Mikä vttu vaivaa ihmisiä, jotka kävelevät työkavereiden ohi tervehtimättä tai mitenkään noteeraamatta??

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ainakin autismi

Niin mullakin ja osaan silti moikata ihmisiä.

Kysymys ei ole mistään muusta kuin peruskäytöstavoista: hei, kiitos, anteeksi, ole hyvä yms. joita kuuluu sanoa kaikkialla. 

Millaiselle ihmiselle nämä ovat niin helvetin vaikeita asioita? 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ovat niin omissa ajatuksissaan, että eivät huomaa sinua, ap!

Ovatko kuurojakin myös?

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ei ole mistään muusta kuin peruskäytöstavoista: hei, kiitos, anteeksi, ole hyvä yms. joita kuuluu sanoa kaikkialla. 

Millaiselle ihmiselle nämä ovat niin helvetin vaikeita asioita? 

Vajaaälyiselle.

Mun entisellä työpaikalla oli rouvia, jotka käveli ohi sanomatta mitään ja sitten meni välittömästi juoruamaan nurkan taakse: Tuo tyttö ei sanonut huomenta. En tiedä miksi eivät itse voineet sanoa ensin. Olisin toki vastannut. Itse olen kai vähän Aspergeri, tervehtiminen ei välttämättä aina tule mieleen. 

Semmoiset hyypiöt ovat persuja jotka tervehtivät vain toisia persuja H E I L-huudahduksin

Suomessa on tätä erikoista psykososiaalista jälkeenjääneisyyttä joskus paljonkin.  

Tervehdin tai nyökkään mutta siinä se onkin. Jos asia ei koske työtä niin älä tule lätisemään serkunkaimantyttäresi ripulista minulle missään vaiheessa kesken työpäivän. Minulla ei ole sinulle mitään asiaa mikä ei koske työtä. Minä en halua vastailla sinun typeriin kysymyksiisi tai kuulla kuinka lomallasi uitit sorsaa kylpyammeessasi enkä olla missään tekemisissä kanssasi muutoin kuin pakollisten asioiden vuoksi. Pidä siis turpasi kiinni. Mutta voin toki tekohymyillä ja tervehtiä jotta sinä olet tyytyväinen mutta muuten sinä et ole minulle mitään muuta kuin pakollinen haitake.

Minä olen tuollainen. Rasitun ihmisistä todella paljon. Tuntuu vaan raskaalta minkäänlainen kanssakäyminen.

En ole ikinä tajunnut näitä, vaikka itsekin olen sosiaalisesti tumpelo ja hiljainen. Miten joillekin voi olla niin vaikeaa sanoa moi tai huomenta? Ei siinä tarvi sen enempää alkaa juoruilemaan. Kun jotkut eivät ihan oikeasti edes vastaa ollenkaan vaikka heitä tervehtisi ensin. Katsovat vain kuin halpaa makkaraa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä tervehdi juuri kukaan, paitsi jotkut tietyt tyypit jotka on erityisen hyviä kavereita keskenään ja käyvät yhdessä lounaillakin. Eikä kyllä tänne avokonttoriin, jossa tehdään äärimmäisen keskittymistä vaativaa työtä, kaivata turhaa häiriötä tervehtimisistä tai turhista höpinöistä muutenkaan. Samassa tilassa on meitä nelisenkymmentä, eikä ole mitään sermejä edes välissä, kyllä ne tervehtimisetkin häiritsisivät aika vahvasti.

Miksi ihmeessä noin vaativassa ja keskittymistä vaativassa työssä on avokonttori? 

Vierailija kirjoitti:

Lupaan, että jos joka aamu systemaattisesti tervehdit jokaista työkaveria iloisesti kuuluvalla äänellä ja kunnolla silmiin katsomalla, LÄHES jokainen alkaa automaattisesti tervehtimään sinua, kun oppii että tämä on se hyvä tyyppi, joka aina tervehtii.

Hyvä tyyppi. Tuo kuulostaa jokseenkin dominoivalta käytökseltä. 

Ihan normaalia eri osastojen välillä, tai jos olet "alemmalla tasolla". Joskus töissä moikkasin vanhempaa, toisella osastolla työskentelevää, joka varmasti tiesi että olemme samassa firmassa töissä... Käveli ohi, kuin en olisi ollut olemassakaan. 

Jos nyt vaikka on jo tervehditty aamulla ja hämmentyy, kun työkaveri myöhemmin päivällä tervehtii kuin ei muistaisi, että ollaan jo työskennelty samassa tilassa muutaman tunnin ajan. Toisena, jos kollegalla on juuri samalla hetkellä menossa keskustelu asiakkaan kanssa niin tervehdin sitten, kun hän on saanut asiakaspalvelutilanteen hoidettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvosokea, en tunnista jos vaatteet vaihtuu työkavereilla tiuhaan tai kampaus, meikki jne.

Sekä lievää autismia.

Etkä osaa sanoa hei, jos joku tervehtii?

T. autisti

Öö totta kai!?

Ei ole ongelma sanoa takaisin. Kyse oli lähinnä siitä että tunnistaako tuttua tai muistaako sanoa nähdessä,sekä jos on jokin tilanne päällä hoksaako.

1978 syntyneet vielä tervehtii, mutta noin 1980 eteen päin ei hirveästi. Syynä muutto töiden perässä ja pätkätöiden yleistyminen. Kehenkään ei kerkeä tutustumaan. Aika luontaista että tervehdyksistä luovutaan. Yksi tervehdys vie työajasta sekunnin ja nykyään kun vessataukojakaan ei kerkeä pitämään niin ei kauheesti kiinnosta moikkailut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua vaivaa se vīttu että olen siellä ansaitsenassa rahat laskujen maksamiseksi, en mielistelemässä ketään, en hankkimassa ystäviä. Opettele erottamaan työelämä ja seuraelämäsi. 

Mistä lähtien tervehtiminen on ollut mielistelyä?

Kellään ei ole oikeutta vaatia minulta mitään. Se on oikeastaan henkinen pahoinpitely, raiskaus. 

Vierailija kirjoitti:

1978 syntyneet vielä tervehtii, mutta noin 1980 eteen päin ei hirveästi. Syynä muutto töiden perässä ja pätkätöiden yleistyminen. Kehenkään ei kerkeä tutustumaan. Aika luontaista että tervehdyksistä luovutaan. Yksi tervehdys vie työajasta sekunnin ja nykyään kun vessataukojakaan ei kerkeä pitämään niin ei kauheesti kiinnosta moikkailut

 

Juuri näin. Vain tuttuja tervehditään. Tuttuja ei nykyään muodostu. Tarvitaan vuosia samalla paikalla oloa.

Ap, oletko sotealalla

Joku itseään täynnä oleva kouluavustaja? 😦 mulla on niin vaikeaaaaaaaa .....