Lue keskustelun säännöt.
Mä väitän, että monet äidit antavat uskotella itselleen,
17.06.2011 |
että lapsi viihtyy/pärjää hoidossa hyvin, koska heille itselleen ei ole mahdollista kestää lapsen vaativuutta ja kaikkea sitä, mitä pienen lapsen rinnalle 24/7 vaatii. He vakuuttelevat toinen toisilleen hymy naamalla, että lapsi viihtyy niin hyvin, kun se on saanut kavereita ja kyselee vapaapäivinäkin hoidon perään, eikä malttaisi lähteä hoidosta jne. Kaikki tämä otetaan perusteeksi sille, että lapselle nyt paras paikka onkin päivähoito.
No, tosiasiassa pienelle lapselle se ei ole koskaan näin. Ei ole olemassa sellaista ihmisen lasta, jonka aivot olisivat alle 3-vuotiaana kehittyneet sille tasolle, että he nauttisivat jostain syystä enemmän lapsiryhmässä ja vieraiden aikuisten kanssa olemisesta kuin oman äitinsä tai isänsä kanssa olemisesta.
Lapsi kysyy, mennäänkö tänään hoitoon, koska hän ei vielä hahmota aikaa ja haluaa tietää mitä tapahtuu. Hän saattaa ikävöidä joitain ryhmässä olevia ihmisiä hetkellisesti, mutta se ei tarkoita että hän viettäisi mielellään pitkän päivän heidän kanssaan vuoden ympäri. Pieni lapsi elää egosentristä elämää aivojen kehityksen takia, eikä alle 3-vuotias muodosta syviä ystävyyksiä, se ei ole mahdollista. Lapsi ei "malta lähteä" hoidosta, koska hänella voi olla siirtymän ongelmaa tai hän haluaa näyttää hakevalle vanhemmalleen, mitä hän oli tekemässä.
Takaisin aloitukseeni. Monet äidit uskottelevat itselleen esim yllämainituilla perusteilla, että lapsen on parasta olla hoidossa. On ehkä liian tuskallista hyväksyä se, että asia ei oikeasti ole niin, ei edes niillä kaikkein kehittyneimmillä lapsilla.
Kommentit (98)
Pelätään lapsen jäävän jotain vaille, ellei virikkeellisty päiväkodissa ammattilaisten ohjauksessa.
Eivät todellakaan jää mitään paitsi.
En usko että alle kolmevuotiaiden kohdalla tämä on hoitoonpanon syy, kyllä pikemmin itselle selitys koska lapsen hoito tuntuu syystä tai toisesta liian hankalalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kotona 3-vuotiaaks.
miten koko muu maailma voi olla niin tyhmä?
en tajuu.
on kotona 3-vuotiaaks.
miten koko muu maailma voi olla niin tyhmä?
en tajuu.
Suomi on melkein ainoa maa jossa alle 2vuotiaita hoidetaan ryhmähoidossa kesim. 35t/viikossa.Valtaosa OECD maiden alle kolmevuotiaista hoidetaan joko kotona äidin tai hoitajan toimesta tai sitten hyvin lyhyitä aikoja päiväkodeissa.Tämä on totuus josta ei kyllä vahingossakaan Suomessa kerrota.
muita, kun tämä on taas tätä tappelua, mutta tiedänpä yhden äidin, joka kysyi vähän reilu 2-v, että haluatko, että äiti menee töihin, niin voidaan ostaa kaikkia kivoja leluja? Ja kertoo sitten kaikille, kuinka 2v halusi ITSE hoitoon...
Sanoin kyllä, että kai kysyit lapselta haluaako olla äidin kanssa kotona - olisi siihenkin varmaan vastannut kyllä. Loukkaantui - ei haittaa minua.
seimeen mennään 2 kk ikäisinä ja kouluun 2,5-vuotiaana monessa länsimaassa. eikä ampuilla koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menevät kouluun neljävuotiaana. Koulupäivät ovat 9-15.30 joka ikinen päivä maanantaista perjantaihin.
Sitä ennen käyvät yleensä esikoulussa kolmivuotiaasta, joka päivä, vaikka äiti olisikin kotona...
seimeen mennään 2 kk ikäisinä ja kouluun 2,5-vuotiaana monessa länsimaassa. eikä ampuilla koulussa.
Sinä se puppua puhut. Kannattaisi ottaa selvää ihan oikeasti.On vanhempia jotka vievät hyvinkin pienet lapset jopa ryhmähoitoon, mutta tämä hyvin pieni osuus äideistä. Unicefin viimeisessä raportissa tämä selvästi todetaan että valtaosa alle kolmevuotiaista hoidetaan kotipiirissä.Vaikka lapset usein menevätkin jonkinlaiseen ryhmähoitoon pieninä on kyse vain joistakin tunneista korkeintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menevät kouluun neljävuotiaana. Koulupäivät ovat 9-15.30 joka ikinen päivä maanantaista perjantaihin.
Sitä ennen käyvät yleensä esikoulussa kolmivuotiaasta, joka päivä, vaikka äiti olisikin kotona...
Kyse siis alle 3-vuotiaista.
Voi minä olisin niin mielelläni kotona vielä vuoden, pääsen kotona tuhat kertaa helpommalla kuin töissä.
MUTTA suurperhe ei elä ilamn meidän molempien panosta. Taaperon kulutusta n vielä helppo rajoittaa, mutta teini-ikäiset kuluttavat rahaa jo ihan eri tavalla. Lukiokirjat maksaa, harrastukset maksaa, luokkaretket ym. maksaa. ja velvollisuuteni on elättää myös nämä vanhemmat lapset.
Kyllä mekin elettäisiin tt-tuella lähes yhtä leveästi kuin molempien käydessä töissä. mutta se ei ole mikään vaihtoehto. Ei ole valintakysymys menenkö töihin vai jäänkö yhteiskunann elätettäväksi. Jokainen kantaa kortensa kekoon. Ja jo lapsille annettu malli siitä että töitä on vaan tehtävä.
meillä onneksemme sellaiset työt että pystytään olemaan eriaikaan vapaapäivillä eli lasten ei tarvitse olla hoidossa kuin 3 pvä viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni aloitti hoidossa jo 1v3kk iässä. On nyt reilu kaksivuotias ja jäimme juuri kesälomalle. Viihtyi mielestäni ihan mukavasti pienessä seitsemän lapsen ryhmässä, kahden turvallisen ja pysyvän hoitajan hoivissa päivisin. Pidimme mieheni kanssa työaikoja järjestelemällä päivät kuudessa tunnissa, josta lapsi nukkui useimmiten sen kaksi tuntia. En usko, että lapsen kehitys vaarantui tästä, vaan tosiaan tämä vaihtoehto oli tosi hyvä perheellemme.
Syksyllä aloittaessani työt tilanne oli se, että minulla oli väitöskirjakäsikirjoitus tekeillä ja työsuhdetta, määräaikaista sellaista jäljellä helmikuun loppuun. Nyt minulla on väitöskirja valmiina ja töitä tiedossa myös tulevaisuudessa. Jos olisin jäänyt kotiin, väitöskirja olisi tekemättä ja minä työttömänä, eikä tietoakaan jatkopestistä. Olen itse aika suunnitelmallinen ja turvallisuushakuinen ihminen. En uskaltaisi jättäytyä kuvaamaani tilanteeseen. Lisäksi lähipiirissä on aika kurjia esimerkkejä siitä, miten vaikeaa työllistyminen pitkän kotijakson jälkeen voi olla. Virassa ollessa olisi helpompaa uskaltaa jäädäkään kotiin.
Elämä on valintoja, mutta uskoisin, että moni erilainen ratkaisu lapsen hoidon aloittamisen kannalta voi olla perusteltu ja myös hyvä lapselle.
Oma lapseni aloitti hoidossa jo 1v3kk iässä. On nyt reilu kaksivuotias ja jäimme juuri kesälomalle. Viihtyi mielestäni ihan mukavasti pienessä seitsemän lapsen ryhmässä, kahden turvallisen ja pysyvän hoitajan hoivissa päivisin. Pidimme mieheni kanssa työaikoja järjestelemällä päivät kuudessa tunnissa, josta lapsi nukkui useimmiten sen kaksi tuntia. En usko, että lapsen kehitys vaarantui tästä, vaan tosiaan tämä vaihtoehto oli tosi hyvä perheellemme.
Syksyllä aloittaessani työt tilanne oli se, että minulla oli väitöskirjakäsikirjoitus tekeillä ja työsuhdetta, määräaikaista sellaista jäljellä helmikuun loppuun. Nyt minulla on väitöskirja valmiina ja töitä tiedossa myös tulevaisuudessa. Jos olisin jäänyt kotiin, väitöskirja olisi tekemättä ja minä työttömänä, eikä tietoakaan jatkopestistä. Olen itse aika suunnitelmallinen ja turvallisuushakuinen ihminen. En uskaltaisi jättäytyä kuvaamaani tilanteeseen. Lisäksi lähipiirissä on aika kurjia esimerkkejä siitä, miten vaikeaa työllistyminen pitkän kotijakson jälkeen voi olla. Virassa ollessa olisi helpompaa uskaltaa jäädäkään kotiin.
Elämä on valintoja, mutta uskoisin, että moni erilainen ratkaisu lapsen hoidon aloittamisen kannalta voi olla perusteltu ja myös hyvä lapselle.
Lapsellesi oli hyvä että hoitopaikka turvallinen, ryhmä pieni ja aikuiset samoja ja että hoitopäivästä ei tullut liian pitkää. Tässä oli jo useita tärkeitä lasta oikealla tavalla huomioivia asioita Alle kolmevuotiaan hyvä hoito voi siis toteutua eri tavoin kunhan vanhemmat ymmärtävät mitä pienelle tärkeätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tähän ketjuun väittäen, että sosiaalituet ovat oivat vaihtoehto kotona olemiselle. Heidän mielestään kotona on oltava keinolla millä hyvänsä, töihin ei mennä.
Mulla on tuttavapiirissä muutamia tällaisia äitejä, jotka ovat olleet vuosia kotona sossun tuella. Mikä siinä on huomioitavaa on se, että nämä kaikki ovat kotoisin perheistä, joissa myös on eletty pitkiä aikoja sosiaalituella.
Eli nämä äidit eivät tule ajatelleeksi, että huono elintaso periytyy.
Minusta tämä on erittäin huolestuttavaa! Mutta tietysti jos pitää rahan hakemista sossun luukulta normaalina, on siihen itsekin omassa lapsuudessaan tottunut, niin ei kai sille mitään voi.
Olen 40-vuotias ja jos mietin missä lapsuuden ystäväni ovat, niin siellä toistuu tosi vahvasti kotoa opittu pärjäämisen malli. Jos äiti oli alkoholisti, jolla ei ollut työtä, eivät lapsetkaan ole töissä (siis nyt 40-vuotiaana), akateemisten lapset taas ovat akateemisia jne.
Aika vahvasti lapsista tulee saman sosiaaliluokan edustajia kuin vanhemmistaan.
En tiedä, miettivätkö nämä äidit tätä asiaa.
Mutta olettaa voi, että jos aikuinen ihminen jättäytyy pienen lapsen kanssa kotiin sosiaalitoimiston tuella, hän pitää yhteiskunnan tuilla elämistä normaalina ja ehkä tiedostamatta opettaa tämän mallin lapselleenkin.
Eli minusta tässä on kyse paljon suuremmasta asiasta kuin vain siitä, että haluaa hoitaa lapsensa kotona kolmivuotiaaksi. Jos siihen ei pysty omin avuin (puolison tuloilla), vaan joutuu elämään täysin sosiaalituilla, kyllä ne seuraukset näkyvät vielä siellä lapsen aikuiselämässä.
.. sinun ei olisi kuulunut saada lasta ollenkaan. Harmittaa, että sitten sellaiset rakastavat ihmiset eivät saa lapsia ollenkaan ja sinun kaltaisesi saavat :(
:O Aika hyvä väite, ettei äiti muka rakasta lapsiaan? Mitenkäs sinä sen todistat, etten muka rakasta? Jos sinulle rakkaus on sitä, että kotona hoidetaan, niin senkuns hoitelet miestäsikin siellä kotosalla viiskymppiseksi asti.
Kukaan ei voisi väittää, eikä tule minulle väittämään, etten lapsiani rakasta! Jos sinulla oikeasti on noin paljon pokkaa tulla tällaisella palstalla väittämään jollekin ihmiselle tuollaista, taidat olla terapian tarpeessa itse. Ettei vain olisi oma ongelmasi, jota heijastat toisiin, omaa kyvyttömyyttäsi tuntea omaa lastasi kohtaan? Hoh-hoijaa...
Jos itse olisin odottanut mieheni valmistumista ja vasta sitten raskautunut, en olisi saanut lapsia ollenkaan...eipä käynyt helposti nytkään!
Enkä nyt oikein ymmärrä mihin nikkiin tässä keskustelussa yritetään viitata nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska halusin lapsilleni kunnollista, terveellistä ruokaa, vaatteita, myöhemmin harrastuksia(lapset ovat jo isoja)Meidän elintasomme tuolloin ei olisi kestänyt kotiin jäämistä, eikä silloin ollut vielä omistusasuntoakaan :(
satuin avaamaan tämän ketjun! Olin ekan lapseni kanssa kotona 3v. Tarkoitus oli "hankkia" kuopus hoitovapaan aikana siihen perään ja jatkaa siitä suoraan äitiyslomalle. Aloin odottaa, mutta raskaus meni kesken. Lopulta olin taas raskaana ja lapsille ikäeroa tuli 3v5kk. Olin tuon 5 kk työnhakijana, mutta en mitenkään aktiivisesti hakeutunut töihin, ajattelin, että en jaksa aloittaa sitä hoitorumbaa noin lyhyen ajan takia... Enkä saanut tosin yhtään työosoitustakaan, alallani ei mielellään palkata raskaana olevia... Nyt esikoinen täytti juuri 5v. ja pienempi on 1,5v. Olen yhä kotona, mutta etsin töitä. Oli mukava lueskella muiden ajatuksia, koska on saanut aika paljon neg kommentteja kotona "olelustani". Kuinka sä noin pitkään? Onhan se pienempikin jo hyvän ikäinen hoitoon? Miksi et ole laittanut isompaa puolipäiväiseen? On se jo outoa kun on moin iso ja ei hoidossa! Miten se pärjää sitten eskassa? Ym. Toki myös pos palautetta, mutta ihmeen paljon tätä ikävääkin. Sitä tuntee kummajaiseksi jo itsensä, tuttavapiirissäni moni aika urakeskeinen...
Oma äitini meni töihin ja minä hoitoon kun olin 4 kk. Koen olevani ihan tasapainoinen ja perusonnellinen ihminen joka 40 vuoden ikään mennessä on jo oppinut tuntemaan itsensä. Mutta suosituksetkin olivat tuolloin varmaan toiset, ehkä lapsetkin olivat erilaisia? =)
ihminen jonka ei todellakaan tarvitse olla huolissaan toimeentulostaan/työpaikastaan, tai ihaminen joka viisveisaa siitä kuka hänet elättää. OIkeesti. Realiteetti on se et ihmisen pitää itse tienata leipänsä jos haluaa pysyä hengissä. Suurin osa lapsiperheistä on rakentanut elämänsä niin että on myös lainaa. Harvalla on mies, perintö tai sossu elättäjänä. Harva haluaa viettää tulevaisuutensa vuokrakaksiossa lähiössä myöskään vaan toivoo lapsilleen parempaa, sitten kun ne on vähän isompia. Ei ne kivat lapsiperhekodit taivaasta tupsahda, niiden eteen on tehtävä töitä. Suuri osa ihmisistä tekee niska limassa töitä elättääkseen itsensä ja perheensä. Kyllä mäkin keksisin muuta tekemistä kuin työ, no eihän mun tietenkään ole pakko työssä käydä, kyllä työkkäri ja sossu mut varmaan hengissä pitäis. Tulis vaan aika kurja elämä sitten. Eikä ne lapset vähän vanhempana siitä köyhyydestä iloitse.
ihminen jonka ei todellakaan tarvitse olla huolissaan toimeentulostaan/työpaikastaan, tai ihaminen joka viisveisaa siitä kuka hänet elättää. OIkeesti. Realiteetti on se et ihmisen pitää itse tienata leipänsä jos haluaa pysyä hengissä. Suurin osa lapsiperheistä on rakentanut elämänsä niin että on myös lainaa. Harvalla on mies, perintö tai sossu elättäjänä. Harva haluaa viettää tulevaisuutensa vuokrakaksiossa lähiössä myöskään vaan toivoo lapsilleen parempaa, sitten kun ne on vähän isompia. Ei ne kivat lapsiperhekodit taivaasta tupsahda, niiden eteen on tehtävä töitä. Suuri osa ihmisistä tekee niska limassa töitä elättääkseen itsensä ja perheensä. Kyllä mäkin keksisin muuta tekemistä kuin työ, no eihän mun tietenkään ole pakko työssä käydä, kyllä työkkäri ja sossu mut varmaan hengissä pitäis. Tulis vaan aika kurja elämä sitten. Eikä ne lapset vähän vanhempana siitä köyhyydestä iloitse.
miksi töissä on pakko käydä
Voi minä olisin niin mielelläni kotona vielä vuoden, pääsen kotona tuhat kertaa helpommalla kuin töissä.
MUTTA suurperhe ei elä ilamn meidän molempien panosta. Taaperon kulutusta n vielä helppo rajoittaa, mutta teini-ikäiset kuluttavat rahaa jo ihan eri tavalla. Lukiokirjat maksaa, harrastukset maksaa, luokkaretket ym. maksaa. ja velvollisuuteni on elättää myös nämä vanhemmat lapset.
Kyllä mekin elettäisiin tt-tuella lähes yhtä leveästi kuin molempien käydessä töissä. mutta se ei ole mikään vaihtoehto. Ei ole valintakysymys menenkö töihin vai jäänkö yhteiskunann elätettäväksi. Jokainen kantaa kortensa kekoon. Ja jo lapsille annettu malli siitä että töitä on vaan tehtävä.
meillä onneksemme sellaiset työt että pystytään olemaan eriaikaan vapaapäivillä eli lasten ei tarvitse olla hoidossa kuin 3 pvä viikossa.
voi tässä viestissä oli kaikki asiat aivan kuin meillä :)
tässä ketjussa päiväkodilla viitataan kaikkeen kodin ulkopuoliseen hoitoon, on kyseessä sitten lastentarha tai pph tai oma isoäiti, mikä tahansa muu hoitotaho kuin oma koti.
Eli kun monet viittaavat isoihin ryhmiin, niin ei meidän lapsi ainakaan ole missään ryhmässä, vaikka onkin kodin ulkopuolella hoidossa, on nimittäin toinen hoitopaikan kahdesta lapsesta.