Lue keskustelun säännöt.
Todella vaikeiden asioiden jälkeen, olen vahvempi kuin koskaan. Samalla mietin, miksi en kykene empatiaan samalla tavalla. Tervettä?
09.10.2024 |
Minä olin joskus todella herkkä ja epävarma, kuten varmaan nuoret yleensä ovatkin. Olin miellyttävä, todella kiltti ja sellainen kynnysmatto.
Kompensoin omaa häpeää ja epävarmuutta tuolla tavalla. Olen alkoholistien kasvatti, minulla on paljon ikäviä asioita menneisyydessä. Nuoruus oli hankala monella tapaa ja olen ollut useita kertoja itsarin partaalla ja hyvin syvissä vesissä.
Kaiken kruunasi lopulta väkivaltainen suhde, joka vei minulta talouden, sen aikaisen nousukiitoisen uran, läheisiä ihmissuhteita sekä tietenkin itseni kokonaan. Katosin täysin ja olin jopa psykoosin kaltaisessa tilassa, hyvin hukassa itsestäni vuosia. Sekä henkinen, että fyysinen terveys romahti.
Oli työ nousta sieltä, masennus oli järkyttävä ja kaiken nielevä pitkän aikaa. Olin poissa työelämästä ja kuvittelin, etten nouse enää. Olin totaalisen loppu vain.
Kuitenkin nousin hiljaa. Kaikki on nyt ihan ok ja masennus poissa. Edelleen maksan pitkän aikaa tuosta elämänvaiheesta mutta henkisellä tasolla olen tullut niin vahvaksi ja se on muovannut identiteettiäni niin, etten ole toisten mielipiteistä riippuvainen samalla tavalla. En miellytä, pidän puoleni enkä todellakaan jää kynnysmatoksi mihinkään.
Samaan aikaan empatiani on tavallaan kaikonnut. Toki minä ymmärrän surut ja ikävät elämänvaiheet, yksinäisyyden ja kaiken sellaisen.
Voin kuunnella jos joku haluaa avautua mutta suurimmaksi osaksi ihmisen ongelmat ovat sellaisia, jotka voivat olla heille hyväksi ja polkuja kasvuun.
Tottakai toivon suurimmalle osalle hyvää mutta en oikein enää pysty säälimään tai liiaksi empatisoida toisen tilannetta.
En ole tunteeton mutta en vain osaa huolestua enää mistään kuten ennen. Näen vähän eri tavalla tilanteet ja murheet kuin ennen.
Kommentit (116)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ei tapa se kovettaa.
Suomalaisen maalaisjuntin periaate, ei ole ihme, että täällä on niin paljon MT-ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ei tapa se kovettaa.
Suomalaisen maalaisjuntin periaate, ei ole ihme, että täällä on niin paljon MT-ongelmia.
Sinähän se vasta terveeltä vaikutat. Sivustalta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on muuten ihan hauska katsoa eläinvideoita Tubessa, miten auttavat toisiaan ilman mitään ajatusta hyötymisestä. Ihmiset ovat tässäkin asiassa heikoin laji ja valitettavasti siihen on vain totuttava ja elettävä pääsääntöisesti itsensä kanssa.
Enkä tarkoita sitä, etteikö hyviäkin ihmissuhteita ole, mutta ne saattavat hävitä silmänräpäyksessä.
Lisätään tähän vielä, että näissä eläinvideoissa tulee satojatuhansia peukkuja sekä sydämiä. Mitäs luulette, montako sydäntä tulee siitä, kun joku auttaa toista ihmistä? Voi olla aika paljon vähemmän.
Nääh. Ihmisten kesken se menee niin, että avuliaisuus ja ystävällisyys tulkitaan huomiohakuisuudeksi. Sitten joku moukka kimpaantuu ja alkaa nöyryyttää "kilpail
No tämä.
"Ota itteäs niskasta kiinni, se on itsestä kiinni, elä vähän äläkä anna sen haitata. Jne."
Fiksumpi ei ota niskasta kiinni, ymmärtää oman pienuutensa ja antaa asian haitata. Antaa periksi ja on pinnistelemättä. Luovuttaa ja kokeilee jotain muuta. Muu on "niiden muiden" eli sen ilkeilyn mahdollistajien ja kiusaajan/kiusaajien väliin asettumista, suojelua, lihamuurin leikkimistä. Ei sellaiseen kannata ryhtyä ihmisten takia, joista ei välitä ja joita ei arvosta. Leikkikööt keskenään pudotuspelejään :D
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että suurin osa palstalaisista asustaa PKS:n ulkopuolella, joten elämä on vähän liikaakin muiden miettimistä. Antakaa kateellisten paskiaisten olla, he eivät teidän elämäänne hetkauta sen jälkeen, kun peruskoulu on takana.
Ei täällä pääkaupunkiseudun ulkopuolellakaan sen enempää mietitä muita ihmisiä. Itse en tunne tästä kaupungista juuri ketään, eikä kiinnostakaan tuntea. Naapureita moikkailen ja koiraihmisiä, kun tulevat lenkillä vastaan. Ihmisillä on ihan höperöt käsitykset siitä, että muita ihmisiä kytätään koko ajan ja supistaan toisten tekemisistä. Jokaisella on oma elämä elettävänä ja omat murheensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ei tapa se kovettaa.
Suomalaisen maalaisjuntin periaate, ei ole ihme, että täällä on niin paljon MT-ongelmia.
Ei se mikään periaate ole, vaan fakta. Riittävän kovat koettelemukset usein kovettavat. Kysypä vaikka lääkäreiltä tai poliiseilta. Et ilmeisesti ymmärtänyt, ettei tässä puhuta mistään tavoitetilasta, vaan elämän realiteeteista?
Miksi sinun pitäisi huolestua? Empatiaakin voi osoittaa monella tavalla. En minä varsinaisesti provosoidu enää muista kuin pienille lapsille aiheutetuista ongelmista, jos ne ovat liian suuria ikätasoon nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin mistä puhut. Minulle on jäänyt tietynlainen epäluottamus ja kovuus ihmisiä kohtaan kaiken tapahtuneen jälkeen. Kävin juttelemassa ammattilaisen kanssa, joka totesi tapahtumien olleen sen verran rajuja, että henkisesti saattaa kestää pitkään päästä niistä yli ja takaumiakin saattaa tulla, jopa vuosien jälkeen. Olen kuitenkin pärjäillyt hyvin, enkä ole tarvinnut tarjottua lyhytterapiaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että suurin osa palstalaisista asustaa PKS:n ulkopuolella, joten elämä on vähän liikaakin muiden miettimistä. Antakaa kateellisten paskiaisten olla, he eivät teidän elämäänne hetkauta sen jälkeen, kun peruskoulu on takana.
Ei täällä pääkaupunkiseudun ulkopuolellakaan sen enempää mietitä muita ihmisiä. Itse en tunne tästä kaupungista juuri ketään, eikä kiinnostakaan tuntea. Naapureita moikkailen ja koiraihmisiä, kun tulevat lenkillä vastaan. Ihmisillä on ihan höperöt käsitykset siitä, että muita ihmisiä kytätään koko ajan ja supistaan toisten tekemisistä. Jokaisella on oma elämä elettävänä ja omat murheensa.
"Itse en tunne tästä kaupungista juuri ketään, eikä kiinnostakaan tuntea."
Tää on niin supisuomalainen sielunmaisema.
Ei siinä. Viimeisimmän suuren vastoinkäymisen myötä huomasin itsestäni, että tieltä suistuneen auton nähdessäni mietin mitä hyötyisin pysähtymisestä. Olen ollut sellainen ihminen, joka pysähtyi aina. Mutta en näköjään enää.
Multa on vaan jotenkin mennyt empatiahana kiinni. Yritin saada hyvää luomalla hyvää ympärilleni, mutta nykyään ajatukset keskittyvät siihen, miten saan kannateltua itse itseäni parhaalla mahdollisella tavalla. Pyyteettömäksi ryhtyminen olisi kuin kiinnittäisi selkäänsä lapun, jossa lukee 'kick me!'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt mietin onko tämä nyt vaan traumakäyttäytymistä ja siksi olen niin "tunteeton" tietyllä tapaa vai onko tämä tervettä kehitystä? Tai onko sillä edes mitään väliä? Kunhan tässä vain selviytyi elämään kiinni. -ap
Olen huomannut saman itsessäni. Ikää 47, ja rankka elämä ollut. Ulkoisesti olen pärjännyt ja menestynyt elämässä hyvin. Mutta nyt viimeisten rankkojen juttujen jälkeen olen huomannut saman itsessäni, että sympatiaa ei hirveästi heru muille, varsinkaan ns.turhan valittajille. En kuitenkaan koe itseäni masentuneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nyt mietin onko tämä nyt vaan traumakäyttäytymistä ja siksi olen niin "tunteeton" tietyllä tapaa vai onko tämä tervettä kehitystä? Tai onko sillä edes mitään väliä? Kunhan tässä vain selviytyi elämään kiinni. -ap
Jonninjoutavaa pähkäilyä. Sinun elämässäsi empatia on ollut tuhlausta, ei investointi. Empatiaan voi takaisinoppia, mutta et sä voi luoda sitä tyhjästä. Nauti nykyisestä tasapainotilasta. Elämä on palkitsevaa itsessään, ilman sitä jännää tarvetta ponnistella ja saada lämpöä palkinnoksi.
Luullakseni normaalia. Itsellänikin on empaattisuus muuttunut. Joskus nuorena säälin jopa kärpäsiä. Nykyään tunnen hämmentävän syvää vihaa haittaeläimiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ei tapa se kovettaa.
Suomalaisen maalaisjuntin periaate, ei ole ihme, että täällä on niin paljon MT-ongelmia.
Sinähän se vasta terveeltä vaikutat. Sivustalta
No terveemmältä kuin tuo "periaate" -laidasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ei tapa se kovettaa.
Suomalaisen maalaisjuntin periaate, ei ole ihme, että täällä on niin paljon MT-ongelmia.
Ei se mikään periaate ole, vaan fakta. Riittävän kovat koettelemukset usein kovettavat. Kysypä vaikka lääkäreiltä tai poliiseilta. Et ilmeisesti ymmärtänyt, ettei tässä puhuta mistään tavoitetilasta, vaan elämän realiteeteista?
En kysy, koska täyttä sai ssea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että suurin osa palstalaisista asustaa PKS:n ulkopuolella, joten elämä on vähän liikaakin muiden miettimistä. Antakaa kateellisten paskiaisten olla, he eivät teidän elämäänne hetkauta sen jälkeen, kun peruskoulu on takana.
Ei täällä pääkaupunkiseudun ulkopuolellakaan sen enempää mietitä muita ihmisiä. Itse en tunne tästä kaupungista juuri ketään, eikä kiinnostakaan tuntea. Naapureita moikkailen ja koiraihmisiä, kun tulevat lenkillä vastaan. Ihmisillä on ihan höperöt käsitykset siitä, että muita ihmisiä kytätään koko ajan ja supistaan toisten tekemisistä. Jokaisella on oma elämä elettävänä ja omat murheensa.
Kyllä maalla suurin tehtävä on muiden vahtaaminen. Fakta.
"Ota itseäsi niskasta kiinni" ja "mikä ei tapa se kovettaa"
-kysy vaikka lääkäriltä, puoskarilta tai rajavartijalta
Ei hyvää päivää juntit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että suurin osa palstalaisista asustaa PKS:n ulkopuolella, joten elämä on vähän liikaakin muiden miettimistä. Antakaa kateellisten paskiaisten olla, he eivät teidän elämäänne hetkauta sen jälkeen, kun peruskoulu on takana.
Ei täällä pääkaupunkiseudun ulkopuolellakaan sen enempää mietitä muita ihmisiä. Itse en tunne tästä kaupungista juuri ketään, eikä kiinnostakaan tuntea. Naapureita moikkailen ja koiraihmisiä, kun tulevat lenkillä vastaan. Ihmisillä on ihan höperöt käsitykset siitä, että muita ihmisiä kytätään koko ajan ja supistaan toisten tekemisistä. Jokaisella on oma elämä elettävänä ja omat murheensa.
"Itse en tunne tästä kaupungista juuri ketään, eikä kiinnostakaan tuntea."
Tää on niin supisuomalainen sielunmaisema.
Ei siinä. Vii
No ei tuo juntti asu missään kaupungissa, jossain typerässä saarijärven kokoisessa käpykylässä korkeintaan.
Suomalainen kaupunki on joku savonlinnan kokoinen kylä ja nämä torvelot väittävät ettei siellä vahdata muita. :D :D :D
Oletko katkeroitunut ja kyyninen, ehkä masentunutkin. Ne voivat aiheuttaa empatian heikentymistä.
Sinulla on ollut niin rankkoja kokemuksia ja muilta ihmisiltä tullutta luokattoman huonoa kohtelua, että katkeroituminen ei olisi mikään ihme.