Lue keskustelun säännöt.
Olenko iskemässä käteni paskaan? Miesasiaa...
27.03.2011 |
Olen rakastunut ns. hurmaavaan renttuun, uskaltaako sellaisen kanssa perustaa uusperhettä? Itseäni ajatus hirvittää aika paljonkin, toisaalta kiehtoo myös. Mies on myös aivan hulluna minuun.
Eli, minulla on ollut suhde varattuun muusikkoon jo pidemmän aikaa, mutta välimatkan vuoksi olemme tavanneet toisiamme hyvin harvoin. Sähköpostit, tekstiviestit ja puhelinsoitot ovat välillämme kulkeneet kuitenkin hyvin tiiviisti (joka päivä). Ja silloin kun olemme tavanneet, kaikki on ollut enemmän kuin ihanaa! Mutta mutta, eihän se mitään yhteistä arkea ole ollut...
Nyt tuo mies on vihdoin pitkän harkinnan jälkeen eroamassa avioliitostaan (minun vuokseni), hänellä on siis vaimo ja kaksi kouluikäistä lasta, minulla yksi alle kouluikäinen (olen totaaliyh.). Ja minua epäilyttää ja suoraan sanoen pelottaakin.
Miehessä nimittäin on roppakaupalla huonoja ja aika lapsellisia piirteitä, eikä hän suikaan ole niitä yrittänyt peitellä: 1. Juominen. Juo TODELLA paljon, ei koskaan viikolla, mutta viikonloppuisin AINA 1-3 päivää. Olipa keikalla tai ei. 2. Persaukisuus. Mies käytännössä elää vaimonsa siivellä, muusikon tuloillaan ei kovin hyvin elä. Ei käy päivätöissä, eli viikolla säveltää yms., mistä kukaan ei maksa mitään. 3. Ei osallistu tarpeeksi perhe-elämään. Tekee kyllä ruokaa ja muitakin kotitöitä (etenkin ns. miesten töitä) ja viettää aikaa lastensa kanssa, mutta kuitenkin perheessä se arjen vetovastuu ja suunnittelu on vaimollaan. Ja näin etenkin viikonloppuisin. 4. Tunne-elämän kypsymättömyys: riitatilanteissa nykyisensä kanssa lähtee yleensä litomaan, ei siis jää selvittämään asiaa.
Kaikki nämä piirteitä, jotka sanovat minulle, että juokse ja äkkiä! Ihme kyllä, miehen vaimo ei millään haluaisi erota, liekö yhteiset lapset ja parin pitkä historia syynä siihen. Ja on miehessä sitten ne hurmaavatkin puolensa, varmaan niin vaimon kuin minunkin mielestä. Esim:
1. Mies on uskomattoman hyvä ja hellä rakastaja, oikea mestari alallaan. Minun ja hänen välisensä kemia on myös jotain sanoinkuvaamatonta, emme kumpikaan ole kokeneet vastaavaa aikaisemmin (ja ollaan jo päälle kolmekymppisiä molemmat). 2. Ihme kyllä, vaikka ns. renttu onkin, mies on myös rehti ja reilu joissain asioissa. Ei valehtele (paitsi vaimolleen tästä suhteestamme), eikä yritä esittää parempaa kuin on. 3. Mies on hauska ja fiksu seuramies: älykäs, huumorintajuinen jne. Hänen seurassaan on helppo ja mukava olla. Ja vaikka se miten kliseiseltä kuulostaakin, niin me molemmat todella uskomme olevamme toistemme sielunkumppaneita.
Hyviä ja huonoja puolia olisi varmasti vielä enemmänkin, mutta tässä tärkeimmät. Nyt odotan arvon av-raadilta tuomiota: kannattaako tuollaisen miehen kanssa ryhtyä vakavaan suhteeseen? Tiedän melkein itsekin, että ei, mutta toisaalta mietin, että jos nuo huonot puolet kertovat enemmän siitä, että hänellä on ollut paha olla suhteessaan. Ja siksi toimii niin typerästi. Jos asuisimme lähellä toisiamme, niin voisimme rauhassa ensin seurustella ja katsoa, mitä tapahtuu, mutta kun välimatkaa on sen verran paljon, niin jonkinlaisia päätöksiä suhteen jatkosta on tehtävä melko pian. Ja kun kuviossa on mukana lapsiakin...
Äh, melkein toivon, ettei mies eroaisikaan... Vaikka toisaalta en todellakaan ole ollut tyytyväinen asemaani toisena naisena. Paitsi että se on todellä VÄÄRIN vaimoa kohtaan, ei se ole tehnyt itsellenikään hyvää. Mutta irtikään en ole pystynyt miehestä päästämään.
No niin, kivitystänne odottaen...
Kommentit (93)
puhutkohan nyt mun miehestä...
kyllä se sieltä taas kotiin luikkii, kun huomaa yllättäin melkein menettäneensä kaiken - en taida ottaa enää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11:sta, eli mies voi muuttaa lähellesi mutta omaan asuntoonsa. voitte aloittaa seurustelun vaikka mies asuisi omassa kämpässään. olet hullu jos otat kännäävän, persaukisen miehen nurkkiisi. mieti vähän mitä se tekee lapsillesi! vaikka seksi olis miten uskomatonta ja kemiat ihan toisesta ulottuvuudesta, niin lasten turvallisuudentunne ja onnellisuus pitäis painaa vaakakupissa enemmän. jossain määrin ymmärrän boheemia elämää, mutta sen varjolla kännäämistä en sitten yhtään!!!
Et varmaan, ethän muuten olisi varattuun sotkeutunut. Nyt vaan keskityt omaan napaasi....minä, minä, minä, kuinka kehtaat!! Ihan hirvittää, melkein itkettää kaltaisesi kylmät perheenrikkojanaiset. Mitään ei välitetä viattomista lapsista, moraalista, siitä mikä on oikein! Seksi menee kaiken edelle. Miehet ovat monet tällaisia tiedän, mutta eikö meidän naisten kuuluisi edes ajatella lapsia ja sitä mikän on oikein???
hällä ei ois lasta, mutta luulis äitiyden menevän seksihullaantumisen edelle. Ei tosiaan tarvii ottaa mitään luuseria nurkkiinsa haisemaan ja sotkemaan, vaikka onkin elänyt puutteessa.
lopputulos on juoppo persaukinen petturi joka ei enää kiinnostakaan jostain kumman syystä enää.
Mihin ap ensimmäinen liittosikaatui? Oletko oppinut mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne miehen lapset mitään menetä vaikka haiseva juoppo siittäjä häipyy nurkista. Ties vaikka saavat reippaan ja raittiin isäpuolen.
ei niillä ole mitään merkitystä. Eikä tällä iällä mitään bändäreitä enää olla, en tosin ollut nuorempanakaan. Masokistikaan en mielestäni ole. Ja jos joku ei ole huomannut, niin minähän nimenomaan TIEDOSTAN miehen huonot puolet erittäin hyvin. Rakkaus vain ei ole matematiikkaa, eli niistäkään huolimatta en voi tunteilleni mitään... :( Varmaan tilanne voisi olla toinen, jos oven takana olisi miehiä jonoksi asti.
Mutta ilmeisesti kukaan muu ei koskaan ole tuntenut ketään hurmaavaa, ihanaa renttua? Koska kyllähän heidän seurassaan parhaimmillaan on todella todella mahtavaa. Se vain ei ole sitä arkea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhoiksi, sairaiksi juopoiksi. Ihan niinkuin ihanat naiset muuttuvat läskeiksi kärtyiksi. Niin se menee.
mies ei todellakaan ole mikään anopin toivevävy. Jotenkin vain se rakkaus ja hullaantuminen on niin suurta, että siinä meinaa järki unohtua. Miksi olen niin hanakka? Voih, minä todella kaipaan elämänkumppania, miestä jonka vierestä herätä aamuisin. Olen sillä lailla erikoinen (?) ihminen, että en ihastu saati rakastu kovinkaan helposti, siksi tämä tunne nyt tuntuukin niin suurelta ja tavattomalta. Vaikka niitä huonoja puolia on niin paljon /liikaa. Kai siinä on taustalla myös se perinteinen naiivi toive, että jospa MINUN kanssani kaikki olisikin toisin... Tiedän itsekin ajatuksen typeryyden. Mutta siinä miehessä vaan on jotain ainutlaatuista... t. Ap
mitä tarkoitat, ja jatka ihmeessä suhdetta, ei siinä ole mitään väärää. Mutta ÄLÄ, älä pliiiis ota sitä miestä saman katon alle asumaan! Huomaat kyllä melko nopeasti oliko käytöksensä huonosta suhteesta johtuvaa vai onko vaan sellainen. Jos alkaa käyttäytyä järkevästi kun ero vaimosta on selvä, ei ryyppää noin hulluna ja ryhdistäytyy niin muutaman vuoden päästä voisi jo sitä yhteenmuuttoakin alkaa harkita, mutta ÄLÄ hyppää siihen suoraan, kuten jo sanoit niin tiedät kyllä itsekin ettei siitä mitään hyvää seuraa, teillä on vielä alkuhuuma menossa, ei siihen pidä sekoittaa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori vaan mut en arvosta sinunlaisiasi perheenrikkojia. Taitaa olla mies joka tunkee nyt kätensä paskaan.
kyllä siinä on aika paljon vääryyttä jos naimisissaolevaa nai. Sille on jokin sanakin joka alkaa h:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sorry,mutta minun mielipide:
Vaikka kerrot todellisista tunteista, et voi rakastaa tuota ihmistä täydellisesti vielä(kään) vaikka kerrot palavista tunteista! Todellakin ehkä se on rakkauden tunnetta,mutta ei rakkautta, niitä ei kannata nyt tällaisessa tilanteessa sekoittaa keskenään: lopputuloksena voi olla katastrofi itsellesi, ja mielenterveyden menetys/masennus, tai muuta pahempaa, ja muista että olet YH, eli lapselle se ainoa tuki ja turva, jo senkin vuoksi on erittäin tärkeää tässä miehessä nähdä ne KONKREETTISET puolet ja omat tunteesi mutta myös järjellä ajatellen MITÄ TEIDÄN välillänne nyt on ja mitä siitä voisi tulla!
Jos mies on nyt ottamassa vasta eroa omasta vaimostaan,kuulostaa melko pahalta, koska kyseessä saattaa olla hetkellinen päähänpisto,kun kerroit että ette tapaa kovinkaan usein, vain silloin kun rakastelette......
Miehellä on vielä vaimo, ota se huomioon jotta voit suojella itseäsi sydänsuruilta.Niitä valitettavasti saattaa tulla jos nyt jo "sekannnut" mieheen, jota et vielä edes tunne, ja omaa vaistoa kannnattaa ehdottomasti KUUNNELLA!!!! Se on aina oikeassa.
Jo tuo 1-3 päivän juominen on hälyttävää. Sä et sitä siitä renttumaisuudesta tule KOSKAAN parantamaan. Sori mutta tämä on totuus. Juokse kun vielä voit!
Noi hyvät puolet ei mitenkään riitä kompensoimaan noita huonoja puolia, sillä ne on TODELLA huonoja puolia. Tuota menoa mies on hyvin äkkiä alkoholisti, jos ei sitä ole jo nytkin. Lisäksi rahaton, vastuuton ja elää reissuelämää (eli on vain ajan kysymys, koska pettää sinuakin). Ota nyt hyvä nainen järki käteen. Voittehan te seurustella (lue: sekstailla), mutta älä päästä tuollaista syvemmälle elämääsi. Sun täytyy ajatella lastasikin jo sen verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten haluat vähän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, toisin sanoen vaikeuksia. Jos haluat hyysätä rahatonta juoppoa, siitä vaan, mutta ajatellakin saa. Hyviä panoja on maailma täynnä, muutkin kuin rentut nääs osaavat kyydinannon.
mies ei todellakaan ole mikään anopin toivevävy. Jotenkin vain se rakkaus ja hullaantuminen on niin suurta, että siinä meinaa järki unohtua. Miksi olen niin hanakka? Voih, minä todella kaipaan elämänkumppania, miestä jonka vierestä herätä aamuisin. Olen sillä lailla erikoinen (?) ihminen, että en ihastu saati rakastu kovinkaan helposti, siksi tämä tunne nyt tuntuukin niin suurelta ja tavattomalta. Vaikka niitä huonoja puolia on niin paljon /liikaa. Kai siinä on taustalla myös se perinteinen naiivi toive, että jospa MINUN kanssani kaikki olisikin toisin... Tiedän itsekin ajatuksen typeryyden. Mutta siinä miehessä vaan on jotain ainutlaatuista...
t. Ap
Tähän voin sanoa sulle,että TIEDÄN mitä tarkoitat (ja mitä ajattelet!). :))
Minä nimittäin kohtasin itse Sen Elämäni Oikean Miehen viime kesänä, ja kyllä, RENTTU on hänkin !
Aivan ihana, ja suloinen, hellä, rakastava, ja taitava siis TODELLA taitava sängyssä(entiedä kuuluuko tämä yleensä siis renttujen piirteisiin?)....joten "jalat menivät alta" sen ehtoon seurauksena kun törmättiin ihan vahingossa, ja kyllä heti menimme sänkyyn ja rakastelimme monta tuntia heti eka tapaamisella, ja kas vain kummaa, nyt olemme ONNELLISESTI naimisissa, ja mies on edelleen se ihana ihanan renttuseni, ja nyt vielä oma aviomieheni! :) Vauhtimme suhteen etenemisessä oli heti alussa jo päätä huimaava, nimittäin mies kosi minua 2vko:n jälkeen, ja menimme naimisiin oltuamme 1,5kk yhdessä, mutta oikeaa ja aitoa rakkautta tämä on.
Tässä tarinassa tosin erona sun tarinaan on se, että mieheni ei ollut tuolloin varattu (vaan sinkku ja eronnut JO), kuten minäkin. :)
Tsemppiä
Kuuntele sydäntäsi
mies ei todellakaan ole mikään anopin toivevävy. Jotenkin vain se rakkaus ja hullaantuminen on niin suurta, että siinä meinaa järki unohtua. Miksi olen niin hanakka? Voih, minä todella kaipaan elämänkumppania, miestä jonka vierestä herätä aamuisin. Olen sillä lailla erikoinen (?) ihminen, että en ihastu saati rakastu kovinkaan helposti, siksi tämä tunne nyt tuntuukin niin suurelta ja tavattomalta. Vaikka niitä huonoja puolia on niin paljon /liikaa. Kai siinä on taustalla myös se perinteinen naiivi toive, että jospa MINUN kanssani kaikki olisikin toisin... Tiedän itsekin ajatuksen typeryyden. Mutta siinä miehessä vaan on jotain ainutlaatuista...
t. Ap
Tähän voin sanoa sulle,että TIEDÄN mitä tarkoitat (ja mitä ajattelet!). :))
Minä nimittäin kohtasin itse Sen Elämäni Oikean Miehen viime kesänä, ja kyllä, RENTTU on hänkin !
Aivan ihana, ja suloinen, hellä, rakastava, ja taitava siis TODELLA taitava sängyssä(entiedä kuuluuko tämä yleensä siis renttujen piirteisiin?)....joten "jalat menivät alta" sen ehtoon seurauksena kun törmättiin ihan vahingossa, ja kyllä heti menimme sänkyyn ja rakastelimme monta tuntia heti eka tapaamisella, ja kas vain kummaa, nyt olemme ONNELLISESTI naimisissa, ja mies on edelleen se ihana ihanan renttuseni, ja nyt vielä oma aviomieheni! :) Vauhtimme suhteen etenemisessä oli heti alussa jo päätä huimaava, nimittäin mies kosi minua 2vko:n jälkeen, ja menimme naimisiin oltuamme 1,5kk yhdessä, mutta oikeaa ja aitoa rakkautta tämä on.Tässä tarinassa tosin erona sun tarinaan on se, että mieheni ei ollut tuolloin varattu (vaan sinkku ja eronnut JO), kuten minäkin. :)
TsemppiäKuuntele sydäntäsi
Oliko tässä tapauksessa lapsia mukana? Mun mielestäni ei voi mitenkään verrata, jos ei lapsia kuvioissa, ja muutenkin jos ero on jo siististi hoidettu, ja sitten aletaan seurustella.
Ja muutenkin, jos yhteiseloa on takana vuosi tai kaksi, niin eipä siinä voi vielä mistään mitään sanoa.
totta, niin se totuus voi iskeä aika pahasti päin pläsiä. Kun huolto ei enää pelaa, kun ei näe lapsia ja raha-asiatkin kaatuvat päälle, ei se teidänkään suhde ole enää niin auvoinen kuin ennen.
mies ei todellakaan ole mikään anopin toivevävy. Jotenkin vain se rakkaus ja hullaantuminen on niin suurta, että siinä meinaa järki unohtua. Miksi olen niin hanakka? Voih, minä todella kaipaan elämänkumppania, miestä jonka vierestä herätä aamuisin. Olen sillä lailla erikoinen (?) ihminen, että en ihastu saati rakastu kovinkaan helposti, siksi tämä tunne nyt tuntuukin niin suurelta ja tavattomalta. Vaikka niitä huonoja puolia on niin paljon /liikaa. Kai siinä on taustalla myös se perinteinen naiivi toive, että jospa MINUN kanssani kaikki olisikin toisin... Tiedän itsekin ajatuksen typeryyden. Mutta siinä miehessä vaan on jotain ainutlaatuista... t. Ap
Tähän voin sanoa sulle,että TIEDÄN mitä tarkoitat (ja mitä ajattelet!). :)) Minä nimittäin kohtasin itse Sen Elämäni Oikean Miehen viime kesänä, ja kyllä, RENTTU on hänkin ! Aivan ihana, ja suloinen, hellä, rakastava, ja taitava siis TODELLA taitava sängyssä(entiedä kuuluuko tämä yleensä siis renttujen piirteisiin?)....joten "jalat menivät alta" sen ehtoon seurauksena kun törmättiin ihan vahingossa, ja kyllä heti menimme sänkyyn ja rakastelimme monta tuntia heti eka tapaamisella, ja kas vain kummaa, nyt olemme ONNELLISESTI naimisissa, ja mies on edelleen se ihana ihanan renttuseni, ja nyt vielä oma aviomieheni! :) Vauhtimme suhteen etenemisessä oli heti alussa jo päätä huimaava, nimittäin mies kosi minua 2vko:n jälkeen, ja menimme naimisiin oltuamme 1,5kk yhdessä, mutta oikeaa ja aitoa rakkautta tämä on. Tässä tarinassa tosin erona sun tarinaan on se, että mieheni ei ollut tuolloin varattu (vaan sinkku ja eronnut JO), kuten minäkin. :) Tsemppiä Kuuntele sydäntäsi
Veikkaan että se on pistämässä renttua kierrätykseen...
Olitko bändärinä pyrkimässä johonkin kälyisen kuppilan limaiseen takahuoneeseen ja tuo äijä oli ensimmäinen kenen syliin istumaan jouduit? Vai pääsitkö ihen keikkabussiin asti?