Lue keskustelun säännöt.
Olenko iskemässä käteni paskaan? Miesasiaa...
27.03.2011 |
Olen rakastunut ns. hurmaavaan renttuun, uskaltaako sellaisen kanssa perustaa uusperhettä? Itseäni ajatus hirvittää aika paljonkin, toisaalta kiehtoo myös. Mies on myös aivan hulluna minuun.
Eli, minulla on ollut suhde varattuun muusikkoon jo pidemmän aikaa, mutta välimatkan vuoksi olemme tavanneet toisiamme hyvin harvoin. Sähköpostit, tekstiviestit ja puhelinsoitot ovat välillämme kulkeneet kuitenkin hyvin tiiviisti (joka päivä). Ja silloin kun olemme tavanneet, kaikki on ollut enemmän kuin ihanaa! Mutta mutta, eihän se mitään yhteistä arkea ole ollut...
Nyt tuo mies on vihdoin pitkän harkinnan jälkeen eroamassa avioliitostaan (minun vuokseni), hänellä on siis vaimo ja kaksi kouluikäistä lasta, minulla yksi alle kouluikäinen (olen totaaliyh.). Ja minua epäilyttää ja suoraan sanoen pelottaakin.
Miehessä nimittäin on roppakaupalla huonoja ja aika lapsellisia piirteitä, eikä hän suikaan ole niitä yrittänyt peitellä: 1. Juominen. Juo TODELLA paljon, ei koskaan viikolla, mutta viikonloppuisin AINA 1-3 päivää. Olipa keikalla tai ei. 2. Persaukisuus. Mies käytännössä elää vaimonsa siivellä, muusikon tuloillaan ei kovin hyvin elä. Ei käy päivätöissä, eli viikolla säveltää yms., mistä kukaan ei maksa mitään. 3. Ei osallistu tarpeeksi perhe-elämään. Tekee kyllä ruokaa ja muitakin kotitöitä (etenkin ns. miesten töitä) ja viettää aikaa lastensa kanssa, mutta kuitenkin perheessä se arjen vetovastuu ja suunnittelu on vaimollaan. Ja näin etenkin viikonloppuisin. 4. Tunne-elämän kypsymättömyys: riitatilanteissa nykyisensä kanssa lähtee yleensä litomaan, ei siis jää selvittämään asiaa.
Kaikki nämä piirteitä, jotka sanovat minulle, että juokse ja äkkiä! Ihme kyllä, miehen vaimo ei millään haluaisi erota, liekö yhteiset lapset ja parin pitkä historia syynä siihen. Ja on miehessä sitten ne hurmaavatkin puolensa, varmaan niin vaimon kuin minunkin mielestä. Esim:
1. Mies on uskomattoman hyvä ja hellä rakastaja, oikea mestari alallaan. Minun ja hänen välisensä kemia on myös jotain sanoinkuvaamatonta, emme kumpikaan ole kokeneet vastaavaa aikaisemmin (ja ollaan jo päälle kolmekymppisiä molemmat). 2. Ihme kyllä, vaikka ns. renttu onkin, mies on myös rehti ja reilu joissain asioissa. Ei valehtele (paitsi vaimolleen tästä suhteestamme), eikä yritä esittää parempaa kuin on. 3. Mies on hauska ja fiksu seuramies: älykäs, huumorintajuinen jne. Hänen seurassaan on helppo ja mukava olla. Ja vaikka se miten kliseiseltä kuulostaakin, niin me molemmat todella uskomme olevamme toistemme sielunkumppaneita.
Hyviä ja huonoja puolia olisi varmasti vielä enemmänkin, mutta tässä tärkeimmät. Nyt odotan arvon av-raadilta tuomiota: kannattaako tuollaisen miehen kanssa ryhtyä vakavaan suhteeseen? Tiedän melkein itsekin, että ei, mutta toisaalta mietin, että jos nuo huonot puolet kertovat enemmän siitä, että hänellä on ollut paha olla suhteessaan. Ja siksi toimii niin typerästi. Jos asuisimme lähellä toisiamme, niin voisimme rauhassa ensin seurustella ja katsoa, mitä tapahtuu, mutta kun välimatkaa on sen verran paljon, niin jonkinlaisia päätöksiä suhteen jatkosta on tehtävä melko pian. Ja kun kuviossa on mukana lapsiakin...
Äh, melkein toivon, ettei mies eroaisikaan... Vaikka toisaalta en todellakaan ole ollut tyytyväinen asemaani toisena naisena. Paitsi että se on todellä VÄÄRIN vaimoa kohtaan, ei se ole tehnyt itsellenikään hyvää. Mutta irtikään en ole pystynyt miehestä päästämään.
No niin, kivitystänne odottaen...
Kommentit (93)
Annapa miehen erota ja ottaa itsenäinen ote elämäänsä. Mieti mitä lainoja miehellä ilmeisesti on rahakäyttönsä vuoksi. Jaksatko alkaa vuosikausiksi maksamaan toisen lainoja? Tulojahan miehellä ei ilmeisesti paljoa ole ja jatkuva ryyppääminen syö varmaan suuren osan rahoista.
Jos mies pystyy sinun vuokseni muuttumaan ennen saman katon alle muuttoa, hän on todellakin rakastunut sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sulle nuo huonotkin puolet ovat loppupeleissä ok, niin anna mennä vaan.
Varattuun sekaantumiseen en ota tällä kertaa kantaa.
vaikka ois kuinka hyvä je hellä rakastaja niin mieluummin ottaisin dildon kuin juopon vaimoaan pettävät peraukisen "Muusikon" joka muuten IHAN TAKUUVARMASTI myös valehtelee koko ajan.
Etenkin kun kuvioissa on mukana lapsiakin. Harvemmin huono suhde tekee kenestäkään NOIN monella saralla epäkypsää ihmistä.
en tiedä miksi olet yh, mutta miksi haluaisit nyt taas sellaisen miehen, josta ei ole isäksi tai aviomieheksi, huolehtijaksi, elättäjäksi. ei seksi kanna kauas.
kyllä ne huonot piirteet voittaa hyvät selkeästi... jso juo paljon, eikä tienaa, on kypsymätön ja vapaa sielu, ei semmosta kannata ottaa jos itsellä on halua vakaaseen parisuhteeseen.
vielä se perhe, miks viet miehen siltä naiselta, joka haluaa että lapsilla on vanhemmat yhdessä ja se selkeästi rakastaa sitä. ei voi toisen omaa ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei todellakaan johdu pahasta olosta suhteessaan, kyllä tuollainen vain on tuollainen, toki saattaa juoda pahan olon vuoksi enemmän, mutta sellainen tunneköyhä mies se on. Mikäli se eroaa vaimostaan, voit ihan hyvin seurustella tämän miehen kanssa, mutta älä missään tapauksessa liian nopeasti rupea uusperhettä perustamaan...
Itse kyllä antaisin miehen jatkaa eloaan valitsemallaan tavallaan, ilman minua.
Jo tuo 1-3 päivän juominen on hälyttävää. Sä et sitä siitä renttumaisuudesta tule KOSKAAN parantamaan. Sori mutta tämä on totuus.
Juokse kun vielä voit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pilaat vielä lapsesikin elämän siinä samalla!
Haluatko lapsellesi tuollaiset isäpuolen HUH HUH
Jätä se mies ja HETI
Ja jos olet hullu, syö ensin mielialalääkkeita ja kun paranet, jätä se mies HETI
Mikset nyt anna miehen muuttaa pois kotoa jos näin kerta mies haluaa, mutta omaan asuntoon!! Muuta lähemmäs miestä OMAAN asuntoon ja seurustelkaa ja nauttikaa parhaista palosita ilman arkea! Mulle tulee lähinnä mieleen,e ttä mies etsii uuden elättäjän itselleen, anna miehen näyttää, että voi elättää itsensä. Tekis varmaan hänelle ihan hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suojele itseäsi, vaikka nyt olisit kuinka rakastunut hyvänsä! Myöhemmin kiität fiksua päätöstä!
Olen rakastunut ns. hurmaavaan renttuun, uskaltaako sellaisen kanssa perustaa uusperhettä? Itseäni ajatus hirvittää aika paljonkin, toisaalta kiehtoo myös. Mies on myös aivan hulluna minuun.
Eli, minulla on ollut suhde varattuun muusikkoon jo pidemmän aikaa, mutta välimatkan vuoksi olemme tavanneet toisiamme hyvin harvoin. Sähköpostit, tekstiviestit ja puhelinsoitot ovat välillämme kulkeneet kuitenkin hyvin tiiviisti (joka päivä). Ja silloin kun olemme tavanneet, kaikki on ollut enemmän kuin ihanaa! Mutta mutta, eihän se mitään yhteistä arkea ole ollut...
Nyt tuo mies on vihdoin pitkän harkinnan jälkeen eroamassa avioliitostaan (minun vuokseni), hänellä on siis vaimo ja kaksi kouluikäistä lasta, minulla yksi alle kouluikäinen (olen totaaliyh.). Ja minua epäilyttää ja suoraan sanoen pelottaakin.
Miehessä nimittäin on roppakaupalla huonoja ja aika lapsellisia piirteitä, eikä hän suikaan ole niitä yrittänyt peitellä: 1. Juominen. Juo TODELLA paljon, ei koskaan viikolla, mutta viikonloppuisin AINA 1-3 päivää. Olipa keikalla tai ei. 2. Persaukisuus. Mies käytännössä elää vaimonsa siivellä, muusikon tuloillaan ei kovin hyvin elä. Ei käy päivätöissä, eli viikolla säveltää yms., mistä kukaan ei maksa mitään. 3. Ei osallistu tarpeeksi perhe-elämään. Tekee kyllä ruokaa ja muitakin kotitöitä (etenkin ns. miesten töitä) ja viettää aikaa lastensa kanssa, mutta kuitenkin perheessä se arjen vetovastuu ja suunnittelu on vaimollaan. Ja näin etenkin viikonloppuisin. 4. Tunne-elämän kypsymättömyys: riitatilanteissa nykyisensä kanssa lähtee yleensä litomaan, ei siis jää selvittämään asiaa.
Kaikki nämä piirteitä, jotka sanovat minulle, että juokse ja äkkiä! Ihme kyllä, miehen vaimo ei millään haluaisi erota, liekö yhteiset lapset ja parin pitkä historia syynä siihen. Ja on miehessä sitten ne hurmaavatkin puolensa, varmaan niin vaimon kuin minunkin mielestä. Esim:
1. Mies on uskomattoman hyvä ja hellä rakastaja, oikea mestari alallaan. Minun ja hänen välisensä kemia on myös jotain sanoinkuvaamatonta, emme kumpikaan ole kokeneet vastaavaa aikaisemmin (ja ollaan jo päälle kolmekymppisiä molemmat). 2. Ihme kyllä, vaikka ns. renttu onkin, mies on myös rehti ja reilu joissain asioissa. Ei valehtele (paitsi vaimolleen tästä suhteestamme), eikä yritä esittää parempaa kuin on. 3. Mies on hauska ja fiksu seuramies: älykäs, huumorintajuinen jne. Hänen seurassaan on helppo ja mukava olla. Ja vaikka se miten kliseiseltä kuulostaakin, niin me molemmat todella uskomme olevamme toistemme sielunkumppaneita.
Hyviä ja huonoja puolia olisi varmasti vielä enemmänkin, mutta tässä tärkeimmät. Nyt odotan arvon av-raadilta tuomiota: kannattaako tuollaisen miehen kanssa ryhtyä vakavaan suhteeseen? Tiedän melkein itsekin, että ei, mutta toisaalta mietin, että jos nuo huonot puolet kertovat enemmän siitä, että hänellä on ollut paha olla suhteessaan. Ja siksi toimii niin typerästi. Jos asuisimme lähellä toisiamme, niin voisimme rauhassa ensin seurustella ja katsoa, mitä tapahtuu, mutta kun välimatkaa on sen verran paljon, niin jonkinlaisia päätöksiä suhteen jatkosta on tehtävä melko pian. Ja kun kuviossa on mukana lapsiakin...
Äh, melkein toivon, ettei mies eroaisikaan... Vaikka toisaalta en todellakaan ole ollut tyytyväinen asemaani toisena naisena. Paitsi että se on todellä VÄÄRIN vaimoa kohtaan, ei se ole tehnyt itsellenikään hyvää. Mutta irtikään en ole pystynyt miehestä päästämään.
No niin, kivitystänne odottaen...
Mä en ymmärrä ollenkaan. Jos kerran miehen suhde on huono, erotkoon. Ei se tarkoita sitä, että sun pitäisi nyt tuollaista ylikasvanutta lasta alkaa paapomaan ja elättämään.
Eläkää tahoillanne, ja pitäkää lapset erossa suhteestanne. Ja sitten muuten nähkää sen verran kuin pystytte näkemään, nauttikaa kemiastanne jne.
Mäen millääääään tajua miksi sä olet noin hanakka sekottamaan oman lapsesi pään taas? Kun on aika varmaa, että tuollaisen miehen kanssa se perhe-elämä ei mitään auvoa tule olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harkitsisi mokoman luuserin ottamista elämääni. Kovin on heikko näyttö elämänhallinnastaan, mikä nyt ainakin olisi itselleni jo ensimmäinen kriteeri parinvalinnassa.
Ainakaan yhteen en muuttaisi aikoihin kun lapsiakin kuvioissa.
älä sitä miestä vaivoiksesi pysyvästi ota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiviä en visko, mutta mikä ihme teitä noissa juopoissa kiehtoo?
Jonka mies vaihtaa uuteen kun paremman ja vakavaraisemman elättäjän itselleen löytää? Vanhoja naisia, jotka mielellään elättävät juoppoa perhe-elämään kykenemätöntä äitihahmoa etsivää nuorta luuseria, on lähikapakat pullollaan.
mies ei todellakaan ole mikään anopin toivevävy. Jotenkin vain se rakkaus ja hullaantuminen on niin suurta, että siinä meinaa järki unohtua. Miksi olen niin hanakka? Voih, minä todella kaipaan elämänkumppania, miestä jonka vierestä herätä aamuisin. Olen sillä lailla erikoinen (?) ihminen, että en ihastu saati rakastu kovinkaan helposti, siksi tämä tunne nyt tuntuukin niin suurelta ja tavattomalta. Vaikka niitä huonoja puolia on niin paljon /liikaa. Kai siinä on taustalla myös se perinteinen naiivi toive, että jospa MINUN kanssani kaikki olisikin toisin... Tiedän itsekin ajatuksen typeryyden. Mutta siinä miehessä vaan on jotain ainutlaatuista...
t. Ap
jos ei paljoa vaadi niin mikäs siinä...
kiviä en visko, mutta mikä ihme teitä noissa juopoissa kiehtoo?
väitän, että on oikeesti olemassa naisai, jotka ovat masokisteja luonteiltaan, haluavat elää marttyyrin elämää ja siihen vaaditaan se juoppo, epäkypsä mies.
että krooninen pettäjä juurikin tunnustaa "entiset" syntinsä sinulle, jotta luulet olevasi erilainen kuin edelliset. Näin hän voi sitten rauhassa jatkaa entiseen mallin. Sori, mutta oletpa naiivi tai sitten vain halusta sekaisin.