Lue keskustelun säännöt.
Mä väitän, että monet äidit antavat uskotella itselleen,
17.06.2011 |
että lapsi viihtyy/pärjää hoidossa hyvin, koska heille itselleen ei ole mahdollista kestää lapsen vaativuutta ja kaikkea sitä, mitä pienen lapsen rinnalle 24/7 vaatii. He vakuuttelevat toinen toisilleen hymy naamalla, että lapsi viihtyy niin hyvin, kun se on saanut kavereita ja kyselee vapaapäivinäkin hoidon perään, eikä malttaisi lähteä hoidosta jne. Kaikki tämä otetaan perusteeksi sille, että lapselle nyt paras paikka onkin päivähoito.
No, tosiasiassa pienelle lapselle se ei ole koskaan näin. Ei ole olemassa sellaista ihmisen lasta, jonka aivot olisivat alle 3-vuotiaana kehittyneet sille tasolle, että he nauttisivat jostain syystä enemmän lapsiryhmässä ja vieraiden aikuisten kanssa olemisesta kuin oman äitinsä tai isänsä kanssa olemisesta.
Lapsi kysyy, mennäänkö tänään hoitoon, koska hän ei vielä hahmota aikaa ja haluaa tietää mitä tapahtuu. Hän saattaa ikävöidä joitain ryhmässä olevia ihmisiä hetkellisesti, mutta se ei tarkoita että hän viettäisi mielellään pitkän päivän heidän kanssaan vuoden ympäri. Pieni lapsi elää egosentristä elämää aivojen kehityksen takia, eikä alle 3-vuotias muodosta syviä ystävyyksiä, se ei ole mahdollista. Lapsi ei "malta lähteä" hoidosta, koska hänella voi olla siirtymän ongelmaa tai hän haluaa näyttää hakevalle vanhemmalleen, mitä hän oli tekemässä.
Takaisin aloitukseeni. Monet äidit uskottelevat itselleen esim yllämainituilla perusteilla, että lapsen on parasta olla hoidossa. On ehkä liian tuskallista hyväksyä se, että asia ei oikeasti ole niin, ei edes niillä kaikkein kehittyneimmillä lapsilla.
Kommentit (98)
Enkä edes kuvittele itse sairaslomalaisena hoitavani ylivilkasta, jatkuvaa vahtimista tarvitsevaa erityislasta :). Lälläslää, mulla onkin lapselle hyvä hoitopaikka ja siellä viihtyy oikein hyvin!
Halkea kateudesta, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.. sinun ei olisi kuulunut saada lasta ollenkaan. Harmittaa, että sitten sellaiset rakastavat ihmiset eivät saa lapsia ollenkaan ja sinun kaltaisesi saavat :(
Olen todellakin saanut peräti 4 lasta, ja tässä asiassa on vielä ollut mieletön tuuri: olen tullut raskaaksi aina, kun olen halunnut, synnyttänyt helposti ja saanut terveitä lapsia! Tämä on elämäni suurin onni ja lasteni kasvatus elämäni tärkein tehtävä. Ja olen hoitanut heidät hyvin mieheni kanssa. Mutta elämääni on mahtunut myös kouluttautuminen ja mielenkiintoinen kutsumusammatti. Revi siitä!
Ainakin Sinkkonen on sanonut, että jokainen kuukausi jonka alle 2v saa olla kotihoidossa, on hänen kehitykselleen tärkeää. Missään en ole törmännyt siihen että joku asiantuntija sinun mainitsemallasi tavalla olisi tehnyt ehdottomia rajoja. Mistä olet tuon lukenut??
Ainakin tällä palstalla on esitetty Keltinkangas-Turhasen ajatuksena juuri tätä kolmen vuoden ikärajaa ja jokaisessa keskustelussa on aina se sama kommentti siitä, että alle 3-vuotiaan paikka on psykologien mukaan aina kotona. Googlaa itse jos et usko.
Päiväkodissa itsekin harjoittelussa ollessani kävi selväksi, että osalle alle 3-vuotiaista lapsista päiväkoti oli ihan jees paikka, jossa he pystyivät hyödyntämään sen tarjoamia kivoja juttuja ja olivat tyytyväisiä, varsinkin jos hoitopäivät eivät olleet kovin pitkiä. Osa pienemmistä taas oli ihan järkyttyneitä alkuun kun äiti häipyi paikalta. Sanonpahan vaan, että tämän alan 'tutkimustieto' on pelkkää mutua ja propagandaa suuntaan tai toiseen, järkevä ihminen tarkkailee itse oman lapsensa sopeutumista ja vetää johtopäätökset aivan itse.
jos tunnustaa, että lapsella ei ole parasta olla hoidossa, mutta vaihtoehtoa ei ole, kuin että ei tunne asiasta minkäänlaista syyllisyyttä. Empatiakyky on äidin tärkein ominaisuus ja siihen kuuluu sen ymmärtäminen, että paras on aina vanhempien luona, jos he eivät ole henkisesti sairaita tai just empatiakyvyttömiä.
En tajua alle 3v lasten virikehoitoa. Mutta toisaalta päivähoito on ihan jees vaihtoehto, lapsista tulee sielläkin tasapainoisia ja sielläkin he kehittyvät hyvin, sielläkin he voivat pitää perusluottamuksensa ja uskonsa aikuisiin.
Ja päivähoito on se ainoa asia, joka mahdollistaa naisten tasa-arvon työmarkkinoilla. Suuri asia, josta minä ainakaan en ole valmis luopumaan. Eikä toivon mukaan tyttärenikään.
lto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei Suomessa ole yhdenkään äidin pakko mennä töihin ennen kuin lapsi on 3v. Täällä on kotihoidon tuki ja jos se ei riitä, saa toimeentulotukea. Tarkoitit ilmeisesti, että jotkut äidit elävät yli varojensa lapseen nähden, ja kun tätä elämää ei sitten olekaan varaa elää, niin laitetaan lapsikin "tienaamaan" jo ajoissa jotta äiti pääsee töihin ja voi yrittää rämpiä ylikalliissa elämäntyylissään eteenpäin. Elämä on valintoja, joita Suomessa on mahdollista onneksi tehdä.
Näin puhuu joku "nurmijärveläisäiti" jonka mies tienaa 10 000 € kuussa ja tuo ostokset tila-autolla kotiin. Helppo huudella että "elämä on valintoja". Mitenköhän suu laitettaisiin jos mies ilmoittaisi että olen nyt viisi vuotta kotona, elätä sinä perhe, eihän rahalla ole väliä vaan lasten parhaalla, elämä on valintoja!
Näin puhuu joku "nurmijärveläisäiti" jonka mies tienaa 10 000 € kuussa ja tuo ostokset tila-autolla kotiin. Helppo huudella että "elämä on valintoja". Mitenköhän suu laitettaisiin jos mies ilmoittaisi että olen nyt viisi vuotta kotona, elätä sinä perhe, eihän rahalla ole väliä vaan lasten parhaalla, elämä on valintoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni vasta 5-6-vuotinen alkaa kaivata toimintaa ryhmässä ja sekin pienryhmässä muutama tunti kerrallaan. Jos alle 3-vuotias lykätään päivähoitoon, häiriintyy kiinnittyminen omaan äitiin.
Moni äiti rauhoittelee omatuntoaan sillä, että lapsi viihtyy niin hyvin päiväkodissa ja kaipaa kavereitaan. Kukaan ei kysy lapselta, mitä hän haluaa, sillä aikuisten tarpeet rynnivät edelle.
Hyvä, ap. Kirjoitus olisi voinut lähteä minun näppäimistöltäni.
Mitä kaikkia tukia voi saada kotona olemiseen, jos perheen tulot ovat alle2000e /kk - verot.
Siihen päälle omat tulot n. 400e mitä kela maksaa, voimmeko saada muita tukia mistään?
Asumme asuntoosakkeessa jonka omistamme!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että kun perheeseemme syntyi kaksosvauvat, olisi hyvä äiti ottanut esikoisenkin kotiin. Mutta onneksi säilytimme hänen päivähoitopaikkansa, sillä kävin kaksosvauvojen kanssa jaksamiseni äärirajoilla ja lävitse myös synnytyksen jälkeisen masennuksen. Jaksoin juuri huolehtia kahden alkuun erirytmisen vauvan imetykset ja muun hoidon, tuskin siinä olisi enää paljon askarreltu tai rampattu kerhoissa esikoisen kanssa. Mutta minun ei tarvitse todistella kenellekään, että ratkaisu olisi ollut esikoiselle paras. Ehkä se oli kuitenkin riittävän hyvä. Se oli välttämätön, jotta tunsin ylipäänsä selviäväni hengissä ensimmäiset kuukaudet. Minusta ei kuoriutunutkaan superäitiä vaan uupunut ja kärtsy mamma, joten oli vain elettävä tilanteen mukaan. Lisää lapsia ei ehdottomasti tule.
jos tunnustaa, että lapsella ei ole parasta olla hoidossa, mutta vaihtoehtoa ei ole, kuin että ei tunne asiasta minkäänlaista syyllisyyttä. Empatiakyky on äidin tärkein ominaisuus ja siihen kuuluu sen ymmärtäminen, että paras on aina vanhempien luona, jos he eivät ole henkisesti sairaita tai just empatiakyvyttömiä.
Millä tavalla päättelit, ettei ihminen voi olla empaattinen, mikäli ei tunne syyllisyyttä siitä, että on laittanut lapsensa hoitoon 2-vuotiaana? Nimenomaan voi olla empaattinen, nähdä hoidon hyvät ja huonot puolet ja tuntea lapsensa vahvuudet ja heikkoudet - ja näillä perustein voi tehdä harkitun ratkaisun, milloin omassa perheessä ja kyseisellä lapsella on oikea aika mennä hoitoon. Esim. meillä jokaisen kolmen lapsen kanssa tuo aika on ollut hiukan eri aikaan. :DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syyllisyyttä, enkä huonoa omaatuntoa päivääkään siitä, että lapset ovat menneet hoitoon jopa alle kaksivuotiaana.
Kumpikin on fiksu, kehittynyt ajoissa, sosiaalinen, hyväkäytöksinen, kavereita on ja ajoissa oppineet lukemaan. Jokainen tekee omat valintansa. Eikä kysymys ollut siitä, etten olisi lapsia kestänyt. Elämäntilanteessa se oli pakollinen valinta, koska silloin aviopuolisoni vielä opiskeli, emmekä olisi tulleet muuten toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että kun itkua pukkaa kun luen näitä juttuja.
Olen siinä tilanteessa että lapset on laitettava hoitoon. Olen vitkutellut jo kauan kun en haluaisi.
Kirjoitin toiselle palstalle pojastani joka ei osaa leikkiä ja hänellä on jotain jonka uskoisin korjaantuvan hoidossa koska saisi ikäseuraa ja muiden aikuisten mallia. Mutta tämä on vain äidin mielipide, ehkä otan asian puheeksi neuvolassa jossa käydäänkin ensi viikolla.
Toinen on se että mieheni ei jaksa kohta enää. Juu, itse olemme valintamme tehneet mutta ei nyt auta muutoksen tuuletkaan. Velkaa on paljon mutta niin on töitäkin. On taas kerran työhuippu ja miehellä terveys reistaa. Hän tarvitsisi apuani kipeästi. Sen verran haastava työ on että ketään ei keretä kouluttaa ja mulla on siihen valmiiksi jo melko hyvä tieto/taito.
Joudumme siis laittamaan lapsemme hoitoon, ainakin joksikin aikaa. Pienempi on vajaa 2 vuotias joten voitte uskoa että en haluaisi. En nauti älyttömästi tästä kotona olostakaan mutta mieluummin hoitaisin lapseni itse. Onneksi saatamme pystyä kiireen helpotettua pitämään lapset useampana päivänä viikossa kotona ja myöhemmin talvella ei välttämättä tarvitse mennä hoitoon ollenkaan.
Ja niinkuin luulin että olisin voinut hoitaa lapseni itse kotona =/ Tuntuu pahalle eikä syyllistäminen helpota tilannetta. Ja kauan kaivattu 3. lapsikin saa jäädä odottamaa parempaa aikaa..
Toimeentulotuki ei ole mikään automaattinen etuus, eikä ole todellakaan tarkoitettu että kukaan laskee elämäänsä sen varaan. Se on tarkoitettu vain tilapäiseen käyttöön, kun rahat eivät jostain syystä joku kuukausi riitäkään. Jos kotihoidontuki ja miehen palkka ei riitä elämiseen niin sitten on todellakin mentävä töihin. Onneksi äänestin kokoomusta niin ehkä tulevaisuudessa saadaan tällaisetkin edut poistettua laiskoilta mammoilta, jotka eivät viitsi mennä töihin. Yhteiskunnan ei ole tarkoitus elättää vaan on todellakin tarkoitettu että kaikki osallistuvat yhteisiin kustannuksiin.
Varmasti pienen lapsen paras paikka on kotona mutta kyllä päiväkodissakin voi ihan täysipäisiä muksuja kasvaa. Muutenhan suurin osa 70-luvulla syntyneistä olisi aivan täysiä kaistapäitä, silloin kun äitiysloma oli aivan mitättömän pituinen.
Pelätään lapsen jäävän jotain vaille, ellei virikkeellisty päiväkodissa ammattilaisten ohjauksessa.
Eivät todellakaan jää mitään paitsi.
mutta on se vaan niin, että joidenkin äitien on PAKKO mennä sinne töihin. Kyse ei ole siitä, etteikö kestä lastaan... Ettei ihan aina tarttis yleistää täällä...
Tässä tämä vakio kommentti taas. Kun kyse ei olekaan siitä etteikö olisi tilanteita jossa hoitoon vieminen on ainoa mahdollisuus.Kukaan ei kuitenkaan pakota lasta pistämään päiväkodin isoon lapsiryhmään. Jokainen vanhempi voi aiankin yrittää löytää hoitopaikan joka on lapselle turvallinen.Alle kolmevuotiaille päiväkoti on useinmiten huono valinta.
että äiti palaa töihin sen perusteella mikä on parasta lapselle? Ts. kuten tuo edellinen kirjoittaja väittää uskovansa, lapsi viedään päiväkotiin virikkeellistymään.
Meillä ei ole viety virikkeellistymään, vaan äiti on mennyt töihin. Siitä on seuraus se, että lapsi menee päiväkotiin.
Äiti ei siis ole mennyt töihin, jotta lapsen voi viedä päiväkotiin, vaan lapsi on mennyt päiväkotiin, koska äiti on mennyt töihin.
Emme ole pelänneet lapsen jäävän mistään paitsi, jos ei pääsisi päiväkotiin. Se ei todellakaan ole se lähtökohta.
Näin se on.
Tuttavaperheeni korostaa ihan luonnottomuuteen saakka, miten kivaa kaksivuotiaalla on hoidossa ja miten paljon hän haluaa seuraa.
Niin se ei tosiaankaan mene.
Tämä kasvava "trendi" äitien kohdalla onkin ehkä suurin huolenaihe päivähoidon kasvattajien keskuudessa.
Ei lasta pidä rangaista siitä että äiti ei pysty ylläpitämään ylikallista elintasoaan.