Lue keskustelun säännöt.
Olenko iskemässä käteni paskaan? Miesasiaa...
27.03.2011 |
Olen rakastunut ns. hurmaavaan renttuun, uskaltaako sellaisen kanssa perustaa uusperhettä? Itseäni ajatus hirvittää aika paljonkin, toisaalta kiehtoo myös. Mies on myös aivan hulluna minuun.
Eli, minulla on ollut suhde varattuun muusikkoon jo pidemmän aikaa, mutta välimatkan vuoksi olemme tavanneet toisiamme hyvin harvoin. Sähköpostit, tekstiviestit ja puhelinsoitot ovat välillämme kulkeneet kuitenkin hyvin tiiviisti (joka päivä). Ja silloin kun olemme tavanneet, kaikki on ollut enemmän kuin ihanaa! Mutta mutta, eihän se mitään yhteistä arkea ole ollut...
Nyt tuo mies on vihdoin pitkän harkinnan jälkeen eroamassa avioliitostaan (minun vuokseni), hänellä on siis vaimo ja kaksi kouluikäistä lasta, minulla yksi alle kouluikäinen (olen totaaliyh.). Ja minua epäilyttää ja suoraan sanoen pelottaakin.
Miehessä nimittäin on roppakaupalla huonoja ja aika lapsellisia piirteitä, eikä hän suikaan ole niitä yrittänyt peitellä: 1. Juominen. Juo TODELLA paljon, ei koskaan viikolla, mutta viikonloppuisin AINA 1-3 päivää. Olipa keikalla tai ei. 2. Persaukisuus. Mies käytännössä elää vaimonsa siivellä, muusikon tuloillaan ei kovin hyvin elä. Ei käy päivätöissä, eli viikolla säveltää yms., mistä kukaan ei maksa mitään. 3. Ei osallistu tarpeeksi perhe-elämään. Tekee kyllä ruokaa ja muitakin kotitöitä (etenkin ns. miesten töitä) ja viettää aikaa lastensa kanssa, mutta kuitenkin perheessä se arjen vetovastuu ja suunnittelu on vaimollaan. Ja näin etenkin viikonloppuisin. 4. Tunne-elämän kypsymättömyys: riitatilanteissa nykyisensä kanssa lähtee yleensä litomaan, ei siis jää selvittämään asiaa.
Kaikki nämä piirteitä, jotka sanovat minulle, että juokse ja äkkiä! Ihme kyllä, miehen vaimo ei millään haluaisi erota, liekö yhteiset lapset ja parin pitkä historia syynä siihen. Ja on miehessä sitten ne hurmaavatkin puolensa, varmaan niin vaimon kuin minunkin mielestä. Esim:
1. Mies on uskomattoman hyvä ja hellä rakastaja, oikea mestari alallaan. Minun ja hänen välisensä kemia on myös jotain sanoinkuvaamatonta, emme kumpikaan ole kokeneet vastaavaa aikaisemmin (ja ollaan jo päälle kolmekymppisiä molemmat). 2. Ihme kyllä, vaikka ns. renttu onkin, mies on myös rehti ja reilu joissain asioissa. Ei valehtele (paitsi vaimolleen tästä suhteestamme), eikä yritä esittää parempaa kuin on. 3. Mies on hauska ja fiksu seuramies: älykäs, huumorintajuinen jne. Hänen seurassaan on helppo ja mukava olla. Ja vaikka se miten kliseiseltä kuulostaakin, niin me molemmat todella uskomme olevamme toistemme sielunkumppaneita.
Hyviä ja huonoja puolia olisi varmasti vielä enemmänkin, mutta tässä tärkeimmät. Nyt odotan arvon av-raadilta tuomiota: kannattaako tuollaisen miehen kanssa ryhtyä vakavaan suhteeseen? Tiedän melkein itsekin, että ei, mutta toisaalta mietin, että jos nuo huonot puolet kertovat enemmän siitä, että hänellä on ollut paha olla suhteessaan. Ja siksi toimii niin typerästi. Jos asuisimme lähellä toisiamme, niin voisimme rauhassa ensin seurustella ja katsoa, mitä tapahtuu, mutta kun välimatkaa on sen verran paljon, niin jonkinlaisia päätöksiä suhteen jatkosta on tehtävä melko pian. Ja kun kuviossa on mukana lapsiakin...
Äh, melkein toivon, ettei mies eroaisikaan... Vaikka toisaalta en todellakaan ole ollut tyytyväinen asemaani toisena naisena. Paitsi että se on todellä VÄÄRIN vaimoa kohtaan, ei se ole tehnyt itsellenikään hyvää. Mutta irtikään en ole pystynyt miehestä päästämään.
No niin, kivitystänne odottaen...
Kommentit (93)
ja vaimo luultavasti huutaa hurraata, kun pääsee siitä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on lapsi ja ajattele häntä. Voittehan elää etäsuhteessa ja nauttia seksistä ja toisistanne.
En ottaisi tuollaista miestä nurkkiini loisimaan, kyllä miehen täytyy tienata rahaa oikeilla töillä, eikä elää pelkällä musiikinteolla ja keikoilla, etenkin kun viina on vielä noin tärkeä osa elämää.
Sinulla on varmaankin vahva hoivavietti, ajattelet, että pystyt korjaamaan tuon miehen tavat ja saat vielä hyvää seksiä. Oliko edellinen miehesi samaa tasoa?
Pelkkä seksi ei pidä suhdetta kasassa kovin pitkään ja noita ongelmia tuntuu olevan aika paljon tuon miehen elämän tyylissä.
Toisaalta, kuten alkuun kirjoitin, katsele tilannetta kauempaa, anna ajan kulua. Jos kestätte etäsuhteen ikävät ja rakastatte toisianne, voitte hyvinkin olla toisillenne tarkoitetut.
T Etäsuhteelainen jo vuosia (lasten vuoksi)
kyynärtä myöten paskassa. Ja kohta lyöt sen toisenkin..
että mies eroaa vaimostaan sinun takiasi. Eli sinä olisit syynä avioerolle. Johan tuo kertoo, ettei mies kanna mitään vastuuta omasta elämästän, vaan aina syy on muissa.
Mies olettaa, että otat hänet luoksesi asumaan, mutta se sinun on estettävä. On katastrofi sinulle ja lapselle, jos mies muuttaa valmiiseen perheeseen edellisestä kodistaan.
Hankkikoon oman kämpän, jos eroaa vaimostaan, huolehtikoon elannostaan ja lapsistaan.
Tuo mieshän on ikuinen pieni poika, tarvitsee äiti-hahmon höösäämään ja ymmärtämään.
En voi ymmärtää, millainen nainen ottaa puolisokseen luuserin, joka karttaa töitä ja on alkoholisti.
Eikö nainen ole oikeutettu parisuhteeseen, jossa on vastapuolena kypsä, aikuinen kumppani, joka huolehtii perheestään, itsestään, on henkisesti samalla tasolla, käyttäytyy hyvin ja kunnioittaa naistaan.
Seksiähän kaikki osaa harrastaa, mutta riittääkö se jollekin naiselle.
hauskinta oli, että ainoa, joka ap-ta kannusti suhteeseen oman kokemuskensa kautta, oli äiskä samanmoisen rentun kanssa, jolla mielenterveysongelmai ja lapset otettu "huostaan". Tälläkin viime kesästä asti hyviä kokemuksia rentusta. Kivahan se on yhdessä olla valllattomia ja renttuja, mutta jos mukana on lapset ja vähänkään itsekunnioitusta niin... NOT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikset kokeilisi. Nyt pilaat lapsesi elämän omasi ohessa.
kemiat haviaa hyvin pian kun arki astuu kuvaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän on hauska seuramies ja hyvä sängyssä. Tuota rehtiyttä ja reiluutta tuskin tarvitsee edes kommentoida...
Mies ei jätä vaimoaan, ellet sinä ole valmiina ottamassa häntä vastaan avosylin (lue ilmainen kämppä ja pillu).
Kyllä on loistosaalis! Ei ihme että vaimo roikkuu hänessä kynsin hampain:D :D
Tämä on kyllä loistokkain ja hauskin provo sitten aikoihin!
mutta ei siis harrasta yhdenillan pettämisjuttuja ENÄÄ, kuten joskus nuorempana. Ja siis sanoo rakastavansa minua. Ei minulla ole mitään syytä olla uskomatta tätä. Kyllä hän varmaan seksiä tai seuraa saisi muualtakin, kuitenkin vaivautuu olemaan kanssani tekemisissä lähes tuntikausia päivittäin.
Ja totta se on, että noin 10 krt vain olemme tavanneet kasvokkain, toki siihen määrään mahtuu myös pari pidempiaikaista "laatuaikaa" yhdessä. Eihän se paljoa ole, sen myönnän, mutta aika hyvin olemme toistemme ajatuksiin päässeet sisälle puheluiden ja kirjeenvaihdon myötäkin.
Asia on siksikin nyt mielessäni niin paljon, koska mies puuhaa eroa minun takiani. Onhan sekin aika traagista, jos mies tekee sen "turhaan", jos en sitten olekaan valmis olemaan hänen kanssaan (ja totuuden nimessä on sanottava, että jos samalainen juomistahti jatkuisi kanssani, niin en katselisi sitä kovinkaan pitkään). Eli mietin myös sitä, että pitäisikö minun toppuutella miehen eroaikeita vielä...
Ap
Kuka ottaisi yhtään ketään asumaan luokseen muutaman tapaamiskerran jälkeen, hui olkoon.
Mies on koukuttanut sinut seksitaidoillaan ja kaikki hänen ongelmansa näyttävät sitten pieniltä aktien sumentamana.
Miksi sinun pitäisi saada juuri tuo mies elämääsi?
Muusikot ovat aika usein ns. vapaita sieluja, nauttivat hetken ja jatkavat matkaa. Alkoholi näyttää kuuluvan keikkaelämään ja tuon miehen elämään muutenkin.
Pakene ja pian!
Saat vielä harmia tuosta miehestä, rahoitat hänen elämänsä viinoja myöten ja kun arkielämä alkaa, mies kaipaa vaihtelua uuden sielunkumppanin muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku eilen ihmetteli, että miksi ihmeessä kyselen asiaa täällä. Toki itsekin tiedän, millaisia vastauksia noilla spekseillä tulee, mutta toisaalta tarvitsen niitä. Siis haukkuja ja järjen ääntä! Minulla kun järki ja tunteet eivät valitettavasti kulje käsi kädessä tässä asiassa... En kuitenkaan osaa sanoa, eteneekö homma ihan toivotulla tavalla, koska näyttää siltä, että kaikkein kärjekkäimmät kommentit saavat minut vain puolustelemaan miestä ja rakkauttamme.
Provoksi minua saa epäillä ihan kaikin mokomin, mutta en usko, että olen ainoa juoppoon mieheen rakastunut tässä maassa... Toisethan jopa elävät sellaisen kanssa! Tuo juominen on mielestäni siis se pahin piirre miehessä. Muita huonoja puoliaan olen saattanut hieman liiotellakin, mutta juomista en. Toki hänellä on kuivempiakin kausia elämässään ollut, mutta lasiin ei ole sylkenyt koskaan. Ja viime aikoina hän on juonut erityisen paljon. Ei kuulemma kestä olla kotona, koska ei viihdy siellä (ja parisuhteessaan) tällä hetkellä. Varmasti ihan totta, mutta eihän sitä silti olisi pakko juuri ryyppäämään mennä...
Joisiko sitten yhtä paljon minun kanssani vai viihtyisikö paremmin kotona, sitäpä ei voi etukäteen ennustaa. Se nyt kuitenkin on sanottava, että viikolla mies on nytkin oikein kiltisti ja osallistuu tosiaan omalla miehisellä tavallaan kotitöihinkin. Aika laihalta lohdultahan se kyllä kuulostaa...
Tuosta persaukisuudesta sitten. Toki miehellä siis jotain tuloja on, mutta epäsäännöllisiä ja epävarmoja. Sinänsä rikkaus ei ole minulle mikään kriteeri, mutta olisihan se kiva, jos mies jotenkuten pärjäisi omillaankin. Hänen muusikkoutensa ole minulle todellakaan mikään "se juttu", ihan hyvin olisin samaan tyyppiin rakastunut, vaikka olisi roskakuskikin, sanoisinpa mieluummin, että voi kun olisikin! Mutta hyväksyn kyllä sen, että hän omistautuu "taiteelleen", ei se hänestä tee automaattisesti huonompaa ihmistä. Kaikista ei ole insinööreiksi.
Aika monikin kyseli sitä, että minun pitää miettiä sitä, mitä kaikkea miehellä olisi annettavana minun ja lapseni arkeen. Ja juuri sitä tässä mietinkin pääni puhki!! Ja kun sitä ei voi etukäteen tietää... Olen edelleenkin jumittunut ajatukseen, että osa miehen käytöksestä voi olla huonon tai ei-toimivan suhteen seurausta ja minun kanssani kaikki saattaisi olla toisin, ainakin osittain. Voihan siinä hänen nykyisen suhteensa dynamiikassa olla sekin pielessä, että vaimo on ottanut sen hoivaajan roolin ja mies elelee siinä kuviossa sitten ikään kuin teininä, kolmantena lapsena.
Mies itse ei suoraan allekirjoita tätä (olemme kyllä puhuneet hänen huonoista puolistaan paljonkin), mutta sitten toisaalta hän kuitenkin haaveilee, miten minun kanssani kaikki olisi niin erilaista, koska minun seurassani on niin helppo ja mukava olla. Tiedä sitten...
Toisin kuin joku epäili, en ole luonteeltani ollenkaan hoivaava ja paapova, vaan päinvastoin aika kipakka sanomaan ajatukseni suoraan. Kuulostaa ehkä uskomattomalta, kun ajattelee, millaiseen mieheen olen mennyt rakastumaan... :) Miehen vaimo taas tuntuu hyväksyvän miehen kaikki toilailut, mitä suuresti ihmettelen. Mutta ehkä se halu pitää perhe kasassa on niin suuri. Oman 5-v. lapseni mies on kerran tavannut ja ainakin silloin tulivat oikein mukavasti juttuun. Kyseessä ei ollut mikään "tässä äidin uusi poikakaveri" -tilanne vaan ihan vain äidin kaverin kohtaaminen puistossa. Eli tuskin aiheutti mitään traumoja lapselle! Ja huom. mies oli selvinpäin!! Sinänsä en ole etsimässä isää lapselleni, mutta tokihan nuo "isäominaisuudet" tai sellaisten puuttuminen on otettava huomioon.
No, sitten miehen pettämishistoriasta sananen vielä. Meillä tosiaan on avoimet ja luottamukselliset välit, mies on kertonut minulle KAIKEN menneisyydestään, myös sellaiset jutut, joissa hän ei esiinny yhtään mairittelevassa valossa. Ja juuri sitä hän itse jaksaa ihastella, kuinka kanssani voi puhua ihan kaikesta.
Moni täällä on varma, että taatusti mies pettäisi minuakin tulevaisuudessa tai ehkä jopa pettää jo. Voi olla, eihän sitä koskaan voi 100 %:n varmuudella mennä sanomaan, niinkuin ei kukaan teistä muistakaan voi sanoa omasta miehestään. Mutta suhde minuun ja miehen aiemmat nuoruuden pettämiset ovat kyllä kaksi eri asiaa. Aiemmat pettämiset ovat olleet yhdenyön juttuja, suhde minuun on rakkaussuhde ja niissä on vissi ero. Nuo sekoilujuttunsa mies lopetti jo monta vuotta sitten ja eleli suht. tyytyväisenä liitossaan (jota on kestänyt jo 12 vuotta), kunnes tapasi minut, rakastui ja sen jälkeen mikään ei ole ollut ennallaan.
Uskokoon ken tahtoo, minulla ei ole mitään syytä epäillä miehen puheita. Koko suhteemme on niin "vaivalloinen", että jos mies olisi pelkän seksin perään, hän saisi sitä taatusti lähempääkin ja helpommalla. Miehen rakkautta en siis epäile hetkeäkään. Se on jotenkin jännä juttu ja vaikea selittää, mutta silloin kun joku kolahtaa, sen vain tietää.
Huoh, jokohan tuossa olisi riittävästi?
t. Ap
PS. Niin, mitä siis ajattelen ja mitä meinaan tehdä? Kai tässä vaan täytyy odotella ja katsoa mitä tapahtuu. Mies ei edes ole tulemassa luokseni asumaan (koska meillä on tätä välimatkaa ja hänen "työnsä" keskittyy vahvasti oman asuinpaikan läheisyyteen), mutta toivoo, että me muuttaisimme tulevaisuudessa hänen asuinpaikkansa lähelle. Sellaista askelta en nyt kuitenkaan ihan äkkiseltään uskalla ottaa, joten kai se on jatkettava kaukosuhteessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tokihan olemme viettäneet päiviä tai viikonloppuja yhdessä, eli vaikka tapaamisia on vain noin 10, niin kyllä ne melko intensiivisiä ovat olleet. Ja siihen päälle sitten päivittäinen yhteydenpito ja kirjoittelu. Kyllä me jollain tasolla ainakin tunnemme toisemme erittäin hyvin.
t.Ap
muusikkomies, jolla huono avioliitto, alkoholiongelmaa, uusi suhde, joka on muuttanut elämän, pettämistausta.
Hyvä puhumaan, avoin asioistaan-ja juuri tuolla avoimuudellaan saa naiset uskomaan hänestä parasta.
Anteeksi vaan, tuntuu niin tutulta tarinalta,muusikoita kun tunnen harrastukseni puolesta.
Mieti vielä, nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensin erotaan ja sitten vasta ruvetaan suhteeseen jonkun toisen kanssa. Ei niin, että mietitään, että kannattaisko erota ja samalla bylsii toista ja vertailee, että kumpi nyt olis parempi.
Onhan sulla aikaa sitten miettiä onko suhteella mitään kantavuutta jos mies ei teille ryykää heti asustelemaan.
Onko sinun lapsuuden perheessä ollut alkoholismia? Onko sinun isäsi tai äitisi ollut alkoholisti. Minun on ja kuulostaa siltä että sinun ei ja hyvä niin, mutta minä en IKINÄ ottaisi miestä joka juo JOKA viikonloppu.
En laskisi irti, mutta en myöskään tekisi mitään päätöksiä.
Jos mies tahtoisi erota, hän voisi tehdä sen. Mutta en painostaisi siihen, enkä lupaisi mitään yhteen muuttamista tai naimisiinmenoa sen jälkeen. Mies voisi erottuaan muuttaa lähemmäs asumaan, mutta kotiini en häntä ottaisi asumaan. Toisaalta laskisin kyllä miinukseksi, jos hän muuttaisi kauas lapsistaan...
Niin, tosiaan odottaisin ja katsoisin, mihin suhde kehittyy. Se on nimittäin ihan totta, että etäsuhde on alussa tosi upea ja puhuttavaa ja seksiä riittää. Sitten jos nähdään koko ajan, nämä laimenee ja silloin punnitaan se, miten kestetään arkea yhdessä.
Erotkoon, jos eroaa, mutta älä sinä ota siitä vastuuta. Älä myöskään ota vastuuta miehen taloudellisesta tms pärjäämisestä. Anna ensin ns. itsenäistyä, tula toimeen omillaan ja katso sitten, voitteko elää yhdessä ja tuleeko teidän suhteesta ylipäätään mitään.
Noin isoja ratkaisuja (= muuttamisia yms) ei tehdä suurimman tunnekuohun vallassa. Rakastuminen hiipuu joka suhteessa ja tilalle tulee parhaimmassa tapauksessa rakastaminen, joka on paljon arkisempaa ja tylsempääkin useimmiten. Odota ja katso pääsettekö te siihen vaiheeseen, enne kuin sekoita lapsesi ja miehen lasten elämää tämän enempää.
Totta on tietysti, että me olemme erilaisia eri ihmisten kanssa. Tämän nykyisen vaimonsa kanssa voi olla, että on saanut olla "teini". Se, että puhuu avoimesti asiositaa ei ole välttämättä mitenkaan vaikeaa, jos kerran huomaa, että se uppoaa sinuun. Pelureita riittää.
Voihan olla, että teillä on yhteinen hyvä tulevaisuus, mutta näillä spekseillä, joita tänne kerrot, niin aika varovainen olisin. Arki astuu teidänkin suhteeseen ja miten mies sitten siinä viihtyy ja käyttäytyy?
1. Provo
2. Provo
3. Provo
4. Provo
5. Provo
Provokoukku 1: ap "huomaa" vasta kuin on rikkonut suhteen ja perheen, että miehessä on negatiivisiakin puolia. Ärsyttää takuulla kipakoihin vastauksiin.
Provokoukku 2: kemia miehen ja ap:n välillä on uskomattoman ihmeellisen räjähtelevää, enemmän kuin kummallakaan ennen (lue olen ihkumpi kuin miehen vaimo).
Heh, huvittavaa että minua epäillään provoksi. Tuskin kukaan näin tylsiä provoja jaksaisi tehtailla, eihän tässä ole oikein mitään jännittäviä käänteitäkään. Kyllä miehen huonot puolet ovat olleet tiedossani oikeastaan alusta asti. Mutta nyt tietenkin, kun mies meinaa tosissaan erota, olen ottanut ne ns. vakavampaan pohdintaan. Minulle rakastuminen on kaikkea muuta kuin järjellinen ja laskelmoitu prosessi, joten siksi kai renttuun rakastuminenkin on mahdollista.
Ja hei, kemia meidän välillämme tosiaan on USKOMATONTA... :) Kaikki eivät sellaista koe koskaan elämänsä aikana, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö sellaista silti olisi olemassa...
varattuun mieheen, joka on krooninen pettäjä. Tuttuni on "seurustellut" miehen kanssa parisen vuotta ja uskoo, että mies jättää vaimonsa kunhan lapset vähän kasvaa isommiksi. Tuttu puhuu, että mies ei enää harrasta irtosuhteita ja on hänelle uskollinen. Toki vaimoaan pettää ja vaimon kanssa seksiä harrastaa, mutta ei kuulemma ole enää muita naisia. No, harva se kerta, kun mies on jossain iltariennoissa, on kainalossa joku suttura ja illan jälkeen suuntaavat yhteiseen osoitteeseen lempeä jakamaan.
Eli sulle ap. Älä usko mitä mies sulle lepertelee. Veikkaan, että et ole todellakaan ainoa. Jos et ota miestä heti huomaasi hänen erottuaan, veikkaan, että miehen kiinnostus suhun lopahtaa ja hän etsiytyy jonkun toisen naisen kainaloon ja huollettavaksi.
Lopeta suhde nyt, niin säästyt suuremmilta murheilta!