Jään elämässäni ensimmäistä kertaa työttömäksi
ja pelottaa aivan sairaasti. Olen 50+ eli auttamattomasti työmarkkinoilla vanha. Oman koulutukseni mukaista työtä ei täällä ole nytkään yhtään vapaana ja mihinkään muuhun ei ole osaamista tai koulutusta. Sinällään olisin valmis tekemään ihan mitä tahansa, mutta en usko pystyväni kilpailemaan realistisesti esimerkiksi pikaruokapaikkojen tai siivousyritysten paikoista niiden 20+ ikäisten kanssa.
Takana on jo 2 ammattia, molemmat siis samaa alaa. Toinen vain amk pohjainen. Viimeisimmästä opiskelusta on vielä jäljellä opintolainaa.
Kommentit (142)
Pelottaa mikä? Ettet työllisty vai se joutenolo? Työttömän elämä on mukavaa. Kalliita virikkeitä ei tarvitse, kun ei tule stressiä eikä joudu kuuntelemaan paskaa pomolta, työkavereilta ja asiakkailta. Maailma on täynnä mielenkiintoisia asioita, mistä oppia ja mitä tutkia. Huoltakin pidetään, vaatimattomasti mutta kuitenkin. Hyvä elämä lähtee itsestä, sitä kohti vaan
Muutto paikkakunnalle, jossa on töitä tarjolla? Muuttoa varten saa liikkuvuusavustusta.
Olen miettinyt myös työpaikan hakemista kauempaa. Se vain vaatisi ensin sen, että saa sen työpaikan ja lisäksi pitäisi löytää riittävän halpa vuokra-asunto jotta rahaa jää vielä elämiseenkin. Meillä on täällä nykyisellä paikkakunnalla jo asunto ja puolisolla työpaikka. Muuttaminen yhdessä ei ole vaihtoehto. Jos taas uuden työpaikan palkka on samaa tasoa kuin nykyinen tai pienempi, niin uuden asunnon vuokran ja muiden kulujen jälkeen (mm matkat) ei jää yhteiseen talouteen ja velkojen maksuun riittävästi rahaa. Puoliso ei yksin pysty palkallaan kustannuksia hoitamaan.
Mene kuule työkokeiluun. Siellähän se onni aukeaa kaikille ja sosiaaliturva on loistava palkan vastine.
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa mikä? Ettet työllisty vai se joutenolo? Työttömän elämä on mukavaa. Kalliita virikkeitä ei tarvitse, kun ei tule stressiä eikä joudu kuuntelemaan paskaa pomolta, työkavereilta ja asiakkailta. Maailma on täynnä mielenkiintoisia asioita, mistä oppia ja mitä tutkia. Huoltakin pidetään, vaatimattomasti mutta kuitenkin. Hyvä elämä lähtee itsestä, sitä kohti vaan
Jep, just näin! Jäin keväällä työttömäksi 29 vuoden työuran jälkeen. Arki on mukavaa, voin todella hyvin, kun ei tarvitse istua koko päivää.
No ei se työttömyys ihan pelkkää linnunlaulua ole. Ymmärrän hyvin ap:n kauhun.
Jos pääsee ansiosidonnaiselle, sen kesto on 400 päivää. Eli, jos muita tulonlähteitä ei ole tai suuria säästöjä, töitä olisi löydyttävä. Ikäsyrjintä Suomessa on yleisesti tiedossa, paikkakunnan vaihtaminen ei siihen asiaan vaikuta. Eikös liikkuvuusavustuskin muuten ole poistumassa/poistunut? Näin hallitus mm. tukee työllistymistä...
Puhelinmyyjäksi päässee, mutta milläs silloin elää - provisiopalkka ei useimmiten kata elinkustannuksia. Ja kuka yleensäkään ostaa enää puhelimyyjältä mitään?
Ihan jokainen ei myöskään voi hankkiutua hoitoalalle ja siihenkin täytyy kustantaa koulutus, jos sille tielle lähtee.
Nyt jää tosi moni työttömäksi ja uuden työpaikan saaminen on vaikeaa.
Siihen tottuu, muttei heti ensimmäisillä viikoilla. Ota se lomana. Muista, että jos työttömyys jatkuu niin sinulle tulee rahallisia ongelmia. Kun olet 10v työttömänä niin sinun rahat on loppu ja elektroniikka 10v vanhaa. Suosittelen nostamaan vaikka 5000e tililtä ja laittamaan johonkin säästölippaaseen.
Vierailija kirjoitti:
Siihen tottuu, muttei heti ensimmäisillä viikoilla. Ota se lomana. Muista, että jos työttömyys jatkuu niin sinulle tulee rahallisia ongelmia. Kun olet 10v työttömänä niin sinun rahat on loppu ja elektroniikka 10v vanhaa. Suosittelen nostamaan vaikka 5000e tililtä ja laittamaan johonkin säästölippaaseen.
Ap:lla on mies, joka elättää. Hänen takiaan ap pysyykin työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Ala ryypätä,niin ne tekee muutkin...
Mä en ryyppää. Typerää tuollainen ehdottelu.
54v
Minulla ei tosiaan ole säästöjä, sillä viimeisistä opiskeluista on vasta hetki ja lainaa edelleen. Pelkään sitä, miten selviämme taloudellisesti. Saammeko sopeutettua menot pienentyviin tuloihin.
Pelkään, miten pärjäämme alkuun kun liiton päivärahoissa kuitenkin kestää.
Pelkään, saanko enää uutta työtä. Olen kuitenkin työstäni pitänyt. Koko sosiaalinen elämä on myös töissä, sillä raskaan työn vuoksi en ole jaksanut enää työn ulkopuolella harrastuksia tai sosiaalisia suhteita.
Joutenolo ei pelota. Tekemistä riittää kyllä ilman töitäkin. Minulla ei ole koskaan tylsää. Voihan se olla, että työttämänä jaksaisin taas paneutua paitsioon jääneeseen vapaaehtoistoimintaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Muutto paikkakunnalle, jossa on töitä tarjolla? Muuttoa varten saa liikkuvuusavustusta.
Minne? Ainakaan täällä Hesassa ei ole töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen tottuu, muttei heti ensimmäisillä viikoilla. Ota se lomana. Muista, että jos työttömyys jatkuu niin sinulle tulee rahallisia ongelmia. Kun olet 10v työttömänä niin sinun rahat on loppu ja elektroniikka 10v vanhaa. Suosittelen nostamaan vaikka 5000e tililtä ja laittamaan johonkin säästölippaaseen.
Ap:lla on mies, joka elättää. Hänen takiaan ap pysyykin työttömänä.
Kuten aikaisemmin totesin, niin olen katsellut töitä myös kauempaa. En ole kuitenkaan valmis eroamaan puolisostani 35vuoden jälkeen vain työn vuoksi. Puolisoni tekemää työtä ei ole senkään vertaa tarjolla muualla kuin minun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt myös työpaikan hakemista kauempaa. Se vain vaatisi ensin sen, että saa sen työpaikan ja lisäksi pitäisi löytää riittävän halpa vuokra-asunto jotta rahaa jää vielä elämiseenkin. Meillä on täällä nykyisellä paikkakunnalla jo asunto ja puolisolla työpaikka. Muuttaminen yhdessä ei ole vaihtoehto. Jos taas uuden työpaikan palkka on samaa tasoa kuin nykyinen tai pienempi, niin uuden asunnon vuokran ja muiden kulujen jälkeen (mm matkat) ei jää yhteiseen talouteen ja velkojen maksuun riittävästi rahaa. Puoliso ei yksin pysty palkallaan kustannuksia hoitamaan.
En murehtisi vaimoa liikaa kun mies jätetään yleensä jos jää työttömäksi. Kannattaa hakea töihin ulkomaille, niin minä ainakin teen. Suomella ei ole aikuiselle suomalaiselle miehelle mitään tarjolla. Kaikki muut menee edelle joka asiassa.
Olen ajatellut että jos itse näin 50+ jään vielä työttömäksi niin annan olla. En enää lähde töihin vaikka pääsisinkin. Olen jo maksellut valtiolle ihan tarpeeksi, on sen aika maksaa takaisin..
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa mikä? Ettet työllisty vai se joutenolo? Työttömän elämä on mukavaa. Kalliita virikkeitä ei tarvitse, kun ei tule stressiä eikä joudu kuuntelemaan paskaa pomolta, työkavereilta ja asiakkailta. Maailma on täynnä mielenkiintoisia asioita, mistä oppia ja mitä tutkia. Huoltakin pidetään, vaatimattomasti mutta kuitenkin. Hyvä elämä lähtee itsestä, sitä kohti vaan
590 euron työttömyyskorvauksella suomen hintatasossa tulee ikävä pomon v tt uilua ja elämästä tulee jännittävää eloojäämispeliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt myös työpaikan hakemista kauempaa. Se vain vaatisi ensin sen, että saa sen työpaikan ja lisäksi pitäisi löytää riittävän halpa vuokra-asunto jotta rahaa jää vielä elämiseenkin. Meillä on täällä nykyisellä paikkakunnalla jo asunto ja puolisolla työpaikka. Muuttaminen yhdessä ei ole vaihtoehto. Jos taas uuden työpaikan palkka on samaa tasoa kuin nykyinen tai pienempi, niin uuden asunnon vuokran ja muiden kulujen jälkeen (mm matkat) ei jää yhteiseen talouteen ja velkojen maksuun riittävästi rahaa. Puoliso ei yksin pysty palkallaan kustannuksia hoitamaan.
En murehtisi vaimoa liikaa kun mies jätetään yleensä jos jää työttömäksi. Kannattaa hakea töihin ulkomaille, niin minä ainakin teen. Suomella ei ole aikuiselle suomalaiselle miehelle mitään tarjolla. Kaikki muut menee edelle joka asiassa.
Olen kyllä nainen. En ole puolisoni/miestäni jättänyt silloinkaan kun hän oli työtön.
Ap
suurella todennäköisyydellä ap on itsekin tätä täällä huudellut niin : MENE TÖIHIN
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt myös työpaikan hakemista kauempaa. Se vain vaatisi ensin sen, että saa sen työpaikan ja lisäksi pitäisi löytää riittävän halpa vuokra-asunto jotta rahaa jää vielä elämiseenkin. Meillä on täällä nykyisellä paikkakunnalla jo asunto ja puolisolla työpaikka. Muuttaminen yhdessä ei ole vaihtoehto. Jos taas uuden työpaikan palkka on samaa tasoa kuin nykyinen tai pienempi, niin uuden asunnon vuokran ja muiden kulujen jälkeen (mm matkat) ei jää yhteiseen talouteen ja velkojen maksuun riittävästi rahaa. Puoliso ei yksin pysty palkallaan kustannuksia hoitamaan.
Uskotko että suhdanteet voivat muuttua ja työllistyä kotipaikkakunnallasi myöhemmin ?
Ilmoittaudu työttömäksi työhakijsksi te-palveluun heti, haet liiton rahaa jos olet liitossa. Nautit elämästä. Muistan itse kun eka kertaa jäin työttömäksi meni aikaa kun tottui mutta myöhemmin aloinkin tehdä pätkätöitä, olikin mukavampaa ja tulipahan ansaitut liiton rahatkin saatua, kuitenkin jäsenmaksuja makselin vuosia. Nyt vuoden lopulla jään eläkkeelle.