Lue keskustelun säännöt.
Luokkahyppy ja omat vanhemmat harmittaa
25.12.2024 |
Vanhempani olivat meillä jouluaaton vietossa ja jotenkin heräsin siihen, miten eri maailmoissa he elävätkään.
Aloituksen tarkoituksena ei ole mitenkään leuhkia, että minulla menee erityisen hyvin, en ole älyttömän rikas, mutta olen ihan normaali korkeakoulutettu, omalla osaamisella sellaisen työuran rakentanut, että olen keskituloinen, työ on mukavan vapaata, tosin myös vaativaa ja vastuullista. Fiksulla rahankäytöllä ja ahkeralla säästämisellä on uudehko, tilava koti pk-seudulla ja mökki meren rannalla, hyvä vähänajettu auto, lapset harrastavat mieluisiaan melko kalliita lajeja.
Vanhemmillani olisi ollut ihan hyvät lähtökohdat ja toinen heistä opiskellutkin, mutta jotenkin koko elämänsä ollut sellaista suunnittelematonta ajelehtimista: on asuttu lukuisilla eri paikkakunnilla, työnkään suhteen ei ole ollut oikein pitkäjänteisyyttä, vaan on vaihdeltu paikasta toiseen ja lopulta aiheutettu itselle se, että lupaavatkin mahdollisuudet ovat menneet, kun niihin ei ole jaksettu panostaa. Sama jutttu vähän lapsen kanssa, pärjäsin hyvin koulussa, mutta se taitaa olla lähinnä oman tunnollisuuteni ja ahkeruuteni ansiota. Minulla oli lapsena kiva harrastus, mutta kun siihen olisi pitänyt alkaa käyttää enemmän aikaa ja todennäköisesti rahaa, muistan kun se piti lopettaa. Paljon syötiin aina jotain valmisruokaa, aloin tehdä itse meidän ruoat heti yläkouluikäisenä kun opin ja en halunnut joka päivä syödä jotain kaupan hampurilaisia ja mikropizzoja. Muutin nuorena yksin asumaan, osittain siksi kun en halunnut taas muuttaa uudelle paikkakunnalle.
Varsinkin vanhentuessa tuo omien vanhempien tietty näköalattomuus vaan korostuu, esimerkiksi minun työtäni eivät ymmärrä yhtään, todennäköisesti kun se ei ole samalla tavalla konkreettista kuin jos olisin kaupassa myyjänä tai sairaalassa hoitajana, eivät he ymmärrä esimerkiksi etätöitä ja se, että käyn asiakastapaamisessa on heille jotain kyläilyä, ei työntekoa. Työpaikkani nimeä ei vielä vuosienkaan jälkeen edes muisteta, tuskin edes mitä teen. Se, että on kaunis koti, jonka haluaa pitää siistinä ja puhtaana on vierasta, he marssivat likaisilla kengillä ja päivän vierailullekin raahataan kymmenet epämääräiset nyssykät ympäri nurkkia. Lapsille jos on koko syksy taas puhuttu, että jos jotain haluaa hankkia, riittää oikein mieluusti yksi sellainen lahja, jota ovat toivoneet ja missään nimessä ei montaa tai mitä sattuu. Tämä toive joku ihan 10-30 euron juttu, ei mikään satojen eurojen. No, lopputulos? Ne kymmenen pientä, sekalaista krääsää, mitä haalittu jostain todennäköisesti alennuksesta ja ovat jotain, mikä lapsia ei kiinnosta ollenkaan, joka ikinen vuosi. Joulupöydässä kaikki muu, paitsi ne perinteiset laatikot, kinkku ja peruna ovat outoja, äitini kyllä päivittelee, että onpa hienoja, mutta kumpikaan ei uskalla maistaa. Ja kyse voi olla siis ihan perus mädistä, skagenrörasta tai vastaavasta. Viini juhlapöydässä erikoista, alkoholikin on sellainen, että joko ollaan juomatta pisaraakaan tai sitten juodaan taju kankaalle, ei välimuotoja eikä varsinkaan jotain viinistä nauttimista aterian osana.
jatkuu
Kommentit (425)
Minun vanhempani ovat oppineita ja minä olen tällainen opistotason möllykkä. Joskus akateeminen kompleksi vähän jäytää mutta pääsykoe oli armoton ja erotteli syntyperää kyselemättä ne jotka jaksavat opiskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottaa kun hyväksyt taustasi ja vanhempasi. He elävät omalla tavallaan ja sinä omallasi. Et voi muuttaa heitä. Heistä ei tule koskaan kaltaisiasi ja todennäköisesti ovat tyytyväisiä sellaisina kuin ovat.
Jaa. En oikein osaa antaa vertaistukea, vaikka paljon tuttua tunnistankin. Minun äitini on kuollut ja isäni liian huonossa kunnossa matkustaakseen jouluna. Hekin olivat työväenluokkaisia, mutta rakastivat minua ja antoivat minulle kaiken vapauden tehdä asioita, joista eivät ymmärtäneet mitään.
Joten neuvoksi sanoisin: navigoi miten navigoit, mutta muista etteivät he ole ikuisesti voimissaan.
Vanhempasi kasvattivat sinut. Surulista, ettet hyväksy heitä.
Jonkun ulkopuolisen silmissä sinä olet yhteiskunnan saastaa esim. koulutuksesi perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
VMP.
Mikä? Sinun vastauksesi aloitukseen?
Alkoholiton joulu kannattaa jatkossa viettää jos kutsuu heidät, ei lasten kuuluu nähdä kuinka ryypätään....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa:
Olisi ihana viettää aikaa niin, että isovanhemmatkin olisivat enemmän läsnä lasten elämässä, kuten monilla ystäväperheilläkin. Joskus mennä itsekin perheenä kyläilemään isovanhemmille tai lasten olla yökylässä, mutta kun se mummola on pieni, sekainen, likainen ja täysi kerrostaloasunto, emme sinne lasten kanssa ole edes tervetulleita. Lähisuvusta kaikki ovat joko kuolleet, ulkomailla tai vanhempien kanssa välit poltettu niin, että ei ole pakollista enempää tekemisissä.
Mitä haen tällä aloituksella? En oikein tiedä itsekään, ehkä jotain vertaistukea, jos jollain on kokemusta vastaavasta tilanteesta tai näkemystä siitä, miten navigoida vanhenevien vanhempien kanssa, jotka elävät kuin eri maailmassa.
Mitä sis yrität sanoa? Että olisi ihanaa, kun sinunkin vanhempasi muuttuisivat yhtäkkiä suomenruotsalaisiksi snobeiksi, niinkuin sinä olet tehnyt? Hyi hemmetti, onneksi ei tarvitse olla kaltaistesi kanssa missään tekemisissä.
Vie ne lahjat joulun jälkeen kierrätyskeskukseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi sotkuisessa läävässä eläminen ei ole luokkajuttu, työväenluokkaiset vanhempani ovat supersiistejä. Exän akateemiset vanhemmat oli hoardaajia ja asuivat sikoläteissä, joista ei heitetty mitään roskiin.
Krääsän ostelu tuo joillekin nautintoa, akateeminen sisarukseni ostaa noita euron muovirojuja kassillisen joululahjoksi. En tiedä miksi. On hirveän iloinen kun halvalla saa, eikä kuule pyyntöjä lopettaa.
Ovatko kuitenkin mukavia? Minulla on osin samanlainen tilanne. Pystyisin elää sen kanssa ja hyväksyä vanhempien erilaisuuden ja kunnioittaa heidän valintojaan jos he edes olisivat mukavia. Välit on kuitenkin tosi tulehtuneet, koska vanhemmat arvostelevat elämäni ja kaikkien muidenkin elämät, sanovat kauheita asioita ja raivoavat. Takana on ehkä katkeruutta heidän omasta elämästä, joka on kuitenkin heidän omien valintojen muokkaama. Sitä on vaikea käsittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helpottaa kun hyväksyt taustasi ja vanhempasi. He elävät omalla tavallaan ja sinä omallasi. Et voi muuttaa heitä. Heistä ei tule koskaan kaltaisiasi ja todennäköisesti ovat tyytyväisiä sellaisina kuin ovat.
Samaa mieltä. Olisin kirjoittanut aivan samalla tavalla.
Nyt meitä on vähintään 2 tällä kannalla.
Miten ihmeessä noin tyhmät ja huonot vanhemmat ovat saaneet noin fiksun ja vaatimattoman lapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmillasi on ollut varmasti eri lähtökohdat elämään. Se selittää paljon, huomaan itsekin. Ja mitä vanhemmaksi tulen sitä paremmin ymmärrän heitä.
Paljon tuttua, mm. tuo viiniasia, lahjajuttu, siisti koti ym. Itse olen " vain sairaanhoitaja" , mut siis kouluttautunut enemmän kuin vanhempani. Jutut heillä usein yksinkertaisia ja itse jotenkin haluaisin keskustella enemmän ja intensiiviemmin. Mulle ei jotenkin riitä jutella vaan esim. et onpa säitä pidellyt. Eivät ymmärrä, et meidän lapset harrastaa ja et ne sitoo meitä vanhempia todella paljon. Että meillä syödään hyvin, mm. kasviksia ja kaksi lämmintä ruokaa päivässä. Nää puuttui mun lapsuudesta.
Mua harmittaa kun ei suvulla ole sellaista yhteyttä eikä lapsilla ole sellaisia isovanhempia, jotka oisi läheisiä. Eihän sitä tietysti kaikilla ole eikä sitä voi vaatiakaan. Mut harmittaa kun kaverinsa puhuvat aina mummoistaan, yökyläilyistä, retkistä heidän kanssaan ym. Et just toi, et voi kun ois edes joku joka ois läsnä.
Sinä olet tehnyt luokkahypyn, ja nyt sinua harmittaa, kun vanhempasi eivät hypänneet perässä.
Se, mitä sinä pidät näköalattomuutena, saattaa olla vain sitä, että heidän näköalansa on erilainen kuin sinulla. Eli he pitävät elämässään tärkeinä eri asioita kuin sinä.
Kovasti korostat ulkoisia asioita. Rakkaudesta, lämmöstä ja perheyhteydestä et puhu mitään. Toivot vanhempiesi osallistuvan enemmän elämäänne, mutta arvostelet heissä kaikkea. Mieti hetki, miten vanhemmat kuvailisivat yhdessäoloa sinun kanssasi.
Samaa mieltä muutaman tuolla kirjoittaneen kanssa: he ovat sellaisia kuin ovat. Ehkä avautumisesi tarkoitus on vain pohtia eroavaisuuksianne, mutta tuo kuulostaa myös heidän arvostelemiseltaan. He tulevat omista lähtökohdistaan eivätkä osaa saati halua muuttua. Sinulle olisi parempi, jos antaisit heidän olla omanlaisiaan ja jos itse olisit kiitollinen siitä, että olet saanut kuitenkin hyvät lähtökohdat hankkia omanlaisesi elämä. Loppupelissä harvalla on juuri sellaiset vanhemmat kuin he itse ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi kasvattivat sinut. Surulista, ettet hyväksy heitä.
Jonkun ulkopuolisen silmissä sinä olet yhteiskunnan saastaa esim. koulutuksesi perusteella.
Kasvattivat kyllä. Lukioikäisestä olen tosiaan ollut omillani, opetellut rahan käytöstä alkaen kaiken elämässä pärjäämisestä, kaiken mitä kotona ei opetettu. Äitini päivittelee, miten taitavasti hoidan kaiken, mutta ei tunnu ymmärtävän, että minun on ollut pakko oppia itse, kun minulla ei ole oikeasti ollut ketään, joka olettaa ja auttaa. Olen sitten puolestani hoitanut enenemissä määrin hänen ja muiden sukulaisten asioita.
Eivät toki ole mitään edellytyksiä, mutta olen ollut esim. ulkomailla tai ihan ravintolassa syömässä ekoja kertoja vasta itse omilla rahoillani, en vanhempieni viemänä. Paljon ollut siis oppimista siihen, että opin toimimaan luontevasti kansainvälisessä ympäristössä, rapujuhlissa tai vaikka Michelin-ravintolassa kun omat vanhemmat eivät ymmärrä englantia ja Hesen hampurilainen on heille ylellisyyttä.
En ole sinällään katkera, mutta joskus tulee mieleen, miten erilaista elämä voisi olla, jos lähtökohdat olisivat olleet erilaiset, vaikka ihan hyvän elämän olenkin itselleni ja lapsilleni onnistunut rakentamaan.
Mutta mielenkiinnosta, millaisten ihmisten silmissä kaksi korkeakoulututkintoa on yhteiskunnan saastaa?
ap
Jatkoa:
Olisi ihana viettää aikaa niin, että isovanhemmatkin olisivat enemmän läsnä lasten elämässä, kuten monilla ystäväperheilläkin. Joskus mennä itsekin perheenä kyläilemään isovanhemmille tai lasten olla yökylässä, mutta kun se mummola on pieni, sekainen, likainen ja täysi kerrostaloasunto, emme sinne lasten kanssa ole edes tervetulleita. Lähisuvusta kaikki ovat joko kuolleet, ulkomailla tai vanhempien kanssa välit poltettu niin, että ei ole pakollista enempää tekemisissä.
Mitä haen tällä aloituksella? En oikein tiedä itsekään, ehkä jotain vertaistukea, jos jollain on kokemusta vastaavasta tilanteesta tai näkemystä siitä, miten navigoida vanhenevien vanhempien kanssa, jotka elävät kuin eri maailmassa.