Olenko iskemässä käteni paskaan? Miesasiaa...

Sinä elättäisit miestä? Miten mies tapaisi lapsiaan viikonloppuisin, jos ryyppää silloin?

Parasta olisi, että mies eroaa ja muuttaa hetkeksi yksin asumaan. Hauskaa ja hyvää seksiä saa aika monen kanssa, samoin juhlimista. Sellainen, jota jaksaa arjessa on harvinaisempi. Miksi pilata suhdetta kiireellä ja nopealla yhteenmuuttamisella?

Ymmärrän miksi hullaannut miehestä, mutta voi käyttää myös järkeä.

mies ei todellakaan ole mikään anopin toivevävy. Jotenkin vain se rakkaus ja hullaantuminen on niin suurta, että siinä meinaa järki unohtua. Miksi olen niin hanakka? Voih, minä todella kaipaan elämänkumppania, miestä jonka vierestä herätä aamuisin. Olen sillä lailla erikoinen (?) ihminen, että en ihastu saati rakastu kovinkaan helposti, siksi tämä tunne nyt tuntuukin niin suurelta ja tavattomalta. Vaikka niitä huonoja puolia on niin paljon /liikaa. Kai siinä on taustalla myös se perinteinen naiivi toive, että jospa MINUN kanssani kaikki olisikin toisin... Tiedän itsekin ajatuksen typeryyden. Mutta siinä miehessä vaan on jotain ainutlaatuista... t. Ap

Tähän voin sanoa sulle,että TIEDÄN mitä tarkoitat (ja mitä ajattelet!). :)) Minä nimittäin kohtasin itse Sen Elämäni Oikean Miehen viime kesänä, ja kyllä, RENTTU on hänkin ! Aivan ihana, ja suloinen, hellä, rakastava, ja taitava siis TODELLA taitava sängyssä(entiedä kuuluuko tämä yleensä siis renttujen piirteisiin?)....joten "jalat menivät alta" sen ehtoon seurauksena kun törmättiin ihan vahingossa, ja kyllä heti menimme sänkyyn ja rakastelimme monta tuntia heti eka tapaamisella, ja kas vain kummaa, nyt olemme ONNELLISESTI naimisissa, ja mies on edelleen se ihana ihanan renttuseni, ja nyt vielä oma aviomieheni! :) Vauhtimme suhteen etenemisessä oli heti alussa jo päätä huimaava, nimittäin mies kosi minua 2vko:n jälkeen, ja menimme naimisiin oltuamme 1,5kk yhdessä, mutta oikeaa ja aitoa rakkautta tämä on. Tässä tarinassa tosin erona sun tarinaan on se, että mieheni ei ollut tuolloin varattu (vaan sinkku ja eronnut JO), kuten minäkin. :) Tsemppiä Kuuntele sydäntäsi

Siis,miksi epäilet että olisin provo?

Vastaan ei,en ole, täysin tosi elämääni. :)

Tähän voin sanoa sulle,että TIEDÄN mitä tarkoitat (ja mitä ajattelet!). :))

Minä nimittäin kohtasin itse Sen Elämäni Oikean Miehen viime kesänä, ja kyllä, RENTTU on hänkin !

Aivan ihana, ja suloinen, hellä, rakastava, ja taitava siis TODELLA taitava sängyssä(entiedä kuuluuko tämä yleensä siis renttujen piirteisiin?)....joten "jalat menivät alta" sen ehtoon seurauksena kun törmättiin ihan vahingossa, ja kyllä heti menimme sänkyyn ja rakastelimme monta tuntia heti eka tapaamisella, ja kas vain kummaa, nyt olemme ONNELLISESTI naimisissa, ja mies on edelleen se ihana ihanan renttuseni, ja nyt vielä oma aviomieheni! :) Vauhtimme suhteen etenemisessä oli heti alussa jo päätä huimaava, nimittäin mies kosi minua 2vko:n jälkeen, ja menimme naimisiin oltuamme 1,5kk yhdessä, mutta oikeaa ja aitoa rakkautta tämä on.



Tässä tarinassa tosin erona sun tarinaan on se, että mieheni ei ollut tuolloin varattu (vaan sinkku ja eronnut JO), kuten minäkin. :)

Tsemppiä



Kuuntele sydäntäsi

[/quote]

Oliko tässä tapauksessa lapsia mukana? Mun mielestäni ei voi mitenkään verrata, jos ei lapsia kuvioissa, ja muutenkin jos ero on jo siististi hoidettu, ja sitten aletaan seurustella.



Ja muutenkin, jos yhteiseloa on takana vuosi tai kaksi, niin eipä siinä voi vielä mistään mitään sanoa.

[/quote]

Olen 2 lapsen etä-äiti, eli lapset muuttivat sosiaalitoimen toimesta iseilleen,mielenterveysongelmieni vuoksi.

Ei ne miehen lapset mitään menetä vaikka haiseva juoppo siittäjä häipyy nurkista. Ties vaikka saavat reippaan ja raittiin isäpuolen.

Aika raskasta tekstiä! Se on näiden lapsien ainut isä ja voi olla heille rakkaista rakkain!! Ei se, että juo, tee isästä välttämättä yhtään sen huonompaa. Voi olla, että kaikki arkipäivät hän viettää lastensa kanssa ja hän on rakkain ihminen näille lapsille.

Kiitos vaan kaikille keskustelijoille, niille jotka ymmärtävät ja niillekin jotka eivät. Yritän vastailla niin moneen kysymykseen tai toteamukseen kuin suinkin muistan.



Mies tosiaankin on viikot ihan suht. kiltti perheenisä ja ne viikonlopun juomareissunsa tekee aina muusikkokavereidensa luona, eli ei siis ole kotona lasten silmien edessä örisemässä ja haisemassa. Vaimo kai tähän on jo tottunut, että viikonloput elää käytännössä ilman miestään.



En toki voi puolustella suhdettani varattuun mieheen, väärinhän se on. Mutta siihen tarvitaan kyllä 2 osapuolta, enkä minä tosiaankaan ollut se aloitteellinen siinä. Että kai sillä miehelläkin jotain vastuuta tekemisistään on... Kaikesta vääryydestään huolimatta rakkaus syttyi välillämme niin salamana "elokuvatyyliin", että ei minulla ollut voimia eikä halua sitä vastaan taistella. Heikko olen, sen myönnän.



Mitä taas tulee suhteemme laatuun, niin monet epäilivät sen olevan pelkkää seksiä ja huumaa. Mutta ihan näinkään se ei ole. Me kun näemme niin harvoin, niin yhteyttä pidetään PÄIVITTÄIN s-postia kirjoittamalla ja puhelimen välityksellä. Ja niissä jaamme todella syviä asioita itsestämme ja elämästämme, pystymme puhumaan oikeastaan kaikesta. Eli en sanoisi, ettemme tunne toisiamme vielä. Emme vain ole eläneet yhteistä arkea ja se on kuitenkin taas oma juttunsa. Suhteemme on jatkunut jo 10 kk ja tapaamisia on ollut noin 10.



Miehen erosta tai sen teosta vielä sen verran, että vaimonsa ei siis tosiaankaan ole tätä renttua pistämässä pihalle, päinvastoin. Mies itse on soutanut ja huovannut asian kanssa jo pitkään ja on nyt mielestään tehnyt ratkaisunsa. Mutta mistään käytännön asioista ei olla puhuttu. Ja eiköhän hän haluaisi jäädä asumaan lähelle lapsiaan, joten varmaan joskus tulevaisuudessa minun ja lapseni pitäisi muuttaa hänen luokseen, ei päinvastoin. Mutta lupaan olla kiirehtimättä tämän asian kanssa, arvon sisaret! Tottakai ykkösprioriteetti elämässäni nyt ja aina on oma lapseni. En vain voi olla ajattelematta mahdollista yhteiselämää jo nyt...



Sitten vielä yksi juttu, jonka äkkiseltään muistan. Oli puhetta miehen petturuudesta. Minulle hän on kertonut, että nuorempana keikkareissuillaan tuli petettyä tosi paljon, nyt ei kuulemma näe enää mitään hohtoa siinä asiassa. Ja kun löysi minut, ei ole tarvettakaan. Jostain kumman syystä uskon häntä ja hänen vilpittömyyttään. Sen verran paskanpuhujia minäkin olen eläissäni nähnyt, että tunnen kyllä, kun joku on tosissaan. Ja kun niin avoimesti olemme toisillemme kaikesta puhuneet.



Ap



PS. Ai niin, en ole erostani mitään oppinut, koska lapsellani ei käytännössä koskaan ole isää ollutkaan, hän kuoli tapaturmaisesti kun olin raskaana (6 v. sitten). Tosi pahalta tuntuu sanoa tämä, mutta sanon kuitenkin: hän oli hyvä ja mukava mies, mutta ei kuitenkaan se Elämämi Suuri Rakkaus.

jos on "hyvä isä" kuitenkin, aikoo lapsiaan tavata eron jälkeen?



Asuvatko he hänellä sitten arjet, kun hän on silloin selvinpäin?

ei suinkaan hääkellojen vaan VAROITUSkellojen.



Joukse karkuun hyvä ihminen ja nopeasti!



Pitääkö perustella

1. alkoholi

2. alkoholi

3. alkoholi

4. persaukisuus

5. huono puoliso

6. enough?

ja tunteitasikin, niin voisitko istahtaa hekeksi ja miettiä, mitä miehellä on ANNETTAVAA lapsellesi. Miehen mallia? Aikaa, hellyyttä, kärsivällisyyttä - onko mies innokas vaikkapa musisoimaan lapsesi kanssa? Tai rakentamaan lumilinnoja? Tai kuljettamaan päiväkotiin? Jumppaan? Leikkimään rosvoa ja poliisia ja keräämään käpyjä metsässä?



Miehiä tulee ja miehiä menee, mutta haluatko menettää lapsesi?



Lapsesi on sinulle nyt kaikkein tärkein - vielä monta vuotta. Aivan ihanaa, jos uusi miesystäväsi/miehesi ottaa isän roolin, mutta jos hän sen lisäksi, ettei välitä olla lapsellesi isä, vie lapseltasi äidin eli sinut, niin tilanne on todella paha lapsesi kannalta.



Älä tee tuota lapsellesi - aikuisena lapsesi tekee ihan samat sinulle. Ja tulet huomaamaan, että yhden miehen vuoksi, joka kenties ei ollut pätkänkään arvoinen, menetit vielä lapsesikin.

sanonut että vähemmän suruja on latialle paskovasta koirasta kuin matoille oksentavasta viikonloppujuoposta, joka ei maksa laskuja ja panee kun silmä välttää, muita



Koira on uskollinen ja halpa kumppani...ja dildo hoitaa loput.



Tyydy huviseksiin ei tuosta ole samaan asuntoon! Saat vielä kaupan päälle kakratkin hoidettaviksi joka toinen vkloppu

Oota, kerron mielipiteeni ihan kohta, kunhan... ei, ei vaan pysty lopettamaan nauramista :-DDD

ja olette tavanneet 10 kertaa...

Kyllähän sinä kuitenkin itsekin tajuat, ettei tuolla miehellä ole mitään vastuuntuntoa. Ei tee töitä, juopottelee, pettää. Et sinä häntä muuksi muuta, vaikka niin olisikin vasmaan kiva ajatella.

Oma isäni on kovin samanlainen kuin tuo kuvailemasi mies. Erittäin karismaattinen ja hurmaava, hyvä seuramies, naisten suosiossa. Kova juomaan, ainakin aiemmin kova pettämään ja valehtelemaan, täysin itsekeskeinen eikä ikinä voi tajuta tekevänsä muita kohtaan väärin. Sellaisen miehen kanssa on varmasti jännää niin kauan, kun arki ei astu kuvioihin, mutta ennen pitkää sinä olet se kotona odottava marttyyri, jonka siivellä mies elää samalla kun harrastaa sitä jännää jonkun seuraavan hullaantuneen kanssa.

Sitten vielä yksi juttu, jonka äkkiseltään muistan. Oli puhetta miehen petturuudesta. Minulle hän on kertonut, että nuorempana keikkareissuillaan tuli petettyä tosi paljon, nyt ei kuulemma näe enää mitään hohtoa siinä asiassa. Ja kun löysi minut, ei ole tarvettakaan. Jostain kumman syystä uskon häntä ja hänen vilpittömyyttään. Sen verran paskanpuhujia minäkin olen eläissäni nähnyt, että tunnen kyllä, kun joku on tosissaan. Ja kun niin avoimesti olemme toisillemme kaikesta puhuneet.

Ap

Mutta mitä sitten tekee sun kanssa jos ei petä vaimoaan?

Mies pettää kanssasi nykyistä puolisoaan, mikä estää miestä pettämästä sinua? :D



JUOKSE NAINEN KARKUUN, ÄLÄ SEKOITA LAPSESI ELÄMÄÄ!

Nyt kyllä sanoisin ap:lle, että järki käteen tai ilmeisesti järki onkin kädessä, sillä ei se ainakaan päässä ole.



Miltä sinusta ap kuulostaa mies:



juoppo, valehtelija ja petturi



Ovatko ne unelmien miehesi listalla?



Näitä kaikkiahan renttusi on. On turha kuvitella, että miehen juominen jotenkin vähenee kanssasi tai eron myötä. Luultavasti vaan lisääntyy. Lisäksi on erittäin naivia luulla, että mies valehtelee vain vaimolleen. Jos valehtelee jollekin, niin luultavasti myös muualle. Lisäksi mieshän pettää vaimoaan, on jo 10 kk pettänyt. On erittäin epätodennäköistä, että petturuuskaan häviäisi hänestä.



Todennäköisyys sille, että saisit terveesti juomiseen suhtautuvan miehen tästä miehestä on 5%. Uskollisen 5% ja loppuelämän rinnallasi pysyvän 5%.



Kun nämä kaikki otetaan huomioon, niin 1/20*1/20*1/20 niin sanoisin, että on noin 0,01% luokkaa, että suhteesi tulee tämän miehen kanssa onnistumaan.



En itse siis sotkisi lapsen päätä tämmöisellä isäpuolikandidaatilla.



Huomaan, että itse havainnoit kyllä miestä ihan objektiivisesti, mutta kun teet loppuyhteenvetoa, niin sitten kyllä unohdat ne seikat ihan totaalisesti.



Pistäpä plussat ja miinukset paperille ja mietipä, että miten ISOJA ne miinukset on. Väärä hiustenväri tai eriparisukat olisi pieniä miinuksia, mutta tuossa miehessä on kyllä vakavissa asioissa puutteita.

edes sen verran, ettet tollaseen sekoo! Ihan varmasti haukkaat paskaa, jos otat moisen riesan itelles! Anteeksi suoruuteni, mutta tuntuu, ettet oikein halua kuunnella oman järkesi ääntä.

mutta ei siis harrasta yhdenillan pettämisjuttuja ENÄÄ, kuten joskus nuorempana. Ja siis sanoo rakastavansa minua. Ei minulla ole mitään syytä olla uskomatta tätä. Kyllä hän varmaan seksiä tai seuraa saisi muualtakin, kuitenkin vaivautuu olemaan kanssani tekemisissä lähes tuntikausia päivittäin.



Ja totta se on, että noin 10 krt vain olemme tavanneet kasvokkain, toki siihen määrään mahtuu myös pari pidempiaikaista "laatuaikaa" yhdessä. Eihän se paljoa ole, sen myönnän, mutta aika hyvin olemme toistemme ajatuksiin päässeet sisälle puheluiden ja kirjeenvaihdon myötäkin.



Asia on siksikin nyt mielessäni niin paljon, koska mies puuhaa eroa minun takiani. Onhan sekin aika traagista, jos mies tekee sen "turhaan", jos en sitten olekaan valmis olemaan hänen kanssaan (ja totuuden nimessä on sanottava, että jos samalainen juomistahti jatkuisi kanssani, niin en katselisi sitä kovinkaan pitkään). Eli mietin myös sitä, että pitäisikö minun toppuutella miehen eroaikeita vielä...



Ap

Kuulostat aika analyyttiseltä ja fiksulta naiselta, siksi tuntuu hullulta, että edes kyselet täällä asiasta. Tuo sun kuvauksesi miehestä on aika luotaantyöntävä ja jokainen järkevä nainen juoksisi karkuun tuollaista miestä. Siksi mulle tuleekin mieleen, että jospa sä liiottelet vähân noita huonoja puolia. Vaikka kyllä tuo alkoholinkulutus kuulostaa mun korvaani aikamoiselta...



Totuushan on se, ettei kukaan av-mamma täällä voi tietää, millainen tuo mies on oikeasti ja vielä vähemmän aavistaa, mitä teidän suhteestanne tulee. Sen mä haluaisin sanoa kuitenkin, että sun pitää päästä siitä ajatuksesta, että mies eroaa sun takiasi ja että olet jotenkin vastuussa siitä. Jos se mies eroaa, se ei todellakaan tarkoita sitä, että sun pitäisi sitten ottaa vaimon paikka hänen elämässään. Miehen ja hänne vaimonsa suhde ja miehen ja sinun suhteesi ovat kaksi eri asiaa. Ei se, ettei yksi toimi, tarkoita sitä, että toisen on toimittava. Jos mies jättää vaimonsa, hän ottaa riskin, että onkin vähän ajan päästä yksin. Se on pelottavaa ja siksi varmaan hän onkin asiaa pähkäillyt.



Anna miehen siis tehdä itse omat omaa elämäänsä koskevat päätöksensä ja tee sinä omasi niistä riippumatta. Sanoisin kuitenkin ihan niin kuin muut aiemmin, että älä hyvä nainen muuta sen kanssa ainakaan asumaan äläkä ala kustantaa sen elantoa. Odota rauhassa.

En huolis tuollaista, vaikka miten hyvä rakastaja. Ei seksi nyt niin tärkeää ole, että samalla voi pilata oman ja lapsensa elämän.

Teet palveluksen hänen vaimolleen.