Lue keskustelun säännöt.
Miten hyväksyä se, ettet saa olla oman elämäsi ohjaksissa? (työelämä)
03.02.2023 |
Yrittäjillä toki jonkinlainen vapaus mutta puhutaan nyt meistä palkollisista. Tuntuu että vuosi vuodelta minun on vaikeampi hyväksyä sitä että joku muu määrittelee käytännössä koko elämäni ja miten sen voin käyttää. Ihan ensimmäiseksi palkan muodossa, minulla siis ihan ok palkka ja olen siihen tyytyväinen mutta miten joku muu joka joutuu elämään ihan kädestä suuhun, miten jaksaa? Sitten toiseksi se, että "vapauteni" kulkee tosiasiassa hyvin pienien raamien sisällä. Minulle annetaan tietty määrä vapaata ja lomaa vuodessa puuhailla omiani ja se siitä, harvoin näiden ajankohdastakaan saat itse päättää. Aloin siis pohtia tätä taas kun tänäkään kesänä miehelläni ja minulla ei ole yhteistä kesälomaa, että miten ankeaa ihan oikeasti vuodesta toiseen lomailla yksin ja koittaa keksiä mukavaa puuhaa yksin tai mökkeillä yksin, tämäkö se on sitä elämää, joka ihmisen tekee onnelliseksi? Tiedostan kyllä että en ole ainut tässä tilanteessa mutten voi minkään sille että tuntuu kuin elämäniloni ja elämänlaatu vaan vuosi vuodelta menee laskevaa käyrää. Tai sitten se jos joskus yrittää tehdä lomamatkan kesäloma-ajan ulkopuolella, niin joudut kyselemään ja anelemaan että oliskos vapaapäivät mahdollisia sillon ja sillon, tuntuu tietysti että työnantajaa ärsyttää moinen eikä innoissaan vapaita myöntele, jopa palkattomien vapaapäivien suhteen ollaan nihkeitä. Minusta tuntuu että masennun tätä menoa ja jossain vaiheessa en ole enää kykeneväinen työelämään enkä varmaan sitten enää mihinkään muuhunkaan.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Paljon voi valita. Jos haluaa varmat tulot, on sitten ehkä kärsittävä. Jos kestää köyhyyttä keikkatyöläisenä, on vapaampi.
Varmaan harkitsisin keikkatyötä , jos alallani se olisi mahdollista. Olen jopa miettinyt joskus irtisanoutumista ja pyrkiväni ruokakauppaan töihin aina syksyiksi ja talviksi, sitten kesät olisin työttömänä tai toisinpäin. Olen kuitenkin joskus nuorena ollut kaupassa töissä hetken ja hyllyttäminen ym oli ihan mukavaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kyllä ihan asian ytimessä. Meillä on yksi ainoa elämä saatavilla. Yksi ainoa. Myydäkö se työnantajalle? Vaikka olisi maailman paras työpaikka, niin onko se sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä ihan asian ytimessä. Meillä on yksi ainoa elämä saatavilla. Yksi ainoa. Myydäkö se työnantajalle? Vaikka olisi maailman paras työpaikka, niin onko se sen arvoista.
Niin, en minäkään mitenkään inhoa sitä mitä siellä töissä teen vaan kyllähän siellä ihan ok:sti viihtyy, mutta en vaan kestä sitä että työpaikka periaatteessa sanelee sen miten voit elää. Ap
Miksi olet töissä? Jos haluat nettiyhteyden, kivoja tavaroita, kesämökin, matkustelua jne., niin joudut keksimään keinon, jolla ne saa. Työ on sellainen.
Voit aina luopua kaikesta, mitä rahalla saa ja ryhtyä elämään haluamaasi elämää. Yhteiskunnalla ei ole velvollisuutta sitä maksaa, mutta jos työ kahlitsee sinut oikean elämän ulkopuolelle, niin pohdi hetki, mitä on elää rahatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon voi valita. Jos haluaa varmat tulot, on sitten ehkä kärsittävä. Jos kestää köyhyyttä keikkatyöläisenä, on vapaampi.
Varmaan harkitsisin keikkatyötä , jos alallani se olisi mahdollista. Olen jopa miettinyt joskus irtisanoutumista ja pyrkiväni ruokakauppaan töihin aina syksyiksi ja talviksi, sitten kesät olisin työttömänä tai toisinpäin. Olen kuitenkin joskus nuorena ollut kaupassa töissä hetken ja hyllyttäminen ym oli ihan mukavaa. Ap
Suosittelen!
T. Siellä ollut, sen tehnyt :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet töissä? Jos haluat nettiyhteyden, kivoja tavaroita, kesämökin, matkustelua jne., niin joudut keksimään keinon, jolla ne saa. Työ on sellainen.
Voit aina luopua kaikesta, mitä rahalla saa ja ryhtyä elämään haluamaasi elämää. Yhteiskunnalla ei ole velvollisuutta sitä maksaa, mutta jos työ kahlitsee sinut oikean elämän ulkopuolelle, niin pohdi hetki, mitä on elää rahatta.
Ei ihminen kovin kauaa elä ilman yhtään rahaa vai meinasitko että heittäydyn tukien varaan? Ei sekään mitään vapautta tuo, vaan olet työkkärin kahleissa pakotettuna työnhakuun ja pelkällä toimeentulotuella ei kait elä. Sehän se minun pointti oli, olet pakotettuna tekemään edes jotakin työtä, jotta saat itsesi pidettyä hengissä ja niin olet myynyt elämäsi ja vapautesi. Ei meistä jokaikinen kansalainen voi yrittäjäksikään ryhtyä tekemään omia kivoja juttuja. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä ihan asian ytimessä. Meillä on yksi ainoa elämä saatavilla. Yksi ainoa. Myydäkö se työnantajalle? Vaikka olisi maailman paras työpaikka, niin onko se sen arvoista.
Niin, en minäkään mitenkään inhoa sitä mitä siellä töissä teen vaan kyllähän siellä ihan ok:sti viihtyy, mutta en vaan kestä sitä että työpaikka periaatteessa sanelee sen miten voit elää. Ap
Niinpä. Parhaassa (pahimmassa) tapauksessa työ vie vielä terveydenkin. Tulee kaikenlaista kremppaa ja vaivaa. Joku 2000-3000 euroa kuussa on loppujen lopuksi tosi pieni korvaus siitä että työ määrittelee tavalla tai toisella koko elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenen leipää syöt sen lauluja laulat.
Ymmärrän näkökulmasi ja se on ärsyttävää että joku muu määrittelee elämääni mutta eihän tuossa ole kaimuuta mahdollisuutta kun hypätä oravanpyörästä ja elää yhteiskunnan varoilla (tai jonkun muun) niin sa tehdä mitä huvittaa ja millon huvittaa.
Eihän siitä tulisi mitään jos palkanmaksaja olisi aina se lakki kourassa olija joka kyselee millon viitsisit tulla töihin ja antaa lomaa työntekijöilleaina kun he sitä kehtaavat pyytää tai muokata jopa päivärytmiä sen mukaan miten työntekijät voitsii vaivautua paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Kenen leipää syöt sen lauluja laulat.
Ymmärrän näkökulmasi ja se on ärsyttävää että joku muu määrittelee elämääni mutta eihän tuossa ole kaimuuta mahdollisuutta kun hypätä oravanpyörästä ja elää yhteiskunnan varoilla (tai jonkun muun) niin sa tehdä mitä huvittaa ja millon huvittaa.
Eihän siitä tulisi mitään jos palkanmaksaja olisi aina se lakki kourassa olija joka kyselee millon viitsisit tulla töihin ja antaa lomaa työntekijöilleaina kun he sitä kehtaavat pyytää tai muokata jopa päivärytmiä sen mukaan miten työntekijät voitsii vaivautua paikalle.
Miksi se ei voisi olla niin, luulen että näin palkanmaksaja saisi paljon motivoituneemman työntekijän, hän tekisi työtä silloin ja sen verran kuin tarvitsee eikä sen mukaan mitä on määritetty kuinka paljon sinun PITÄÄ tehdä töitä (eli tuntimäärä, joka pitää olla työpaikalla) tai milloin olet sitten oikeutettu pikkasen lomaa pitämään. Mielummin niin että itse ilmottaisit milloin et ole käytettävissä. Joo, ymmärrän kyllä ettei tämä kauaa toimisi vaan minunlaiset hedonistit lempattaisiin äkkiä pihalle ja tilalle tulisi näitä jotka sanoo etteivät tarvitse lomaa ja voivat tehä vielä vähän enemmän tunteja. Onhan tämä nähtävissä jo omalla työpaikalla että toiset suorastaan nauttii kun saavat paiskoa ylitöitä 300+ tuntia vuodessa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen leipää syöt sen lauluja laulat.
Ymmärrän näkökulmasi ja se on ärsyttävää että joku muu määrittelee elämääni mutta eihän tuossa ole kaimuuta mahdollisuutta kun hypätä oravanpyörästä ja elää yhteiskunnan varoilla (tai jonkun muun) niin sa tehdä mitä huvittaa ja millon huvittaa.
Eihän siitä tulisi mitään jos palkanmaksaja olisi aina se lakki kourassa olija joka kyselee millon viitsisit tulla töihin ja antaa lomaa työntekijöilleaina kun he sitä kehtaavat pyytää tai muokata jopa päivärytmiä sen mukaan miten työntekijät voitsii vaivautua paikalle.
Miksi se ei voisi olla niin, luulen että näin palkanmaksaja saisi paljon motivoituneemman työntekijän, hän tekisi työtä silloin ja sen verran kuin tarvitsee eikä sen mukaan mitä on määritetty kuinka paljon sinun PITÄÄ tehdä töitä (eli tuntimäärä, joka pitää olla työpaikalla) tai milloin olet sitten oikeutettu pikkasen lomaa pitämään. Mielummin niin että itse ilmottaisit milloin et ole käytettävissä. Joo, ymmärrän kyllä ettei tämä kauaa toimisi vaan minunlaiset hedonistit lempattaisiin äkkiä pihalle ja tilalle tulisi näitä jotka sanoo etteivät tarvitse lomaa ja voivat tehä vielä vähän enemmän tunteja. Onhan tämä nähtävissä jo omalla työpaikalla että toiset suorastaan nauttii kun saavat paiskoa ylitöitä 300+ tuntia vuodessa. Ap
Saat varmaan vastauksen kun mietit että jos itse olisit työnantaja, millä tavalla saisit firmasi pyörimään ja tulosta syntymään.
Tosin tietysti on eri asia jos yrityksen toimiala on jotain sellaista missä korkeastikoulutetut asiantuntijat istuu toimistossa koneen ääressä ja palavereista.
Tai
Jos yrityksessä tehdään jotain suorittavaa työtä ja vielä niin että sillä tekemisellä on joko päivittäinen tai viikottainen deadline. Kyllä se vaan niin on että työnantaja määrittää millon työ tehdään.
Mä ymmärrän pointin.
Olen tehnyt lähes koko ikäni sellaista itsenäistä työtä ettei esihenkilöni ole samassa työpisteessä.
Tajusin jo nuorena, hyvin määräävän äidin tyttärenä, että en siedä sitä että minua määräillään aikuisena ja eteenpäin töissä.
Lähdin heti opiskelemaan alaa jossa opiskelin esihenkilöksi. Sain rakentaa työaikani ja työni edes jollain tapaa itse. Toki 60% tekemisestä määräsi kuitenkin joku muu.
Sittemmin pääsin vielä eteenpäin uralla entistä itsenäisempään rooliin. Tosin nyt ei ole määriteltyä työaikaa joka tarkoittaa että työmäärää on suuri ja työtä on reippaasti 9-10 h pv. Mutta oma vapaus ja päätäntävalta työhön, työnantaja määrittää ehkä 30% asioista.
Ai että kirpasi viime viikolla kun uusi esihenkilöni puuttui tekemisiini ja missä minun pitää sitä työtä tehdä. Ja vielä ilman että otti huomioon minun pitkällä kokemuksella muodostamani hyvinkin perustellun näkökulmani, vaan jyräsi ylitseni. Auts.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän pointin.
Olen tehnyt lähes koko ikäni sellaista itsenäistä työtä ettei esihenkilöni ole samassa työpisteessä.
Tajusin jo nuorena, hyvin määräävän äidin tyttärenä, että en siedä sitä että minua määräillään aikuisena ja eteenpäin töissä.
Lähdin heti opiskelemaan alaa jossa opiskelin esihenkilöksi. Sain rakentaa työaikani ja työni edes jollain tapaa itse. Toki 60% tekemisestä määräsi kuitenkin joku muu.
Sittemmin pääsin vielä eteenpäin uralla entistä itsenäisempään rooliin. Tosin nyt ei ole määriteltyä työaikaa joka tarkoittaa että työmäärää on suuri ja työtä on reippaasti 9-10 h pv. Mutta oma vapaus ja päätäntävalta työhön, työnantaja määrittää ehkä 30% asioista.Ai että kirpasi viime viikolla kun uusi esihenkilöni puuttui tekemisiini ja missä minun pitää sitä työtä tehdä. Ja vielä ilman että otti huomioon minun pitkällä kokemuksella muodostamani hyvinkin perustellun näkökulmani, vaan jyräsi ylitseni. Auts.
Minulla aivan sama tilanne! Esihenkilö on Jenkeistä, ja voi sitä kotrolloinnin ja kyttäämisen tarvetta! Eih, en kestä yhtään. Harmittaa todella paljon, että hyvä työpaikka täytyy laittaa vaihtoon tuon takia, mutta rajansa kaikella, miten aikuista ihmistä voi töissä kohdella 😪
Paljon voi valita. Jos haluaa varmat tulot, on sitten ehkä kärsittävä. Jos kestää köyhyyttä keikkatyöläisenä, on vapaampi.