Lue keskustelun säännöt.
Mikä vttu vaivaa ihmisiä, jotka kävelevät työkavereiden ohi tervehtimättä tai mitenkään noteeraamatta??
14.08.2024 |
Ihan kuin ei olisi olemassakaan. Ei ole vissiin kotona tai koulussakaan opetettu yhtään mitään?
Kommentit (159)
En välttämättä tunnista, jos ei oo työpaita päällä 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä työpaikkasi mulkku?
En ole, vaan kaikille ystävällinen ja osaan myös tervehtiä.
Ap
Meillä on pari tällaista +55v. mammaa. En tiedä mikä on, kun välillä ollaan niin överisuper iloisia ja pirteitä ja mielinkielin ja seuraavana päivänä pskaa syöneitä nirppanokkia. Ehkä henkilökohtaisessa elämässä jotain, mutta ei tarvitsisi työkavereihin purkaa...
Minä aina sanon, " Huomenta...... perun"
Jotkut loukkaantuu siitä kun tervehtii. Ei nykyään uskalla tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitsisi edes sanoa mitään, pelkkä nyökkäyskin riittäisi. Harjoitelkaa sitä.
Ap
Kuinka monta kertaa päivässä ap:tä pitää moikata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa olen ihmetellyt. Jää todella outo olo, kun tervehtii ja toinen vaan tuijottaa eteensä.
Turhaa meteliä. Ei suomalaiset tervehdi pätkätyöelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvi hakea hyväksyntää olemassa ololleen.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta kertaa päivässä ap:tä pitää moikata?
Joka jumalan kerta kun "Hänen Ylhäisyytensä" menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on työkavereita jotka tiedät pidemmältä ajalta niin joskus voivat olla omissa ajatuksissaan. Mutta itseäni kohtaan on käytetty valikoivaa puhetta ja tervehdystä, ja mielestäni se on jotakin vallankäyttöä ja alentamista. On ollut ihmisiä jotka puhuvat ja purkavat omia asioitaan luottamuksella mutta seuraavana päivänä eivät ole huomaavinaankaan.
No itse välttelin töissä kiusaajia ja sellaisia ihmisiä, joista näki jo päälleäpäin etten halua heidän kanssaan vapaamuotoista sosiaalista vuorovaikutusta. Myöhemmin toki totesin, ettei työpaikka sovi itselleni sen henkilöstön "tason" vuoksi ollenkaan. Mielestäni on inhottavaa, että pitäisi olla kaikkien kaveri vain siksi, että sattuu tekemään samassa paikassa töitä. Mitä yhteistä on esim. jollain huippu-urheilevalla ja muutenkin erinomaisesti suoritutuvalla yksilöllä, ja isokokoisella valittajalla? Jos sosiaaliset suhteet koostuvat näistä isokokoisista valittajista, millaiseksi se huippu-urheilija muuttuu?
Eli jos sinua ei moikata, mieti käytöstäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hajamielinen, ajatuksissaan, autisti, ei tunnista sinua, ujo, suuttunut jostain tai olet hänelle nobody?
Mä en tiedä milloin ja ketä voi tervehtiä ja milloin ei. Monta kertaa olen tervehtinyt ja muiden ilme on ollut semmonen, että mitä tuo nyt tervehtii ja toivottavasti se ei jää siihen juttelemaan. Kaikki meistä eivät ole samanarvoisia.
Vain suomessa tällaisia ihmisiä.
Missä tilanteessa? En jatkuvasti tervehdi työkaveria, kun aamulla on vaikka jo hyvät huomenet vaihdettu. Jos taas kaupungilla nähdään en etäisempää työkaveria välttämättä edes tunnista.
Tervehditkö sinä ap puolestasi näitä ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pari tällaista +55v. mammaa. En tiedä mikä on, kun välillä ollaan niin överisuper iloisia ja pirteitä ja mielinkielin ja seuraavana päivänä pskaa syöneitä nirppanokkia. Ehkä henkilökohtaisessa elämässä jotain, mutta ei tarvitsisi työkavereihin purkaa...
Olin työpaikassa, missä oli oma lounasruokala. Joka ikinen lounastunti joutui kuuntelemaan
- esimiehen kännitarinoita
- jonkun sukulaisdraamoja
- jonkun perheväkivaltaa
- jonkun erotraumoja
- ilkeilyä ja asiattomuuksia
Jos kerroin jostain itselleni tärkeästä asiasta, oli hiljaista ja joskus niihin suhtauduttiin jopa negatiivisesti. Kuka tuollaisten työkaverien kanssa haluaa olla missään tekemisissä?
Oletko sinä työpaikkasi mulkku?