahjoittaa ne jollekin tarvitsevalle parille.
En tiedä, saammeko itse vaikuttaa siihen kenelle alkiot luovutetaan. Ja ennen kaikkea, annetaanko alkiot varmasti meidän tahdonmukaisesti jollekin tarvitsevalle parille.
Onko kenelläkään tietoa?
Ja ap:lle tiedoksi, että antaisimme ilomielin alkiomme teille, jos se olisi mahdollista (ja tietysti jos kaipaisitte nimenomaan luovutettua alkiota)!
Joka tapauksessa ap:lle kovasti toivottelen onnea ja voimia oman lapsen saamiseen!
Mulle käy vain se kalliimpi piikitys,koska viimeksi kun luovutin ja käytettiin sitä jotain halvempaa lääkettä,niin nousi kauheita pahkuroita pistokohtaan,koska olen ilmeisesti herkkä sille aineelle.
Miten sinuun saisi yhteyden???Ja millälailla voisimme hoitaa tämän.
Itse olen tampereelta,eli välimatka ei olisi pahakaan.
Millä kliniikalla käytte??
T: kirjoittaja 21
T itse olen matkustanut AMBULANSILLA naitenklinikalta meikkuun . matka ei ollut pitkä mutta tunnelikin olis ollut sekin liian hidas- nesteiden kertyminen keuhkoihin on tosiaan hengenvaarillista.
Itse olen siis luovuttut m ja näin kävi-- harvinasita toki, mtta näistkin asioita pitää puhua rehellisesti. onnkei oma lapsi oli jo tehty. Nyt olen sekundarisesti lapseton itse :( Munasarjani olivat kun reikäjuustot, eikä toimi enää normaalisti. Hormonihoitoja minulle ei vakavan hyperin vuoksi enää suostuta kirjoittamaan -- enkä uskaltaisi tietänkään toistamiseen onneeni luotta.
Vaikka sääliksi käykin. Välillä kun mietin pareja, jotka vuosia yrittävät ilman tulosta, tunnen jopa syyllisyyttä,kun itse pamahdan paksuksi lähes yhestä kerrasta.. Nyt kolmas tulossa.. Tsemppiä,toivottavasti joku pystyy auttamaan
ei voi olla varma, koska IHAN KAIKILLA lääkeaineilla on riski. Ei ole olemassa riskittömiä lääkkeitä.
Mitä useampi hoito peräkkäin sitä suurempi riski. Siksi vain max. viisi luovutusta yhdelle naiselle. Koska siihen on painava syy.
Ei tiedetä onko se 5-kertaa kuitenkaan kaikkien kohdalla turvallinen raja. Munasarjat voivat reagoida jo yhdestä hoitokerrasta. Kaikella on rajansa.
Kun puhutaan nykytietämyksestä, se voi olla vanhentunut huomenna, ja silloin on myöhäistä.
Vai tuleeko automaattisesti joku kirje kotiin...
ei voi olla varma, koska IHAN KAIKILLA lääkeaineilla on riski. Ei ole olemassa riskittömiä lääkkeitä.
Mitä useampi hoito peräkkäin sitä suurempi riski. Siksi vain max. viisi luovutusta yhdelle naiselle. Koska siihen on painava syy.
Ei tiedetä onko se 5-kertaa kuitenkaan kaikkien kohdalla turvallinen raja. Munasarjat voivat reagoida jo yhdestä hoitokerrasta. Kaikella on rajansa.
Kun puhutaan nykytietämyksestä, se voi olla vanhentunut huomenna, ja silloin on myöhäistä.
Kaikilla lääkkeillä on tosiaan riskinsä, ja sen takia suurin osa lääkityksistä tapahtuu lääkärin valvonnassa. Hedelmöityshoitoja valvotaan erityisen tarkasti.
Nykytiedon varassa tehdään kaikki päätökset. Ei voida laskea sen varaan, että tieto ei huomenna pitäisikään paikkaansa, muutenhan tässä maailmassa ei voisi tehdä yhtään mitään.
Mailaa mulle osoitteeseen toiveikas@wippies.com, niin vastaan kysymyksiisi! Vastailisin tosiaan mieluummin sähköpostilla, mutta jos et jostain syystä pysty mailaamaan, niin kirjoita uudestaan tähän keskusteluun! Mullakin on muutama kysymys sulle.
Mun mielestä on hyvä kertoa ja jo aika varhain. Kertomatta jättäminen on epärehellistä. Tunsin kerran tytön, joka sai vasta 14-v tietää olevansa adoptoitu. Tyttö sairastui paniikkihäiriöön ja masennukseen ja lopulta tappoi itsensä, kun perheessä ei osattu tätä adoptioasiaa käsitellä. Tämä ei oikeastaan liity aiheeseen, mutta halusin avautua kuitenkin.
lukee hänen henkilötiedoissaan, jotka terveydenhoitoviranomaisilla. Aivan varmasti jollain lääkärikäyntikerralla, kun lapselle haetaan diagnoosia johonkin häntä sillä hetkellä vaivaavaan sairauteen, tulee puheeksi perimä - esiintyykö suvussa ko. sairautta. JA siinä yhteydessä lääkäri todennäköisesti ottaa esille sen, ettei riskiä tiedetä, koska lapsen geneettisestä taustasta ei ole kokonaisuudessaan tietoa. Asiaa ei pääse karkuun eikä sitä voi koskaan unohtaa, vaikka monet niin haluavaisivatkin.
En edes usko, että vanhemmat, jotka eivät ole valmiita kertomaan taustaansa lapselleen, pääsevät hoitoihin. Lapsella on siihen sitä paitsi oikeus - lahjoituksia ei voi tehdä ilman, että lapsella on myöhemmin mahdollisuus jäljittää tämän henkilöllisyys. Ja hyvä niin.
t. lahjasolulasten äiti, sekä ennen että jälkeen lain
missään papereissa lukuunottamatta hedelmöityshoitoja ei kerrota lapsen alkuperästä, eikä se tule esiin esteidentutkinnassa tms.
Jos vanhemmat suhtautuvat asiaan luonnollisesti ja lapselle on selvitetty asiallisessa yhteydessä (asia ei tule siis esille kuin pommi yhtä-äkkiä vaikka lääkäriussä käynnin aikana) hänen alkuperänsä ja se on sallittujen puheenaiheiden joukossa, niin tuskimpa lapsi asian vuoksi traumatisoituu.
Rakkautta osoittavat ja läheisyyteen kykenevät vanhemmat sekä se, ettei perheessä ole tabuja ja salaisuuksia riittävät lapsen tasapainoiseen kasvuun.
Biologinen alkuperä tulee vääjäämättä jossain vaiheessa selville. Se että se tulee lapselle yllättässä yhteydessä todennäköisesti horjuttaa lapsen luottamusta vanhempiin syvällisesti. Se saattaa tuhota lapsen ja vanhemman välit ja horjuttaa lapsen mielenterveyttä. Tutkimuksetkin kannustavat vanhempia kertomaan asia lapselle - se tukee lapsen tasapainoista kehitystä.
ns nimettömiä lahjoituksia ei enää voi tehdä. Eli lapsella on halutessaan täysi-ikäisenä mahdollisuus ottaa selvää lahjoittajasta, mikäli hän tietää saaneensa alkunsa lahjasolusta.
Laki sen sijaan ei ota millään lailla kantaa siihen, pitääkö vanhempien kertoa lapsille alkuperästään ja mistään lapsen papereista tms tämä asia ei selviä. Jos vanhemmat siis eivät asiasta kerro, ei muna- tai siittiösolun alkuperä todennäköisesti milloinkaan lapselle tule julki.
lukee hänen henkilötiedoissaan, jotka terveydenhoitoviranomaisilla. Aivan varmasti jollain lääkärikäyntikerralla, kun lapselle haetaan diagnoosia johonkin häntä sillä hetkellä vaivaavaan sairauteen, tulee puheeksi perimä - esiintyykö suvussa ko. sairautta. JA siinä yhteydessä lääkäri todennäköisesti ottaa esille sen, ettei riskiä tiedetä, koska lapsen geneettisestä taustasta ei ole kokonaisuudessaan tietoa. Asiaa ei pääse karkuun eikä sitä voi koskaan unohtaa, vaikka monet niin haluavaisivatkin.
En edes usko, että vanhemmat, jotka eivät ole valmiita kertomaan taustaansa lapselleen, pääsevät hoitoihin. Lapsella on siihen sitä paitsi oikeus - lahjoituksia ei voi tehdä ilman, että lapsella on myöhemmin mahdollisuus jäljittää tämän henkilöllisyys. Ja hyvä niin.
Terveyden jossa voi mennä jopa oma henki. Tai elinikäsi lyhentyy vuosilla.
Onko sen riskin väärti? Itsellesi jää muutama huntti käteen ja lahjan saaja saa toteuttaa unelmiaan.
On turhaa aliarvioida riskejä, samalla aliarvioit luovuttajan elämää ja terveyttä.
Vähän kunnioitusta peliin kiitos.
###Kaikilla lääkkeillä on tosiaan riskinsä, ja sen takia suurin osa lääkityksistä tapahtuu lääkärin valvonnassa. Hedelmöityshoitoja valvotaan erityisen tarkasti.
Nykytiedon varassa tehdään kaikki päätökset. Ei voida laskea sen varaan, että tieto ei huomenna pitäisikään paikkaansa, muutenhan tässä maailmassa ei voisi tehdä yhtään mitään###
Tällaisen voit saada jopa vasta 2 kk iältään olevana (adoptioon annon harkinta-aika synnyttäneellä). Ajattele millaisen elämän lahjan antaisit sille pienokaiselle.
Tällaisen voit saada jopa vasta 2 kk iältään olevana (adoptioon annon harkinta-aika synnyttäneellä). Ajattele millaisen elämän lahjan antaisit sille pienokaiselle.
Meillä ei ole poissuljettu adoption mahdollisuutta, mutta ensiksi haluamme yrittää omaa lasta lahjamunasoluhoidoin. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin Suomessa ainakin voi saada adoptoitavan 2KK:n ikäisenä, prosessi voi kestää viisi vuotta!
Hei, sinä joka tarjosit (etsimme munasolujen luovuttajaa-viestiketjussa) mahdollisuutta luovuttaa meille pas-alkioita, mailaisitko minulle osoitteeseen toiveikas@wippies.com. Haluan kysyä muutaman kysymyksen sinulta!
T:Ap
Ainakin jenkeissä se on mahdollista, kulkee nimellä operation snowflake. Eli jos hoidoista jää yli pas-alkioita, ne voi "antaa adoptioon" yhtenä vaihtoehtona.