Munasolujen luovutusta harkitsevat

Löytyisikö tältä palstalta vapaaehtoisia munasolujen luovuttajia?



AP

että halutaan auttaa lapsettomuudesta kärsivää saamaan se lapsi. Toisin kuin adoptiossa, mitään erityistä seulaa ei ole. Eihän verenluovutuksessakaan voi erikseen vaatia, että minun vertani ei sitten saa antaa rattijuopolle/alkoholistille/narkkarille/homolle jne. Ajatuksena on antaa arvokas lahja eteenpäin, tuottaa hyvää jollekin toiselle ihmiselle. Kun se tapahtuu anonyymisti, ajatuksena on, että ihminen on arvokas sinällään eikä auttamista voi rajata siten, että auttaa vain itselle mieluisia ihmisiä. Jos sukusolujaan ajattelee omina lapsinaan tai geneettisenä eteenpäin siirtyvänä ainutlaatuisena omaisuutena ei kannata lähteä tuohon prosessiin ollenkaan. Samalla tavoin sukusoluja vastaanottanut ei mieti luovuttajan perimää, vaikka ehkä jossain jenkkilässä voikin tilata sukusoluja haluamillaan ominaisuuksilla. Arvokas asia on soluista syntynyt lapsi itsessään. Ominaisuuksineen kaikkineen hän on oma yksilönsä eikä kenenkään pelkkä perimän jatke.

Luovutettuihin sukusoluihin päätyvät käyvät läpi melkoisen rumban. Yleensä luovutettuihin soluihin päädytään siinä vaiheessa, kun toive omilla soluilla onnistumisesta on käytännössä olematon. Taustalla voi olla myös suvussa kulkeva periytyvä sairaus, jonka siirtyminen eteenpäin halutaan näin estää. Pari todellakin joutuu toistuvien hoitojen ja pettymysten ohella miettimään, ovatko he tarpeeksi hyviä vanhempia ja miten kertoa mahdollisesti syntyvälle lapselle asian. Samalla luovutaan luonnollisesta haaveesta saada geneettisesti oma lapsi, nähdä omat ominaisuutensa lapsessaan sekä oman ja puolison geenien yhdistelmä. On pareja, jotka eivät lähde näihin hoitoihin, vaan päätyvät joko lapsettomuuteen tai adoptioon tai sijaisvanhemmuuteen. Osalle pareista geneettinen perimä ei ole niin suuri asia ja he lähtevät hoitoihin. Ainakin yksityisillä klinikoilla luovutettuihin sukusoluhoitoihin siirtyvät käyvät juttelemassa myös psykologin kanssa, jotta tietävät varmasti mihin ovat ryhtymässä. Koska asia on herkkä ja vaikea, on myös hoitohenkilöstön ammattitaitoa suositella asian lykkäämistä, mikäli näyttää siltä, että pariskunta ei ole sitä valmis kestämään. Usein samalla on pohdittu myös adoption mahdollisuutta ja siten halua/kykyä tulla vanhemmaksi. Adoptiossa taustat selvitellään lapsen vuoksi, koska hän on jo kertaalleen kokenut hylkäämiskokemuksen eikä sen haluta toistuvan. Sukusolut ovat ennen hedelmöittymistä ja kohtuun kiinnittymistä todellakin vain soluja eikä niitä voi samalla tavoin verrata jo syntyneeseen lapseen.

- Toisin kuin adoptioon, lapsettomuushoitoihin ei seulota tulevia vanhempia millään tavalla, ei tiedustella parisuhteen taustoja, ei ole mitään kriteerejä että ovatko ns hyvät vanhemmat. En halua antaa omaa perimääni summa mutikassa kenelle tahansa, esim pariskunnalle jolla mielenterveys-, perheväkivalta- tai alkoholi-ongelmaa.

Oletko kolmonen miettinyt että voit saada luovutuksen sivutuotteena syövän



itsellesi, pumppaat kehoosi hormoneja ja mahdollisesti sairastut hengenvaarallisesti.



oli eilisissä tai toissa päivä uutisissa..

Olet väärässä. Juuri lähiaikoina lehdessä oli tieti, että tutkimuksen mukaan hormonihoidot eivät lisää esim. munasarjasyöpää!

Mä uskon, kirjoittaja no 2 ja muutkin vastustajat, että mä olen miljoona kertaa parempi äiti tulevaisuudessa kuin te. Ei vain sen takia, että osaan olla empaattinen - kyky joka teiltä puuttuu täysin, vaan sen takia että en itse itsekkäist syistä halua levittää sukuani eteenpäin perinnöllisen taudn takia. Meille ei siis täyttä geneettistä lasta tule tämän takia. Idiotismikin periytyy, ikävä kyllä. Meidän mahdolliset lapset tulee meille luovutettujen LAHJAsolujen avulla ja lapsi on ihan yhtä paljon minun kuin geneettinen lapsesi sun.



Sori kaveri, mutta kulttuuri ohitti geenit about 100 000 vuotta sitten, kun ihmisestä tuli (ainakin suurimmasta osasta) ajattelevia ihmisiä. Jos et tajunnut tätä kulttuurijuttua niin et ole kyllä tältä vuosisadalta.

Lahjamunasoluhoidossamme meillä ei ollut onni myötä. :( Nyt etsimmekin uudelleen hyväsydämistä ristiinluovuttajaa eli luovuttaisit munasoluja jollekin toiselle lapsettomalle pariskunnalle ja me pääsisimme uuteen lahjamunasoluhoitoon nopeahkolla aikataululla. Munasolujen luovutusta harkitsevat, mailatkaa mulle osoitteeseen: toiveikas@wippies.com

Nosto

Nosto

adoptoitavaksi.

Lapsi oli annettu adoptioon ja hän kiinnostui juuristaan aikuisiän kynnyksellä ja aloitti etsimään juuriaan. Äiti löytyi ja lapsella ja biologisella äidillä oli heti luontainen yhteys toisiinsa, sellainen selittämätön mitä ei muutoin synny kuin biologisen lapsen ja vanhemman välille.

- No juu. Mietis tilanneetta että tiedät tapaavasi biologisen äitisi. Eiköhän se selittämätön yhteys synny ihan siitä tiedosta että tämä nainen tässä on geneettisesti äitini. Olisi kiva nähdä koe, jossa lapsi laitetaan ihmisjoukkoon ja kehotetaan löytämään sieltä biologinen äiti.

Nuori tulee aikanaan kysymään miksi oma äitini hylkäsi minut miksi en kelvannut hänelle jne. loputtomiin. Itsetunto voi tuhoutua yms.

- No voi härreGUD. Adoptiossa ymmärrän tämän näkökannan. Mutta munasolujen luovutuksessa äiti ei todellakaan hylännyt, vaan lahjoitti elämän, jota ei olisi muuten syntynytkään.

SINÄ ET VOI OLLA TOSISSASI!! Ihan oikeasti - nyt täytyy jo huutaa, olen jo sen verran järkyttynyt tästä ketjusta.

Miten sinä - ja moni muu tässä ketjussa - voit olla noin todellisuudesta ja luonnollisuudesta vieraantunut ihmisparka? En ole se, jota tuossa yllä siteerasit, mutta minusta hänen kirjoituksessaan oli kyllä vissi perä! Etkö sinä ymmärrä lukemaasi tai osaa ottaa vastaan sitä mitä sinulle sanotaan? Mikä siinä on, että kerta toisensa jälkeen (useassa eri mediassa!) adoptoidut lapset (aikuisina) kertovat, että ovat kiitollisia kasvattivanhemmilleen, mutta silti kokevat, että *todellinen* äiti on muualla - hän on se äiti, jonka biologinen lapsi tämä aikuinen on. Ja tästä jo olemassa olevasta suullisesta tiedosta huolimatta aina löytyy teitä, joilla ei ole *omakohtaista* kokemusta adoptiolapsen osasta (tai sitten on, ja olette siksi noin rakkaudettomia yksilöitä?!), ja olette siitä huolimatta sitä mieltä, että niinkin luonnollinen - ja elin tärkeä - asia, kuin äidin rakkaus on "höpölöpöä"!

Ja usko nyt jo se asia, että ihmisen alku -> sukusolo (munasolu tai siittiö), ei voi koskaan olla LAHJA (irrallista, tunteetonta, epäorgaanista materiaa) vaan se on aina elävän, hengittävän, tuntevan, rakkautta tarvitsevan ihmisyksilön alku - osa sukunsa geeniperintöä, jolla näin ollen tulisi olla oikeus syntyä oman sukunsa täysivaltaiseksi jäseneksi.

Te leikitte nyt sellaisilla asioilla, joista teillä ei (selvästikään) ole ymmärrystä. Aiotko sanoa kipuilevalle 16 vuotiaallesi (joka siis todellisuudessa onkin naapurin Martan kipuileva 16 vuotias), kun hän tätä asiaa tulevaisuudessa kyseenalaistaa ja ihmettelee, että "höpötihöpöti höp vaan"? Katsos kun se vauva kasvaa aikuiseksi ihmiseksi. Mutta ai niin - sinähän vain halusit kokea raskauden, synnytyksen, imetyksen ja vanhemmuuden.

t. Se, joka tätä sukusolukikkailua jyrkästi aiemminkin vastusti - en muista numeroa.

Mikä siinä on, että kerta toisensa jälkeen (useassa eri mediassa!) adoptoidut lapset (aikuisina) kertovat, että ovat kiitollisia kasvattivanhemmilleen, mutta silti kokevat, että *todellinen* äiti on muualla - hän on se äiti, jonka biologinen lapsi tämä aikuinen on.

No, se kertoo siitä että sinä olet tainnut lukea mediaa aika valikoivasti omia mielipiteitäsi noudattelevia kirjoituksia suodattavat rillit päässä. Lukuisat adoptiolapset kerta toisensa jälkeen ovat myös sanoneet, että biologisten vanhempien tunteminen on ihan kivaa mutta todellinen äiti on se joka on kasvattanut ja rakastanut.

Ja tästä jo olemassa olevasta suullisesta tiedosta huolimatta aina löytyy teitä, joilla ei ole *omakohtaista* kokemusta adoptiolapsen osasta (tai sitten on, ja olette siksi noin rakkaudettomia yksilöitä?!), ja olette siitä huolimatta sitä mieltä, että niinkin luonnollinen - ja elin tärkeä - asia, kuin äidin rakkaus on "höpölöpöä"!

Kuka on sanonut että äidinrakkaus on höpönlöpöä? Ei kukaan. On vain kyseenalaistettu se virheellinen väittämä, että vaadittaisiin geneettinen side äidinrakkauden syntymiseen. Vielä hölmömpi on tuo väitteesi tuossa yllä, että todellinen äiti on joku jota ei ehkä ole koskaan nähnytkään ja joka ei varmasti rakasta niin kuin se joka on munasolulahjan saanut.

Ja usko nyt jo se asia, että ihmisen alku -> sukusolo (munasolu tai siittiö), ei voi koskaan olla LAHJA (irrallista, tunteetonta, epäorgaanista materiaa) vaan se on aina elävän, hengittävän, tuntevan, rakkautta tarvitsevan ihmisyksilön alku -

Mikäs sen hienompi lahja voisikaan olla. Rakkautta hän varmasti tulee saamaan.

osa sukunsa geeniperintöä, jolla näin ollen tulisi olla oikeus syntyä oman sukunsa täysivaltaiseksi jäseneksi.

Juupa juu ja läpäläpä. Adoptoitu lapsi saattaa voida paljon paremmin adoptiosukunsa täysivaltaisena jäsenenä kuin biosukunsa sellaisena, ja . lahjoitetuista sukusoluista lähtenyt ihmisenalku syntyykin OMAN sukunsa täysivaltaiseksi jäseneksi siinä missä kuka tahansa muukin. Vaihtoehtona hänellä sitä paitsi ei yleensä ole sitä, että hän syntyisi biologisen sukunsa jäseneksi vaan jos ko. alkiota ei käytettäisi hoidoissa niin tämä ihmistaimi jäisi yksinkertaisesti syntymättä. Olisiko se kipuilevan 16-vuotiaan mielestä parempi vaihtoehto, olla kokonaan olematta olemassa?

Te leikitte nyt sellaisilla asioilla, joista teillä ei (selvästikään) ole ymmärrystä. Aiotko sanoa kipuilevalle 16 vuotiaallesi (joka siis todellisuudessa onkin naapurin Martan kipuileva 16 vuotias), kun hän tätä asiaa tulevaisuudessa kyseenalaistaa ja ihmettelee, että "höpötihöpöti höp vaan"?

Niin, siis mitä se 16-vuotiaani kysyy (ei naapurin Martan)? Vastaus riippuu luonnollisesti siitä. Vakaviin kysymyksiin vastataan asiallisesti. Sinä itse nyt vähän höpötät, kun oletat että lahjasoluista syntyneet lapset ovat todellisuudessa naapurin Martan.

Katsos kun se vauva kasvaa aikuiseksi ihmiseksi.

Tiedetään. Eikö olekin hienoa?

Mutta ai niin - sinähän vain halusit kokea raskauden, synnytyksen, imetyksen ja vanhemmuuden.

Rikoksista kaamein... Ja jos vanhemmuuden pestinsä hoitaa hyvin niin lapset ovat varmasti katkeria lopun ikäänsä...

täällä nimenomaan oli kahden luovutetusta munasolusta syntyneen lapsen äiti joka oli vittuuntunut juuri tällaisesta naurettavasta sentimentaalistesta bullshitistä mitä sinä suollat täällä....

Ja tästä jo olemassa olevasta suullisesta tiedosta huolimatta aina löytyy teitä, joilla ei ole *omakohtaista* kokemusta adoptiolapsen osasta (tai sitten on, ja olette siksi noin rakkaudettomia yksilöitä?!), ja olette siitä huolimatta sitä mieltä, että niinkin luonnollinen - ja elin tärkeä - asia, kuin äidin rakkaus on "höpölöpöä"!

todellisen alkuperänsä. Kerrotaanko vierailla soluilla alkunsa saaneille että on taustaltaan eri sukuun kuuluva ja milloin tämä tieto pläjäytetään sen lapsen silmille ja korville.



Hoidoilla saadut ei välttämättä kyliltä kuule totuutta niin kuin adoptiolla hankitut lapset tulee kuulemaan. Adoptoidut saa todennäköisesti kuulla olevansa jonkun muun lapsia mutta miten on näissä munasoluluvutetuissa tapauksissa

Nosto