Lue keskustelun säännöt.
Todella vaikeiden asioiden jälkeen, olen vahvempi kuin koskaan. Samalla mietin, miksi en kykene empatiaan samalla tavalla. Tervettä?
09.10.2024 |
Minä olin joskus todella herkkä ja epävarma, kuten varmaan nuoret yleensä ovatkin. Olin miellyttävä, todella kiltti ja sellainen kynnysmatto.
Kompensoin omaa häpeää ja epävarmuutta tuolla tavalla. Olen alkoholistien kasvatti, minulla on paljon ikäviä asioita menneisyydessä. Nuoruus oli hankala monella tapaa ja olen ollut useita kertoja itsarin partaalla ja hyvin syvissä vesissä.
Kaiken kruunasi lopulta väkivaltainen suhde, joka vei minulta talouden, sen aikaisen nousukiitoisen uran, läheisiä ihmissuhteita sekä tietenkin itseni kokonaan. Katosin täysin ja olin jopa psykoosin kaltaisessa tilassa, hyvin hukassa itsestäni vuosia. Sekä henkinen, että fyysinen terveys romahti.
Oli työ nousta sieltä, masennus oli järkyttävä ja kaiken nielevä pitkän aikaa. Olin poissa työelämästä ja kuvittelin, etten nouse enää. Olin totaalisen loppu vain.
Kuitenkin nousin hiljaa. Kaikki on nyt ihan ok ja masennus poissa. Edelleen maksan pitkän aikaa tuosta elämänvaiheesta mutta henkisellä tasolla olen tullut niin vahvaksi ja se on muovannut identiteettiäni niin, etten ole toisten mielipiteistä riippuvainen samalla tavalla. En miellytä, pidän puoleni enkä todellakaan jää kynnysmatoksi mihinkään.
Samaan aikaan empatiani on tavallaan kaikonnut. Toki minä ymmärrän surut ja ikävät elämänvaiheet, yksinäisyyden ja kaiken sellaisen.
Voin kuunnella jos joku haluaa avautua mutta suurimmaksi osaksi ihmisen ongelmat ovat sellaisia, jotka voivat olla heille hyväksi ja polkuja kasvuun.
Tottakai toivon suurimmalle osalle hyvää mutta en oikein enää pysty säälimään tai liiaksi empatisoida toisen tilannetta.
En ole tunteeton mutta en vain osaa huolestua enää mistään kuten ennen. Näen vähän eri tavalla tilanteet ja murheet kuin ennen.
Kommentit (116)
En itse kaipaa mitään empatiaa tai sääliä menneisyydestä enää. Oikeastaan olen vain ok, että asiat meni kuten menivät. Jotkut tietyt asiat ehkä hiertävät mutta minulle on vain mielenkiintoista tutkia niitä reagointitapoja itsessäni ja työstää.
Ei kenenkään elämä ole helppoa. Minusta tuntuu niin hienolta se miten minun kontrasti elämästä on muuttunut. Enpä olisi uskonut vielä vuosi sitten. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse kaipaa mitään empatiaa tai sääliä menneisyydestä enää. Oikeastaan olen vain ok, että asiat meni kuten menivät. Jotkut tietyt asiat ehkä hiertävät mutta minulle on vain mielenkiintoista tutkia niitä reagointitapoja itsessäni ja työstää.
Ei kenenkään elämä ole helppoa. Minusta tuntuu niin hienolta se miten minun kontrasti elämästä on muuttunut. Enpä olisi uskonut vielä vuosi sitten. -ap
Ei vaan, ettei kannata omaa empatiaansa muihin tuhlata. Sitä paitsi, usein kannattaa katsoa omia juttuja, eikä muiden juttuja. Hyväksikäyttäjiä riittää aina.
Oletko yksi niistä joka elää vain oman pään sisällä? Tuossa ei ollut mitään konreettitista. Mitä teet itse päivisin esim. tänään?
Vierailija kirjoitti:
Oletko yksi niistä joka elää vain oman pään sisällä? Tuossa ei ollut mitään konreettitista. Mitä teet itse päivisin esim. tänään?
Olen töissä ja vapaa-ajalla teen kaikenlaista.
En taida osata selittää tätä asiaa. Minulla ei siis ole tunteita enää kuten ennen. Joskus mietin pitäisikö olla siitä huolissaan, toisaalta tuntuu niin kevyeltä, että onpa mukavaa.
Enkä halua väheksyä muiden tunteita koska nehän ovat aivan totta heille itselleen. Ovat inhimillisiä tuntevia ihmisiä.
Minä en kuitenkaan tunne enkä väitä enää kuten ennen olisin välittänyt. -ap
Minulle on myös sattunut vähän samanlaista, ja koen että persoonallisuuteni on muuttunut vahvemmaksi ja kypsemmäksi näiden vaikeuksien myötä. En ole enää samalla tavalla empaattinen, kun kohdistan empatian ensisijaisesti itseeni. Minusta tämä muutos on vain hyvä. En enää jaksa murehtia toisten asioita, ja toisten arvostelut tai ikävät kommentit eivät mene enää ihon alle, vaan pystyn ohittamaan ne olkaa kohauttaen. Toisaalta koen, että minusta on tullut parempi keskustelija, silloin kun haluan sellainen olla. Uskallan olla avoin ja haavoittuvainen, toisin kuin nuorena. Uskallan kysyä toiselta enemmän, kipeämpiäkin asioita, ja olen huomannut monien pitävän siitä ja sanovan, että herätän heissä uusia ajatuksia. Suurimpaan osaan ihmisiä en kuitenkaan jaksa tuhlata aikaa tai energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko yksi niistä joka elää vain oman pään sisällä? Tuossa ei ollut mitään konreettitista. Mitä teet itse päivisin esim. tänään?
Olen töissä ja vapaa-ajalla teen kaikenlaista.
En taida osata selittää tätä asiaa. Minulla ei siis ole tunteita enää kuten ennen. Joskus mietin pitäisikö olla siitä huolissaan, toisaalta tuntuu niin kevyeltä, että onpa mukavaa.
Enkä halua väheksyä muiden tunteita koska nehän ovat aivan totta heille itselleen. Ovat inhimillisiä tuntevia ihmisiä.
Minä en kuitenkaan tunne enkä väitä enää kuten ennen olisin välittänyt. -ap
No eikös tuo tilanne ole pelkästään hyvä, omalta kannaltasi?
Vierailija kirjoitti:
Minulle on myös sattunut vähän samanlaista, ja koen että persoonallisuuteni on muuttunut vahvemmaksi ja kypsemmäksi näiden vaikeuksien myötä. En ole enää samalla tavalla empaattinen, kun kohdistan empatian ensisijaisesti itseeni. Minusta tämä muutos on vain hyvä. En enää jaksa murehtia toisten asioita, ja toisten arvostelut tai ikävät kommentit eivät mene enää ihon alle, vaan pystyn ohittamaan ne olkaa kohauttaen. Toisaalta koen, että minusta on tullut parempi keskustelija, silloin kun haluan sellainen olla. Uskallan olla avoin ja haavoittuvainen, toisin kuin nuorena. Uskallan kysyä toiselta enemmän, kipeämpiäkin asioita, ja olen huomannut monien pitävän siitä ja sanovan, että herätän heissä uusia ajatuksia. Suurimpaan osaan ihmisiä en kuitenkaan jaksa tuhlata aikaa tai energiaa.
Oikein!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on myös sattunut vähän samanlaista, ja koen että persoonallisuuteni on muuttunut vahvemmaksi ja kypsemmäksi näiden vaikeuksien myötä. En ole enää samalla tavalla empaattinen, kun kohdistan empatian ensisijaisesti itseeni. Minusta tämä muutos on vain hyvä. En enää jaksa murehtia toisten asioita, ja toisten arvostelut tai ikävät kommentit eivät mene enää ihon alle, vaan pystyn ohittamaan ne olkaa kohauttaen. Toisaalta koen, että minusta on tullut parempi keskustelija, silloin kun haluan sellainen olla. Uskallan olla avoin ja haavoittuvainen, toisin kuin nuorena. Uskallan kysyä toiselta enemmän, kipeämpiäkin asioita, ja olen huomannut monien pitävän siitä ja sanovan, että herätän heissä uusia ajatuksia. Suurimpaan osaan ihmisiä en kuitenkaan jaksa tuhlata aikaa tai energiaa.
Suurinpiirtein näin itsekin koen nykyään. Hyvin sanoitit kasvusi hedelmät. Kiitos. -ap
Oletan, että suurin osa palstalaisista asustaa PKS:n ulkopuolella, joten elämä on vähän liikaakin muiden miettimistä. Antakaa kateellisten paskiaisten olla, he eivät teidän elämäänne hetkauta sen jälkeen, kun peruskoulu on takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko yksi niistä joka elää vain oman pään sisällä? Tuossa ei ollut mitään konreettitista. Mitä teet itse päivisin esim. tänään?
Olen töissä ja vapaa-ajalla teen kaikenlaista.
En taida osata selittää tätä asiaa. Minulla ei siis ole tunteita enää kuten ennen. Joskus mietin pitäisikö olla siitä huolissaan, toisaalta tuntuu niin kevyeltä, että onpa mukavaa.
Enkä halua väheksyä muiden tunteita koska nehän ovat aivan totta heille itselleen. Ovat inhimillisiä tuntevia ihmisiä.
Minä en kuitenkaan tunne enkä väitä enää kuten ennen olisin välittänyt. -ap
No eikös tuo tilanne ole pelkästään hyvä, omalta kannaltasi?
On. Ehdottomasti. Pidän tästä muutoksesta.
On kuitenkin niin uusi havainto, että hämmästelen asiaa toisinaan. On niin hienoa nähdä, että vaikeuksista selviää ja muovaa uudenlaisia arvoja ja ominaisuuksia ihmiseen. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko yksi niistä joka elää vain oman pään sisällä? Tuossa ei ollut mitään konreettitista. Mitä teet itse päivisin esim. tänään?
Olen töissä ja vapaa-ajalla teen kaikenlaista.
En taida osata selittää tätä asiaa. Minulla ei siis ole tunteita enää kuten ennen. Joskus mietin pitäisikö olla siitä huolissaan, toisaalta tuntuu niin kevyeltä, että onpa mukavaa.
Enkä halua väheksyä muiden tunteita koska nehän ovat aivan totta heille itselleen. Ovat inhimillisiä tuntevia ihmisiä.
Minä en kuitenkaan tunne enkä väitä enää kuten ennen olisin välittänyt. -ap
No eikös tuo tilanne ole pelkästään hyvä, omalta kannaltasi?
On. Ehdottomasti. Pidän
Sanon edelleen, älä analysoi liikaa muita ihmisiä, siitä on vain haittaa ja vain vahvimmat kestävät sitä. Sulla on kaulan yläpuolella maailman hienoin tietokone, jota on koskaan keksitty, keskity siihen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että suurin osa palstalaisista asustaa PKS:n ulkopuolella, joten elämä on vähän liikaakin muiden miettimistä. Antakaa kateellisten paskiaisten olla, he eivät teidän elämäänne hetkauta sen jälkeen, kun peruskoulu on takana.
Alapeukuttaa saa toki, tämä on vain maalla faktaa.
Olet vahvistunut, ei aina tarvitse herkistyä jos tukee toisia eikä tarvitse tuntea sääliä. Ymmärrys riittää. Sehän on vahvuutta että pystyt kuuntelemaan ja pysyt kasassa itse etkä ala voimaan todellakin huonosti siinä kuuntelijan roolissa. Ihan siis normaalin kuuloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko yksi niistä joka elää vain oman pään sisällä? Tuossa ei ollut mitään konreettitista. Mitä teet itse päivisin esim. tänään?
Olen töissä ja vapaa-ajalla teen kaikenlaista.
En taida osata selittää tätä asiaa. Minulla ei siis ole tunteita enää kuten ennen. Joskus mietin pitäisikö olla siitä huolissaan, toisaalta tuntuu niin kevyeltä, että onpa mukavaa.
Enkä halua väheksyä muiden tunteita koska nehän ovat aivan totta heille itselleen. Ovat inhimillisiä tuntevia ihmisiä.
Minä en kuitenkaan tunne enkä väitä enää kuten ennen olisin välittänyt. -ap
Oletko edelleen lääkityksellä?
Liikojen tunteiden kariseminen pois lienee hyvä. Kaikkien tunteiden ei. Itse en tunne kovinkaan paljoa tällä hetkellä ja olen akuutisti sairas (traumat lapsuudesta ja nykyisyydestä).
Olen itse kulkenut karun polun. Ymmärrän mistä puhut. Olen kyllä läsnä ihmisille, kun he tarvitsevat minua, mutta tietynlainen empaattisuus on vain karissut matkan varrelle. Ihan hyvä asia se mielestäni on ja osoittaa kypsyyttä. Voit olla läsnä ja kuunnella ilman, että tarvitsisi heti olla ja elää toisen tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on myös sattunut vähän samanlaista, ja koen että persoonallisuuteni on muuttunut vahvemmaksi ja kypsemmäksi näiden vaikeuksien myötä. En ole enää samalla tavalla empaattinen, kun kohdistan empatian ensisijaisesti itseeni. Minusta tämä muutos on vain hyvä. En enää jaksa murehtia toisten asioita, ja toisten arvostelut tai ikävät kommentit eivät mene enää ihon alle, vaan pystyn ohittamaan ne olkaa kohauttaen. Toisaalta koen, että minusta on tullut parempi keskustelija, silloin kun haluan sellainen olla. Uskallan olla avoin ja haavoittuvainen, toisin kuin nuorena. Uskallan kysyä toiselta enemmän, kipeämpiäkin asioita, ja olen huomannut monien pitävän siitä ja sanovan, että herätän heissä uusia ajatuksia. Suurimpaan osaan ihmisiä en kuitenkaan jaksa tuhlata aikaa tai energiaa.
Erittäin hyvin sanottu. Myös minä keskityn nykyään ensisijaisesti itsemyötätuntoon ja oman "kuppini" täyttämiseen. Tällä tavoin minun ei tarvitse olla jatkuvasti hakemassa empatiaa ja vahvistusta ulkopuolelta, kun annan sitä ensin itse itselleni. On muille ihmisille pidemmän päälle todella rankkaa, jos joku on koko ajan vaatimassa heiltä myötätuntoa ja peesaamista. Tukena voi olla mutta kenenkään elämäntehtävä ei ole toimia pelkästään jonkun toisen emotionaalisten tarpeiden täyttäjänä.
En myöskään kaipaa muilta empatiaksi naamioitua sääliä tai jatkuvaa menneisyyden traumojen voivottelua ja niistä puhumista. Aito läsnäolo sen sijaan on asia, jota ihmissuhteiltani haluan ja jossa olen itse kehittynyt huimasti muutaman viimeisen vuoden aikana. Ehkä juuri sen takia, kun en enää käytä muita oman myötätuntovajeeni täyttämiseen, on minun helpompi olla läsnä heille silloin, kun he sitä kaipaavat.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kulkenut karun polun. Ymmärrän mistä puhut. Olen kyllä läsnä ihmisille, kun he tarvitsevat minua, mutta tietynlainen empaattisuus on vain karissut matkan varrelle. Ihan hyvä asia se mielestäni on ja osoittaa kypsyyttä. Voit olla läsnä ja kuunnella ilman, että tarvitsisi heti olla ja elää toisen tilannetta.
Ymmärrys on empaattisuutta, vahvemmat ihmiset pystyvät tukemaan muita tasapainoisemmin. Joskus toki voi herkistyä itsekin, näin alkoi käymään minulle kun elämä uuvutti ja oli surua itsellänikin mutta sekin menee ohi. Olet oikeassa kuitenkin että kypsyyttähän se kaikki myös on.
Isojen vaikeuksien jälkeen en jaksa ruikutusta mitättömistä asioista enkä liian pitkään isommistakaan vaikeuksista, jos valittajalla ei ole aikomustakaan nousta eikä halua kasvaa tai tehdä asioilleen mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko yksi niistä joka elää vain oman pään sisällä? Tuossa ei ollut mitään konreettitista. Mitä teet itse päivisin esim. tänään?
Olen töissä ja vapaa-ajalla teen kaikenlaista.
En taida osata selittää tätä asiaa. Minulla ei siis ole tunteita enää kuten ennen. Joskus mietin pitäisikö olla siitä huolissaan, toisaalta tuntuu niin kevyeltä, että onpa mukavaa.
Enkä halua väheksyä muiden tunteita koska nehän ovat aivan totta heille itselleen. Ovat inhimillisiä tuntevia ihmisiä.
Minä en kuitenkaan tunne enkä väitä enää kuten ennen olisin välittänyt. -ap
Oletko edelleen lääkityksellä?
Liikojen tunteiden kariseminen pois lienee hyvä. Kaikkien tunteiden ei. Itse en tunne kovinkaan paljoa tällä hetkellä ja olen akuutisti
On lääkitys ja pidän sen vaikka loppuelämän mielummin kuin että enää koskaan masentuisin sillä tavalla.
Olen sillä tavalla tunteellinen, että pystyn suremaan, itkemään ja tunnen vihan tunteita. Pystyn kuitenkin iloitsemaan, olemaan tasapainoisempi ja on vain sellainen perus ok hyvä olo useimmiten.
En koe tunteiden siinä mielessä latistuneen mutta sellainen loputon synkkyys on kadonnut ja tullut värejä elämään.
Olen minäkin varmaan jollain tapaa sairas mutta kai sekin tuntuu nykyään vain siltä, että on ihan kivaa olla tällainen minä itseni ja vaikka vähän hullukin.
Tsemppiä sinne. -ap
Turhaa olla empaattinen muuta kuin parille lähimmälle ihmiselle, pidä huolta itsestäsi, muihin et voi IKINÄ luottaa.