Munasolujen luovutusta harkitsevat

Keskustelija, joka kirjoitit viestit 21+84 lue viestini nro 90 ja ota rohkeasti yhteyttä minuun! T:ap

tietoa geneettisestä taustastani. Mummun isän henkilöllisyydestä ei mitään tietoa, välit poikki toisen isoisän sukuun joten ei mitään hajua heidän sairauksistaan, isän sukulaisista suuri osa kuolleet ajat sitten ilman diagnooseja vaikka sairauksia olikin... jne. Ei tarkkoja sukuselvityksiä tarvita kuin äärimmäisissä poikkeustapauksissa ja silloinkin on usein hyväksyttävä se, että kaikesta ei vaan ole tietoa.

lukee hänen henkilötiedoissaan, jotka terveydenhoitoviranomaisilla. Aivan varmasti jollain lääkärikäyntikerralla, kun lapselle haetaan diagnoosia johonkin häntä sillä hetkellä vaivaavaan sairauteen, tulee puheeksi perimä - esiintyykö suvussa ko. sairautta. JA siinä yhteydessä lääkäri todennäköisesti ottaa esille sen, ettei riskiä tiedetä, koska lapsen geneettisestä taustasta ei ole kokonaisuudessaan tietoa. Asiaa ei pääse karkuun eikä sitä voi koskaan unohtaa, vaikka monet niin haluavaisivatkin.

.

Nostelempa tätä viestiketjua vähän ylemmäs, jos 101 ja 102 viestejä koskevat olisivat tällä saitilla.

T: AP

Ehkä ihmiset ovat ymmärtäneet oman parhaansa? (Ja myös muiden parhaan - ei tämä ole hyvä ratkaisu kenellekään).

Te jotka piditte munasolujen luovutusta epäeettisenä. Koskeeko näkemyksenne myös luovutettuja siittiöitä vai onko se eriasia? Niitähän ei tarvitse vartavasten hormoneilla kasvattaa, joten muuttaako se niiden käytön mielessänne sallituksi? Ja sinulle joka kirjoitit luovutetuilla munasoluilla syntyvän lapsen jäävän "orvoksi" jos isä kuolee, jäävätkö myös ne lapset joiden isukki on joku muu kuin se jonka nimi on paperissa "orvoksi" äidin kuolessa??

Nostan

Eihän niitä tehtäsi, herran jestas :-D Jos syöpäriski nousisi hoitojen takia merkittävästi, eihän niitä tehtäisi ainakaan Suomessa! Palaapas tälle vuosituhannelle sieltä :-)

Meilläkään ei olisi näitä ihania lapsia ilman hedelmöityshoitoja. Omista eväistä tehtiin, mutta tavallisin konstein ei olis onnistunut.

Tämäkin luki kyseisen lehtiartikkelin ja löysi tämän viestiketjun.

Ja toiveikas tietääkin, kuka olen..

meillä jäi myös alkioita yli oman tarpeen.

meillä lapsia on nyt 4, ja pakkaseen jäi 9 hyvää alkiota.

me päätimme luovuttaa alkiot eräälle tietylle pariskunnalle.



homma meni helposti. varasimme ajan hoitopaikkaamme, jossa lääkäri haastatteli meitä ensin noin40min. varmisti, että motiivimme on oikea luovutukseen, ja olemme ajatelleet asian perusteellisesti.

sitten täytimme pari paperia, joilla rekisteröidyimme sukusolujen luovuttajiksi.



yksi paperi oli sitä varten, että sillä luovuimme alkioistamme. siihen sai laittaa ehdot jotka koskevat niitä alkioita. esim, että alkiot menevät pariskunnalle maija ja matti meikäläinen, tai että alkiot käytetään julkisen puolen hoidoissa oleville tai yksityisen, tai vaikka naisparille tai mitä sitten itse haluaakin.



tämä pariskunta jolle me halusimme luovuttaa alkiot, asuu kaukana ja he käyvät PAS edeltävät hormonihoidot+ultrat kotipaikkakunnallaan, ja siirto tehdään sitten täällä meidän hoitopaikassa jossa alkiot ovat pakastettuna. aika riskipeliä alkaa niitä sieltä pakkasesta siirtelemään eri kaupunkiin toiselle klinikalle.



onnea matkaan ketjun AP:lle.

ehkä jossain vaiheessa aion vielä luovuttaa munasoluja, mutta nyt se ei vielä vuoteen ole ajankohtaista, kun nuorimmaiset, kaksoset, ovat vasta 2kk.



ja ihan oikeasti niille tiedoksi, jotka eivät tiedä, että adoptio ei ole mitenkään yksinkertainen ja helppo prosessi. ei niitä lapsia tosta vaan haeta jostin kiinasta.

me aikanaan lapsettomuushoitojen alussa mietimme adoptiota, mutta koska miehelläni ja minulla on 13v ikäeroa, ei löytynyt kohdemaata, josta olisimme saaneet adoptoitua.

vanhempien tulee olla monessa kohteessa yli 30v, mutta lapsen ja vanhemman vanhemman välinen ikäero voi olla max 45v. lisäksi pitää olla ollut 3v naimisissa, pitkääkään avoliittoa ei noteerata..

ja koko prosessiin adoptioneuvontoineen ja lapsen odotuksineen voi mennä jopa 5v..

ja rahaa palaa sellaiset 15000-20000e.

nämä tiedot voivat olla muuttuneet, me käsiteltiin tätä adoptioaihetta noin 5-6v sitten. (sen jälkeen ollaan hoidoilla siis saatu ne 4 lasta= ) )

ei se adoptio ihan niin käy täältä suomensta, kuin julkkiksill jenkkilässä..

munasoluja milloin vain, jos saisin siitä sellaisen korvauksen, joka kattaa mielestäni melko tuskalliset punktion jälkeiset kivut, poissaolot työstä sekä matkakulut. Olen luovuttanut kahdesti, ja tuntenut itseni todella tärkeäksi ja hyödylliseksi piikitellessäni täsmällisesti. Prosessi on kuitenkin sitova ja elimistöä kuormittava, sitä ei käy kenenkään kieltäminen, eikä minusta 250 euroa ole riittävä korvaus siitä, että joku rusauttaa neulan läpi alapäästäni :(. Kipu ja särky on kalliimpaa.

Munasolujen luovuttamisen korvauksista voi tietysti olla montaa mieltä. Ehkä summa on liian pieni. Mutta jos itse voisin luovuttaa munasolujani, kannustimena ei todellakaan olisi raha, vaikkakin hormonihoito voisi joitain oireita aiheuttaa tai munasolupunktio toimenpiteenä ei välttämättä niin miellyttyvä kokemus ehkä olisi. Toisin sanoen kannustimena itselläni toimisi vain ja ainoastaan mahdollisuuden antaminen lapsettomille saada kauan kaivattu lapsi/lapsia. Asennoituminen prosessiin on mielestäni tärkeää, silloin myös fyysiset ja henkiset asiat ovat balanssissa.

KIva kuulla, että olette luovuttaneet jäljelle jääneet alkoit jollekin lapsettomalle pariskunnalle! Itsekin lapsettomuudesta kärsivänä olen antanut mahdollisuuden omalla tavallani jollekin lapsettomalle pariskunnalle. Olen todella iloinen, että mulle tällainen mahdollisuus "siunaantui". Tiedän todellakin, mitä se merkitsee vastapuolelle!

haluaisin tietää miten munasolujen lahjoittaminen toimii,kun voisin harkita luovuttamista jos tietäisin asiasta enemmän. en ole nimittäin koskaan asiaan törmännyt,olen vain kuullut ilman suurempaa asiasta selvää ottamista (joku varmaan syyttää ikääni asiasta) Olen siis 22-vuotias tällä hetkellä yhden lapsen äiti,mutta tulevaisuudessa voisin toista harkita. olisi hienoa jos voisin auttaa lapsetonta pariskuntaa täyttämään heidän suuren toiveensa =)

Olen harkinnut asiaa viisi vuotta (toisen lapseni syntymästä saakka). Ikää on 32v eli aika pian pitäisi tehdä päätös, koska pitäisi olla alle 35v.



Sytiä miksi en ole vielä luovuttanut:



- Toisin kuin adoptioon, lapsettomuushoitoihin ei seulota tulevia vanhempia millään tavalla, ei tiedustella parisuhteen taustoja, ei ole mitään kriteerejä että ovatko ns hyvät vanhemmat. En halua antaa omaa perimääni summa mutikassa kenelle tahansa, esim pariskunnalle jolla mielenterveys-, perheväkivalta- tai alkoholi-ongelmaa. Olen seurannut erään lapsettomuushoidossa olevan pariskunna tarinaa, heillä on mm henkistä väkivaltaa, alistamista ja miehen ongelmallista alkoholinkäyttöä. Sellaiseen perheeseen en lasta antaisi en siis myöskään minun soluistani heille kasvavaa lasta. Kun en voi mennä takuuseen millaisille vanhemmille soluistani syntyvä lapsi menisi, niin en voi ottaa riskiä.



- toinen on se, ettei mikään laki velvoita kertomaan lapselle hänen alkuperäänsä. Entä jos lapselle tulee vakavia sairaksia myöhemmällä iällä, joihin tarvitaan perimätietoja? Vanhemmat voivat pimittää kaiken tämän tiedon lapselta. Minusta myös jokaisen kuuluu saada tietää taustastaan, vaikka ongelmia ei olisi.



- 250 euroa on liian pieni korvaus kivusta ja särystä, joita munasolunluovutushoito tuo mukanaan. Ennen siitä sai yksityisklinikoilla 500-600 euroa, se on jo kohtuullisempi. Ei se piikityshoito ja muut korvaudu rahalla, mutta nimellinne korvaus on lähinnä vitsi, etenkin kun tulee töistä poissaoloja, eihän tuo korvaa edes menetettyjä työ tunteja.



Tutulle voisin luovuttaa, kun tietäisin millaiset vanhemmat lapsi saa, ihan ilman korvaustakin. Mutta tuntemattomalle... en tuskin koskaan. Maailma on täynnä hylättyjä lapsia, jos ei omilla soluilla lasta saa niin mielestäni adoptio on seuraava askel. Siinä joutuu toki pitkään prosessiin, jossa myös seulotaan tarkkaan kenestä on äidiksi ja isäksi, millaisiin olosuhteisiin lapsi pääsee jne.



Tämä on minun mielipiteeni asiaan...

Lue tämä viestiketju kokonaan, löytyy paljon tietoa munasolujen luovuttamisesta. Lisäksi voit käydä netissä lapsettomuusklinikoiden sivuilla mm Väestöliitto, Ovumia, Felicitas, Ava-klinikka jne. Kysy, jos et jotain tietoa löytänyt tai jokin asia jäi epäselväksi. Vastaan, jos vain suinkin osaan. Tietenkin voit tiedustella asiaa myös sähköpostitse tai puhelmitse esim. kyseisiltä klinikoilta.

Montako kertaa voi luovuttaa, entä kuinka kauan luovutusprosessi kestää?

Luovutusprosessi kestää n. 2-4vkoa riippuen siitä, tehdäänkö koeputkihedelmöityshoito ns. lyhyellä vai pitkällä kaavalla. Kolme kertaa taitaa olla tavallisin munasolujen luovutusten suositusmäärä, olen kyllä kyllä lukenut että joku on viisi kertaakin luovuttanut.

En usko minäkään, että hedelmöityshoitojen hormonihoidot lisäisi syöpää!!! Tehdäänhän niitä nykypäivänä tosi paljon ja lisääntyvissä määrin!!!

...sydämestäni, että AP:lle löytyy luovuttaja!!! ONNEA!

Ihmiset ovat niin ahdasmielisiä...olen toista kertaa luovuttamassa munasoluja jollekin apua tarvitsevalle...mitä pahaa minä teen? On ihmisiä, ketkä katsovat minua kuin mielenvikaista, jos satun kertomaan heille. Haluan tehdä hyvää. Haluan auttaa. Mitä pahaa siinä on?